Terveydenhuollon huono kohtelu aiheuttaa traumoja

Minun on pitänyt kirjoittaa tämä postaus jo kauan. Olen kohdannut huonoa kohtelua terveydenhuollon kautta niin monesti, että koen että tästä täytyy puhua ääneen. Olen vain pelännyt kirjoittaa tätä, koska tämä aihe jakaa mielipiteitä. Jos ei ole koskaan kohdannut huonoa palvelua lääkärissä, voi olla vaikea ymmärtää. Usein näihin keskusteluihin tulee joku huutelemaan, että ”ei kaikki lääkärit”, ja keskustelu tyssää siihen. Terveydenhuolto ei tunnu aina keskittyvän potilaan asialliseen kohteluun, ja hyvät kokemukset eivät poista huonoja kokemuksia. Tämä on aihe josta pitäisi ehdottomasti puhua enemmän!

Lue myös: Vauvavuoden aiheuttamat traumat

Sairaalan päivystyksessä paniikki

Kävin eilen sairaalan päivystyksessä kovan vatsakivun takia. Jouduin makaamaan odotusaulan sohvalla kolme tuntia kovissa kivuissa, eikä kukaan kysellyt miten voin. Sanoimme useampaan kertaan, että minulla on tosi kovat kivut eikä kukaan ei kertonut missä mennään. Minua ennen oli kaksi ihmistä eikä mitään tapahtunut. Lopulta kello oli yhdeksän aamulla ja ihmisiä tuli lisää ja joka ikinen heistä pääsi saman tien lääkäriin ennen minua. Silloin sain paniikkikohtauksen, kun kipu ei lakannut ja kaikki muut pääsivät lääkäriin paitsi minä.

Heti kohtauksen jälkeen pääsin hoitoon ja sain vuodepaikan. Minua hoitaneet lääkäri ja hoitajat olivat todella mukavia ja sain asiallista ja hyvää hoitoa, mutta se useamman tunnin odotus oli jotain ihan kamalaa. Makasin odotusaulan sohvalla kivuissani, ja ohi kulkenut hoitaja tokaisi: ”Tämähän onkin sitten nukkuma-aula näköjään!”. Kun olin paniikkikohtauksessa, ohi kulkenut sairaanhoitaja ei suostunut auttamaan minua vaan sanoi ”hyvin se henki näyttää kulkevan”, kun paniikissa huutoitkin että en saa henkeä ja sattuu. Minun kipuni ja sokkini sivuutettiin täysin, ja se tunne paniikkikohtauksen lomassa on todella pelottavaa. Jos sairaalassa ei saa apua, missä sitten?

14 tuntia sairaalassa kovissa kivuissa

Ei ole ensimmäinen kerta kun koen terveydenhuollolta vähättelyä, suoranaista vittuilua ja empatiakyvyttömyyttä. Noin 10 vuotta sitten umpparini tulehtui ja kovassa vatsakivussa menin terveyskeskukseen. Kipuani vähäteltiin, sain paniikkikohtauksia ja minua vain odotutettiin. Lopulta olin kolmessa eri sairaalassa tutkituttamassa asiaa 14 tunnin ajan. En syönyt, en juonut, en saanut kipulääkettä. Lopulta suutuin kun saman tutkimuksen aikana kutsuttiin kolmas lääkäri painamaan kipeää vatsaani, ja huusin ettei kukaan enää koske kun minuun sattuu. He päätyivät siihen että se on ehkä umpilisäkkeen tulehdus ja menisin leikkaukseen.

Tässäkin tapauksessa oli monta muutakin käännettä. Kun heräsin leikkauksesta kohtasin todella tylyn hoitajan. Valitin että minulla on kurkku kipeä ja on vaikea syödä. Hänen vastaus: ”No voin minä ottaa sen ruuan poiskin jos ei kelpaa!” Sanoin että minulla on vessahätä koska en ole 12 tuntiin käynyt vessassa, hänen vastauksensa: ”No en minä nyt kerkeä auttamaan kun menen lääkärin kanssa kierrokselle, nyt joko odotat tai teet sitte astiaan!” (Odotin lopulta monta tuntia, ja rakko oli räjähtää, sama hoitaja tuntui tahallaan pukevan minulle sukkaa ja kenkää hitaasti vessareissua varten, vaikka itkin että kohta tulee pissa housuun). Näitä esimerkkejä on paljon omasta elämästäni, myös kun olen asioinut lapseni puolesta. Huoltani lapsen terveydestä ja omasta jaksamisesta on vähätelty mm. lauseella ”Onko tämä sinun esikoinen, tiesithän että vauvat itkevät?” Näin ei pitäisi olla.

Mikä siinä on, että jotkut täysin empatiakyvyttömät ihmiset tekevät töitä ihmisten kanssa ja vielä sairaalassa missä ihmiset ovat puolustuskyvyttömiä ja heikoilla muutenkin? Itse olen saanut traumat kun olen saanut jatkuvasti huonoa kohtelua. (Nyt tulee sisältövaroitus: raiskaus ja sen vähättely) Kerran yritin saada apua raiskauksen jälkeen, ja psykiatrinen sairaanhoitaja syyllisti minua siitä että jäin juhliin tuttujen ihmisten kanssa. Uskomatonta, että sellaisen ammattilaisen luo minun olisi pitänyt mennä puhumaan traumastani?

Asiallinen hoito on kiven alla kun on ylipainoa

Jokainen jolla on vähänkin ylipainoa tietää tämän – on todella vaikea saada asiallista hoitoa kun kaikki oireet ja sairaudet liitetään lihavuuteen – ja kaikki oireet saadaan pois – millä muullakaan kuin laihtumisella. Kerran lähdin ovet paukkuen lääkäristä, kun hän ei suostunut laittamaan minulle kilppari-labroja koska se on ”vanhojen miesten ongelma” – minun ongelmani olikin vain lihavuus. Toisen kerran menin lääkäriin kun olin liukastunut ja satuttanut selkäni – tulosyynä oli ”obeesius”.

Aina meille lihaville hoetaan että me olemme uhka hyvinvointivaltiolle, syömme meinaan kaikki verorahat ylipainollamme. Pitäisi hoitaa itseään ja mennä lääkäriin. Mitä hyötyä siitä on, kun ei meitä tutkita kuitenkaan, todetaan vain että laihdutus on jees ja avain kaikkeen, heippamoi. Miksi ei aktiivisemmin hoideta lihavuuden mahdollisia syitä, joita on paljon enemmän kuin se että potilas ei liiku tarpeeksi ja syö liikaa? Miksei tutkita labroja, anneta terapiaa (lihavakin ihminen voi kärsiä syömishäiriöistä, tätä ei monet ammattilaisetkaan tajua) ja pureuduta oikeasti niihin syihin?

Ja kyllä, tiedän että ylipaino vaikuttaa moneen asiaan, ja että se pitäisi voida ottaa huomioon terveydenhuollossa. Se vain siinä onkin, yleensä se jää itsestään selväksi huomauttamiseksi ”tiesithän että olet lihava” – ja sitten se (hoito ja apu) jääkin siihen huomauttamiseen.

Lue myös: Traumapotilaan kohtaaminen

Palautetta huonosta kohtelusta

Itse olen harvemmin laittanut palautetta huonosta kohtelusta, vaikka jälkikäteen olen ajatellut että olisi pitänyt laittaa. En ole jaksanut laittaa, koska tapaukset ovat olleet sellaisia etten ole jaksanut tai halunnut käydä niitä läpi uudestaan. Yksi syy on myös se, että pelkään saavani huonompaa kohtelua jatkossa. Tästä on myös uutisoinut Yle.

Kun ihminen hakeutuu lääkäriin huolissaan omasta terveydestään, ja häntä kohdellaan nöyryyttävästi, se luo turvattomuutta ja epäluottamusta tulevia lääkärikäyntejä kohtaan. Minullakin on usein ollut olo, ettei minua oteta tosissaan, ja tuntuu että joudun liiottelemaan vaivojani jotta saisin hoitoa. Huono kohtelu on johtanut itselläni siihen että pelkään mennä lääkäriin, kun koskaan ei voi tietää minkälainen ihminen siellä on vastassa.

Olen tutkituttanut lääkärissä nyt viimeiset kuukaudet mahdollista astmaa ja olen saanut pelkästään hyvää ja asiallista kohtelua. Muutaman kerran on otettu esille se, että painonnousu saattaa myös aiheuttaa tai pahentaa tiettyjä oireita. Sen mainitseminen on minulle ihan okei, kun se on tehty neutraalisti eikä syyllistäen, tai vaahdottu siitä että kaikki johtuu vain ja ainoastaan painon noususta. Eli mainitsen tässäkin vielä: olen myös saanut hyvää kohtelua terveydenhuollossa, mutta huonoja kokemuksia on silti aivan liikaa.

Tiedän että on olemassa myös hyviä lääkäreitä ja hoitajia, jotka osaavat hommansa erinomaisesti. Tiedän, että monet terveydenhuollon ongelmat johtuvat siitä että henkilökuntaa on liian vähän ja ihmiset uupuvat työnsä alle. Ongelma on syvemmällä tasolla ja kiire ei ole henkilökunnan syytä. Mutta jokainen ansaitsee hyvää ja asiallista hoitoa, ja sen takia näistä asioista täytyy voida puhua ääneen. Sen takia pitäisi itsekin muistaa, jaksaa ja uskaltaa laittaa palautetta terveydenhuoltoon jotta ongelmakohdat tulee tietoon myös virallista kautta. Tämän lisäksi mielestäni olisi tärkeää muistaa antaa myös hyvää palautetta.

P.S. Kuten ehkä huomasitte, blogin otsikko on vaihtunut Tinna Henriikaksi. Olen muuttanut myös instagram-tilini nimen @tinnahenriikaksi. Haluan vähän uudistaa itseäni masentuneesta vähän enemmän… omaksi itsekseni!


Yksi kommentti artikkeliin “Terveydenhuollon huono kohtelu aiheuttaa traumoja

  1. Oon saanut epäasiallista kohtelua myös. Olin flunssan takia työterveyden vastaanotolla 15 minuuttia vieraan mieslääkärin luona terveystalossa. Ennen kuin hän suostui tutkia flunssan oireita, hän halusi kaivaa sairashistoriikistani koko hoitohistoriani ja ’Miten sinun ylipainoasi oikien hoidetaan’, tenttasi koska on sokerit katsottu, diagnosoi minulla ihan vaan silmillään sokeritaudin (ei ollut, ei ole vieläkään, vaikka olenkin ’vaikeasti ylipainoinen/obeesi’), ja kuulusteli hoitohistoriaa, ja antoi itsemaksettavan lihavuushoidon (piikitys) esitteet. Jouduin lähes huutamaan että nyt tutkit tätä flunssaa koska sen takia tulin ja tämä vartti on jo mennyt, enkä varmaankaan kuitenkaan saanut flunssaa läskieni vuoksi, ja että minulla on hoitosuhde oman työterveyslääkärini kanssa, olen käynyt ravitsemusterapeutilla ja veriarvojakin tarkkaillaan. Lääkäri totesi, että ’noh, todennäköisesti et kuole flunssaan vaan läskeihisi’. Että näin. Revin paitani suurinpiirtein päältäni läskejäni esitellen kun hän kuunteli keuhkoja, ja hän vain rauhallisesti mussutti että ’Ei ole mitään syytä olla aggressiivinen’.

    Syöksyin sairaslomalappuni (1 päivä, se käyntipäivä, eli mun piti seuraavana päivänä tulla uudelleen koska flunssa ei parantunut ihmeellisesti yhdessä päivässä) kanssa vessaan itkemään enkä kyennyt toimimaan normaalisti ihan hetkeen, olin niin raivoissani, nöyryytetty ja alistettu kokemuksesta. Tein siitä valituksia. Lääkärin kanssa kuulemma käytiin asia läpi. Kieltäydyin jatkossa enää koskaan asioimasta hänen kanssaan.

    Ihan oikeasti itse koen tarvitsevani terapiaa. Minulla ei ole jaksamista ja rahaa hakea yksityistä apua. Epämääräisen ahdistusoireilun takia saisin ehkä kelatuetun terapian, mutta prosessi on raskas ja oikeasti kaipaan syömishäiriöihin erikoistuneen, käyttäytymisen muuttamisessa auttavan terapeutin, joka voisi lapsuusajasta kumpuavan turvattomuuden, ahdistuksen ja syömistilanteiden pelon ja traumojen käsittelyssä minua auttaa. Hain kiivaasti julkiselta puolelta tätä apua, ja sain vain arvion että ’selkeästi hyötyisit avusta mutta meillä ei ole täällä mitään prosesseja tähän tai ketään joka voi auttaa’. Mielenterveyden hoidon on noustava tässä maassa merkittävästi, jos halutaan myös ylipainoisia auttaa. Pelkkä tsemppaus ja terveystieto ei auta kun on elämänmittaiset haavat joita on yksin joutunut hoivaamaan.

    Anteeksi tulin tänne avautumaan. Tämä juttu ja ihan hirveät kokemukset puhuttelivat kovasti. Toivon, etten itse joudu koskaan avuttomaan tilaan, koska pelkään etten saa hyvää hoitoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *