Avainsana: ompelu

Laukkuompelus lahjaksi 8-vuotiaalle

Laukkuompelus lahjaksi 8-vuotiaalle

Olin menossa ystäväni tyttären 8-vuotisjuhliin, ja olin osallistunut jo yhteislahjaan. Tajusin pari tuntia ennen synttäreitä ettei ompelija voi mennä juhliin ilman itseommeltua lahjaa.

Niinpä tuntia ennen juhlia valmistui pikkulaukku Jujunan ilmaiskaavalla.

Kankaan olen saanut lahjoituksena <3 Lahjan saaja tykästyi laukkuun, hänen lempivärinsä on oranssi ja hän tykkää ketuista tosi paljon. On ihanaa antaa lahja, joka on itsetehty ja arvostettu!

 

Lue lisää:

Jujunan mallina Tampereella

Ompelua – yksisarvismekko!

 

Jujunan mallina Tampereella

Jujunan mallina Tampereella

Pääsin Jujunan malliksi Tampereelle, olin niin innoissani! Haluaisin tehdä enemmänkin kuvauskeikkoja, ne on niin kivoja. Minkäs sille voi, että viihtyy kameran edessä!

Olen blogissakin usein esitellyt ompeluksia joita olen tehnyt Jujunan kaavoilla. Tykkään näistä kaavoista, koska ne ovat melkein poikkeuksetta sopineet päälleni ilman muutoksia. Tosin helmaa joudun aina lyhentämään, koska olen niin pätkä, mutta muuten ne istuvat kuin hanska.

Nyt kävin Tampereella kuvauksissa, koska Jujunan Jenni haluaa kuvata kaavojaan vaatteilla, erilaisten ihmisten päällä. Arvostan kovasti sitä, koska usein kiroan esimerkiksi nettikauppoja, joilla on malleina vain pitkiä ja hoikkia, jolloin en näe miltä vaate mahdollisesti näyttäisi itseni päällä. Onneksi nykyään yritykset tajuavat tämän, kuten esim. Neulomo, joka kuvauttaa vaatteensa eri kokoisten ihmisten päällä. On mukavampi ostaa kaavojakin, kun näkee miltä valmis vaate näyttää päällä.

*Vaatteet saatu yhteistyössä Jujunalta (kaksi mekkoa ja huppari).*

Kuvat: Petra Vii Photography

Kuvausjärjestelyt, osa vaatteista: Jujuna

Legginsit ja kengät omat, mekko Jujunan tasku
Huppari Jujunan norah rintamuotolaskoksella

Mekko Jujunan anu-kaava

Mekko Jujunan timantti-kaava, minun ompelema

 

Mitä piditte kuvista ja vaatteista?

Muita ompeluaiheisia postauksia:

Ompelua – yksisarvismekko!

Äidille supersankari-legginsit

Katsaus vanhoihin käsityölehtiin – pluskoon kaavat ja läskiviha

Katsaus vanhoihin käsityölehtiin – pluskoon kaavat ja läskiviha

Pluskoon kaavat ja läskiviha, miten ne liittyvät toisiinsa?

Sain yhdestä facebook ryhmästä idean kaivella esiin vanhat käsityölehteni, joita on vino pino vuosilta 2000-2010. Facebook-ryhmässä esiteltiin kuvaa käsityölehdestä vuosien takaa, jossa pluskoon kaavat olivat mallia kaapu, ja kuvateksteissä oli neuvoja kuinka piilottaa ylimääräiset muhkurat. Halusin kurkata omiin lehti-arkisoihin, että minkälaisia sen aikakauden pluskoon kaavat olivat. 

En ole moneen vuoteen tilannut mitään käsityölehtiä, kun niissä tuntuu pyörivän samat aiheet vuodesta toiseen. Olen vuosina 2006-2010 seurannut käsityö- ja neulelehtia tiiviisti, kun opiskelin pukuompelijaksi ja modistiksi.

Silloin olin 15-20 kiloa laihempi kuin nyt, joten en kiinnittänyt silloin mitään huomiota pluskoon kaavoihin koska no, en tarvinnut niitä. Mahduin käsityölehtien kapeaan muottiin, silloin olin muistaakseni kokoa 36, nykyään olen kokoa 48-50.

Näin laiha olin vuonna 2008. Olinkohan silloin myös parempi ihminen, kun en ollut ylipainoinen? No en tietenkään, mutta välillä siltä tuntuu, kun lukee somesta läskiviha-kommentteja.

Ihan mielenkiinnosta, nyt vuosia ja lisäkiloja myöhemmin katsoin uudestaan näitä samoja lehtiä, ja huomasin että silloin on kyllä fat shaming ollut todella avointa. Pluskoon kaavat olivat usein muodottomia tylsiä kaapuja, ja pluskokoa oli yksi kaava koko lehdessä. Saateteksteinä käytettiin usein lauseita kuten ”pyöreälle naiselle, isoille tytöille, pidentää ja hoikentaa, musta sopii isolle naiselle” ja niin edelleen. Tuskin nykypäivänä enää näin suoraan vihjataan, mutta aika pöyristyttävää kuinka vain vajaa 10 vuotta sitten on ihan suoraan sanottu, että ylipaino on aina huono asia, ja se pitäisi piilottaa oikeanlaisilla vaatteilla (muodottomilla, mustilla kaavuilla).

Ei ole ihme, että naisten on vaikea hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, kun kaikkialta toitotetaan että pitäisi olla pidempi, hoikempi, olla vähemmän vatsaa ja rintaa, mutta sitten ei kuitenkaan saa olla ihan liian laihakaan. Kurvikas pitää olla, mutta ei missään nimessä ylipainoinen.

Eli kun läski verhoutuu mustaan kaapuun, näyttää muutaman kilon hoikemmalta, eli hyväksytymmältä.

Samassa lehdessä oli aukeama myös korkeintaan 46-kokoisille, jotka sitten voivat pukeutua valkoiseen. Kaikissa pluskoon kaavoissa saatesanoina on hoikentava, pidentävä, muodot piiloon, kun taas alle 46-kokoisten kaavojen saatteissa on sanoja kuten ”säihkyvä, juhlien kaunotar, tyylikäs ja rauhallinen”. Miksi laihat naiset ovat säihkyviä juhlien kaunottaria, kun taas isompia naisia kehoitetaan verhoamaan kehojensa ”huonot puolet”?

Onneksi ehkä olemme jo hieman päässeet tässä 10 vuodessa eteenpäin, mutta edelleen tässä riittää työnsarkaa. Sen mitä selasin Suuren Käsityölehden digilehtiä, huomasin että nykyään heillä ainakin on kaikki kaavat kokoihin 54 asti, mikä on ihan mahtavaa. Toisaalta en nähnyt mallikuvissa yhtäkään isompaa naista mallina, ja varmasti yli koon 54 naisetkin ompelevat… Saa toki korjata jos asia on toisin, en tosiaan ole niin täysin perehtynyt viime vuosien käsityölehtiin.

Jotain parannusta sentään on tullut, mutta ”mekko joka vartalolle”, ja mallina on pitkä ja hoikka malli? Hmm.

Toivottavasti aikanaan pääsemme eroon kaikenlaisesta body shamingista.

Tässä alla on kuva neulelehdestä, aiheena vartalotyypit. Siinä asiantuntija kertoo minkälaisia vaatteita kuuluisi käyttää eri tyyppisillä vartaloilla. Kaikki lehdet ovat täynnä ohjeita kuinka piilottaa makkaroita ja kurveja, kun taas toisaalta liika hoikkuuskaan ei ole hyvä. Tässä neuvotaan pitkälle, hoikalle I-vartalotyypille kuinka lyhentää pituusvaikutelmaansa, tasapainottaa alavartalon mittasuhteita sekä lisätä muotoja hoikkaan vartaloon. Olet niin tai näin, olet aina väärinpäin.

Onneksi sentään harvoin nykyään enää näkee näin räikeitä juttuja :

Yllä on siis toiveohje – XL-kaava. Mallina kuvassa on kaikkea muuta kuin XL-kokoinen nainen, ja kuvatekstissä kehotetaan taas kerran piilottamaan huonoja puoliaan.

Toinen jännä juttu minkä huomasin oli se, että neuleohjeissa oli kokoja usein 56-58 asti, ilman mitään muodokas nainen -saatesanoja. Malleina kuvissa tosin usein oli vain laihempia naisia. Hassua, että saman aikakauden lehdissä on ompelukaavoissa vain tietyt koot, mutta neuloessa saa isokin nainen tehdä vapaasti omaa kokoaan? Eihän luulisi olevan niin vaikeaa sarjoa kaavoja myös kaikkia kokoja? Varsinkaan kun nykyään käsityölehdissä on sarjottu kaavat myös ainakin kokoihin 54 asti.

Onneksi nykyään on myös paljon netistä tilattavia kaavoja kaiken kokoisille, kuten esimerkiksi Jujuna ja Puuhakaspaja.

VINKKI! Pukeudu ihan juuri niinkuin haluat, koska olet hyvä juuri sellaisena kuin olet! Se että itse tunnet itsesi mukavaksi jossain vaatteissa, on tärkeintä!

VINKKI! Olisi paljon helpompaa pukeutua juuri niinkuin itse haluaa, jos ympäröivä maailma ei toitottaisi sitä yhtä ja ainutta kehonkuvaa hyväksyttävänä!

 

Ja P.S. tämä postaus ei ole tarkoitettu niin, että haukkuisin Suurta Käsityölehteä tai muita käsityölehtiä ja sen tekijöitä, vaan huomioida sen ajan henki. Ja sen, että onneksi ajat muuttuvat ja voimme pikkuhiljaa antaa kehorauha kaiken tyyppisille kehoille!

Ja P.S. vielä, koska joku kuitenkin tulee mussuttamaan, kuinka ylipaino on epäterveellistä, niin se ei ole pointti tässä. 

 

Lue muita postauksia aiheeseen liittyen:

Kuinka O-vartaloinen 35-vuotias äiti saa pukeutua?

Raskaus pilasi kehoni – vai pilasiko sittenkään?

Laukkuja ei voi koskaan olla liikaa – kolme laukkua ommeltu!

Laukkuja ei voi koskaan olla liikaa – kolme laukkua ommeltu!

Sain ommeltua jo ajat sitten nämä laukut ja olen käyttänytkin niitä, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvata niitä. Lapsi on ollut oksennustaudissa ja itse olen ollut terveenä ihme ja kumma. Olen kiipeämässä seiniä pitkin, kun emme voi tartuntavaaran takia lähteä minnekään. Olen sitten kuvaillut blogiin kaikenlaista, ja tässä nämä laukut:

Laukussa kaikki paitsi vuori on uusiokäytössä olevia matskuja. Nahka on nahkatakista, hihna on vyö ja päällikangas on verho. Sisällä vuori on ainut uusi kangas, jonka sain Vimmalta aikoinaan. Edessä alhaalla on nahkasta kaksi etutaskua.

Rakastan kirpputoreilla kiertelyä ja meillä onkin ihan lähikaupan vieressä Fida. Aiemmin täällä oli myös Hesyn kirppis ja se oli ihan suosikkimesta, mutta se valitettavasti siirtyi muualle.

Ompelin myös kaksi pikkulaukkua, Jujunan ilmaiskaavalla. Kaavan voi tulostaa itse tai tilata kotiin valmiiksi printattuna hintaan 2,50€.

Tässä laukussa käytin tekonahkaa, ostin joskus kirpparilta tekonahkahameen uusiokäyttöä varten. Täytyy kyllä sanoa että tykkään  niin paljon enemmän oikeasta nahasta materiaalina kuin tekonahasta. Sitä en tosin koskaan osta uutena, vaan etsin kirppareilta nahkavaatteita joita voi uusiokäyttää ompeluissa ja korviksissa. Korviksista lisää myöhemmin! Toinen kangas on Brysselistä aikoinaan ostettu afrikkalaisprintti.

Kummassakin laukussa hihna on ripsinauhaa. Kolmannessa laukussa on Vimman printtikangas ja nahkatakista leikattua nahkaa.

Tykästyin näihin pikkulaukkuihin! Seuraavaksi ajattelin kokeilla Swoonin ilmaiskaavaa, joka on vähän samanlainen kuin tämä Jujunan. Swoonilla on muitakin ihania laukkukaavoja – osa ihan ilmaisia.

Swoonin sivuilla on foldover clutch kaava ilmaisena, kuvat mitä sivuilla on laukusta on aivan ihania ja oikein huutaa, että ompele, ompele… Tykkään Swoonin sivuista, kun siellä on kaavan tilanneiden tekemiä laukkuja myös inspiraationa.

Kuva: Swoon Patterns
Kuva: Michelle Wilkinson Tripp, swoonpatterns.com
KUVA: Jennifer Greene, SWOONPATTERNS.COM

 

Tämän voisi ommella niin, että lisää siihen olkahihnan, en tykkää käyttää clutch-laukkuja. Laukkujahan ei voi koskaan olla liikaa, eihän?

 

Varustelekan modauskisa vuodelta 2014

Varustelekan modauskisa vuodelta 2014

Katselin vanhoja kuvia ja törmäsin armeijatakkeihin jotka modasin Varusteleka for Womenin kisaa varten. Olin ennen lapsen syntymää työskennellyt Varustelekan ompeluohjaajana, kun Varusteleka for Women oli vielä elossa. Harmi että ompelutyöpajat loppuivat, se on ollut yksi parhaista duuneistani ikinä.

Osallistuin kisaan jossa piti modata joku vaate Varustelekalta, ja eniten tykkäyksiä kerännyt kuva voitti 100 euron Varustelekan lahjakortin. Ja kukapa sen voitti? No minä!Minun kuvani sai 129 tykkäystä mikä oli ihan täysi yllätys! Takin olin modannut jo aiemmin, mutta se inspiroi kaavoittamaan ja ompelemaan sillon 2,5-kuukautiselle vauvalle samanlaiset ja lippiksenkin vielä. Setistä tuli ihan älyttömän söpö, vaikka tietysti armeijakuosi vauvoilla ja lapsilla on ehkä vähän kyseenalainen? Sotakuosit ja lapset… No, joka tapauksessa tehtävänannon mukainen asu tuli tehtyä!

Katsokaa nyt tätä tyyppiä miten pieni se on ollut! En kestä. Tää sama pikkunen jätkä täytti juuri tällä viikolla neljä vuotta. Niin se aika menee nopeasti. En sinänsä kyllä todellakaan ikävöi vauva-aikoja, koska nykyään saan mm. ommella rauhassa, eikä pienissä pätkissä kun vauva nukkuu (ja sehän ei koskaan nukkunut…).

Siihen aikaan minulla oli vielä locksitkin päässä, ja asuimme eri paikassakin. Tuntuu kuin tästä ajasta olisi 100 vuotta aikaa.

Muistan kyllä miten haastavaa oli ommella näin pienen vauvan kanssa, onneksi silloin vielä isäni oli auttamassa minua ja vei lapsen vaunukävelylle tai viihdytti häntä hetken niin sain ommella silloin tällöin. Ompelu ja muut käsityöt ovat pitäneet minut järjissäni tämän valtavan elämänmuutoksen pyörteissä, kun vauva syntyi.

Vauvan housut ovat myös itse tehdyt, ompelin ne pikkuveljeni vanhasta t-paidasta. Hän antoi niitä minulle läjäpäin uusiokäyttöön, ja niistä usein ompelinkin housuja vauvalle.

Nahka takeissa ja lippiksessä on kirppikseltä ostetusta nahkatakista. Tykkään nahasta materiaalina, siitä voi tehdä mitä vain ja se tuo vaatteeseen särmää. Ostan kaikki käyttämäni nahkat aina kierrätettyinä. Musta collegekangas on tässä ainut mikä on kaupasta uutena ostettu. Kirppiksiltä valitettavasti harvemmin löytyy joustavia kankaita.

Rakastan kierrätysompelua, se on mielestäni paljon inspiroivampaa kuin uusista kankaista ompeleminen. Se vaatii enemmän ajatustyötä kun pohtii miten vanhasta saisi uutta. Rakastan kirppareilla pyörimistä ja sitä fiilistä, kun löytää jonkun vaatteen tai vaikka verhon, ja näkee heti päässään mitä siitä voisi luoda.

 

Ompelua – yksisarvismekko!

Ompelua – yksisarvismekko!

Miksi pukeutumisen pitäisi olla tylsää ja väritöntä? Miksi usein vain lastenosastolta löytyy yksisarvismekot ja batmanhupparit ja aikuisten osastolta pelkkää harmaata ja mustaa? Missä vaiheessa meistä tulee niin aikuisia, ettei voi muka enää käyttää hauskoja, hassuja, värikkäitä vaatteita? Mielestäni ei missään vaiheessa. Jokainen tietysti pukeutuu niin kuin haluaa, ja itsekin tykkään kyllä mustista vaatteista, mutta useimmiten tykkään pukeutua tosi hassuihin kuoseihin ja väriyhdistelmiin. Koska elämä on vain liian lyhyt ottaakseen itseään ihan liian vakavasti.

Löysin jonkin aikaa sitten Ehtavaatteet sivustolta englanninlaku-kangasta ja ihastuin. Valitettavasti sitä ei ole ollut ikinä myynnissä kun olisi ollut hieman ylimääräistä pistää kankaisiin. Nyt kuitenkin löysin alennuksesta yksisarviskangasta ja sitähän oli pakko saada. Kävin sen lisukkeeksi ostamassa Kangaskapinasta ale-laarista sinistä trikoota taskuihin ja pinkkiä jc:tä hihoihin. Yksisarviskangas oli niin tyyristä budjetilleni etten kehdannut ostaa kuin metrin, koska halusin ostaa myös pelkkää donitsikangasta. Ilokseni kuitenkin huomasin että Ehtan puolelta oli leikattu kankaisiin noin 8 cm ekstraa!

On myös aina mukavaa tukea suomalaista pienyrittäjää, vaikka minulla ei olekaan siihen aina varaa. Olen kuitenkin todennut, että kun kerran näkee vaivaa ja ompelee vaatteita itse, on järkevää ostaa laadukkaita kankaita jotka sitten kestävät myös kulutusta ja pesukertoja.

Rakastan tätä kangasta, koska yksisarviset, miten niitä ei voi rakastaa!? Toiseksi, kun katsoo lähemmin on hepoissa hauskoja kehopositiivisia tyyppejä. Itsellänikin tietty kasvaa villinä sateenkaarikainalokarvat…


En tajua mikä ihmeen sininen kausi minulla on, olen aina inhonnut sinistä. Turkoosi ja petrooli vielä menee mutta kaikki muut sinisen sävyt ovat blääh. Nyt kuitenkin kummasti sininen vetää puoleensa.

Ompelin mekon uudella kaavalla, Jujunan Kuuralla, joka löytyy ihan ilmaiseksi täältä (ps. jos et halua tulostaaleikkaaliimaateipata kaavaa itse, sen voi tilata muutamalla eurolla postitettunavalmiiksi tulostettuna!). Muokkasin kaavaa hieman koska en halunnut pitkiä hihoja, helmaresoria enkä huppua. Lopputuloksesta tuli aika kiva, ja rakastan noita pinkkejä raglanhihoja!

Kaava on hieman pidempi takaa, enkä ole tottunut sellaisiin mekkoihin joten takapuoleen on tottumista että se on vähän pidempi. Pidensin muutenkin koko helmaa, kun se on aika lyhyt (kaavahan on oikeasti tunika eikä mekko).

Kohta 4-vuotias poikani toimi kuvaajana, ja hienosti painoi aina laukaisinta ja antoi ohjeitakin miten poseerata. ”Äiti nyt tanssi niin kuin ballerina, äiti nyt juokse! Hyppää!” Lapsella on selvästi samankaltainen ote asukuviin kuin äidilläänkin – tavallinen on tylsää.

Kuvista tulikin vähän tällaisia nopeasti räpsäistyä kun oli lapsi mukana kuvauksissa. Hah. Lapsikin halusi esitellä lelujaan ja hänestäkin piti ottaa kuvia:

Olen yrittänyt elvyttää ihan tosissani käsityöläisen taitojani viime aikoina, ja voin nyt jo vähän hyssytellen paljastaa että aion pistää mm. kierrätysnahasta tehtyjä korviksia myyntiin tässä kevään aikana. Joten pysykää kuulolla!

 

Mekko jämäpaloista

Mekko jämäpaloista

Sain joulun aikaan eräältä lukijalta palan Ainolan kangasta. Olin aivan fiiliksissä, mutta en meinannut millään keksiä mitä siitä tekisin. Lopulta alkoi hahmottua mielessäni mekko, mutta kangas ei yksinään riittänyt. Koska rahatilanne on tiukka, eikä ole mahdollisuutta ostaa kankaita niin piti katsoa omista varastoista. Usein ompeluryhmissä näen miten ihmisillä on valtavat varastot kankaita, metritolkulla kauniita kankaita mistä valita. Itse vain haaveilen sellaisista varastoista, mutta jämäpaloja toki löytyy.

En ole koskaan ostanut Ainolan kankaita, mutta olen monesti niitä nettikaupassa ihaillut. Aivan älyttömän pehmeä ja laadukas kangas! Kiitos vielä sinulle ihana lukija, joka lähetit minulle tätä kangasta joululahjaksi!


Lisäsin olalle ja sivuihin pinkkiä trikoota (Kangaskapinalta), joka riitti juuri ja juuri tähän projektiin. En ole koskaan innostunut sinisestä kummemmin, mutta tämä sininen ja kuosi on mielestäni aivan ihana. Pitihän sinne vähän lisätä pinkkiä. En ole ihan varma onko tämä jämäpalamekon näköinen vai ei, näyttääkö siltä että kangas loppui kesken? Väliäkö sillä, itse kyllä tykästyin tähän! Kaavana on Jujunan Mystique.

 

Ompelua: uusi mekko ja legginsit

Ompelua: uusi mekko ja legginsit

Sain lukijalta joululahjayllärin. Eräs ihana nainen halusi lähettää minulle lahjakortin Kangaskapinaan, palan Ainolan kangasta ja terveiset että blogini on mahtava. Kyynelehdin aivan hulluna kun luin kirjettä, siitä että olen rohkea kun avaudun masennuksesta ja olen toiminut vertaistukena monille. <3

Tässä nyt sitten lahjakortin kankaista omalla kaavalla legginsit ja Jujunan kaavalla mekko.

Kangas on Star Warsia tietty. Kangaskapinassa on niin paljon ihania kankaita, että en osannut mitenkään päättää mitä kankaita ostaisin. Näistä kankaista riitti vielä pinkki-keltaisiin legginseihin, kuvaan ne heti kun saan ne ommeltua kasaan.

Siis anteeksi, miten mun jalka oikein taipuu!?

Pitäisiköhän joskus alkaa taas ompelemaan muutakin kuin mekkoja ja legginsejä? Olen niin innostunut näistä, etten osaa muuta ommella tällä hetkellä!

Tiedättekö mitä voisin toivoa synttärilahjaksi!? Poikaystävää joka olisi valokuvaaja. Ei tarvitsisi aina ottaa itse näitä asukuvia…

 

Vuoden viimeiset ompelut lapselle

Vuoden viimeiset ompelut lapselle

Sain jopa kaksi yötä lapsivapaata, ensimmäisenä yönä juhlin hotellissa ja baarissa tanssien ystävien kanssa, toisena yönä ompelin. Ah, kyllä on tämä yh-mutsi virkistynyt! Tässä lopputulos:

Viidet housut ja pari paitaa! Leikkelin valmiiksi edellisenä päivänä ja eilen hurautin koko kasan valmiiksi. Lapsi oli toivonut poliisi-rosvokankaasta lyhythihaista paitaa, joten sellainen piti tietysti tehdä.

Tein toisenkin setin, paidan ja kahdet erilaiset housut pariksi. Punavalkoinen kangas on yksi niistä kankaista mitä sain Vimmalta. Tein itselleni siitä kankaasta legginsit, ja kangasta jäi vielä jonkun verran yli niin tein lapsellekin.

Teen nykyään housuihin pitkät resorit, jotka voi tarvittaessa kääntää. Tällä tavalla saa lisää kasvuvaraa housuihin, poika kun on viime kesästä hurahtanu pituutta jaloista ihan käsittämättömän pian. En ole täysin tyytyväinen tuohon paitaan, kaula-aukko istuu jotenkin huonosti ja resori meni vähän vinksalleen. En kuitenkaan jaksanut alkaa korjaamaan, mutta näitä kuvia katsellessa ehkä pitääkin korjailla…

Teen usein omista legginseistä pojalle housuja. Näitä suosikki Star Wars legginsejä olin paikkaillut ja korjannut haaroista niin paljon, etten onnistunut enää elvyttämään niitä, joten ne sai vielä toisen elämän pojan housuina. Onneksi olen saanut pojankin innostumaan “Stoos Voossista”. Tulipa mieleen, että lapsi sanoo Chewbaccaa stuubakaksi. Hahaa!

Lopuksi vielä kaikkien kankaiden pienistä jämistä Ariel-housut. Näistä tein itselleni legginsit ja mekon vähän aikaa sitten.

Osallistuin Kangaskapinan kilpailuun jossa voi voittaa itsellensä vuoden kankaat. Nyt peukut pystyyn, että voitan! Toinen voitto ensi vuodelle voisi olla uusi työpaikka, jotta olisi varaa ostaa kankaita ja saisin ommella. Ompelu on niin terapiaa <3

 

Lapselle joululahjaksi pehmeitä paketteja

Lapselle joululahjaksi pehmeitä paketteja

Ompelin lapselleni neljä settiä vaatteita joululahjaksi, ja ne hän sai jo heti aamusta herättyään. Kuusen alla oli myös Lidlistä ostettu auto-junarata sekä valomiekka, jonka tarinaa voit täältä lukea. Tyyppi oli todella innoissaan valomiekasta ja junaradasta, mutta vaatteista hän sanoi että ne ovat ihan tyhmät, eikä olisi sellaisia halunnut. Myöhemmin hän kuitenkin halusi vaatteita kokeilla ja kehui että todella ihanat vaatteet, ja toivoi Star Wars -kankaasta tehtyjä pikkareitakin! Haha.

Ensimmäinen setti on pyjama, jonka ompelu meni hiukan pieleen kaikinpuolin, mutta lapsi tykkäsi ja se on tärkeintä. Kankaassa on ihana jouluteema, jossa paljastuu myös lapsen nimi…

Tämä kangas vaan huusi lapsen nimeä – poliiseja ja rosvoja, mikäs sen siistimpää!

Star Wars on kova juttu sekä äidin että pojan mielestä, tein itselleni mekot ja lapselle housut ja paidan.

Housuissa on pitkät resorit jotka saa laitettua joko kaksinkerroin tai pitkäksi, tällä tavoin saa vaatteeseen pidemmän käyttöiän kun ne kasvaa lapsen mukana.

Vaatteet ja valomiekka sopivatkin todella hyvin yhteen!

Hyvää joulua kaikille! <3

 

Tykkääthän jo Masentuneen mutsin instasta ja facebookista?