Avoin kirje Jari Ehrnroothille

Dear Jari,

luin kirjoituksesi Ylen nettisivuilla. Ensin suutuin, sitten tulin äärettömän surulliseksi. Kovat arvot tuntuvat yleistyvän, ja empatiakyky tuntuu myös olevan katoava luonnonvara. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jotkut ihmiset uskovat että köyhyys on aina köyhän oma vika, että ylipainoinen on automaattisesti huonossa fyysisessä kunnossa, sairas ja laiska ja että työtä tekevälle riittää.

Asiat eivät ole mustavalkoisia eikä niin yksinkertaisia kuin kolumnissasi esität. On helppo huudella sieltä pilvilinnoista ihmisille, että ryhdistäytykää yhteisen hyvän vuoksi. Se että se on helppoa huudella, ei tee siitä hyväksyttävää. Päätin vastata muutamaan väitteeseen joita kevyesti heittelit kirjoituksessasi, jotka tuntuivat minusta hyvin kovilta arvoilta.

”Toisin sanoen, vapaamatkustuksen helpot ajat ovat pian muisto vain.”

Mikä on vapaamatkustaja? Se, joka nostaa yhteiskunnan tukia? Eikö ne olekaan tarkoitettu jokaista varten joka niitä tarvitsee? Vai mihin ne minunkin veroeuroni ovat valuneet, joita olen tienannut palkkatöissä, siitä asti kun olin 16-vuotias? En ymmärrä.

Ja se, että kutsut työttömien ja köyhien elämää ”helpoiksi ajoiksi” kertoo ettet tiedä rahvaan elämästä mitään.

”Jokainen alkoholin suurkuluttuja, tupakoitsija, ylipainoinen, liikuntaansa laiminlyövä huonoa elämää elävä henkilö tietää, että elintavoillaan hän sairastuttaa itseään ja siten ottaa ylimääräistä niiltä jotka elävät vastuullista hyvää elämää.”

Oikeasti. En edes viitsi sanoa tähän mitään. Aivan älytöntä. Huono vs. hyvä elämä. Selvä.

”Koulutuspolitiikassa yksilönvastuu tarkoittaa sitä, että jokaisen on kouluttauduttava niin, että hän onnistuu työllistymään.”

Kun kouluttauduin nuoriso-ohjaajaksi kaikki hokivat kuinka alalla on töitä vaikka muille jakaa. Mistä olisin voinut tietää, että kesken opintojeni tulen raskaaksi, jään yksinhuoltajaksi, sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen enkä pysty tekemään pelkkiä ilta- ja viikonloppuvuoroja? Tällä hetkellä en ole varma olenko psyykkisesti siinä kunnossa että voisin edes mennä täysipäiväisesti työelämään. Olen myös huomannut, että työpaikan saa usein se jolla on paljon enemmän kokemusta alalta kuin minulla. Miten voi saada kokemusta jos ei saa töitä? Voin kertoa sinulle Jari, että vaatii aikamoista hel-ve-tin sisua saattaa opinnot loppuun masentuneena yksinhuoltajana, tehdessään työssäoppimispaikassa iltavuoroa myöhään iltaan eikä nuku öitä, koska lapsi heräilee. Koulutehtävät pitää myös tehdä jossain työharjoitteluiden välissä. Kolmen vuoden univaje vielä päälle.

Kun joka päivä herää niin, että miettii miten ihmeessä selviää tästäkin päivästä iltaan asti kun joutuu elämään paniikkihäiriön, masennuksen, ahdistuksen, julkisten tilojen pelon ja traumaperäisen stressin kanssa. Sen lisäksi lapsi, josta joutuu huolehtimaan yksin nukkumatta öitä, ravaten lisäksi lääkäreillä ja leikkauksissa lapsen kanssa.

En kaipaa sääliä, vaan ymmärrystä siihen, että minäkin yritän parhaani joka päivä. Yritän parhaani olla tarpeeksi hyvä äiti, pitää lapseni ja itseni hengissä ja jotenkuten olla mukana tässä yhteiskunnassa. Yritän hitto soikoon parhaani joka päivä, ja sitten luen lehdestä että se ei riitä.

En ole tarpeeksi tuottava yksilö.

”Kun joku rohkea poliittinen päättäjä, kuten kansanedustaja Susanna Koski, esiintyy vapaamatkustusta rajoittavan oikeudenmukaisuuden äänenä, joka vaatii itsenäistä harkinta- ja toimintakykyä kaikilta vapailta yksilöiltä, vanhoilliseen sosialistiseen kollektivismiin sitoutuneet populistit rientävät syyttämään häntä fasistiksi, vaikka hänen ajattelunsa täysin johdonmukaisesti seuraa perustuslakimme ydinarvoa.”

Ydinarvo? Onko Suomen ydinarvo se, että jokainen on oman onnensa seppä, ja masennuskin on vain laiskojen keksimä tekosyy?

Onko rohkeus nykyään sitä, että arvostelee työttömiä? Aikamoista. Jaetaanko suoraan vaikka hihamerkein ihmiset tuottaviin ja ei-tuottaviin yksilöihin? Ei-tuottavat voidaan sitten vaikka kerran viikossa tuoda torille ja heitä voidaan heitellä mädillä tomaateilla.

”Vapauden ja valistuksen valtakunnassa vastuu hyvästä, terveestä, kunnollisesta ja tuottavasta elämästä kuuluu yksilöille – siis aivan jokaiselle meistä. Koska me itsenäiset ja vapaat ihmiset kuitenkin olemme riippuvaisia toisistamme, on reilua, että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Tämän ja vain tämän yleisen vastuuperiaatteen vallitessa rakentuu oikeudenmukainen yhteiskunta.”

Niinpä, on reilua että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Mutta ulkopuolinenko sen sanelee, mikä on tarpeeksi yrittämistä ja mikä ei? Olinko nyt sitten huono kansalainen kun päätin masentua? Ensin kehoitetaan hankkimaan lapsia, tässä maassa on herranen aika liian alhainen syntyvyys, lisääntykää! Sitten kun niin tekee ja sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja joutuu työttömäksi onkin vapaamatkustaja joka elää huonoa elämää. Jestas, mikään ei tässä maailmassa riitä. Onko ihme että niin moni nuorikin ihminen sairastuu burn outiin, kun mikään ei ole tarpeeksi?

Jari hyvä, oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä heikoimmista huolehditaan.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä ei syyllistetä työttömiä samaan aikaan kun systeemit on niin vinksallaan, että työtä on vaikea vastaanottaa.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jossa roviolla ovat umpirikkaat veronkiertäjät ja raiskaajat, eivätkä köyhät, vanhukset, työttömät, ja sairaat ihmiset.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä ei joudu lukemaan näin asenteellista, empatiakyvytöntä ja ylimielistä kolumnia kuin sinun, Jari.

Oikeudenmukainenyhteiskunta on sellainen, missä ennemmin keskitytään epäkohtien korjaamiseen kuin syyllistämiseen.

 

Ystävällisin mutta väsyneen surullisin terveisin,

Tinna

 

Lue lisää:

Pöyristyttävää, että työtön avautuu yhteiskunnan epäkohdista!

11 Kommenttia “Avoin kirje Jari EhrnroothilleAdd yours →

  1. Tavallaan hyvä, että Ehrnroothin kirjoitus on julkaistu, sillä se antaa kasvot ääriporvarilliselle ajattelulle. Itse asiassa Ehrnroothin teksti on aivan kuin kokoomuksen Tulevaisuuden sosiaaliturva -ohjelma eli ns. #superkyykytysmalli ilman viestintäosaston kaunistelevia sanankäänteitä.

    Jos vähäosaiset jättävät äänestämättä tai menevät populistien syötteihin, kukaan ei jää puolustamaan köyhiä. Tulossa on jännät vaalit ensi keväänä, ja kylmää kyytiä köyhille, jos köyhyys ja sosiaalipolitiikka jätetään kylmästi oikeistoekonomistien määriteltäväksi.

    Suomessa on myös ihmisiä, jotka aidosti uskovat köyhyyden ja vaurauden olevan valintoja jonkinlaisella jatkumojanalla, aloituspisteet vain vähän vaihtelevat ja siksi köyhille lapsille on annettava koulutusta ym. tukea maksutta.

    1. Niinpä, tavallaan on hyvä että näiden porukoiden ajatukset tulee esille. En vaan ymmärrä miten edelleen joku kokoomus on niin suosittu puolue kun ne ei tosiaankaan oo köyhien puolella!

    2. Olisi niin kiva kerrankin, että joku sanoisi: sinä olet oikeassa.No minäpä sanon.Olet Tinna oikeassa.Erittäin oikeassa.
      Sen lisäksi olet ihana, virkistävä tuulahdus.Näytät hyvältä, kuulostat hyvältä ja ilmaiset itseäsi hyvin. Ja minä siis hetero.

  2. Tämäkin aivopierijä on kustannettu valtion varoin, jos taustaa tsekkaa.Kun aateluus velvoittaa teille tilallisille kertomaan. Että suutuin.Näemmä sinäkin.

  3. Olen aina ajatellut, että suomalaisuus on kanssamatkustamista, että me ollaan ” meidän me”. Nytkö vapaamatkustetaan?Mikä pelottaa,Kaikki.

  4. Jäin sinua miettimään, miten jaksat? Usein sellaiset, joilla hyvä verbaliikka, ovat niitä joita kukaan ei kuuntele.Tiedät varmaan mitä tarkoitan. Ihmiset olettaa, että tuohan pärjää kun osaa noin hyvin puhua ja kirjoittaakin.
    Masennus on niin raskas taakka kantaa,jos siihen olisi kipsi joka otetaan kuuden viikon päästä ja VOILAA on tervettä taas💥

    1. <3 Oikeastaan jaksan aika huonosti tällä hetkellä :( Työkkärin ja kelan ja raha-asioiden murehtiminen on ottanu tosi koville. Just mietin, että pitää ottaa paussia bloginkin suhteen ainakin työttömyyspostausten kanssa, ne ottaa liikaa voimille. Kiitos kun kysyit, ja tiedän todellakin mistä puhut! Usein mullekin sanotaan, että on yllättyneitä kuullessaan et mä oon masentunu. Koska eihän masentunut kykene hoitamaan arkeaan, laskuja, ruokkimaan ja pukemaan lapsen, bloggaamaan, tekemään töitä ja olla iloinen muiden edessä. Mutta kylläpä vaan voi. Kukaan ei tosiasiassa tiedä, minkälaista taistelua käyn joka päivä sen eteen, että nousen ylös sängystä, saan vietyä lapsen tarhaan, teen meille ruokaa jne.

      1. Pipsalta hyvä huomio ja sinulta hyvä vastaus. <3 Jos verbaliikka pelaa ja äly toimii briljantisti kuten sulla, niin masennus voi jäädä helposti muilta huomaamatta. <3

        Mitä Jari Ehrnroothiin ja hänen kaltaistensa ajatus- ja arvomaailmaan tulee, niin se tulee valitettavasti valtaamaan alaa jatkossakin. Luin juuri Uuninpankkopojan uusimman tekstin (https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2018/06/16/kiusaten-ja-tokkien/), jossa hän kirjoittaa mm. näin: "Köyhät eivät äänestä itsensä kiusaamisen ja tökkimisen puolesta."

        Muuten hyvä, mutta kyllä äänestävät. Suomalaiset ovat puolueuskollista kansaa, väitän minä. Vaaleista toiseen äänestetään sitä firmaa, jota on aina äänestetty – viis siitä, mitä huttua se tekee. Lisäksi ääni annetaan sellaiselle, jollainen halutaan itse olla: koulutettu, varakas ja työssä käyvä – vai miten monen työttömän tiedätte pärjänneen esim. eduskuntavaaleissa? Äänestäjä ei opi.

        Persujen jytky oli aikanaan oikeasti tosi jytky, koska se toi puoluekartalle uuden vahvan toimijan. Mutta pahoin pelkään, että seuraava jytky on kokkareiden ja keskustan kannatuksen nousu pilviin em. syistä.

        Ystävällisin terveisin kokkari, joka jätti tämän vuoden jäsenmaksun maksamatta.

        1. Vihervassarit. Varmaan Somen kuulluin yleistys.Ihmiset ota selvää.Niinkuin mistään. Ei Suomessa keskiluokka pärjää, ei pk- yrittäjät, eikä Tinnan yrittämäkään.
          Ja tuo ihme ” kun ei noi köyhät kuitenkaan äänestä”- mentaliteetti. Vähävaraisuus ei tarkoita vähäjärkisyyttä, nepä eivät ole synonyymi.
          Kun i s o s t i huudetaan vaalien alla, niin pientä on kun toteutetaan.Jos ollenkaan.

      2. Se on kuin fasaadi, jota yrittää ylläpitää, jottei kukaan huolestu.Joskus mietin, että hautakivessäni lukee”Pipsa, se joka huolestui kaikesta”. Paitsi, että testamenttasin ruumiini patologian laitokselle tutkimuskäyttöön., joten hautakiveä ei tule. Sanoin, että jos kuolemani hyödyttää, go for it! Sitten ihmeteltiin, että olenko itsetuhoinen, jopa juntti lääkäri?!? Jokainen ruumiinluovutustestamentin tehnyt tietää, että jos ruumiinavaus joudutaan tekemään, luovutus ei enää kelpaa. Että lääkärikään ei tiennyt. Harva itsaripotilas kuulkaa miettii, miten ruumistansa voi hyödyntää.Is this for real?
        Ja sen kerran kun tiedoissa minullakin lukenut paniikkihäiriö, niin nyt olen epäkelpo muka kaikkeen. Olen
        -epäsopiva
        -epävakaa
        -epä-ihminen
        Että näin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *