Avainsana: nielurisaleikkaus

Kuorsaako lapsesi? Syynä voi olla nielurisat

Kuorsaako lapsesi? Syynä voi olla nielurisat

Olen useamman kerran kirjoittanutkin tänne lapsen univaikeuksista. Synnytyslaitokselta neljävuotiaaksi asti olemme enemmän tai vähemmän valvoneet yöt. Pahimmillaan heräsimme 15-20 kertaa yössä. Yritin tutkituttaa allergioita, refluksia tai mitä tahansa fyysistä syytä mikä voisi olla syynä heräilyyn. Jouduin tappelemaan hoidosta, koska terveyskeskuksissa ei uskottu minua. Kyseltiin että onko ainut lapsi, ja sanottiin mm. että ”vauvoilla ei voi olla refluksia, kaikkihan ne pulauttelee”. Kävimme myös sairaalan unikoulussa, mikä auttoi hetkeksi, mutta heräily jatkui edelleen.

Pitkän, sinnikkään vaatimisen ansiosta saimme lähetteen korvapolille, kun epäilin että nielurisat olisivat syynä heräilyyn, kuorsaamiseen ja hengitysvaikeuksiin yöllä.

Mitä oireita lapsella oli?

Kun poika oli vajaa 3-vuotias, pääsimme vihdoin nielu- ja kitarisaleikkaukseen. Lapsella oli useita oireita, joita olen kirjoittanut ylös monen monille eri lappusille, joiden kanssa olen aina lääkärin vastaanotoille mennyt. Tässä pitkä lista:

  • kuorsaus
  • hengityskatkokset yöllä
  • nuhainen / flunssainen olo – nenä tukossa
  • heräilyä yöllä / painajaisia / itkua
  • hengitys krohisee ja röhisee yöllä
  • nukkuu paremmin leuka ylöspäin tai sänky/tyynyt korotettuna
  • vaikeroi yöllä pitkiä aikoja unissaan
  • valittaa kurkkukipua ja yskii
  • pahanhajuinen hengitys
  • haluaa yöllä juoda vettä
  • narskuttaa hampaita
  • päivällä selvästi väsynyt ja kiukkuinen/levoton
  • kröhii kurkkuaan päivälläkin
  • aamulla huono syömään
  • yskä

Kuten huomaatte, oireita oli pitkä lista, ja voi olla etten muista edes kaikkia. Menin tämän oirelista kanssa useammalle lääkärille ja kukaan ei ottanut minua tosissaan, vaikka itse tiesin että jokin on vialla. Lopulta vaatimalla vaadin lähetteen, jotta pääsisimme parempaan hoitoon kuin terkkarille. Jouduimme kuukausia odottamaan aikaa korvapolille, ja äitinikin yritti soittaa polille useamman kerran eikä kukaan vastannut.

Lopulta sain tarpeekseni, koska tuntui ettei kukaan kuunnellut huoltani, ja marssimme korvapolille paikan päälle. Vastassa oli tympeän oloinen hoitaja, joka moitti meitä kun tulimme paikalle ilman ajanvarausta. Selvisi, että lapsi oli laitettu jonossa ensin kakkos- ja sitten kolmoiskiireelliseksi. Eli toisin sanoen olisimme joutuneet odottamaan lääkäriaikaa ehkä jopa puoli vuotta, jonka jälkeen pääsisimme leikkausjonoon vasta joka on saman pituinen. Ihan käsittämättömän pitkä aika odottaa! Sanoin hoitajalle, että olen kaksi vuotta yrittänyt kertoa, että lapsellani on jokin vialla, mutta kukaan ei kuuntele minua. En ole nukkunut kolmeen vuoteen ja haluan apua NYT ennen kuin sekoan. Lisäksi huolestutti lapsen hengityskatkokset yöllä.

Hoitaja tuli takaisin ja sanoi, että nyt on lääkärille aika samalle viikolle, parin päivän päähän. Vihdoinkin!

Pääsimme vihdoin korvapolin lääkärille, joka vilkaisi lapsen kurkkuun ja totesi heti – nielurisat ovat todella ison oloiset ja varataan heti leikkaukseen paikka jonoon. Yleensä jonot ovat puoli vuotta, mutta uupumukseni vuoksi lähete laitettiin kiireellisenä. Lapsella ei sinänsä ollut hengenvaaraa, mutta itse olin niin totaalisen loppu, kun olin jo pari vuotta yrittänyt sinnitellä viimeisillä voimilla rikkonaiset yöt. Muistaakseni aika tuli parin kuukauden sisään, koska sanoin että otamme vastaan minkä ajan tahansa, pienelläkin varoitusajalla.

Tietysti kävi niin, että lapsi oli flunssassa kun saimme ajan, mutta onneksi uusi aika tuli todella pian (ehkä parin viikon päästä?). Onneksi saimme peruutuspaikan sitten seuraavalle päivälle soitosta!

Miten itse leikkaus meni?

Saavuimme korvapolile heti aamusta. Lasta jännitti kovasti, koska hän silloin vielä pelkäsi lääkäreitä ja sairaaloita tosi paljon. Tietysti sekin jännittää, kun ei tiedä mitä tapahtuu, vaikka kävimme kyllä läpi asiat lapsen kanssa ennen leikkauspäivää.

Esivalmisteluiden jälkeen pääsimme noin parin tunnin päästä saapumisesta leikkaussaliin. Nukutusta pelkäsin etukäteen, ja täytyy sanoa että kokemus oli aika karsea. Lapsi ei siitä muistanut onneksi jälkikäteen mitään. Lasta tietysti pelotti, ja lopulta jouduimme yhdessä hoitajien kanssa pakottamaan lapselle nukutusmaskin naamalle. En pystynyt loppuvaiheessa pidättelemään kyyneliä, vaan aloin itkemään ja samalla hoin ”ei ole hätää rakas”. Heh, tosi vakuuttavaa.

Leikkaus kesti vajaan tunnin, jonka jälkeen lapsi oli hetken heräämössä. Sen jälkeen hän pääsi luokseni. Lapsi voi ensimmäiset pari tuntia aika huonosti, nukkui ja voi pahoin. Muutama tunti vielä siitä, ja hän jo innoissaan söi mehujäätä.

Loppupäiväksi pääsimme jo kotiin, ja iltaan mennessä lapsi oli jo lähes normaali. Seuraavana päivänä joutui jo toppuuttelemaan ettei lapsi riehu liikaa. Särkylääkkeitä tosin hän sai pitkin päivää viikon ajan.

Risat olivat kuulemma olleet todella isot, joten ei ollut ihme ettei lapsi saanut yöllä hengitettyä kunnolla.

Vuosi leikkauksen jälkeen

Tämän vuoden alussa, kun lapsi oli täyttämässä neljä vuotta, kävimme uudestaan leikkauksessa, koska ensimmäinen leikkaus ei auttanut täysin. Oireet helpottivat, mutta eivät poistuneet. Edelleen oli heräilyä yöllä, hengityskatkoksia ja kuorsaamista. Kuulemma joillakin lapsilla nielurisojen osapoisto ei autakaan oireisiin ja loputkin joudutaan poistamaan. Me kuuluimmekin onnekkaina tähän porukkaan! Lapsilla ei poisteta mielellään risoja kokonaan, koska vuotoriski on suurempi pienellä ihmisellä. Usein osapoisto auttaa jo oireisiin.

Odotimme monta kuukautta taas leikkaukseen pääsyä, kunnes vihdoin olimme taas korvapolilla. Tällä kertaa lasta ei jännittänyt yhtä paljon, mutta nukutus oli edelleen hirveä kokemus. Tällä kertaa lapsi tosin ei vastustellut, mutta alkoi surkeana itkemään kun hänet laitettiin leikkauspöydälle makaamaan. Leikkaus meni taas tosi hyvin, eikä mitään ongelmia ilmaantunut. Täytyy kiittää vielä polin työntekijöitä kummassakin leikkauksessa. Ihan loistavaa työtä, ja lapsen pelkotilat osattiin ottaa tosi hyvin huomioon. Kaikki oli todella ystävällisiä ja selittivät tarkkaan kaiken mitä tapahtuu, kotihoidon ja lääkitykset. Jäi hyvä mieli, että olemme hyvissä käsissä.

Tällä kertaa toipuminen oli hitaampaa, koska leikkauksessa poistettiin loputkin risat. Lapsi oli kipeä ja aika surkea viikon ajan, ja toisenkin viikon ajan vielä selvästi toipilaana. Kurkku oli tosi kipeä pitkän aikaa, ja syöminen oli haastavaa.

Viisi kuukautta toisen leikkauksen jälkeen

Nyt melkein puoli vuotta toisesta leikkauksesta, kun lapsi on 4v 3kk, nukumme yöt. Viimeisen muutaman kuukauden aikana lapsi on alkanut nukkumaan, ihan oikeasti. On enemmän öitä kun lapsi nukkuu koko yön, siis heräämättä KERTAAKAAN. Ihan uskomatonta.

Leikkauksen jälkeen tuntui olevan vielä vähän heräilyä ja yöllä vaikeroimista. Olemme leikkauksen jälkeen käyneet lisäksi osteopatiassa kolme kertaa ja se on tuntunut lisäksi rauhoittavan lopullisesti yöt – lapsi ei enää vaikeroi unissaan kun hermosto ei ole enää niin jännittynyt.

Uskon että lapsen temperamentti ja aistiyliherkkyydet vaikuttavat myös unenlaatuun. Jos on ollut liian hektinen päivä, stressiä tai katsottu liian jänniä ohjelmia telkkarista se näkyy yöllä. Leikkaukset kuitenkin ovat auttaneet aivan huikeasti meidän öitä.

Jos olet menossa lapsen kanssa nielurisaleikkaukseen ja jokin asia mietityttää, laita ihmeessä kommenttia niin pyrin vastaamaan kysymyksiin! Itseäni ainakin jännitti tosi paljon ennen leikkausta, että miten kaikki sujuu.

 

Lue lisää:

Vauvavuoden jättämät traumat

Osteopatiaa lapsen unettomuuteen

Lapsi pääsee huomenna leikkaukseen!

Lapsi pääsee huomenna leikkaukseen!

Sain soiton korvaklinikan hoitajalta – pääsemme huomenna nielurisaleikkaukseen. Vuosi sitten olimme leikkauksessa jossa poistettiin kitarisat ja osittain nielurisat. Useimmilla lapsilla nielurisojen osapoisto auttaa oireisiin (meillä mm. hengityskatkokset, univaikeudet, kuorsaus, nenän tukkoisuus ja limaisuus), mutta osa joutuu uudestaan leikkaukseen jossa poistetaan loputkin. Näin pienillä ei enää poisteta koko nielurisoja kerralla, koska komplikaatioriski nousee.

Huomenna siis leikkaus edessä, jännittävää! Viime kerralla kun herra oli 2-vuotias oli nukutus ihan kamala kokemus. Lapsi ei olisi millään halunnut laittaa maskia naamalleen ja jouduimme lopulta väkisin pitämään häntä kiinni ja laittamaan nukutsmaskin naamalle. Ihan kamalaa. Lähdin itkien salista. Leikkaus meni kuitenkin todella hyvin ja toipuminen oli nopeaa.

Kuulemma tämä toinen leikkaus on isompi ja toipuminen saattaa olla hitaampaa, joten olemme tarhasta pois ainakin viikon. Saa nähdä miten käy, pitäkää meille peukkuja että kaikki menee hyvin!

