Avainsana: #metoo

Seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta on jatkettava puhumista – #memyös kampanja

Seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta on jatkettava puhumista – #memyös kampanja

Kaikki luultavasti ovat tässä vaiheessa jo törmänneet #metoo kampanjaan jossa on maailmanlaajuisesti tuotu esille seksuaalista häirintää ja sitä kuinka yleistä se on. Se alkaa jo ihan nuorena varsinkin naisilla, usein jo lapsuudesta. Ihan sairasta, että itsekin olen jo ala-asteella törmännyt seksuaaliseen häirintään.

Nyt on aloitettu #memyös kampanja joka on jatkoa “metoo:lle, koska tästä aiheesta ei todellakaan voi puhua liikaa. Kampanjan on pistänyt käyntiin Vallilan Irma-bloggaaja, huomattuaan suomenruotsalaisen samankaltaisen kampanjan #dammenbrister. Kannattaa käydä lukemassa Vallilan Irman blogikirjoitus aiheesta.

Sukellettuani #memyös-kampanjaan pariksi päiväksi, alan ymmärtämään, ettei nyt ole kyse vain hiljaisuudesta, joka on vaimentanut #metoon ikäväksi akkojen huuteluksi ankkalammen reunalla. Me elämme maassa, missä naiseen saa koskea, naisen sisään saa pakottaa itsensä, sanoin ja teoin. Tämän kaiken siunaa harmaa ja kylmä vaikeneminen, erityislaatuinen vaikenemisen taito.

Me, #memyös ja #dammenbrister, nakutamme tähän hiljaisuuden muuriin rakoja, yksi ryhmän jäsen kerrallaan. Koska nyt saa riittää.

– Ote Vallilan Irman blogikirjoituksesta

Suomessakin kun asiaa tuotiin esille #metoo:n myötä, on alettu puhumaan siitä että “saako nykyään edes flirttailla enää”. Voi nyt helvetti sentään, jos et erota seksuaalista häirintää ja flirttaamista, voitko jäädä kotiin ja vähän tutkia aihetta paremmin? Jos ihmistä on häiritty niin paljon kuin minuakin elämäni aikana, onko kumma että miesten lähentelyt tuntuvat erittäin ikäviltä, ahdistavilta ja pelottavilta? Kun kirjoitin aiheesta ensimmäisen kerran blogiini, tulivat miehet paikalle ja haukkuivat minut pystyyn, koska syötän kuulemma lapselleni “feministipropagandaa”, kun yritän opettaa pojalleni kuinka naisia (ja kaikkia ihmisiä) kunnioitetaan ja kohdellaan. Että jokaisella on oikeus omaan koskemattomuuteensa. En aio opettaa lapselleni että “pojat ovat poikia”.

Voit tukea #memyös kampanjaa allekirjoittamalla adressin, liittymällä facebook-ryhmään (naisille ja muunsukupuolisille), ja kampanjan nettisivuilta voit lukea nimettömiä tarinoita seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Jos näet häirintää, voit myös rikkoa hiljaisuuden ja tukea häirinnän uhria esimerkiksi kysymällä tältä, onko kaikki hyvin.

Itsekin jaoin #memyös ryhmässä kokemuksiani. Tässä yksi niistä:

Kun olin 3. tai 4. luokalla, itsensäpaljastaja seurasi minua kotimme hissiin ja jäi alemmassa kerroksessa pois, veti housut alas ja alkoi runkkaamaan. Silloin en tiennyt mitään runkkaamisesta tai että on olemassa itsensäpaljastajia, mutta tiesin että tää ei nyt oo ihan normaalia. Kerroin lopulta kaverille, joka vitsillä kertoi äidilleen, ja lopulta meille tuli poliisit kuulustelemaan. Sillon muistan että jotain mun sisällä muuttui.

Myöhemmin näin tän niljakkeen bussissa ja mies taisi tunnistaa mut. Se tuijotti mua ja mua alko pelottaa, ja jäin pois ja juoksin kotiin. Muistan edelleen sen miehen katseen kun se seuras mua ku jäin pois. Edelleen tänä päivänä ahdistun pahasti, jos joudun kahdestaan hissiin tuntemattoman miehen kanssa.

Emme aio enää olla hiljaa aiheesta ja hävetä yksin nurkassa. Iso joukko rohkeita, vahvoja naisia ovat avanneet suunsa ja sanoneet että nyt riittää. Seis häirinnälle ja hiljaiselle hyväksymiselle! Vaadimme muutosta koko yhteiskunnan rakenteisiin ja asenteisiin, ja muutosta ei tule ellemme tee asioille jotain. Ellemme puhu näistä asioista ääneen ja puutu häiriköintiin.

 

#metoo

#metoo

Kampanja nimeltä #metoo leviää netissä kaikkialla.  Jenkkinäyttelijä Alyssa Milano pyysi Twitterissä viime sunnuntaina kaikkia seksuaalista häirintää kokeneita naisia vastaamaan viestiinsä Me too. Milano kertoi saaneensa idean ystävältään, että jos kaikki seksuaalista häirintää kokeneet naiset kirjoittaisivat statukseensa “Me too”, saisivat ihmiset käsityksen ongelman laajuudesta. Olen itsekin useampaan kertaan jo kirjoitellut seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta, mutta siitähän ei voi koskaan kirjoitella liikaa.

Itseäni on häirinnyt tämän kampanjan yhteydessä että edelleen vuonna 2017 vähätellään kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Olen seurannut somessa keskusteluita joissa miehet ja yllättävää kyllä naisetkin vähättelevät seksuaalista häirintää ja nauravat. Sanovat että kyllä kaikesta keksitään loukkaantumisen aihetta.

Ilkeitä kommentteja netissä

Minusta aiheen vähättelystä kertoo jo se, että koko puolivuotisen bloggaajan urani aikana en ole saanut yhden yhtäkään inhottavaa kommenttia, paitsi feminismistä, misogyniasta ja seksuaalisesta häirinnästä kertovaan postaukseen. Siellä minulle kerrottiin, että meidän femakkojen pitäisi olla syöttämättä tätä propagandaa lapsillekin. Ai mitä propagandaa? Sitäkö että kaikilla on oikeus fyysiseen ja psyykkiseen itsemääräämisoikeuteen ja kehorauhaan?

Se että minun kokemuksiani vähätellään saa minut raivon partaalle. Kuka sinä olet kertomaan minulle, mistä minä saan tai en saa loukkaantua?

Kyllä minä loukkaannun ja suutun, sekä häpeän muiden hiljaisia katseita kun joku kommentoi minulle bussissa että minulla on isot tissit ja leveä perse.

Todellakin loukkaannun siitä, että mies sylkee päälleni kun en lämpene flirttailulle.

Totta hitossa suutun kun junassa vieressä istuva mies ottaa peniksensä esiin.

Ja totta helvetissä raivostun siitä, että mies tarttuu takapuoleeni kun koitan lähteä kotiin baarista.

Minulla ja kaikilla ihmisillä PITÄISI olla oikeus elää ilman minkäänlaista kommentointia ulkonäöstä, seksuaalisia vihjeitä saati sitten lääppimistä tai muuta fyysistä seksuaalista väkivaltaa.

“Ei kaikki miehet ole ahdistelijoita”

Ei olekaan, mutta itse olen joutunut niin monesti seksuaalisen häirinnän (ja väkivallan) kohteeksi, että en pysty olemaan edes kassajonossa jos mies on takanani. En pysty olemaan selin kun tuntematon mies seisoo takanani. Joka kerta kun astun hissiin tuntemattoman miehen kanssa kahdestaan, pelkään ja olen paniikkikohtauksen partaalla.

Tämä johtuu muun muassa siitä että olen joutunut raiskauksen uhriksi ja ala-asteella kahdestaan samaan hissiin itsensäpaljastajan kanssa. Olen jo ala-asteelta asti altistunut miesten kommenteille ja alapään paljastelulle. On erittäin hämmentävää alle 10-vuotiaana jo törmätä miehiin jotka saattavat vetää munansa esille bussissa, hississä, rannalla tai koulun pihalla.

Seksuaalisella ahdistelulla saattaa olla todella kauaskantoiset seuraukset. Häirinnästä voi jäädä trauma koko loppuiäksi, niin kuin minullakin varmaan on jäänyt. Vaikka ahdistelulla ei ole vaikutusta välttämättä joka päivä elämässäni, niin tietyissä tilanteissa trauma saattaa laueta ja saatan saada esimerkiksi paniikkikohtauksen. Joten en tykkää yhtään, että seksuaalista häirintää vähätellään.

“Eikö nykyään saa sanoa mitään/heittää vitsiä?”

Ei saa, jos vitsin kohde ei siitä tykkää. Ei saa, jos vitsi sinun mielestäsi on toisen painon/vaatetuksen/takapuolen kommentointi, tai vaikkapa raiskausvitsi. Kehoittaisin kaikkia hieman miettimään mitä suustaan päästää. Ketään ei myöskään lääpitä, hierota, hipaista, hinkuteta tai läiskitä vasten toisen tahtoa. Jos häirinnän kohde on sitä mieltä että se on häirintää, älä ole pönttö vaan lopeta se. Jos et ole tajunnut loukanneesi toista, tai tarkoituksesi oli hyvä, mutta toinen kokee sen häirintänä, lopeta se. Pyydä anteeksi. Älä naureskele sitä vitsivitsiksi tai syytä toista kukkahatuksi.

Olen monesti esimerkiksi työpaikoillani saanut osani miesten häirinnästä. Yksikin työkaveri aina kutitti minua kyljistä yllättäen takaapäin, ja oli hänen mielestään tosi hauskaa kun suutuin. Kunnes kerran vedin hirveät raivarit siitä, että anna olla viimeinen kerta, minuun ei kosketa ja vihaan kutittamista. Olin 16-vuotias ja ensimmäisessä vakituisessa työpaikassani, joten oli aika rohkeaa huutaa tuolla tavalla ja puolustaa itseään. Kaikki eivät siihen pysty.

Seksuaalinen ahdistelu aiheuttaa häpeää

Itsekin olen usein kokenut häpeää ja itsesyytöksiä liittyen aiheeseen. Helposti uhri syyttää itseään, ja siihen lisää vettä myllyyn se että yhteiskunta toitottaa tätä myös koko ajan. Tuomiot ovat minimaalisia, uutisotsikot vähätteleviä. Mutta pikkuhiljaa, voimme muuttaa maailmaa. Puhumalla ääneen, sanomalla kovaan ääneen ei, en hyväksy raiskausvitsejä, tukemalla ja puolustamalla häirinnän kohteita. Mutta myös kunnioittamalla heitä, jotka eivät halua aiheesta puhua, syystä tai toisesta.

Kuviin olen kirjoittanut kommentteja joita itse olen saanut kuulla, tai mitä olen viime päivinä lukenut some-keskusteluista. Ne ovat kommentteja miehiltä naisille, miehiltä minulle, mutta en silti vähättele miehiin kohdistuvaa häirintää. Itse en kuitenkaan osaa puhua miesten puolesta, vaan oman kokemukseni pohjalta naisena. Seksuaalinen härintä on silti vakava asia, sukupuoleen katsomatta.

Älä ole pönttö, älä häiriköi. Anna kaikille kehorauha.

 

Lue lisää ”#metoo”