Varustelekan modauskisa vuodelta 2014

Katselin vanhoja kuvia ja törmäsin armeijatakkeihin jotka modasin Varusteleka for Womenin kisaa varten. Olin ennen lapsen syntymää työskennellyt Varustelekan ompeluohjaajana, kun Varusteleka for Women oli vielä elossa. Harmi että ompelutyöpajat loppuivat, se on ollut yksi parhaista duuneistani ikinä.

Osallistuin kisaan jossa piti modata joku vaate Varustelekalta, ja eniten tykkäyksiä kerännyt kuva voitti 100 euron Varustelekan lahjakortin. Ja kukapa sen voitti? No minä!Minun kuvani sai 129 tykkäystä mikä oli ihan täysi yllätys! Takin olin modannut jo aiemmin, mutta se inspiroi kaavoittamaan ja ompelemaan sillon 2,5-kuukautiselle vauvalle samanlaiset ja lippiksenkin vielä. Setistä tuli ihan älyttömän söpö, vaikka tietysti armeijakuosi vauvoilla ja lapsilla on ehkä vähän kyseenalainen? Sotakuosit ja lapset… No, joka tapauksessa tehtävänannon mukainen asu tuli tehtyä!

Katsokaa nyt tätä tyyppiä miten pieni se on ollut! En kestä. Tää sama pikkunen jätkä täytti juuri tällä viikolla neljä vuotta. Niin se aika menee nopeasti. En sinänsä kyllä todellakaan ikävöi vauva-aikoja, koska nykyään saan mm. ommella rauhassa, eikä pienissä pätkissä kun vauva nukkuu (ja sehän ei koskaan nukkunut…).

Siihen aikaan minulla oli vielä locksitkin päässä, ja asuimme eri paikassakin. Tuntuu kuin tästä ajasta olisi 100 vuotta aikaa.

Muistan kyllä miten haastavaa oli ommella näin pienen vauvan kanssa, onneksi silloin vielä isäni oli auttamassa minua ja vei lapsen vaunukävelylle tai viihdytti häntä hetken niin sain ommella silloin tällöin. Ompelu ja muut käsityöt ovat pitäneet minut järjissäni tämän valtavan elämänmuutoksen pyörteissä, kun vauva syntyi.

Vauvan housut ovat myös itse tehdyt, ompelin ne pikkuveljeni vanhasta t-paidasta. Hän antoi niitä minulle läjäpäin uusiokäyttöön, ja niistä usein ompelinkin housuja vauvalle.

Nahka takeissa ja lippiksessä on kirppikseltä ostetusta nahkatakista. Tykkään nahasta materiaalina, siitä voi tehdä mitä vain ja se tuo vaatteeseen särmää. Ostan kaikki käyttämäni nahkat aina kierrätettyinä. Musta collegekangas on tässä ainut mikä on kaupasta uutena ostettu. Kirppiksiltä valitettavasti harvemmin löytyy joustavia kankaita.

Rakastan kierrätysompelua, se on mielestäni paljon inspiroivampaa kuin uusista kankaista ompeleminen. Se vaatii enemmän ajatustyötä kun pohtii miten vanhasta saisi uutta. Rakastan kirppareilla pyörimistä ja sitä fiilistä, kun löytää jonkun vaatteen tai vaikka verhon, ja näkee heti päässään mitä siitä voisi luoda.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *