Tampereella Yle Perjantai -ohjelman kuvauksissa!

Eilen oli kyllä elämäni jännittävimpiä päiviä taas! Jos joltakulta on mennyt ohi, niin minua haastateltiin eilen Yle Perjantai -ohjelman sadannennessa (sadannessa?) jaksossa, johon oli kutsuttu neljä dokkareissa ollutta tyyppiä. Lähdimme ystäväni Ninan kanssa junalla Tampereelle, missä meitä odotti ilmainen yöpyminen Scandicissa, hotelliaamiainen ja taksikyydit.

Saavuimme hotellille neljän maissa, ja seiskan aikaan olimme jo Tampereen Työväen Teatterin klubin takahuoneessa meikattavana.

Takahuoneessa oli kaikkea hyvää syötävää, mutta en meinannut saada alas mitään ruokaa kun jännitti niin. Sinne oli tilattu Perjantain 100-jakson kunniaksi kakkuakin!

Jaksossa oli myös muita dokkari-tyyppejä: Eric (Liian pelottava lapsi), Mesi (BTW, mä en oo tyttö), ja Meeri (Sokea äiti). Kaikki nämä tyypit oli aivan ihania. Oli ihanaa saada tavata teidät kaikki, ja toivottavasti joskus törmätään taas!

yle perjantai

Yhtäkkiä minut kutsuttiin mikin laittoon, ja meille selvisi että minä olen ensimmäisenä vuorossa ja joutuisin (öhm, pääsisin) ihan keskelle lavaa juttelemaan. Mesin kanssa juuri ennen sitä pohdittiin, että jos joudumme keskelle istumaan taitaa jännittää super-paljon enemmän! Olisi ollut helpompaa istua muiden kanssa yhdessä ns. yleisön joukossa, mutta ei, pelkoja päin vaan ja lavalle!

yle perjantai

Neljän minuutin haastattelu meni aivan silmänräpäyksessä, ja mielestäni se meni hyvin vaikka en muistakaan mitä puhuin! Ohjelman pääset katsomaan jälkikäteen täältä, itse en ole vielä kehdannut katsoa sitä. Omaa itseään on tooodella vaikea katsoa etenkin videolta.

Sain heti ohjelman jälkeen paljon viestejä, ja tällä kertaa ne olivat 100% positiivisia ja ylistäviä! Kiitos siis niistä tuhannesti <3

yle perjantai
Minä, Sean ja kaverini Nina.

Lähdimme kulmabaariin jatkoille Yleläisten kanssa, ja syötyämme Ninan kanssa rasvaiset ristikkoperunat ja juotuamme muutamat kaljat alkoi väsyttää niin pirusti, että oli pakko ottaa taksi hotellille ja mennä nukkumaan lämpimän peiton alle. Olihan kello jo kaksi yöllä! Ihanaa olla niin vanha ettei koe mitään painetta lähteä juhlimaan, vaan voi mennä hyvillä mielin nukkumaan.

Aamulla olo oli väsynyt mutta onnellinen. Sain nukuttua yllättävän hyvin. Uskalsin ja sain niiin hyvää palautetta! Perjantai-ohjelman kaikki tyypit kävivät vuoronperään kehumassa miten hyvin meni ja kuinka puhuin asiaa. Paras oli, kun Marzi Nyman tuli kättelemään ja sanoi että olen sankaritar. Jes!

Etukäteen minua jännitti ohjelma niin paljon, että tuntui että olisin voinut oksentaa. Kuitenkin jostain kaivan esille sellaisen asiallisen moodin, missä osaan selittää juuri sen mitä haluankin, en tiedä miten. Oli niin upeaa päästä taas puhumaan telkkariin ja mietinkin että vau, olenpa päässyt pitkälle ja mitä kaikkea olenkaan päässyt tekemään sen jälkeen kun aloin kirjoittamaan ajatuksiani blogiin pari vuotta sitten. Aivan mykistyttävää. Haluan tehdä lisää tällaista!

Sitten menimme hotelliaamiaiselle (ai että, aina yhtä ihanaa), ja lähdimme kaupungille vielä päiväksi hengailemaan. Kävimme (museokortilla!) Vapriikissa ja muutamalla kirppiksellä. Koko ajan oli olo että voi kunpa Noel olisi ollut mukana, vaikka olihan se ihanaa syödä rauhassa aamupalaa ja katsella kun muiden lapset sai raivareita. Ostin Noelille tuliaiseksi Vapriikista kiviä, koska se rakastaa niitä. Se oli niin innoissaan niistä!

Hotellin aamiaisaula oli ihan käsittämättömän ihana.
Vapriikissa oli mielenkiintoinen Vampyyri-näyttely! Tässä poseeraan Nosferatun kanssa, kuinkas muutenkaan.
Tru Blood! Tru Blood!

Vapriikissa olen käynytkin kerran aikaisemmin, ja nyt siellä oli lisäksi Vampyyri -näyttely mikä kiinnosti tosi paljon. Olin ehkä vähän pettynyt, kun kuvittelin näyttelyä laajemmaksi, mutta silti se oli todella hyvä. Ra-kas-tan Coppolan vuoden -92 Draculaa niin paljon, olen katsonut sen 90-luvulla (ihan liian nuorena) varmaan tuhat kertaa. Rakastin myös Tru Blood-sarjaa, paitsi niinä viimeisinä kausina. Eka kausi BEST. Ah. Vampyyrit <3 (muistatteko muuten lapsena että oisitte lukenu Pikku Vampyyri-kirjoja? Parasta!)

Kävimme myös Radiokirppiksellä ja Kodin Kakkonen -kirpparilla. Kummassakin ehdimme vain käväistä, koska olimme sen verran myöhään liikenteessä että ne ehtivät mennä kiinni. Kummatkin olivat ihan käymisen arvoisia (etenkin Radiokirppis on legendaarinen), mutta kyllä täytyy sanoa että nykyään kirppikset on täynnä ylihintaista roinaa. Se ärsyttää joka kerta.

Kummallakin kirpputorilla oli uutta kiina-krääsää pöydät täynnä kovaan hintaan, rikkinäisiä ja likaisia vaatteita ja tavaraa mikä kuuluisi jo kaatopaikalle. Esim. niin selvästi kiina-piraatti-kopio lompakoita uutena: 12.95€. Kämäinen vanha kukkapöytä: 36€! Pehmolelu-toukka: 9€! Rikkinäinen iso dino-pehmo: 12€! Niinkun mitä hittoa! Ärsyttää. Kaveri löysi yhden paidan ja yhden huivin, minä en ostanut mitään.

Muuten meillä oli kyllä tosi mukava kaupunkilomailu Tampereella lauantaina, museoineen ja kirpputoreineen. Tykkään Tampereesta! Että moro vaan kaikille sinne!

Katsoitko Perjantain jakson? Mitä tykkäsitte?


Lue myös:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *