Avainsana: politiikka

Avoin kirje Jari Ehrnroothille

Avoin kirje Jari Ehrnroothille

Dear Jari,

luin kirjoituksesi Ylen nettisivuilla. Ensin suutuin, sitten tulin äärettömän surulliseksi. Kovat arvot tuntuvat yleistyvän, ja empatiakyky tuntuu myös olevan katoava luonnonvara. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jotkut ihmiset uskovat että köyhyys on aina köyhän oma vika, että ylipainoinen on automaattisesti huonossa fyysisessä kunnossa, sairas ja laiska ja että työtä tekevälle riittää.

Asiat eivät ole mustavalkoisia eikä niin yksinkertaisia kuin kolumnissasi esität. On helppo huudella sieltä pilvilinnoista ihmisille, että ryhdistäytykää yhteisen hyvän vuoksi. Se että se on helppoa huudella, ei tee siitä hyväksyttävää. Päätin vastata muutamaan väitteeseen joita kevyesti heittelit kirjoituksessasi, jotka tuntuivat minusta hyvin kovilta arvoilta.

”Toisin sanoen, vapaamatkustuksen helpot ajat ovat pian muisto vain.”

Mikä on vapaamatkustaja? Se, joka nostaa yhteiskunnan tukia? Eikö ne olekaan tarkoitettu jokaista varten joka niitä tarvitsee? Vai mihin ne minunkin veroeuroni ovat valuneet, joita olen tienannut palkkatöissä, siitä asti kun olin 16-vuotias? En ymmärrä.

Ja se, että kutsut työttömien ja köyhien elämää ”helpoiksi ajoiksi” kertoo ettet tiedä rahvaan elämästä mitään.

”Jokainen alkoholin suurkuluttuja, tupakoitsija, ylipainoinen, liikuntaansa laiminlyövä huonoa elämää elävä henkilö tietää, että elintavoillaan hän sairastuttaa itseään ja siten ottaa ylimääräistä niiltä jotka elävät vastuullista hyvää elämää.”

Oikeasti. En edes viitsi sanoa tähän mitään. Aivan älytöntä. Huono vs. hyvä elämä. Selvä.

”Koulutuspolitiikassa yksilönvastuu tarkoittaa sitä, että jokaisen on kouluttauduttava niin, että hän onnistuu työllistymään.”

Kun kouluttauduin nuoriso-ohjaajaksi kaikki hokivat kuinka alalla on töitä vaikka muille jakaa. Mistä olisin voinut tietää, että kesken opintojeni tulen raskaaksi, jään yksinhuoltajaksi, sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen enkä pysty tekemään pelkkiä ilta- ja viikonloppuvuoroja? Tällä hetkellä en ole varma olenko psyykkisesti siinä kunnossa että voisin edes mennä täysipäiväisesti työelämään. Olen myös huomannut, että työpaikan saa usein se jolla on paljon enemmän kokemusta alalta kuin minulla. Miten voi saada kokemusta jos ei saa töitä? Voin kertoa sinulle Jari, että vaatii aikamoista hel-ve-tin sisua saattaa opinnot loppuun masentuneena yksinhuoltajana, tehdessään työssäoppimispaikassa iltavuoroa myöhään iltaan eikä nuku öitä, koska lapsi heräilee. Koulutehtävät pitää myös tehdä jossain työharjoitteluiden välissä. Kolmen vuoden univaje vielä päälle.

Kun joka päivä herää niin, että miettii miten ihmeessä selviää tästäkin päivästä iltaan asti kun joutuu elämään paniikkihäiriön, masennuksen, ahdistuksen, julkisten tilojen pelon ja traumaperäisen stressin kanssa. Sen lisäksi lapsi, josta joutuu huolehtimaan yksin nukkumatta öitä, ravaten lisäksi lääkäreillä ja leikkauksissa lapsen kanssa.

En kaipaa sääliä, vaan ymmärrystä siihen, että minäkin yritän parhaani joka päivä. Yritän parhaani olla tarpeeksi hyvä äiti, pitää lapseni ja itseni hengissä ja jotenkuten olla mukana tässä yhteiskunnassa. Yritän hitto soikoon parhaani joka päivä, ja sitten luen lehdestä että se ei riitä.

En ole tarpeeksi tuottava yksilö.

”Kun joku rohkea poliittinen päättäjä, kuten kansanedustaja Susanna Koski, esiintyy vapaamatkustusta rajoittavan oikeudenmukaisuuden äänenä, joka vaatii itsenäistä harkinta- ja toimintakykyä kaikilta vapailta yksilöiltä, vanhoilliseen sosialistiseen kollektivismiin sitoutuneet populistit rientävät syyttämään häntä fasistiksi, vaikka hänen ajattelunsa täysin johdonmukaisesti seuraa perustuslakimme ydinarvoa.”

Ydinarvo? Onko Suomen ydinarvo se, että jokainen on oman onnensa seppä, ja masennuskin on vain laiskojen keksimä tekosyy?

Onko rohkeus nykyään sitä, että arvostelee työttömiä? Aikamoista. Jaetaanko suoraan vaikka hihamerkein ihmiset tuottaviin ja ei-tuottaviin yksilöihin? Ei-tuottavat voidaan sitten vaikka kerran viikossa tuoda torille ja heitä voidaan heitellä mädillä tomaateilla.

”Vapauden ja valistuksen valtakunnassa vastuu hyvästä, terveestä, kunnollisesta ja tuottavasta elämästä kuuluu yksilöille – siis aivan jokaiselle meistä. Koska me itsenäiset ja vapaat ihmiset kuitenkin olemme riippuvaisia toisistamme, on reilua, että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Tämän ja vain tämän yleisen vastuuperiaatteen vallitessa rakentuu oikeudenmukainen yhteiskunta.”

Niinpä, on reilua että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Mutta ulkopuolinenko sen sanelee, mikä on tarpeeksi yrittämistä ja mikä ei? Olinko nyt sitten huono kansalainen kun päätin masentua? Ensin kehoitetaan hankkimaan lapsia, tässä maassa on herranen aika liian alhainen syntyvyys, lisääntykää! Sitten kun niin tekee ja sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja joutuu työttömäksi onkin vapaamatkustaja joka elää huonoa elämää. Jestas, mikään ei tässä maailmassa riitä. Onko ihme että niin moni nuorikin ihminen sairastuu burn outiin, kun mikään ei ole tarpeeksi?

Jari hyvä, oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä heikoimmista huolehditaan.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä ei syyllistetä työttömiä samaan aikaan kun systeemit on niin vinksallaan, että työtä on vaikea vastaanottaa.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jossa roviolla ovat umpirikkaat veronkiertäjät ja raiskaajat, eivätkä köyhät, vanhukset, työttömät, ja sairaat ihmiset.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä ei joudu lukemaan näin asenteellista, empatiakyvytöntä ja ylimielistä kolumnia kuin sinun, Jari.

Oikeudenmukainenyhteiskunta on sellainen, missä ennemmin keskitytään epäkohtien korjaamiseen kuin syyllistämiseen.

 

Ystävällisin mutta väsyneen surullisin terveisin,

Tinna

 

Lue lisää:

Pöyristyttävää, että työtön avautuu yhteiskunnan epäkohdista!

Pöyristyttävää, että työtön avautuu yhteiskunnan epäkohdista!

Pöyristyttävää, että työtön avautuu yhteiskunnan epäkohdista!

Li Andersson tosiaan twiittasi postaukseni yrittäjyyskokeilusta, ja pyysi ministeri Jari Lindströmiä vastaamaan aiheeseen. Lindström lupasi tutkituttaa asiaa. Lähetin saman palautteen blogipostauksineen sähköpostitse Lindströmille, mutta hän ei siihen vastannut.

Alan itse olla jo aika kyllästynyt tähän aiheeseen, mutta kirjoitetaanpa tästä nyt vielä yksi postaus, kun ministeri Lindström päätti vastata aiheeseen blogissaan.

Nyt sattumalta tosiaan huomasin että Lindström olikin kirjoittanut asiasta. Hän kertoo, kuinka ei aio ottaa yksittäistapaukseen kantaa, mutta silti hän ottaa kantaa minun tapaukseeni ja jopa mainitsee blogini ja kirjoitukseni. Olen iloinen siitä, että ministeritasolla jopa kommentoidaan asiaa, mutta vastaus oli mielestäni aika ympäripyöreä ja keskittyi väärään asiaan.

Hän ei ota kantaa yksittäistapauksiin, mutta silti kautta rantain vihjaa, että tiedämme julkisuudessa vain yhden puolen tarinasta. Ymmärrän sen että kaikkiin kirjoituksiin suhtaudutaan kriittisesti, niin teen itsekin. Mutta miksi näistä ei saisi keskustella julkisuudessa?

Nostin julkisuuteen asian negatiivinen kärki edellä

Mietin etukäteen postausta yrittäjyyskokeilusta, että onko reilua avata tarinaani ilman että toinen osapuoli pääsee avautumaan myös asiasta. Toisaalta en mainitse kenenkään nimiä, enkä haluakaan että tämä on noitajahti työkkärin ja Kelan työntekijöitä kohtaan. Kuten itsekin mainitsin kirjoituksessani, mätä on epätoimivassa systeemissä, ei työntekijöissä.

Ministeri Lindström sanoo, että näitä asioita nostetaan usein julkisuuteen ”negatiivinen kärki edellä”. Voiko tätä minun tapaustani esittää muulla tavalla kuin negatiivinen kärki edellä? Jos aktiivimallissa ja yrittäjyyskokeilussa ei ole mikään toiminut minun kohdallani, eikö silloin ole oikein nostaa näitä asioita esille, jotta systeemiä voisi parantaa? Halusin nostaa asian esille, koska työttömien kohtelussa on monta isoa epäkohtaa, joita yritetään ratkaista aktiivimallilla, joka ei auta vaan hankaloittaa asioita. Nyt tuntuu, että lyödään jo lyötyjä, jotka räpiköivät pärjäämisen ja kuiluun putoamisen välissä.

Lindströmin vastauksesta huokuu se ajatus, että oli pöyristyttävämpää tuoda tapaukseni julkisuuteen kuin itse asia jota yritän nostaa esille. Ministerin mielestä näitä asioita ei kuuluisi ruotia julkisesti. Miksi hän ei sitten vastannut sähköpostiini mitään? Hän vihjaa, että olenkohan kertonut ihan kaiken julkisuuteen, mutta sitähän kukaan ei voi tietää koska julkisuuslaki. Ei ollut tarkoitus nostaa vain omaa tarinaani julkisuuteen julkisuuden vuoksi, vaan sen takia että voisimme keskustella epäkohdista. En ole ainut joka kärsii näistä huonoista päätöksistä, ja kamppailee työttömyyden kanssa.

Minulla ei ole mitään salattavaa, joten minua ei haittaa tuoda asiaani julki, jos voin sillä tavoin muuttaa asioita paremmiksi.

En halua, että tartutaan lillukanvarsiin ja pohditaan onko minun tapauksessani tehty niin tai näin, väärin vai oikein, vaan haluan että työttömien ”aktivoimiseen” tehdään muutoksia. Haluan, että esimerkiksi keikkatyön ja pätkähommien vastaanottamisesta tehtäisiin helpompaa. Siitä voisi vaikka aloittaa epäkohtien muuttamisen. Toinen olisi aktiivimallin peruminen kokonaan.

piiskaa vaan, niin työttömät aktivoituu?

Mutta toki, onhan se helpompaa julkisesti istuttaa ajatus kansalaisiin, että työttömyys on työttömän vika, ja raipalla ”ne” saadaan aktivoitumaan. Sen sijaan että otettaisiin (kokemusasiantuntijoiden) neuvoista vaarin, ja puututaan epäkohtiin. Olen saanut paljon viestejä ihmisiltä jotka kertovat samaa tarinaa – muun muassa keikkatyötä on vaikea tehdä työttömyyskorvauksen lisäksi, joten useat jättävät sen tekemättä. Laiskuutta joidenkin mielestä, toisten mielestä inhimillistä. Kuka haluaa elää jatkuvasti stressin alla, miettien mistä seuraava palkka ja tuet tulevat, vai tulevatko ollenkaan?

Huhuu, hallitus. Kuunnelkaa meitä asiantuntijoita, jotka elämme näiden aktiivimallien kanssa. Me olemme ne asiantuntijat, joita tulee kuunnella jotta saisimme aikaiseksi muutoksia jotka hyödyttävät koko yhteiskuntaa.

Työttömyys ja aktiivimalli ovat kuumia puheenaiheita tällä hetkellä, mutta kohta tulee seuraava kuuma aihe ja työttömät unohdetaan. Mutta me työttömät emme unohda, koska tämä on meidän elämäämme. Me elämme tätä kamppailua joka päivä, ja kärsimme TE-toimiston ja Kelan sekoiluista ja vääristä päätöksistä, sekä aktiivimallin vaikutuksista.

Haluan että asioihin tulee joku muutos, ja nimenomaan muutos parempaan suuntaan. Aktiivimalli ei sitä ole. Yrittäjyyskokeilu voisi olla hyvä muutos, jos sitä vielä hiotaan.

Masentunut mutsi facebookissa:

Lisää samankaltaisia:

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Sivutoiminen yrittäjyys työttömänä – systeemi täynnä sudenkuoppia

 

 

Yrittäjyyskokeilu-farssiin jatkoa

Yrittäjyyskokeilu-farssiin jatkoa

Edellinen postaukseni levisi kuin kulovalkea. Todella moni jakoi sitä heti eteenpäin, ja se pääsi mm. Saku Timosenkin blogiin. Tällä hetkellä postauksen on lukenut yli 26 tuhatta ihmistä. En sinänsä ihmettele postauksen suosiota, aihe onkin hyvin ajankohtainen, ja koskettaa monia suomalaisia jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa kuin minä.

Postaus poiki myös haastattelupyyntöjä. Jutut voit lukea Helsingin Uutisista, Savon Sanomista ja Talouselämästä. Lähetin myös noin 25:lle kansanedustajalle (kaikista puolueista) blogitekstini saatteen kera, ja Li Andersson twiittasi sen eteenpäin ja kysyi Jari Lindströmiltä mitä hän on mieltä asiasta. Lindström sanoin tutkituttavansa asian, mutta enpä ole vielä Jarista kuullut mitään. Hän ei ole myöskään vastannut siihen samaan sähköpostiin jonka Li:llekin lähetin. Toistaiseksi ainoastaan Outi Alanko-Kahiluoto ja Li Andersson on vastannut viestiini.

Olisi kovin naiivia uskotella, että päättäjät (eli Kokoomus ja hallitusporukka) ottaisi köyhien asiat hoitaakseen. He ovat kovaan ääneen puhuneet aktiivimallista, kuinka se on hieno keksintö. He kaavailevat koko ajan uusia ehdotuksia meidän piiskaamiseen.

 

”Kokoomus esittää vastikkeellista sosiaaliturvaa – passiivisuus leikkaisi tukea jopa 40 prosenttia”

– Iltasanomat

Olen saanut paljon kommentteja, viestejä ja sähköposteja teiltä kaikilta, ja kiitos niistä joka ikisestä. Moni on kertonut minulle, kuinka käy läpi samanlaista taistelua työkkärin ja Kelan kanssa. Vaikka minun tapaukseni otettaisiinkin isompaan julkiseen käsittelyyn, on kuitenkin tuhansia jotka ovat samassa jamassa kuin minä. Ei ole oikein lyödä lyötyjä ja asettaa sanktioita ihmisille, jotka muutenkin kamppailevat arjessaan.

Bongasin itseni lööpeistä kauppareissulla!

Tuntuu että hallitus on niin kaukana meistä tavallisista ihmisistä, että heillä ei ole minkäänlaista käsitystä että kuinka nämä aktiivimallit vaikuttavat elämäämme.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että työttömiä pitääkin kannustaa töihin. Nimenomaan kannustaa, eikä heilutella karensseja pään päällä ja pakottaa työhön johon ei sovellu (esimerkiksi terveydentilan takia). Työnteosta pitäisi tehdä kannustavaa eikä rangaistavaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä että ainakin keikkatöiden vastaanottamisesta rangaistaan, kun tukia joutuu odottamaan kunnes on palkkakuitti saatavilla.

– Tukien automaattinen katkaisu on lainvastaista, sanoo vanhempi hallitussihteeri Timo Meling työ- ja elinkeinoministeriöstä Uutissuomalaiselle. – Uusi Suomi

Teinkin pienen parannuslistan, josta hallitus voisi ottaa mallia, kuinka helpottaa työttömien työn vastaanottamista.

1. Keikkatyön ja osa-aikatyön vastaanottamisesta helpompaa. Keikkatyötä tehdessä täytyy esittää palkkakuitti ennen kuin saa työttömyyskorvausta. Tähän täytyisi jotenkin saada muutos, esimerkiksi luottaa työttömän omaan arvioon palkasta. Jos on tiedossa veroprosentti, työtunnit ja palkka, ei ole kovin vaikeaa tehdä arviota. Jokin muu systeemi pitäis kehittää, koska tämä ei selvästi toimi. Olisikohan perustulo tähänkin ongelmaan ratkaisu?

Tuntuu että työttömiä syyllistetään siitä ettei oteta työtä vastaan, mutta usein saattaa olla siitä kiinni, että jos ottaa keikkatöitä vastaan menee kaikki raha-asiat sekaisin. Se ei ole oikein, ja ymmärrän että moni kieltäytyykin sen takia osa-aikatyöstä.

2. Kouluttakaa työntekijät paremmin, jotta jokainen osaisi vastata kysymyksiin ja neuvoa oikein. Tällä hetkellä tuntuu että aktiivimallinkin takia kukaan ei osaa vastata mihinkään ja aina annetaan eri vastauksia riippuen työntekijöistä. Kela ja työkkäri antaa virheellisiä neuvoja jonka takia työtön joutuu maksamaan tukia takaisin. Minullekin on näin käynyt. Tarvitaan myös lisää työntekijöitä Kelaan ja TE-toimistoihin. Kun ei ole tarpeeksi työntekijöitä, käsittelyjonot menevät liian pitkiksi ja se luo stressiä ja rahavaikeuksia työttömälle. On sietämätöntä, jos käsittelyajat venyvät 1-2 kuukauteen.

3. Perheille helpotusta työelämään! Subjektiivinen päivähoito takaa sen että lapsilla on hoitopaikka jo valmiina, koska on vaikeaa (ellei mahdotonta) ottaa vastaan keikkaa jos ei saa hoitoa lapsille. Usein keikkatyövuorot saattavat tulla lyhyelläkin varoitusajalla, jolloin pitäisi lapsella olla jo tarhapaikka valmiina. Vuoropäiväkotejakin on aivan liian vähän tarpeeseen nähden.

4. Jos halutaan että työttömät aktivoituvat, hankkikaa reilusti lisää TE-toimiston kursseja kaikkialle! Esimerkki: itse hain useamman kuukauden ajan yrittäjyyskurssille, ja vasta kolmannella yrityksellä mahduin kurssille. Joka kerta kurssille on ollut 2-3 kertaa enemmän hakijoita kuin paikkoja. Minulla meni turhaan neljä kuukautta odotellessa että mahdun jollekin kurssille. Onneksi sinänsä pääsin kurssille tammikuun puolella tänä vuonna, jos olisin mennyt kurssille viime vuoden puolella olisin vielä joutunut aktiivileikkuriin.

5. Pienyrittäjyyttä tulisi tukea enemmän. Uskon että useampi ihminen työllistäisi itsensä jos ei olisi pelkoa täysin tyhjän päälle jäämisestä ja hurjasta velkaantumisesta. Miksi ei pienyrittäjällä voisi olla samanlainen oikeus sosiaaliturvaan, kuin muilla työntekijöillä?

Ja vielä: lakataan antamasta köyhille ja työttömille ylimielisiä neuvoja kuinka säästää rahaa ostamalla osakkeita. Myös syyllistäminen siitä että köyhyys on köyhän oma vika on todella ärsyttävää. Työttömyys on usein monen asian summa, eikä vain ja ainoastaan laiskuutta. Yritetään hankkia hieman empatiakykyä ja keinoja joilla voidaan auttaa ja helpottaa työttömien arkea syyllistämisen ja haukkumiseen sijaan. Työttömät eivät ole mitään surkeita toisen luokan kansalaisia, joiden päälle voi sylkeä koska veronmaksajat.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri antoi taannoin ihan ilmaisia neuvoja köyhille.

Viimeksi kun puhuin kovaan ääneen mediassa työttömyydestä ja köyhyydestä sain ihan jäätävän määrän paskaa niskaani. Ketä se muka auttaa, kun haukutaan maan rakoon ihminen, joka muutenkin tuntee huonommuutta ollessaan työtön?

Mitä meille kuuluu nyt?

Olen saanut viime kuun vuokran ja laskut maksettua (koko palkka keikkatyöstä tosin meni vuokraan), tämän kuun tulot ovat vielä saamatta. Asumistuella sain sentään maksettua muutaman laskun ja ostettua bussilipun ja ruokaa. Ensi kuun tulot ovat edelleen mysteeri, mutta palkkaa ei ainakaan enää tule, kun keikkatyöt loppuivat. Eli olen työmarkkinoiden saatavilla, vink vink.

Tuntuu että pahin rahastressi helpottaa, mutta kyllä tämä on voimia syönyt. Odotan kuun puoliväliä, jolloin selviää paljon saan palkkaa ja tukia. On todella vaikea suunitella taloutta, kun ei yhtään tiedä paljonko rahaa tulee ja milloin. Aion edelleen tehdä valituksen tästä kokeilusta kun se on ohi, ja toivottavasti nyt pääsisin vielä keskittymään korumyyntiin ennen kuin kokeilu jo loppuu. Ihan uskomaton farssi koko kokeilu.

Nyt tuntuu että olen puhunut niin paljon tästä aiheesta, että ihan kyllästyttää! Huh! Voimia kaikille, jotka rämpivät samassa suossa.

 


Lue edellinen osa yrittäjyyskokeilusta:

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Mutsin tekemä -korvakorut esittelyssä

 

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Maaliskuussa 2018 aloitin työvoimatoimiston kautta sivutoimisen yrittäjyyden kokeilun. Kokeilu kestää neljä kuukautta, jonka aikana työmarkkinatukea saa nostettua, ja neljän kuukauden jälkeen TE-toimisto tekee arvioinnin yrityksestä. Jos yritys katsotaan päätoimiseksi, ei saa enää työttömyysetuutta, ja jos se todetaan sivutoimiseksi voi saada soviteltua työmarkkinatukea.

Aloin siis maaliskuussa tekemään myyntiin korviksia ja mahdollisesti blogiyhteistöitäkin. Huhtikuussa minua onnisti, ja sain lisäksi osa-aikatyön nuorisotalolta pariksi kuukaudeksi.

Tiesin että yrittäjyyden kokeilussa ja osa-aikatyössä olisi omat sudenkuoppansa, kun ne yhdistää soviteltuun työttömyysetuuteen ja byrokratian ankeisiin rattaisiin. Mietin kuitenkin, että minun on pakko yrittää työllistää itseni, edes osittain. En usko että minulla on voimia tai toimivaa liikeideaa (vielä) päätoimiseen yrittäjyyteen. Tämä kokeilu ja sivutoiminen yrittäjyys voisivat kuitenkin olla minulle juuri sopivia – jos ne toimivat.

No, miten kaikki sitten eteni? Voin sanoa, että en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, sen verran älyttömäksi tämä kokeilu meni.

11.3. Saan ensimmäiset tulot yrityksen kautta, ja siitä tulee virallinen yrityksen aloituspäivämäärä

Olen laittanut yhteydenottopyynnön omalle työntekijälle TE-toimistoon, jotta saisimme käyntiin neljän kuukauden kokeilujakson. Nykyään ei saa omaa käsittelijää muilla tavoin kiinni, eikä TE-toimistoon enää niin vaan mennä jonotusnumerolla käymään.

20.3. En ole vieläkään saanut soittoa TE-toimistolta, joten laitan toisen yhteydenottopyynnön netin kautta. En ole ihan varma miten tässä kokeilussa menetellään, koska TE-toimistolla ei ole selkeitä ohjeita.

26.3. Soitan työvoimatoimiston yleiseen numeroon, koska omasta työntekijästäni ei ole kuulunut mitään

Selviääkin, että olisin voinut suoraan soittaa tähän numeroon, sen sijaan että odottaisin yhteydenottoa omalta työntekijältäni. Minua on aina ohjeistettu, että pitäisi olla yhteydessä omaan työntekijään, jolle ei ole olemassa suoraa numeroa, pelkästään yhteydenottopyyntö joka tehdään netin kautta.

Puheluun vastaa työntekijä, joka ei tunnu tietävän mistään mitään. Hänen mielestä minun kuuluisi laskuttaa osuuskunnan tai jonkun muun kautta, koska eihän freelanceri ole niin ”virallinen”. Vaikka sanoin että aion toki kaiken ilmoittaa asiaankuuluvasti verottajalle. Koska minun toimintani on toistaiseksi niin pientä, etten koe tarpeelliseksi esimerkiksi perustaa toiminimeä.

Työntekijän mielestä tilanteeni on niin epämääräinen (freelancer), että minun pitäisi selvityspyyntöön laittaa että olen omassa työssä työllistyvä. Eli toisin sanoen kohtaan ”omaishoitaja”, koska he ovat omassa työssä työllistyviä, kuten minäkin. Koska selvityspyynnössä ei ole muita sopivia kohtia minulle. Ihmettelen kyllä miten käsitöiden myynti ja omaishoitaja muka menevät samaan lokeroon. Ihmettelen myös miten tilanteeni voi olla niin kummallisen ainutlaatuinen kun teen freelancer-hommia.

Työkkärin työntekijän mielestä selvityspyyntöä on vaikea tehdä koska en ole osuuskunnassa eikä minulla ole toiminimeä.

Kysyn työntekijältä, että miten sivutoiminen ja päätoiminen yrittäjyys määritellään eikä hän osaa sanoa. Lauseissa vilahtaa sanat ”periaatteessa” ”voi olla tai sitten ei”. Hän ei osaa neuvoa kuinka tehdä selvitys niin, että työvoimatoimisto ei pitäisi toimintaani päätoimisena, koska sitä se ei ole. Hänen mielestään on hankalaa ettei minulla ole y-tunnusta, mutta samaan hengenvetoon toteaa että ”jos on y-tunnus niin silloin työvoimatoimisto voi todeta sinut neljän kuukauden jälkeen päätoimiseksi yrittäjäksi”. Kun kysyn, onko heillä joku siellä joka osaa vastata kysymyksiini, hän sanoo että no ei mutta voinhan googlata. Selvä. Hän sanoo että voi lähettää minulle linkkejä sähköpostitse. Hän on myöhemmin lähettänyt linkit uusyrityskeskukseen, jotka minulle ovat jo tutut. Miten TE-toimistoilla ei voi olla yrittäjyyteen liittyvää neuvontaa!?

Työntekijä neuvoo tekemään selvityspyynnön omalla sivulla TE-toimiston sivuille ja hän sanoo laittavansa sinne minun omille sivuilleni pyynnön johon voin vastata.

27.3. Käyn katsomassa onko selvityspyyntöä tullut sivuille, enkä näe siellä mitään uutta

Soitan työkkäriin uudestaan, ja nyt toinen työntekijä neuvoo kuinka pyyntö tehdään. Selviääkin, että se täytyy itse tehdä, eikä odotella sitä että joku työntekijä laittaa sinne pyynnön johon vastata. Tällä kertaa työntekijä neuvoo minua kuinka pyyntö kuuluu tehdä. Hurraa.

Laitan selvityspyynnön heti työkkärin puhelun jälkeen. Ja sitten odotellaan.

10.4. Kelan sivuille ilmestyy lausunto

”Hyvä asiakas Olemme saaneet työvoimapoliittisen lausunnon, jonka vuoksi olemme keskeyttäneet työttömyysetuutesi maksamisen 11.3.2018 alkaen. Työ- ja elinkeinotoimisto tutkii oikeutesi saada työttömyysetuutta ja antaa siitä työvoimapoliittisen lausunnon Kelalle. Saat Kelasta uuden päätöksen, jos sinulla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen lausunnon perusteella. Muussa tapauksessa työttömyysetuutesi maksamista jatketaan ilman uutta päätöstä.”

Eli tukeni katkaistaan selvityksen ajaksi. Näinhän ei pitänyt käytännössä tapahtua, kun tämä uusi neljän kuukauden kokeilujakso tuli voimaan alkuvuodesta.

12.4. Soitan tE-TOIMISTOON taas KERRAN ja kyselen selvitykseni perään

Kuulemani mukaan heillä on kovasti ruuhkaa, ja päätös tulee noin 22 päivässä. Mitään muuta infoa en saa, kuin että nyt vain pitää odotella.

Vähän tämän puhelun jälkeen Kelasta soitetaan, että toimeentulotukipäätös, joka minulle oli tehty marraskuuhun asti, lakkautetaan koska olen yrittäjä. Minun pitäisi hakea toimeentulotukea uudestaan, jos koen sille tarvetta.

19.4. Soitan vuokranantajalleni, etten tiedä milloin saan vuokrani maksettua, kun odottelen työkkärin päätöksiä. Sentään olen saanut kaikki laskut maksettua huhtikuulta.

Harkitsen samalla soittavani taas työkkäriin, mutta en kykene. Tämä on todella uuvuttavaa ja vienyt paljon kallisarvoista aikaa ja energiaa yritykseni (ja arkeni) pyörittämisestä.

23.4. On kulunut melkein kuukausi siitä kun laitoin selvityspyynnön

Soitan työkkäriin. Sieltä sanotaan, että täytyy vaan seurata omilta sivuilta, kyllä se päätös sinne tulee. Kuulemma käsittelyjonot ovat pompanneet 30 päivään. Kysyn, että eikö tämän uuden kokeilujakson pitänyt juuri estää tämä, ettei tukia katkaista. Kyllästyneen oloinen työntekijä sanoo, että kyllähän se nyt niin menee, että sinä laitat selvityksen, ja se käsitellään, ja jonot on 30 päivää. Ei käy kyllä kateeksi Kelan ja TE-toimiston työntekijöitäkään, he saavat varmasti myös lokaa niskaan vihaisilta asiakkailta.

24.4. Päätös on vihdoin tullut!

Ainut vain, että siellä on väärä päivämäärä yrityksen aloittamiselle, elokuu 2017. Mitä ihmettä, mistä he ovat sen päivämäärän saaneet?! Olen koko ajan sanonut, että yritystoiminta alkoi 11.3.2018.

Lisäksi siellä on jo tehty päätös siitä että olen sivutoiminen yrittäjä, vaikka minunhan piti vasta aloittaa neljän kuukauden kokeilujakso. He siis vihdoin käsittelivät selvityspyyntöni, mutta kaikinpuolin väärin!

Kelan sivuilta löytyy kryptinen, huonosti kirjoitettu viesti:Hakijan ilmoituksen mukaan työllistyy omassa työssä. Hakija myyn käsitöitä ja tekee blogin kautta blogiyhteistöitä joista saan palkkaa. Blogiyhteistyöt hakija laskuttamaan laskutuspalvelun kautta. Käsitöitä myy freelancerina oman tilin kautta. Hakija aloittanut ko. toiminnan elokuussa 2017. Hakija työllistyminen omassa työssä katsotaan sivutoimiseksi. Hakijalla ei ole y-tunnusta. Poist.”

Kurkkaan Kelan sivuille, eikä siellä ole työttömyysilmoitusta ajalta 11.3.-3.4. ollenkaan. Eli en pääse edes laittamaan hakemusta maaliskuun osalta, vaan siellä on suoraan huhtikuun hakemus.

En ymmärrä mitään.

Eli uutta soittoa Kelaan sekä työkkäriin.

25.4. Soitan aamulla työkkäriin ja kysyn PÄÄTÖKSESTÄ

Työntekijä lukee tietojani ja ihmettelee myös päätöstä. Sillähän ei ole mitään tekemistä selvityspyyntöni kanssa! Väärä päivämäärä ja koko aihekin – minunhan piti vasta aloittaa neljän kuukauden kokeilu eikä saada päätöstä siitä että olen sivutoiminen yrittäjä.

Saan ohjeeksi laittaa oikaisupyynnön meilillä suoraan heille jotka tekevät päätöksen, saatteen kera että asia on kiireellinen. Kerroin että viimeksi odotin kolme viikkoa yhteydenottopyyntöä omalta työkkärin työntekijältä, ja tätä virheellistä päätöstä lähes kuukauden. Omalle käsittelijälläni kun ei ole puhelinnumeroa mihin soittaa, tai osoitetta johon lähettää sähköposti. Uskomatonta että asiaa ei voi käsitellä puhelimitse tai jonkun kanssa kasvokkain. Pitää lähettää meili, ja toivoa että se menee perille ja että joku lukisi sen.

Soitan myös Kelaan, koska sieltä tulee jo viesti, että he vaativat yritykseni välitilinpitoa sekä tuloja elokuulta 2017. Kerron että selvitän työkkäristä asiaa ja vaadin oikaisua. Mitään etuuksiahan minulle ei heru kunnes uusi oikaistu päätös tulee – jos tulee. Työkkärin tuntien mikä vaan on mahdollista.

Laitan myös yhteydenottopyynnön omalle käsittelijälleni työvoimatoimistoon. He lupaavat automaattisen viestin mukaan olla yhteydessä viimeistään 3.5.2018.

26.4. TE-toimiston työntekijä soittaa

Saan vihdoin puhelun työntekijältä, joka on käsitellyt pyyntöni. Hän on tehnyt päätöksen, mututuntumalla. Hän on katsonut netistä googlaamalla, että olen aloittanut blogin kirjoittamisen elokuussa 2017, ja silloin ei voi kuulemma väittää että tämä on uusi yritys. Hän kautta rantain vihjaa, että rehellisyys maan perii, ja että enkös olekin koko ajan myynyt näitä koruja? Ja että sanopas nyt ihan rehellisesti, milloin olet nämä blogihommat aloittanut? Olen aivan suu auki, ja sanon että kuule ihan rehellisesti, olen aloittanut blogin kirjoittamisen vuosi sitten, enkä ole siitä enkä koruista tai mistään käsitöistä tienannut senttiäkään rahaa.

Hän sanoo, ettei toki väitä että valehtelisin, mutta kyllähän kaikki tulot pitää veroihin ilmoittaa. Ja että jos ei niin tee, niin silloin ne tulee sitten kyllä maksettavaksi jossain vaiheessa. Kohtelu mitä puhelun aikana sain oli todella alentavaa ja nöyryyttävää, ja ilmeisesti he tekevät mutu-tuntumalla näitä päätöksiä, kysymättä mitään itse henkilöltä jota asia koskee. Jos hän olisi suoraan vaan soittanut minulle ja kysellyt, olisimme varmasti saaneet asian heti käsiteltyä. Saako TE-toimiston työntekijä päättää minun asioistani, perustuen siihen että on googlannut minut? Eikö tiedon pitäisi perustua puhtaasti selvityspyyntööni eikä hänen salapoliisityöhönsä?

Hän oli sitä mieltä että eihän se nyt mihinkään vaikuta että he ovat tehneet päätöksen sieltä elokuulta, eikä tämän vuoden maaliskuulta. Sanoin että kyllä se vaikuttaa, kun Kela alkoi heti kyselemään välitilinpääöksiä ja tulotietoja yritykseltäni elokuulta asti.

Eihän se voi niin mennä, että työkkärin virheellinen päätös on ja pitää, vaikka sanon että se on virheellinen!?

Hän soittaa takaisin juteltuaan esimiehelleen, ja tekee päätökseen korjauksen, että blogi on harrastustoimintaa ja koruja myyn. Tämä sen takia, että he eivät voisi katsoa blogia vanhaksi yritykseksi, koska olen aloittanut sen jo viime vuonna. Hän selittää, että ”monet” ovat yrittäneet huijata, että he ovat aloittaneet uuden yrityksen, kun tosiasiassa se on aloitettu jo viime vuonna. Tällä tavalla he yrittävät päästä vilpillisin keinoin mukaan tähän uuteen systeemiin joka tuli voimaan tänä vuonna, että saa harjoittaa yritystoimintaa neljän kuukauden ajan ilman että se vaikuttaa tukiin. Eli koska muutkin huijaavat ja valehtelevat, niin minuakin väitetään valehtelijaksi?

Eli toisin sanoen, TE-toimiston työntekijöillä on valta päättää omaan tietoonsa perustuen, miten asiat ovat heidän mielestään.

2.5. Saan vihdoin Kelan puolesta lähettää huhtikuun osalta työttömyysetuuden hakemuksen

En tosin saa rahaa ennen kuin on näyttää palkkakuittia osa-aikatyöstä. Eli joudun odottamaan tukea ainakin kaksi viikkoa vielä, ja laskupino kasvaa. Kaksi vuokraakin on maksamatta.

15.5 palkkaa ei kuulu, joten otan yhteyttä työnantajaani. Palkkojen ajoissa on ollut ruuhkaa ja ongelmia, eikä palkkaani saada maksettua ajallaan. Lisäksi 16.5. kaikki kaupungin verkot ovat epäkunnossa, joten asiaa ei päästä edes selvittämään. Hieno homma!

18.5. Palkka tuleekin vasta viimeinen päivä toukokuuta, eli silloin saisin palkkakuitin, jotta saisin työmarkkinatukea. Soitan Kelaan ja kysyn mitä he voivat tehdä asialle, koska en voi olla vielä kahta viikkoa rahatta, kun palkkakaan ei tule ja sen myötä ei myöskään työttömyyskorvaus, jota olen tässä vaiheessa jo kaksi kuukautta odottanut. Työntekijä sanoo, että hän laittaa asian kiireellisenä eteenpäin, jos he voisivat maksaa työmarkkinatuen ennakkoon ilman palkkakuittia.

21.5. Saan viestin Kelan asiointipalveluun jossa sanotaan että työmarkkinatukea ei voi maksaa ennakkoon, koska olen saanut omasta työstä tuloja. Siis MITÄ. Nyt alan kiehumaan todella. Olen tosiaan viimeisen kahden kuukauden aikana tienannut kokonaiset 20 euroa korvakoruilla, koska en ole tämän sotkun ja osa-aikatyön ohella jaksanut tehdä yhtään mitään yrityksen eteen. Koko Kela sotku ja rahattomuus on stressannut niin, etten ole kyennyt tekemään muuta kuin vaan selviytymään päivästä toiseen ja selvittelemään näitä sotkuja.

Asiointipalvelun viestin mukaan päätös on nähtävissä seuraavana päivänä. En saa selvää Kelan kryptisestä viestistä, että mitä nyt tapahtuu, mutta ilmeisesti huomenna se selviää.

22.5. Päätös on tullut, ja laitan huhti-ja toukokuun alulta pyydetyt tiedot. Ilmeisesti minulle maksetaan ainakin osa rahoista pian.

23.5. Tulee yhden kuukauden (maaliskuun) työttömyyskorvaus, jolla en saa edes vuokraa maksettua. En tiedä mitä teen, koska en tiedä milloin saan seuraavan kerran lisää rahaa, kun Kelan työntekijän pitää käsitellä loput työttömyysajan hakemukset. Aivan uskomatonta, että ihmisiä pompotellaan tällä tavalla.

Tämä kaikki on stressannut aivan älyttömästi

Olen tämän takia saanut paniikkikohtauksia, minulla on ollut ahdistusta ja univaikeuksia. Olen ollut äärimmäisen stressaantunut, koska en ole tiennyt milloin päätös tulee, tai milloin saan rahaa seuraavan kerran. Vuokra ja laskut ovat myöhässä ja tili tyhjä. En ole ehtinyt saamaan yrityksen kautta tuloja koska en ole ehtinyt tai jaksanut tämän selvittelyn takia tekemään koruja tai markkinoimaan niitä tarpeeksi. Eihän minulla ole edes rahaa hankkia lisää mitään materiaalejakaan!

Ensin vaaditaan aktivoitumista, ja kun niin tekee, joutuu raha-ongelmiin.

En ole yli kahteen kuukauteen saanut työttömyystukea, enkä saa niitä kaikkia kunnes on esittää palkkakuitti. Onneksi sentään saan yhden osuuden, niin saamme ruokaa. Sain toukokuun alussa toimeentulotukea ”lainaksi” enemmän kuin normaalisti saan. Eli tulossa olevista tuloista voidaan pidättää joku summa koska olen saanut toimeentulotukea. Kukaan ei vaan osaa sanoa, miten paljon he ottavat tulevista tuista pois ja milloin.

Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi pystyä suunnittelemaan taloutta? Minulle on se ja sama paljonko saan rahaa, kunhan tiedän miten paljon on tulossa ja milloin! Työnteon pitäisi AINA kannattaa kotona olemisen sijaan, mutta tämä sekoilu ei ihan hirveästi jostain syystä minua innosta. Tuntuu että teen p*rse ruvella töitä, mutta rahaa ei tule mistään kolosta. (tosin, tämähän on esimakua yrittäjyydestä…)

Kun hallitus koko ajan vaatii meitä olemaan aktiivisia, voisivatko he laittaa systeemit kuntoon jotta se olisi mahdollista?

Tällä hetkellä, tähän tietoon perustuen, en halua ryhtyä tähän rumbaan enää koskaan. Tuntuu että ainoat vaihtoehdot ovat kokopäivätyö tai työttömyys. Kaikki keikkatyöt ja sivutoimiset yrittäjyydet ovat aivan mahdottomia käytännössä toteuttaa, jos ne onnistuvat näin surkeasti kuin minulla. Harmi vain, että kokopäivätyötä on niin nihkeästi nykyään saatavilla.

Ja miettikää sitäkin, että työkkärille ei riitä aktivointi-toimenpiteeksi se, että kokeilee yrittäjyyttä vaan pitäisi hakea ja olla valmis tämän kaiken päälle ottamaan vastaan kokopäivätyötä. Ihan älytöntä, eikö se jo riitä aktivointina että perustaa yrityksen?

 

 

Masentunut mutsi facebookissa:

Lue lisää:

Yrittäjyyskokeilu-farssiin jatkoa

Sivutoiminen yrittäjyys työttömänä – systeemi täynnä sudenkuoppia

Yksinhuoltajan terveiset päättäjille

Yksinhuoltajan terveiset päättäjille

Satuin törmäämään vanhaan Hjallis Harkimon kolumniin, jossa hän kertoi kuukauden pituisesta ”yksinhuoltajuudestaan”. Ärsyynnyin kirjoituksesta, vaikka hänellä ehkä olikin hyvä tarkoitus, kun nosti hattua meille yksinhuoltajille. Hän toki toteaa, ettei kuukauden pätkää voi verrata kokoaikaiseen yksinhuoltajuuteen. Mutta tuntuu kuitenkin hiukan ylimieliseltä verrata kuukauden mittaista pätkää, isoilla palkoilla, autoilla, maksetuilla taloilla ja lastenhoitajilla yksinhuoltajaan joka oikeasti puurtaa arjessa yksin pienillä tuloilla.

Sen sijaan että kansanedustajat ja vaikutusvaltaiset ihmiset pitävät meitä yksinhuoltajia arjen sankareina, voisivat he pistää peliin vaikutusvaltansa ja oikeasti tehdä jotain meidän yksinhuoltajien eteen. Heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa asioihin myös konkreettisesti. Hatunnostot eivät tuo meidän pöytäämme lisää leipää, hatunnosto ei maksa vuokraamme eikä hae vuorotyöläisen koululaista koulusta kotiin.

Sen sijaan että aina nostaisitte meidät yksinhuoltajat aina jalustalle, kun niin kovasti teemme töitä joka päivä lastemme eteen, voisitte varmistaa, että kaikille olisi saatavilla esimerkiksi kotipalvelua. Olen liian monen surullisen tarinan kuullut siitä, kuinka kotipalvelua ei ole myönnetty sitä tarvitsevalle. Ennaltaehkäisevät toimet yleensä säästävät rahaa ja mielenterveyttä pitkällä tähtäimellä. Puututaan mieluummin liian aikaisin asioihin, kuin liian myöhään. Se olisi koko yhteiskunnan etu.
Sen sijaan että ylistätte meitä yksinhuoltajia sankareiksi, voisitteko varmistaa, että vuorotyötä tekevällä yksinhuoltajalla on tukea, kun lapsi lähtee kouluun? Vuorotyöläinen saa lapselleen tarhapaikan vuoropäiväkodista (joita on tosin aivan liian vähän), mutta kun lapsi menee kouluun ei iltapäiväkerhon jälkeen ole mitään tukea tai apua saatavilla. Jos yksinhuoltajalla ei ole tukiverkostoa, saa pieni ekaluokkalainen pärjätä yksikseen ip-kerhon jälkeen kotona ja laittaa itsensä nukkumaan. Pienituloisella vanhemmalla ei ole varaa palkata hoitajaa, eikä kaikilla ei ole tukiverkostoa apunaan.

 

 

Voisin nostaa esille aika montakin epäkohtaa tässä yhteiskunnassa, mutta juteltuani erään yksinhuoltajan kanssa hänen esikoisensa aloitettuaan koulutiensä, huomasimme tämän ison epäkohdan: Työssäkäyvä koululaisen (yksinhuoltaja)vanhempi on väliinputoaja joka ei välttämättä saa kunnan kautta apua kouluikäiselle lapselle joka on yksin kotona illat ja viikonloput. Yhä useampi käy nykyään vuorotöissä kun esimerkiksi kauppojen aukioloja on vapautettu. Vuoropäiväkoteja on ihan liian vähän, puhumattakaan koululaisten ilta-toiminnasta.

SDP:n kansanedustaja Saara Karhu on esittänyt kirjallisen kysymyksen hallituksellevuorotyöläisten oikeudesta lastensa vuorohoitoon jo vuonna 2008:

”Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä ohjeistaakseen kuntia aidosti järjestämään laadukasta ja kohtuuhintaista vuorohoitoa myös pienille koululaisille, niin että vuorotyössä käynti lasten suhteen turvallisin mielin on mahdollista niin yksinhuoltajaperheille kuin myös kahden vuorotyötä tekevän vanhemman perheille?”

Peruspalveluministeri Paula Risikko on vastannut näin:

”Vaikka subjektiivinen päivähoito-oikeus koskee alle kouluikäisten lasten päivähoidon järjestämistä, on säännöksillä haluttu turvata myös sitä vanhempien lasten turvallinen hoito, silloin kuin erityiset olosuhteet sitä vaativat. Vuorotyössä olevan yksinhuoltajavanhemman tai kahden vuorotyötä tekevän vanhemman lapsen hoidon järjestämistä voitaneen pitää lain tarkoittamana ”erityisenä olosuhteena”.

​Palvelujen laajentamisen sijasta tulisi vakavasti nostaa keskusteluun työelämän vaatimusten jatkuva lisääntyminen ja niiden vaatimusten asettama ristiriita perheen ja työn yhteensovittamiselle. Pienten lasten vanhempien työajat tulisi voida järjestää lasten hyvinvointia ajatellen. Tarkoituksenmukaista olisi, että pienten lasten vanhemmilla olisi mahdollisuus valintansa mukaan tehdä päivätyötä. Tämä vaatii yhteistyötä työelämän kanssa.”

Eli toisin sanoen Risikko heittää pallon työnantajille ja vanhemmille – mitenköhän Risikko ajattelee että työnantaja suhtautuu siihen että yksinhuoltaja alkaa vaatimaan pelkkiä aamuvuoroja vuorotyössä? Mitäköhän lapsettomat työkaverit sanovat, kun saavat yhtäkkiä pelkkiä ilta- ja yövuoroja? Lain mukaan vuorotyöläisen yli 7-vuotiaalle olisi järjestettävä apua “erityisissä olosuhteissa”, mutta käytännössä tämä ei pidä paikkaansa. Lastensuojelu nostaa kätensä ylös, ettei työssäkäyvää vuorotyöläisen koululaista voi auttaa kotipalvelu eikä kukaan muukaan. Yksin on pärjättävä. Tällöin yksinhuoltaja on pattitilanteessa, jättäytyäkö työttömäksi tai hakeako kapeilta työmarkkinoilta päivätyötä? Vai jättääkö lapsi huolehtimaan itse itsestään 7-vuotiaana? Omasta kokemuksestani voin sanoa, että (päivä)työn löytäminen ei ole helppoa.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula on esittänyt vuonna 2013 kysymyksen edelleen samasta aiheesta hallitukselle. Opetusministeri Kiuru Krista on antanut samankaltaisen vastauksen kuin Risikkokin.

Kunnissa on siis lain mukaan mahdollista luoda käytäntöjä, jotka auttavat yksinhuoltajia tai kahta vuorotyössä olevaa vanhempaa järjestämällä koululaiselle hoitoapua myös iltapäivätoiminnan jälkeen ja viikonloppuisin. Voiko perhe- peruspalveluministeri Annika Saarikko tai opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen tai joku muu kansanedustaja kertoa miksi näin ei käytännössä ole? Tässä ei kyllä mitkään Hjalliksen hatunnostot auta, kun nyt tosiaan kaivataan ihan konkreettisia tekoja.

Edelleen siis, vuonna 2017, vaatii myös Vihreiden Sanna Vesikansa parempia tukimuotoja yksinhuoltajaperheille, joilla on pieniä koululaisia:

”Pienet koululaiset ovat Suomessa aivan liikaa yksin. Sen vuoksi olen joka vuosi puolustanut koululaisten kesätoimintaa mm. leirejä ja leikkipuistojen ruokailuja ja koululaisten kerhoja. Mitä puuttuu, on tuki koululaisten hoitoon, jos vanhempi tekee ilta- tai vuorotyötä. Ruotsissa on hyviä malleja, miten hoidon järjestäminen ei ole vain kuormittuneen vanhemman vastuulla, vaan työnantaja ja kunnat voivat helpottaa tätä taakkaa hoitotuella, järjestelyillä jne.”

Miksi tästä on jankattu 10 vuotta ilman minkäänlaista tulosta? Miksi yksinhuoltajaäidille Helsingissä sanotaan lastensuojelusta että onhan tämä järjetöntä, mutta emme voi auttaa teitä?

Lastensuojelun mukaan tämän kaltainen tilanne – yksinhuoltaja vuorotyössä – on poikkeus, jolloin ei kotipalvelu eikä lastensuojelu voi auttaa koululaista iltatouhuissa, vaikka lainsäädännössä niin sanotaan. Silti tilastojen mukaan esimerkiksi Helsingissä jo noin kolmasosa kaikista lapsiperheistä on yhden vanhemman perheitä. Kuinkakohan moni heistä on myös vuorotyössä? En usko että tämä yksinhuoltaja jonka kanssa olen keskustellut asiasta on ainut tässä tilanteessa oleva.Tämä yksinhuoltaja-äiti on toki saanut lastensuojelusta käyttöönsä palveluseteleitä joilla saisi kotipalvelua, mutta se on tarkoitettu vain vanhemman omia (harraste)menoja varten, eikä työssäkäynnin helpottamiseen. Joissakin kunnissa on järjestetty myös 1. ja 2. –luokkalaisille hoitoa vuoropäiväkodista. Miksi se ei ole tässä tapauksessa mahdollista, kun lapsella oli jo tarhapaikka sisaruksensa kanssa vuoropäiväkodissa ennen kuin aloitti koulutiensä? ​

 

Itse olen kouluttautunut nuoriso-ohjaajaksi, ja kesken opintojeni tulin raskaaksi. Nuoriso-ohjaajan työt ovat usein ilta- ja viikonloppupainotteisia, enkä ole löytänyt itselleni vastaavaa päivätyötä. Jos ottaisin vastaan iltatyötä, joutuisin vaihtamaan lapsen tarhapaikan vuorohoitoon ja tarhamatka pitenisi huomattavasti. Olin viime syksynä opinnot loppuun saattaessani nuorisotalolla harjoittelussa iltaisin. Se oli todella rankkaa, masennuksen ja lapsen levottomien öiden takia olin polttaa itseni piippuun. On todella rankkaa herätä lapsen kanssa öisin, viedä lapsi hoitoon aamulla, mennä töihin ja olla siellä myöhäiseen iltaan asti. Näimme lapsen kanssa vain muutaman tunnin aamuisin, ja lapsella oli aivan järjetön ikävä minua, joka näkyi kiukutteluna. Itse olin ihan loppu jo pelkästä iltatyöstä, ja siihen päälle vielä lapsen ikävä ja kiukku, sekä syyllisyys siitä, että en pystynyt olemaan missään täysillä ja tuntui että lapsi kärsi kaikista eniten tästä kuviosta.

En myöskään saanut opiskelun takia vuorohoitoa päiväkodista, vaan äitini tuli joka päivä auttamaan, haki lapsen hoidosta, ruokki, leikitti ja laittoi illalla nukkumaan. En olisi voinut olla harjoittelupaikassa, jos omat vanhempani ei olisi auttanut minua. Yksinhuoltajalla vuorotyön tekeminen on tosissaan rankkaa, kun joutuu muutenkin huolehtimaan kaikesta yksin, ja siihen päälle vielä ilta- ja viikonlopputyöt. Jos mielenterveys on jo valmiiksi vaakalaudalla, ei se helpota yhtään asiaa. Sen takia olen nyt hakenut päivätyötä, koska tiedän että meidän perhe ei tällä hetkellä kestä iltatyötä.

Työnhaku tai työpaikan vaihto nykypäivänä vaan ei ole helppoa, vaikka kuinka keskustelupalstoilla väitetään että ”kyllä työtä tekevälle löytyy”. Kaikkia asioita ei myöskään voi suunnitella etukäteen lasta hankkiessa, vaikka aina väitetään että mitäs et varautunut tähänkin asiaan lasta hankkiessasi… Huoh! Yhteiskunnan täytyisi pystyä tukemaan lapsiperheitä paremmin, varsinkin niin että yksinhuoltaja-vanhemmat pääsisivät työelämään kiinni.

 

Yksinhuoltajana olen usein ajatellut että elämä on välillä kuin uisi ilman pelastusliiviä. Ikinä ei voi tietää, milloin pää uppoaa lopullisesti veden alle. Horisontissa ei näy loppua. Aina vaan jatkuu sama kamppailu, päivästä toiseen. Pienikin vastoinkäyminen voi tuntua vuoren kokoiselta, varsinkin kun niitä tulee toinen toisensa jälkeen. On rankkaa joutua huolehtimaan kaikesta yksin, useimmiten pienillä tuloilla. Sen takia olisi tärkeää, että yksinhuoltajille olisi valtion puolesta järjestetty tukea ja apua, eikä ainoastaan hoitovapaalla vaan myös työelämässä. Miksi ei esimerkiksi kotipalvelua ole saatavilla iltaisin ja viikonloppuisin näissä ”erityisissä olosuhteissa” (esim. vuorotyöläisille), joissa perheet tarvitsevat tukea?


Asiasta on puhuttu paljon muuallakin:

https://blogit.kansanuutiset.fi/kasvatuksen-ja-koulutuksen-ytimessa/pienten-koululaisten-iltapaivatoimintaa-on-laajennettava-1-4-luokkalaisiin-ja-hoitoratkaisut-turvattava-vuorotyolaisten-lapsille
” Hyvinvointiyhteiskunnassa ei voi olla niin, että vuorotyötä tekevän yksinhuoltajan täytyy lopettaa työnsä lapsen mennessä kouluun tai jättää lapsi yksin iltaisin ja viikonloppuina jopa öisin!

http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001720826.html” Erityisesti yhden vanhemman perheissä ja vuorotyöläisillä koulun aloittaminen voi johtaa vielä pahempiin pattitilanteisiin: lasten hoito-ongelmat ajavat yh-vanhempia ja vuorotyöläisiä työttömyyteen.”

https://kp24.fi/uutiset/511423/vanhempien-vuorotyo-muokkaa-koko-perheen-arkea
”– Etenkin pienet koululaiset ovat väliinputoajia, sillä heille ei juuri ole tarjolla hoitoa vanhempien ilta- tai yövuorojen ajaksi. Päättäjät eivät ole valitettavasti näkevinään tätä ongelmaa, vaikka työelämä muuttuu yhä enemmän epätyypilliseksi, Rönkä sanoo.” – Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Anna Rönkä.

http://www.soininvaara.fi/2013/04/22/8806/
”Mannerheimin lastensuojeluliitto esitti, että työnantajat velvoitettaisiin osoittamaan pienten lasten vanhemmille ensisijaisesti päivätöitä, koska lapsen etu sitä vaatii. – EK ilmoitti, että ajatus on täysin mahdoton. Taloudellinen tehokkuus vaatii, että myös pienten lasten vanhemmat tekevät ilta- ja yötöitä. Yksi selitys oli, että epämukavat työajat kasautuisivat sitten enemmän muille. Ovatko mukavien ja epämukavien aikojen palkat oikeassa suhteessa toisiinsa?”

 


Oletko kokenut vuorotyön yhdistämisen perhe-elämään vaikeaksi? Onko sinun paikkakunnallasi järjestetty ilta- ja viikoloppuhoitoa myös koululaiselle?