 

Ja hei P.S.! Tämän viikon perjantaina tulee Yle Perjantai-ohjelmassa se dokkari, joka meistä kuvattiin viime vuoden puolella. Teemana on köyhyys. Perjantaina klo 21.00 tulee livelähetys Tampereelta jossa haastatellaan ihmisiä aiheeseen liittyen ja näytetään meidän (ja yhden toisen tyypin) dokkari. Olen menossa Tampereelle myös livelähetykseen, jos lapsi toipuu hyvin leikkauksesta.

 

Huom, muistakaa että facebookissa on edelleen käynnissä arvonta, jossa voi voittaa kehopositiivisen kalenterin!

 

Käynti Lastenklinikalla ja uusi leikkaus edessä

Poikani kävi alkuvuodesta nielu- ja kitarisa-leikkauksessa, koska hän ei nuku öisin ja kuorsaa. Yöllä esiintyy myös hengityskatkoksia ja lapsi on koko ajan räkäinen ja tukkoinen sekä valittaa kurkkukipua. Leikkaus helpotti hieman oloa, mutta oireet ovat edelleen samat melkein vuotta myöhemmin. Kesällä kävimme lapsen kanssa neurologilla joka tutki epilepsian mahdollisuutta, mitään hälyttävää ei löytynyt joten saimme uuden ajan Lastenklinikalle. Epäilimme epilepsiaa niin kutsuttujen poissaolokohtausten takia. Onneksi kuitenkaan mitään ei löytynyt, mutta silti tuntui taas kerran niin toivottomalta, kun kukaan ei tunnu tietävän mikä lasta vaivaa. Alan olla niin sanotusti aika helvetin poikki siihen, että olemme valvoneet 3,5 vuotta, ja lapsella on kaikenlaisia epämääräisiä oireita.

Lastenklinikalla uusi tuomio

Tänään kävimme Lastenklinikalla taas, kuukausien jonottamisen jälkeen. Lääkäri oli heti oireiden perusteella sitä mieltä että kuulostaa siltä että loputkin nielurisat pitäisi poistaa. Kurkattua kurkkuun hän sanoi että edelleen näkyy kyllä isot risat ja kurkku on aika tukossa. Se vaikeuttaa yöllä hengitystä ja lapsi joutuu hengittämään suun kautta, mikä sitten voi aiheuttaa kurkun kuivumista ja kipua kurkussa, sekä myös hengityskatkoksia.

Nämä ovat myös mm. ne oireet mitkä ovat viitanneet jonkinlaiseen refluksiin, jota myös on epäilty. Viime kesän aikana olemme saaneet myös refluksilääkkeet käyttöön, ja lapsi on nukkunut jopa 3-4 yötä heräämättä. Sitähän ei voi tietää, vaikuttaako lääkkeet siihen vai mahdollisesti jokin kuun asento, tai yksisarvisten lento. No heh heh, kyllä oikeasti alkaa huumorintaju tässäkin perheessä kohta loppumaan, jos emme pääse nukkumaan pikkuhiljaa täysiä öitä.

Uusi nielurisaleikkaus tulossa…joskus

Nykyään lapsille tehdään nielurisaleikkaus vain osapoistolla, koska jos risat poistetaan kokonaan on verenvuotoriski yms. niin isot, että on turvallisempaa tehdä osapoisto. Lääkärin mukaan 95%:lla lapsista osapoisto auttaa täysin oireisiin. Olipa sitten mukavaa kuulla että kuulumme juuri tuohon viiteen prosenttiin, joilla osapoisto ei helpotakaan oireita. Kun kävimme leikkauksessa kaikki kertoivat että sitten kyllä vaivat helpottavat varmasti, koska kumminkaima oli käynyt samassa leikkauksessa ja lapsi oli alkanut vihdoin nukkumaan. Mutta ehei, ei meillä!

Jonot ovat pitkät, mutta puolen vuoden sisään pitäisi päästä uuteen leikkaukseen. Sanoin että olemme valmiit ottamaan minkä ajan tahansa sekä peruutusaikoja vaikka jopa päivän varoitusajalla. Silti he eivät tietenkään pysty antamaan mitään arviota leikkauksen ajankohdasta, tai nopeuttamaan prosessia. On todella väärin, että joudumme odottamaan taas kerran näin kauan.

Sanoin lääkärille, että alan olla aika poikki tähän jatkuvaan lääkärillä ravaamiseen, ja lapsikin on kyllästynyt lääkärikäynteihin. Tuntuu niin uuvuttavalta ravata lääkäriltä toiselle eikä kukaan oikein osaa sanoa suuntaan eikä toiseen että mikä lasta vaivaa, ja sitten taas odotellaan puoli vuotta seuraavalle lääkärille. Että päättäjille taas terveisiä, että olisipa mukavaa saada jonoja lyhyemmiksi! Sillä tavalla saisi meidänkin perheeseen lisää jaksamista, kun saisi tämänkin vuosia kestävän selvittely-episodin päätökseen. Onneksi nyt sentään tuli joku vastaus siihen mikä lasta voisi vaivata, ja toivon että pääsemme pian leikkaukseen ja että se helpottaisi meidän kummankin elämää.

Maksoin itseni kipeäksi yksityisellä, kun julkisella kestää

Syksyn aikana turhauduin, kun aikaa Lastenklinikalle ei tuntunut millään saavan, vaikka koitin nopeuttaa prosessia. Meillä ei tietenkään ole mitään hengenhätää, mutta olen koittanut jo kolme vuotta taistella siitä että lasta jokin juttu vaivaa, mutta kukaan ei ole ottanut minua tosissaan. Vasta kun saimme lähetteen Lastenklinikalle 1,5 vuotta sitten alkoi tapahtumaan – mutta hitaasti.

Kuukausi sitten varasin ajan Myyrmannin Pikku Jättiin Liisa Kuikalle, koska olin kuullut hänestä pelkästään hyvää. Jos hän osaisi auttaa meitä johonkin suuntaan, olisi se sen rahan arvoista. Saimme häneltä lisää refluksilääkkeitä sekä ohjeet kokeilla välttää kotimaisia viljoja. Maidotonta ruokavaliota kokeilimme jo, mutta kumpikaan näistä ei tuntunut auttavan mihinkään. Kun olimme käyneet Kuikan vastaanotolla tuntui helpottavalta että hän otti asian tosissaan ja sanoi että kurkussa näyttäisi olevan jotain kyllä, että ei lapsi ihan kunnossa ole.

Moni (julkisen puolen) lääkäri joka sinne kurkkuun on nyt kurkannut on vain sanonut että hyvältä näyttää. Huoh. Yksityisen lääkärikäynnin jälkeen saimmekin sitten ajan vajaan kuukauden päähän Lastenklinikalle, eli periaatteessa maksoin “turhaan” 120 euroa yksityiselle, kun nyt saimmekin uuden “tuomion”, että toinen leikkaus on välttämätön, joka sitten luultavasti auttaa kaikkiin oireisiin ja yöuniin. Mutta minkäs sille enää tekee. Rahaahan se vain on… Tietenkään siitä ei mitään haittaa ole, että kokeilee ruokavalioiden sopivuutta, koska ainahan ongelma voi piillä sielläkin. Se mitä suuhun pistämme vaikuttaa kaikkeen ja vain kokeilemalla voi selvittää vaikuttaako esim. viljojen tai maidon pois ottaminen.

Nyt vain peukut pystyyn, että saamme ajan leikkaukseen nopeasti ja että se auttaisi lasta hengittämään yöllä. Nyt ainakin helpottaa se tieto, että jotain on tehtävissä lapsen oloa helpottaakseen.