Vuosi Yle Perjantain kohun jälkeen

Facebookin muistot muistuttivat minua siitä, että osallistuin vuosi sitten Yle Perjantain liveohjelmaan ja dokumenttiin Hyvä köyhä. Sain ohjelman jälkeen aivan ihanaa mutta myös todella järkyttävää palautetta. Olin yhdessä vaiheessa niin järkyttynyt ja shokissa, että tuntui etten halua mennä enää mihinkään, etenkään nettiin. Kuulostaa dramaattiselta, mutta siltä se tuntui – halusin hävitä vähin äänin maan päältä.

Jonnekin, missä ei enää haukuta läskiksi, sossupummiksi, luuseriksi, oksettavaksi ihrakasaksi, matupatjaksi, luuseriksi, huoraksi tai idiootiksi. Jonnekin, missä ei kyseenalaisteta motiivejani hankkia lapsia kun olen köyhä, miksi ylipäätään hankkiuduin raskaaksi, ja vielä n**kerin kanssa. Jonnekin, missä ei haukuta lastani ihonvärinsä takia ja käsketä tappaa itseäni ja lastakin samalla. Vai miltä sinusta tuntuisi, joa saisit tällaista palautetta roppakaupalla:

Olin valmistautunut pahaankin kritiikkiin, koska Suomessa ei voida puhua köyhyydestä tai työttömyydestä rakentavasti. Ne keskustelut päättyvät aina siihen että halutaan löytää joku syyllinen verorahojen haaskaamiseen.

Mutta en ollut valmistautunut siihen että minua haukutaan niin, että saan hermoromahduksen ja joudun tekemään rikosilmoituksen. Että joudun pelkäämään niin, että joudun salaamaan osoite- ja puhelintietoni.

Huoh, en ole valittanut että saan liian vähän tukia

Yksi asia mikä myös ärsyttää tässä kritiikissä mitä sain, oli se että iso osa ihmisistä kieltäytyy näkemästä työttömiä muina kuin laiskoina luusereina. Hohhoijaa, miten kyllästyttävää. Minusta tehtiin väen vängällä se luuseri, joka valittaa telkkarissa asti kuinka en saa tarpeeksi tukia. Hah hah, siis juuri sehän olikin pointti, että valitan että pitäisi lisää rahaa saada?

Eeiiii, vaan pointti oli kertoa minun tarinani masennuksesta, uupumuksesta, yksinhuoltajuudesta ja työttömyyden kuopasta. Kuinka ei ole helppoa yksinhuoltajana ottaa vastaan mitä työtä tahansa, ja kuinka vaikeaa töitä on saada. Kuinka kaikilla ei ole samat lähtökohdat työelämässäkään. Masennus aiheuttaa myös sen, että minullakin oliå taloudellisia ongelmia kun en kyennyt hoitamaan talouttani kunnolla. Lisäksi Kela ja työkkäri säännöllisen epäsäännöllisesti sössivät tuki-asiat niin, että olen joutunut velkoihin, joita sitten maksellaan monta kuukautta takaisin. Siihen vielä päälle masennus ja ahdistus, niin voin sanoa että raha-asiat ovat hetkessä todella sotkussa.

Dokumentista oli tietysti iso osa haastatteluistani karsittu viiteen minuuttiin, ja sen takia en saanut kertoa kaikkea mitä halusin. Haastatteluissa kerroinkin siitä, kuinka mielestäni on todella epäreilua että minä sain työttömänä ollessani enemmän rahaa kuin jotkut saa kokopäivätyöstä. Mutta onko vika minussa, vai kenties yhteiskunnassa? Auttaako minun haukkuminen tilannetta ollenkaan? Niinpä.

No, on ihan turhaa selittää näitä asioita auki yhtään sen enempää, koska aina on ihmisiä jotka eivät suostu ymmärtämään köyhyyttä tai työttömyyttä. Toivoin että osallistumalla Perjantai-ohjelmaan olen tehnyt jonkinlaisen jäljen tähän keskusteluun, jos vaikka joku asia olisikin muuttunut johonkin (parempaan) suuntaan.

Sitä toivoisin, että nettihäiriköintiin ja vihapuheeseen puututtaisiin rankemmalla kädellä. Nyt tällä hetkellä saa kommentoida ihmisille ihan mitä vain, ilman että joutuu vastuuseen. Rikosilmoituksen teko kannattaa vain periaatteesta, jotta poliisi saisi tietää kuinka paljon näitä on tilastollisesti. Muuten harvoin mikään näistä ilmoituksista on mennyt mihinkään eteenpäin.

Kiitos joka ikiselle teille jotka olette kommentoineet ja laittaneet positiivista viestiä, ne kannustavat ja auttavat jaksamaan eteenpäin. Jatkamme eteenpäin yhdessä, ja taistelemme paremman maailman puolesta, eikö!?

Nämä palautteet auttavat jaksamaan, kiitos <3

Lue myös:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *