Avainsana: kehopositiivisuus

365 kehotarinaa – haluatko mukaan kertomaan omasi?

Olen innoissani, sillä olemme aloittaneet tämän vuoden alussa kehotarina-projektin 365 kehopositiivisen facebook-sivulla. Julkaisemme vuoden 2019 jokaiselle päivälle yhden kehotarinan.

Haemme jatkuvasti lisää ihmisiä kertomaan tarinoitaan! Haemme juuri sinua, ihan sama minkä näköinen olet, mitä painat tai minkä väriset silmät sinulla on. Haemme mielellämme marginaalisia kehoja, mutta kaikki ihmiset ovat tervetulleita kertomaan omaa kehotarinaansa. Se voi kertoa kehosi epävarmoista kohdista, kamppailustasi epävarmuuksien kanssa, mutta yhtä hyvin voit kertoa jostain kohdasta kehossasi, josta olet ylpeä.

Itsekin osallistuin kehotarinaan:

”Olin yläasteella kun kasvoihin ja selkääni alkoi ilmestyä näppyjä. Näpyt muuttuivat pikkuhiljaa kipeiksi, isoiksi finneiksi.

Vihasin naamaani koko yläasteen ajan. Minulla oli lisäksi vielä silmälasit, jotka lisäsivät ”nörttiyttäni”. Olin ihan varma ettei kukaan poika ikinä haluaisi minua, kun olen niin ruma. Minua kiusattiin huonon ihoni ja silmälasieni takia koulussa. 

Lukioon siirtyessäni ihoni parani huomattavasti, mutta arvet jäivät kasvoihin. En edelleenkään pitänyt kasvoistani enkä ihostani koska ihoni oli niin epätasainen ja finnejä tuli ajoittain edelleen paljonkin. Vaihdoin silmälasit piilolinsseihin.

En kulkenut useimmiten ilman meikkiä, etenkään meikkivoidetta ja puuteria. Saatoin mennä kauppaan ilman, mutta muuten oli pakko olla meikkiä, muuten tunsin itseni rumaksi ja koin että ulkopuoliset tuijottaisivat inhottavaa ihoani. 

Nykyään, 36-vuotiaana, kuljen enimmäkseen ilman meikkiä ja olen luopunut piilolinsseistä joita käytin yli 10 vuotta. Nykyään viihdyn enemmän silmälaseilla kuin ilman. Olen oppinut hyväksymään ihoni, arpineen kaikkineen. Se ei silti tarkoita sitä etteikö minullakin ole huonoja päiviä jolloin inhoan naamaan ilmestyneitä finnejä. Mutta pääosin olen tyytyväinen. Nykyään meikkaan, kun siltä tuntuu ja koska nautin siitä, en sen takia että on pakko. 

Olen jopa osallistunut tv- ja lehtihaastatteluihin ilman meikkiä, mikä olisi vielä 5-10 vuotta sitten ollut aivan mahdoton ajatus. Minulle meikkaaminen nykypäivänä on tapa piristää itseäni, tuntea itseäni ulos lähtiessä juhlavaksi ja joissakin tilaisuuksissa kaunis meikki (ja laitetut hiukset) antavat itsevarmuutta.

Mediassa harvemmin näkee huonoa ihoa kenelläkään. Malleilla, näyttelijöillä ja kaikilla muilla tuntuu olevan mukamas täydellinen iho, kun virheet meikataan ja muokataan piiloon. Leffoissakin vain nörteillä ja yhteiskunnan hylkiöillä on pullonpohjasilmälasit ja finnejä.

Nykyään olen ylpeä nörtti jonka ei tarvitse piilotella todellista itseään!”

Näin haet mukaan projektiin:

Haluatko kertoa oman kehotarinasi? Lähetä se kuvan kanssa otsikolla ”Kehotarina” osoitteeseen [email protected] Julkaisemme yhden kehotarinan joka päivä. #365kehoposiitivinen

OHJEET: Tarina voi olla pitkä tai lyhyt. Toivomme, että kertoisit ainakin muutamalla sanalla suhteestasi omaan kehoosi ja miltä siinä oleminen tuntuu. Kuvassa voit olla vaatteet päällä tai ilman. Voit myös keskittyä johonkin kohtaan vartalossasi. Kasvojen ei ole pakko näkyä. Julkaisemme tarinat mieluusti etunimellä, mutta myös nimettöminä.

Kun vain taivas on rajana, mitä tehdä kun taivas tulee vastaan?

Naisten Pankin luentoilta: vasemmalta: Elena Liski, Anni Laurikka, Inkeri Alatalo ja minä

Kävin viime torstaina puhumassa Elena Liskin kanssa kehopositiivisuudesta, 365 kehopositiivinen projektista ja Body Posi suomi ry:stä Naisten Pankin luentoillassa. Videon tilaisuudesta löydät täältä. (Ääni oli hieman huono tallenteessa, ainakin alussa)

Jännitin etukäteen tilaisuutta aika lailla. Oli hyvä että samana iltana meidän jälkeemme oli luento huijarisyndroomasta, koska olen pahimmanlaatuinen itseni vähättelijä. Luulen että olen aina ollutkin, eikä synnytysmasennus ole auttanut asiaa yhtään, päin vastoin.

Mietin ennen luentoa, että maailmassa on miljoona muuta ihmistä, jotka tietävät ja osaavat kertoa minua paremmin kehopositiivisuudesta. Olen vasta pari vuotta tutustunut skeneen ja aiheeseen. Miksi minua olisi pyydetty tähän mukaan, kun on muita jotka osaavat paremmin?

Vähän ennen tapahtumaa äitini kannusti minua, että muistanko kun vajaa vuosi sitten kävimme kuuntelemassa Herttoniemen kirjastossa Lähiömutsi-bloggaajaa joka kertoi elämästään ja työstään bloggaajana. Silloin olin kuulemma sanonut, että toivoisin että joskus minutkin kutsuttaisiin luennoimaan johonkin.

Ja tadaa – minut kutsuttiin Elenan kanssa juttelemaan kehopositiivisuudesta ja mm. meidän 365 kehopositiivinen projektista! Tässä sitä ollaan, vajaassa vuodessa olen huomaamattani saavuttanut tämän(kin!) tavoitteeni ja unelmani, ja SILTI yritän vakuuttaa itselleni että en ole tarpeeksi hyvä.

Kuva: Naisten Pankki Helsinki

Kun olimme Body Posi messuilla, tuli Saara Särmä juttelemaan kanssani, mm. siitä kun kirjoitin Meitä ei vaienneta ry:lle meiliä että haluaisin mukaan toimintaan. Saara Särmä, jota olen ihaillut jo vuosia koska hän puhuu tärkeistä asioista ääneen eikä pelkää olla esillä ja oma itsensä. Hän tiesi kuka olen ja lukee blogiani, kääk! Juttelin messuilla myös mm. Vihreiden ehdokkaan Fatim Diarran kanssa, jota olen ihaillut facebookin kautta. Hän ottaa rohkeasti kantaa asioihin ja on upea esikuva. Hänkin tuli minulle sanomaan että kiva vihdoin tavata MINUT. Eikun Fatim, kiva tavata SINUT. Hah.

Moni unelma ja tavoite on tässä parin vuoden aikana toteutunut blogin perustamisen jälkeen.

Olen ollut esillä mediassa kertomassa minulle tärkeistä asioista, olen ollut pitämässä luentoa ja auttanut ihmisiä kirjoituksillani. Olen osallistunut Ylen dokumenttiin ja live-keskusteluohjelmaan, joista jälkimmäinen pelotti aivan hulluna! Olen poseerannut kahdessa kehopositiivisessa kalenterissa ja ollut mukana tekemässä kehopositiivisia messuja! Olen tykännyt aivan hulluna kirjoittamisesta ja palautteesta mitä olen saanut. Olen tehnyt yhteistöitä joista olen nauttinut kovasti. Saku Timonen on jakanut blogikirjoitukseni liittyen työttömyyteen ja olen onnistunut ärsyttämään ministeri Jari Lindströmiä suorapuheisuudellani. Olen saanut myös vihaviestejä ja selvinnyt niistäkin. Olen tutustunut muihin bloggaajiin ja vloggaajiin ja saanut tätä kautta uusia tuttavuuksia.

Mitä tehdä kun niin moni unelma toteutuu niin kovaa vauhtia, ettei pysy perässä!? Pitääkö tässä alkaa kurkottelemaan todella korkealle taivaisiin, kun näyttää siltä että unelmat todella toteutuvat?

Ja hei, nämä kaikki unelmat ovat täyttyneet sen ansiosta että olen itse niitä tavoitellut ja tehnyt töitä niiden eteen.

Let that sink in.

Body Posi messujen jälkifiilistelyt!

Eilen lauantaina 12.1. pidettiin ensimmäiset kehopositiiviset messut Helsingissä Suvilahdessa. Oli ihan supersiistiä olla mukana järjestämässä tätä tapahtumaa!

Olin paikalla poikani sekä vanhempieni kanssa, eli melkein koko perhe koossa tapahtumaa varten. Minulla oli oma koju jossa myin korviksia ja juttelin ihmisille. Parasta tapahtumassa oli juurikin ihmisten kanssa puhuminen, tutustuminen ja upea yhteishenki mikä tapahtumassa oli. Iso kiitos kaikille jotka olitte mukana, ja etenkin Elenalle kun laittoi alunperin rattaat pyörimään, ja kaikille ihanille vapaaehtoisille jotka tekivät töitä messujen onnistumisen eteen. Tässä pieni kuvapläjäys eiliseltä:

Minnaleena eli Nerd in plus size puhumassa. Oli mahtavaa kun ihmisiä kiinnosti luennot ja paneelit tosi paljon ja jokaisessa oli tosi paljon porukkaa paikalla.
Jes Baker <3
Rakas lapsi pärjäsi niiin hyvin koko päivän mukana messuilla. Tai no, muutamaa raivaria lukuun ottamatta…
Tytti Shemeikka ja Eve Jamami <3
Jamam’s Cats. Kuva Alexandra Malanin / Body Posi suomi ry
Kuva: Alexandra Malanin / Body Posi Suomi ry

Olipa upeat messut. Olen saanut palautetta siitä että messujen tunnelma oli rento, hyväksyvä, intiimi ja mukava. Parasta oli kuunnella luentoja ja paneeleja ja jutella rauhassa ihmisten kanssa.

Ensi vuonna tehdään vieläkin upeammat messut! Olitko paikalla messuilla? Mitä pidit? Jos et ollut, tulisitko kun ensi vuonna järjestetään uudestaan?

Ainiin, ja minullahan sitten hajosi taas tietokone, että joudun näpyttelemään kännykällä postauksia. Toivottavasti saisin sen kohta korjattua. Tällä hetkellä olen myös flunssassa, joten en saa mitään asioita hoidettua eteenpäin. Näillä mennään…

Suomen ensimmäiset kehopositiiviset messut tulossa ENSI VIIKOLLA!

Suomen ensimmäiset kehopositiiviset messut tulossa ENSI VIIKOLLA!

Olen tätä tapahtumaa jo mainostanutkin jonkin verran ainakin instassa ja facebookissa, mutta siis – Body Posi messut tulossa jo ensi viikon lauantaina eli tammikuun 12. päivä! Olen todella, todella fiiliksissä!

Helsinkiin saapuu siis Suomen ensimmäiset kehopositiiviset messut Kattilahalliin, Suvilahteen. Tulossa on tosi mahtavaa ohjelmaa, josta voit lähemmin käydä lukemassa täältä.

Tässä muutama makupala siitä, mitä messuilla tulee olemaan:

Jes Baker on tunnettu amerikkalainen kehoaktivisti ja hän puhuu nyt ensimmäistä kertaa Suomessa! Jes on tunnettu kirjoistaan ”Change Your World, not Your Body: The Social Impact of Body Love” ja ”Things No One Will Tell Fat Girls: A Handbook of Unapologetic Living”.

Hänet tunnetaan sosiaalisessa mediassa nimellä The Militant Baker ja Jes on järjestänyt Arizonassa Body Love-konferensseja vuodesta 2014.

Hannah Olateju on sosiaalisen median vaikuttaja ja kauneusalan ammattilainen. Hänen suositulla Instagram tilillään @hannahtheamputee on yli 100 000 seuraajaa.

Hannah elää Iso-Britanniassa ja tulee messuille kertomaan omasta kehoaktivismistaan sekä elämästään. 

Pehmee on kehorakkauteen ja aktivismiin keskittynyt voimakaksikko, joka on tuttu mm. Jenny+:sta. Heidän tuotantonsa painottaa marginalisoitujen kehojen tuomista keskiöön. 

Pehmee ottaa messuilla lavan haltuun aiheinaan lihavuusaktivismi ja intersektionaalisuus. Älä missa tätä!

Pehmee on Ruskeat Tytöt-median sisarkollektiivi.

Veli Koo on yksi näkyvimpiä kehopositiivisuusaktivisteja Suomessa. Hänen suosittu bloginsa Sieluni silmin on läpileikkaus suomalaisen miehen sielunmaisemaan.

”Olen äijäilykulttuurin kasvatti jokaista soluani myöten. Se kulttuuri on täynnä tabuja ja hiljaisuutta. Mielestäni hiljaisuus ruokkii pahoinvointia ja tähän haluan tuoda muutosta myös miesten osalta. On aika murtaa tabut.”

Veli Koon tapaat Body Posi-messujen miespaneelissa!

Saara Särmä on tullut kansainvälisestikin tunnetuksi huippusuositusta ”Congrats, you have an all male panel!” -blogista. Hän on myös yksi Feministisen ajatushautomo Hatun perustajista ja kansainvälisen politiikan tohtori.

Saara on tullut tunnetuksi ajankohtaisista kannanotoistaan tasa-arvoon ja ulkonäköön liittyen. Messuille hän tulee puhumaan kehollisuudesta feministisellä otteella.

Minnaleena eli Nerd in Plus Size on ensimmäisiä suomalaisia kehopositiivisia tubettajia. Hän myös ylläpitää suosittua Kehopositiivisuus-ryhmää Facebookissa.

Minnaleena on vaatesuunnittelija ja hän tulee puhumaan messuille plusmuodista sekä pukeutumissäännöistä.

Muuta ohjelmaa ja myös minun oma piste!

Muita messuvieraita on mm. Syömishäiriöliitto SYLI ry, Tytti Shemeikka, Havu Härmä, Kristoffer Ignatius, Jamam’s Cats, tankotanssi-workshop, Älä mahdu muottiin, Iso Kolmonen podcast, Kurpitsamaha, Elina Kurvi. Messuilla on myös useampi workshop, kuten tankotanssia Rock The Polen johdolla, Älä mahdu muottiin-kuvaus ja 365 kehopositiivinen-työpaja.

Minä osallistun messuihin myös omalla pisteelläni! Sinne tulee ainakin minun tekemiä korviksia myyntiin ja sinne voi tulla ihan vaan vaikka juttelemaan niitä näitä minun kanssani! Jee! Oma pisteeni suunnittelu on vielä aika vaiheessa, koska olen viime tingassa tekijä. ”Onhan tässä vielä viikko aikaa”, hahah! Voit käydä kurkkaamassa korviksia etukäteen täältä Mutsin tekemä -instasta.

Mutsin tekemä -korviksia myynnissä messuilla.

Tervetuloa messuille, liput voit ostaa ennakkoon Tiketistä, tai ovelta jos lippuja riittää!

Tervetuloa messuille, siellä nähdään, eikö! Oletko ostanut jo liput? Mitä haluaisit nähdä minun pisteelläni messuilla?

Lue myös:

Kehopositiivinen kalenteri nyt ennakkomyynnissä alehintaan!

Kehopositiivinen kalenteri nyt ennakkomyynnissä alehintaan!

Jee! Jeejee! Kehopositiivinen kalenteri on nyt ennakkomyynnissä alennushintaan TÄÄLLÄ! Huom! Alennettu hinta voimassa vain syyskuun ajan, joten ole nopea!

Osallistuimme Evaleena Vuorenmaan kanssa kalenteriin yhdessä tanssijoina. Koska lihavat tanssijat ovat harvoin esillä mediassa, ajattelimme nousta estradille loistamaan. Koska mehän emme todellakaan ole ainoat lihavat tanssijat tällä maapallolla, eikä meidän tarvitse hävetä vaikka meidän kehomme eivät täytäkään sitä kapeaa muottia mikä esillä on. Kaikki kehot ovat tanssijan kehoja!

No siis tadaa – tässä on yksi upea kuva kalenterista:

Siis kyllä me vaan Even kanssa ollaan aika kuumia kissoja eikö!?

Alusvaatteet: Lumingerie

Meikit: TwistBe ja Lauren Brooke Cosmetics
Meikkaajat: Emmie Viola ja Mariam Benemla
Hiukset: Sari Sandholm
Kuvat: Paula Kesäläinen

Käykää ihmeessä tutustumassa 365 kalenterin tuotteisiin joita kaupassa nyt on myynnissä, hopi hopi!

 

 

LUE MYÖS:

Kehopositiiviset kuvaukset purkissa!

Confident Queens -mallikuvaukset Hietsussa

Confident Queens -mallikuvaukset Hietsussa

Keväällä näin ilmoituksen eräässä Facebookin plusmuoti-ryhmässä, että Lontoossa plusmallina työskentelevä suomalainen, Kaisa Henriikka, pitäisi mallikuvaukset Helsingissä. Innostuin heti ja ilmoittauduin.

Tässä muutama upea kuva Kaisasta mallin hommissa:

 

 

Kuvauspaikkana oli Hietsun ranta, ilma oli aivan täydellinen kesäkuussa. Meitä oli paikalla kourallinen naisia eri paikkakunnilta, kuvaaja Milka Rantamo sekä Kaisa. Saimme käteemme skumppalasit ja kävimme läpi Kaisan tuomia vaatteita.

Zizzi oli lainannut kuvauksiin muutaman vaatteen ja Kaisalla oli omia vaatteita lainaan ja muutama vaate myyntiinkin.

Piknik paikkamme oli ihan täynnä kaikkia herkkupaloja, koruja, vaatteita, meikkejä ja tietysti skumppaa.

Muutama kannustava sana ensin

Päivä alkoi sillä, että Kaisa kertoi hieman elämästään ja malliurastaan Lontoossa, sekä siitä miten on itse saanut itsevarmuutta. Sen jälkeen tutustuimme toisiimme, ja saimme kertoa toisistamme muutaman positiivisen asian toistemme ulkonäöstä. Sillä tavalla saisi ehkä vähän ideoita itsekin, miten muut tuntemattomat ihmiset sinut näkevät, ja sitä kautta voi alkaa katsoa itseään uudella tavalla. Kaisa kannusti meitä kaikkia olemaan sinut itsensä kanssa omissa nahoissamme, olimme me minkä näköisiä tahansa. Tällainen tapahtuma auttaa näkemään itsensä taas hieman eri valossa kuin aiemmin, ja on voimaannuttavaa antaa jonkun toisen ihmisen stailata ja ottaa kuvia. Ikinä ei voi myöskään kuulla liikaa kehopositiivista puhetta!

Äidille uusi tyyli, kiitos!

Kaisa oli valinnut paikaksi Hietsun rannan kauimmaisen kallion ja nurtsipaikan, missä oli mukavasti puita varjona ja merinäköala. Päivä oli todella kuuma ja aurinkoinen. Ensin valitsimme yhdessä vaatteita, ja mietimme minkä tyylisiä kuvia haluisimme ottaa. Kaisa auttoi ja opasti valinnoissa jokaista. Itse pukeudun yleensä melkein pelkästään värikkäisiin leggareihin ja trikoomekkoihin, joten halusin jotain mikä olisi itselleni ihan uutta ja erilaista.

Valikoin itselleni crop topin hapsuilla ja sain sen kaveriksi housut. Asusteet olivat kultaiset. Jos näkisin tällaiset vaatteet kaupassa, en lähtisi ikimaailmassa edes sovittamaan näitä. Sen takia olikin kiva lähteä mukaan tällaiseen tapahtumaan missä saa uusia ideoita tyylin suhteen, itse olen ainakin jämähtänyt omaan tyyliini täysin. Haluaisin muutenkin uudistaa tyyliäni jotenkin, ja tämän kuvauksen avulla sain vähän inspiraatiota tyylini uudistamiseen. Huomasin kuvausten jälkeen kun käväisin vaatekaupassa, että hipelöin siellä ihan erilaisia vaatteita kuin ennen kuvauksia, eli jotain uusia ideoita oli siis jäänyt mieleeni.

Kuvasimme bosslady tyyppiset kuvat upeaa seinää vasten. Hitto miten voimaannuttavaa oli ottaa kunnon ryhti, poseeraus ja resting bitch face päälle!

Crop top, housut, kengät ja korut Kaisa Henriikan kätköistä, rintaliivit saatu Lumingerielta. Kuva Milka Rantamo

Olisin saanut valita kuviin parikin erilaista asukokonaisuutta mutta tämä setti tuntui niin hyvältä että halusin pitäytyä tässä tyylissä. Lisäksi oli hieman epävarma olo, kun Kaisa ja Milka lähtivät kuvaamaan, enkä tiennyt mikä sopisi minkäkin kanssa, joten en oikein osannut itse valikoida. Hipelöin erilaisia vaatteita mutta en löytänyt mitään muuta, mikä olisi iskenyt niin täysillä kuin tämä setti. Toppi oli lisäksi kuumalla ilmalla niin hankala riisua hapsuineen, että tämä asu sai kelvata. Tuntui, että näin erilaisessa asussa kuin mitä minulla yleensä on, tuli niin hyvä fiilis etten halunnut edes lähteä riisumaan sitä! Onnekseni hapsutoppi olikin Kaisalla myytävänä, joten ostin sen heti itselleni!

Crop top on ysärijuttu!?

Olen viimeksi käyttänyt crop topia 90-luvulla. Tai silloin niitä tosin kutsuttiin napapaidoiksi, ja niissä luki upeita tekstejä kuten Boys boys boys, Don’t touch tai Super Girl. Voi niitä aikoja. En tosiaan uskonut, että vatsakas ihminen voisi käyttää crop topeja, koska kuka nyt haluaisi vatsaansa näyttää kaikelle kansalle? Ja eihän kukaan halua nähdä minun isoa vatsaani? Ennen raskautta minulla oli vielä enemmän tiimalasivartaloa, mikä tuntuukin olevan ainut hyväksytty vartalomalli kun on pluskokoinen. Raskauden jälkeen tosin tiimalasi vaihtui enemmänkin omenaan, vaikka tiimalasia hieman onkin vielä, ainakin edestäpäin katsoen.

Noniin, olkaa hyvät, aito ysärikuva minusta. Phone me -paita, kannabis-koru (en edes tiennyt mikä tai mitä se on), ja tietty jonkun pojan kainalossa.

Jos sinua ällöttää minun kehoni, se ei ole minun ongelmani!

Mutta miksi minulla ei olisi oikeus käyttää crop topia edelleen tänä päivänä jos haluan? Jos jotakuta ällöttää olemukseni, voi mielellään sulkea silmänsä, laittaa paperipussin päähänsä tai vaikka olla poistumatta kotoa. Se ei ole minun ongelmani!

Vielä pari kuukautta sitten kommentoin Tytti Shemeikan instakuvaan, että uskaltaisipa itsekin joskus pukeutua crop topiin. Vaikka minun some-tileiltäni voisi luulla, että uskallan pukeutua mihin vain ja olen itsevarma, niin jokaisella meillä on omat epävarmuutemme. Meidän yhteiskunta sanelee niin tiukat säännöt etenkin meidän läskien olemassaololle, ihan pienestä pitäen, että uskomme lopulta näitä typeriä sääntöjä itsekin. Tästä aiheesta muuten puhutaan myös Jes Bakerin kirjassa, jota tällä hetkellä luen.

Kuva Milka Rantamo

Confident Queens -tapahtumassa pyydettiin jokaista nimeämään omasta kehostaan kolme kohtaa joista tykkää. Kysyin, että voinko sanoa kaikki, koska olen periaatteessa ihan tyytyväinen kaikkeen kropassani, ainakin nykyään. Silti tuo vatsan alue ja esim. huono iho aiheuttaa ajoittain epävarmuutta. Mutta mielestäni se, että välillä on huonoja päiviä ulkonäkönsä suhteen, ei pitäisi täysin lannistaa. Pää ja leuka ylös niinä päivinä kunnolla, kun ei ole epävarma olo. Ja miksei yrittää pitää leukaa ylhäällä myös niinä päiviä, kun peilistä tuijottaa se läski, epävarma nainen?

Itse luettelin omiksi hyviksi puoliksi silmät, hiukset ja takapuolen. Näitä kuvia kun katson, niin eihän minun mahassakaan ole mitään vikaa!?

ja sitten… veteen poseeraamaan!

Kuulin että muut olivat käyneet vedessäkin poseeraamassa, ja sain hetken mielijohteesta idean juuri ennen omia kuvauksiani, joten heitin housut pois ja poseerasin vedessä alusvaatteisillaan ja crop topissa. Alusvaatteet sain kehopositiivisen kalenterin kuvauksiin viime vuonna Lumingerielta. Nämä alushousut ovat niiiin ihanat! Ja kaiken lisäksi mukavat, mitä useimmat pitsialushousut mielestäni eivät ole. Myönnettälköön, että yleensä käytän vain jotain Prisman halpismummoalkkareita, ja silloin nämä pitsiset tuntuvat todella ylellisiltä.

Otimme myös kuvia meressä, ja se tuntui kyllä todella siistiltä! Tuntui siltä, kuin olisin ollut oikea malli. Ehkä olenkin jo, minun kokemuksillani!? Heh! Vesi oli onneksi lämmintä, ja harmittelin etten muistanut ottaa uikkaria mukaan, olisin voinut samalla pulahtaa uimaan.

Alusvaatteet saatu Lumingerielta, crop top lainassa Kaisalta. Kuva Milka Rantamo

Kun katsoin näitä kuvia, mietin että vähänkö olen upea tyyppi!? Näin sitä näkee itsensä toisen ihmisen silmin, linssin läpi, ja alkaa arvostaa itseään taas enemmän. Tykkäsin erityisesti näistä meressä otetuista kuvista. Katsokaapa tätä bootya:

Kuva Milka Rantamo, alusvaatteet saatu Lumingerielta

I like big butts and I cannot lie… Voi juma, haluan taas tällaisiin kuvauksiin! Oli niin siistiä! Kaisa kertoi, että saattaa järjestää vielä uudetkin kuvaukset myöhemmin, voin kysellä häneltä jos vaikka ilmoittelen täälläkin tulevista kursseista. Suosittelen kaikille menemään ammattilaisen kuvauksiin joskus elämässään, etenkin jos on sitä mieltä ettei ikinä onnistu kuvissa. Kaikki onnistuvat kuvissa, uskokaa pois!

Hampurilaisia ja vertaistukea

Lopuksi kävimme vielä porukalla syömässä Hietsun ravintolassa hampparit, oli muuten hyvää. Hiki vaan virtasi kun sisälläkin oli niin kuuma! Oli ihanaa jutella muiden naisten kanssa, jotka kaikki olivat tosi mukavia. Juttelimme ulkonäköpaineista ja kaikesta maan ja taivaan välillä.

Autoimme toisiamme valitsemaan parhaat asusteet ja annoimme palautetta asuista ja kuvista. Yksi ihana nainen auttoi minua tekemään silmämeikinkin, kun olen itse siinä niin laiska! Tästä tapahtumasta jäi myös fiilis, että haluan taas opetella tekemään vahvempaa meikkiä itselleni, viime vuosina kun se on jäänyt ihan täysin.

Mitä piditte kuvista? Oletteko koskaan käyneet ammattilaisen kuvattavana?

 

Milkan valokuvauksen facebook-sivut löydät täältä ja instan löydät täältä

Kaisan instaan suosittelen myös tutustumaan:

 


Lue myös:

Lihavaa naista saa arvostella?

Kun sananvapaus meni yli

Kun sananvapaus meni yli

”En kyllä sinuna pitäis tollasta paitaa”

”Sun tissit näkyy, aika härskiä”

”Jos joku laittaa kuvan päivän asustaan, enkö saa silloin kommentoida että onpa ruma paita? Jos joku postaa kuvan käsityöstään, enkö saa silloin kommentoida että en tykkää, aika huonosti tehty? Itsepähän pyysit mielipiteitä ja laitoit kuvan nettiin!?”

Mikäköhän siinä on, että ihmiset ajattelevat että netissä saa sanoa sellaisia asioita mitä ei välttämättä sanoisi kenellekään päin naamaa? Ihmettelen usein miten vaikeaa ihmisillä on todeta omassa päässään että en tykkää, skrollata eteenpäin ja jättää kommentoimatta.

Usein törmään argumenttiin, että koska on itse mennyt julkisuuteen (tai laittanut kuvan nettiin), on täysin avoin kaikelle ”kritiikille”. Tietyllä tapaa joo, mutta ei mille tahansa kritiikille. On olemassa mielipiteitä ja mielipiteitä. Ja jotkut mielipiteet nyt vain ovat niitä, joita ei tarvitse sanoa ääneen.

kehopositiivinen kohu ja sen palaute

Hyvä esimerkki on taannoinen kohu, kun Mungolifen bloggaaja Anna joutui mielipiteidensä takia palautteiden ristituleen. Itse olin täysin eri mieltä kun bloggaaja, ja mielestäni silloin saa antaa palautetta ja rakentavaa kritiikkiä. Sama pätee omaan blogiini, otan vastaan myös kritiikkiäkin. Eri asia sitten on, miten sitä palautetta antaa, koska sitä voi antaa myös asiallisesti.

Eräässä ryhmässä näin kuinka tätä bloggaajaa haukuttiin hänen (ei-suomalaisen) alkuperänsä takia ja huoriteltiin, ja bloggaajan lasta haukuttiin läskiksi, ja mietin että ihanko oikeasti? Tuntuu että ihmisillä ei ole minkäänlaista filtteriä itselleen. Vaikka onkin eri mieltä, on väärin alkaa haukkumaan. Minullekaan ei ole ihan uusi juttu se, että lastani haukutaan netissä. Se on todella alhaista, enkä tajua miten jollakin tulee edes mieleen sellainen. Sillä ei ole mitään tekemistä sananvapauden, mielipiteiden tai asiallisen kritiikin kanssa, se on vain puhtaasti typerää.

Onko oikein, että bloggaaja joutuu joukkokritiikin alle?

Olen myös sitä mieltä, että jos kirjoittaa mielipiteen blogiinsa asiasta josta tietää jo etukäteen että siitä tulee iso kohu, pitää myös olla valmis siihen että paskamyrskyä tulee. Välillä nousee myrsky myös postauksista, joista ei olisi arvannut että niin käy, ja siihen pitää olla varautunut aina kun julkisesti kirjoittaa. Kun on julkisuudessa tavalla tai toisella, täytyy kasvattaa nahkaa sen verran että kestää myös kritiikkiä. Mutta sitten taas – tämä joukkohyökkäys-meininki mikä nykyään somen myötä on tullut yleiseksi on aika pelottavaakin.

Itsekin sorrun helposti antamaan tuohtunutta kritiikkiä, joten olenko minäkään yhtään sen parempi? Kuvittelen tosin, että itse osaan antaa asiallista palautetta vihaisenakin. Asiallisen kritiikin sekaan tosin eksyy usein myös niitä, jotka lähtevät pommittamaan vihaviesteillä ja oikein nauttii siitä, että saa toisen kärsimään. Se on pelottavaa, ja niin väärin. Mistä sen tietää, eksyykö vihaviestien pommittajat seuraavaksi oven taakse haukkumaan? (eikä sekään ole mitään uutta!)

Sananvapaus ei tarkoita sitä, että voi käyttäytyä miten sattuu, ja sanoa sen nojalla ihan mitä vain.

Sanat vaikuttavat ihmisiin, joten mieti mitä sanot

Oletko koskaan miettinyt, miten paljon sanat saattavat vaikuttaa ihmisiin? Yksikin ikävä lause voi jäädä loppuelämäksi soimaan päähän. Sinä saatat hetken mielijohteesta kommentoida jotain, mikä voi jäädä harmittamaan kommentin saajaa pitkäksi aikaa. Onko se sen arvoista, että saa sanottua mielipiteensä?

Tiedän, että jotkut ajattelevat nyt, että ”saako enää mitään sanoa”. Tietenkään ei voi aina varoa kaikkia sanojaan, sen takia että joku voisi loukkaantua. Silti, uskon että fiksu ihminen tietää edes pääpiirteittäin, mitä voi sanoa ääneen ja mitä ei.

Meillä kaikilla on myös oikeus päättää, minkälaista palautetta otamme vastaan. Jos joku kommentoi blogissani että olen ällö läski, minulla on oikeus poistaa se kommentti. Se ei ole sananvapauden rajoittamista, vaan ihan itsensä suojelemista ja rajojen asettamista. Minulla on oikeus sanoa, että sinä et puhu minulle tuolla tavalla, ja piste.

Vertaapa näitä lauseita, kumman mieluummin sanoisit?

”Sopisko sulle paremmin toi toinen mekko, joka on a-linjainen?”

”Hyi, oikeesti sä näytät aika läskiltä tossa ekassa mekossa.”

Tässä vielä muutama neuvo nettikommentointiin, saa vapaasti käyttää:

  1. Sanoisitko saman asian myös kasvokkain jollekin?
  2. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi olla hiljaa.
  3. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, mutta haluaa silti kritisoida, sen voi tehdä myös asiallisesti.

 

 

Lue lisää:

Kirjavinkki: Vihan ja inhon internet – vertaistukea verkkohäiriköintiä kohdanneelle

Kun kehopositiivisuus meni liian pitkälle – vai menikö?

Kun kehopositiivisuus meni liian pitkälle – vai menikö?

Luin eilen illalla blogikirjoituksen, jossa puhuttiin siitä kuinka kehopositiivisuus meni liian pitkälle, ja lihavia ihmisiä ihannoidaan sen sijaan että oltaisiin huolissaan painoindeksistä ja sairauksista.

Hohhoijaa, sanon minä. Kuten Oi mutsi mutsin Elsa kirjoitti hyvin aiheesta, ”Olen nimittäin hieman kyllästynyt näihin tasa-arvo/pride/bodypositive/feminismi/yms on mennyt liian pitkälle juttuihin.”

En ymmärrä miten voidaan ajatella että tasa-arvon ja ihmisoikeuksien tavoittelussa voidaan mennä liian pitkälle. Voisiko vain olla, että olet ymmärtänyt sanoman aivan täysin väärin?

Olen lukenut monia kommentteja siitä kuinka lihavia vain ihannoidaan nykyään, ja että terveiden elämäntapojen sijaan vaan hehkutetaan vatsamakkaraa ja läskiä. Ihanko tosi? Voisin antaa muutaman esimerkin siitä, miten lihavia ei tosiaankaan hehkuteta liikaa. Miten porukka hyökkäsi mm. meidän kehopositiivisen kalenterin ihanan mallin kimppuun, koska hänellä sattuu olemaan ylipainoa. Ylipainoinen saa niskaansa koko ajan terveysfasismia, läskittelyä, lihavan perään huudellaan kaupungilla ”laihduta läski” ja ylilaudan kiimaiset pikkupojat heittävät lokaa vähän väliä kaikille some-tileilleni. Vain sen takia että olen ylipainoinen.

Se, että teimme kehopositiivisen kalenterin johon pyrimme ottamaan esille marginalisoituja kehoja, ei tarkoita sitä että viemme laihojen ihmisten tilan kokonaan ja menemme liian pitkälle. Avaa mikä tahansa naistenlehti, tv-sarja tai mainos. Minkälaisia kehoja siellä on? Aivan, hoikkia, pitkiä valkoisia naisia.

Se että nostan esille epäkohtia, joita marginaalisen kehon omaava joutuu kohtaamaan ei tarkoita sitä että paheksuisin hoikkia ihmisiä. En pidä hoikkia ihmisiä huonompina, enkä lihavia ihmisiä parempina. Kaikilla on oikeus olla tyytyväisiä omassa kehossaan, ulkonäöstä ja terveydentilasta riippumatta. Ylipaino ei tarkoita sitä että ihminen on automaattisesti laiska ja sairas. Ja vaikka olisikin sairas – miten se tekee ihmisestä huonompaa kuin terveistä ihmisistä? Miksi ylipainoista saa haukkua läskiksi ja ”sinne meni meidän verorahat”? Myös alipainoiset joutuvat selittelemään kehoaan. Minkä takia minun pitäisi olla terve, jotta kelpaisin tähän yhteiskuntaan?

Kaikilla on OIKEUS KEHORAUHAAN, ilman että kukaan tulee spekuloimaan että oletkohan anorektikko, tai syötköhän liikaa. Tai että ulkonäön perusteella aletaan saarnaamaan ylipainon terveysriskeistä. MINUN TERVEYS EI KUULU KENELLEKÄÄN MUULLE KUIN MINULLE ja mahdollisesti lääkärillen. Kehopositiivisuus ei muutenkaan ole pelkästään lihavat vs. laihat taistelua, vaan tähtää siihen että _kaikki_ kehot olisivat yhtä arvokkaita. Mitenköhän kauan tätä pitää jankata, että se menisi läpi?

Tiedättekö miltä tuntuu, kun kirjoittaa julkisesti, ja ihmiset luulevat että sen takia on ok kommentoida ilkeästi painoani? Tiedättekö miltä tuntuu, kun kävelee kadulla, ja tuntemattomat huutavat että olen läski? Tiedättekö miltä tuntuu, kun pari kuukautta synnytyksen jälkeen mies kaupassa kommentoi että ”oot ainakin ollu ruoka-aikaan paikalla”? Tiedättekö miltä tuntuu, kun blogiin tulee kommentteja missä sanotaan että sinun kehosi on oksettava ihrakasa? Kun tullaan kommentoimaan, että söisit vähemmän suklaata niin voisit laihtua? Olet ruma sotavalas (?) eikä kukaan tollasta kuvottavaa läskiä halua panna? Niin, ei se kauhean kivalta tunnu.

Kuva: Petra Vii Photography, Huppari saatu Jujunalta

Olen joskus pelännyt astua ovesta ulos, kun on sattunut sellasia päiviä jolloin painoani kommentoidaan tuntemattomien toimesta ihan liikaa. Pelkään astua ulos ovesta, koska ylipainoisena minulla ei ole joidenkin mielestä oikeus kehorauhaan. Voinko pukeutua tähän mekkoon jossa vatsamakkarat näkyvät? Minulla ei ole oikeus istua mäkkärissä syömässä hampurilaista, koska joudun pelkäämään inhottavia katseita ja läski-kommentteja. Ei ole oikeus olla olemassa, onnellinen, ja tyytyväinen itseensä, koska joidenkin ihmisten mielestä minun pitäisi ensin laihtua. Tiedättekö miltä tuntuu kun pahimmillaan joka päivä sinulle kerrotaan (suorasti tai epäsuorasti), että et ole hyväksyttävä yksilö tähän yhteiskuntaan?

Useimmiten sivuutan kommentit enkä jaksa ottaa niistä itseeni. Onneksi minulla sentään on hyvä itsetunto, miten käy niiden joilla ei ole? Nyt kun jouduimme toisen ylläpitäjän kansa neljättä päivää poistamaan kehopositiivisen kalenterin ”ruma läski” kommentteja, ja ylilauta taas kerran hyökkää blogiini paskakommenteillaan, ja sitten näen kirjoituksen siitä miten lihavia ihannoidaan liikaa. Nyt verenpaineet nousi liikaa (ylipaino varmaankin hei!), napsahti päässä ja oli pakko kirjoittaa aiheesta.

Että ei, lihavia ei tosiaankaan ihannoida liikaa.

 

Lue lisää:

Kuinka O-vartaloinen 35-vuotias äiti saa pukeutua?

Jujunan mallina Tampereella

Jujunan mallina Tampereella

Pääsin Jujunan malliksi Tampereelle, olin niin innoissani! Haluaisin tehdä enemmänkin kuvauskeikkoja, ne on niin kivoja. Minkäs sille voi, että viihtyy kameran edessä!

Olen blogissakin usein esitellyt ompeluksia joita olen tehnyt Jujunan kaavoilla. Tykkään näistä kaavoista, koska ne ovat melkein poikkeuksetta sopineet päälleni ilman muutoksia. Tosin helmaa joudun aina lyhentämään, koska olen niin pätkä, mutta muuten ne istuvat kuin hanska.

Nyt kävin Tampereella kuvauksissa, koska Jujunan Jenni haluaa kuvata kaavojaan vaatteilla, erilaisten ihmisten päällä. Arvostan kovasti sitä, koska usein kiroan esimerkiksi nettikauppoja, joilla on malleina vain pitkiä ja hoikkia, jolloin en näe miltä vaate mahdollisesti näyttäisi itseni päällä. Onneksi nykyään yritykset tajuavat tämän, kuten esim. Neulomo, joka kuvauttaa vaatteensa eri kokoisten ihmisten päällä. On mukavampi ostaa kaavojakin, kun näkee miltä valmis vaate näyttää päällä.

*Vaatteet saatu yhteistyössä Jujunalta (kaksi mekkoa ja huppari).*

Kuvat: Petra Vii Photography

Kuvausjärjestelyt, osa vaatteista: Jujuna

Legginsit ja kengät omat, mekko Jujunan tasku

Huppari Jujunan norah rintamuotolaskoksella

Mekko Jujunan anu-kaava

Mekko Jujunan timantti-kaava, minun ompelema

 

Mitä piditte kuvista ja vaatteista?

Muita ompeluaiheisia postauksia:

Ompelua – yksisarvismekko!

Äidille supersankari-legginsit

Katsaus vanhoihin käsityölehtiin – pluskoon kaavat ja läskiviha

Katsaus vanhoihin käsityölehtiin – pluskoon kaavat ja läskiviha

Pluskoon kaavat ja läskiviha, miten ne liittyvät toisiinsa?

Sain yhdestä facebook ryhmästä idean kaivella esiin vanhat käsityölehteni, joita on vino pino vuosilta 2000-2010. Facebook-ryhmässä esiteltiin kuvaa käsityölehdestä vuosien takaa, jossa pluskoon kaavat olivat mallia kaapu, ja kuvateksteissä oli neuvoja kuinka piilottaa ylimääräiset muhkurat. Halusin kurkata omiin lehti-arkisoihin, että minkälaisia sen aikakauden pluskoon kaavat olivat. 

En ole moneen vuoteen tilannut mitään käsityölehtiä, kun niissä tuntuu pyörivän samat aiheet vuodesta toiseen. Olen vuosina 2006-2010 seurannut käsityö- ja neulelehtia tiiviisti, kun opiskelin pukuompelijaksi ja modistiksi.

Silloin olin 15-20 kiloa laihempi kuin nyt, joten en kiinnittänyt silloin mitään huomiota pluskoon kaavoihin koska no, en tarvinnut niitä. Mahduin käsityölehtien kapeaan muottiin, silloin olin muistaakseni kokoa 36, nykyään olen kokoa 48-50.

Näin laiha olin vuonna 2008. Olinkohan silloin myös parempi ihminen, kun en ollut ylipainoinen? No en tietenkään, mutta välillä siltä tuntuu, kun lukee somesta läskiviha-kommentteja.

Ihan mielenkiinnosta, nyt vuosia ja lisäkiloja myöhemmin katsoin uudestaan näitä samoja lehtiä, ja huomasin että silloin on kyllä fat shaming ollut todella avointa. Pluskoon kaavat olivat usein muodottomia tylsiä kaapuja, ja pluskokoa oli yksi kaava koko lehdessä. Saateteksteinä käytettiin usein lauseita kuten ”pyöreälle naiselle, isoille tytöille, pidentää ja hoikentaa, musta sopii isolle naiselle” ja niin edelleen. Tuskin nykypäivänä enää näin suoraan vihjataan, mutta aika pöyristyttävää kuinka vain vajaa 10 vuotta sitten on ihan suoraan sanottu, että ylipaino on aina huono asia, ja se pitäisi piilottaa oikeanlaisilla vaatteilla (muodottomilla, mustilla kaavuilla).

Ei ole ihme, että naisten on vaikea hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, kun kaikkialta toitotetaan että pitäisi olla pidempi, hoikempi, olla vähemmän vatsaa ja rintaa, mutta sitten ei kuitenkaan saa olla ihan liian laihakaan. Kurvikas pitää olla, mutta ei missään nimessä ylipainoinen.

Eli kun läski verhoutuu mustaan kaapuun, näyttää muutaman kilon hoikemmalta, eli hyväksytymmältä.

Samassa lehdessä oli aukeama myös korkeintaan 46-kokoisille, jotka sitten voivat pukeutua valkoiseen. Kaikissa pluskoon kaavoissa saatesanoina on hoikentava, pidentävä, muodot piiloon, kun taas alle 46-kokoisten kaavojen saatteissa on sanoja kuten ”säihkyvä, juhlien kaunotar, tyylikäs ja rauhallinen”. Miksi laihat naiset ovat säihkyviä juhlien kaunottaria, kun taas isompia naisia kehoitetaan verhoamaan kehojensa ”huonot puolet”?

Onneksi ehkä olemme jo hieman päässeet tässä 10 vuodessa eteenpäin, mutta edelleen tässä riittää työnsarkaa. Sen mitä selasin Suuren Käsityölehden digilehtiä, huomasin että nykyään heillä ainakin on kaikki kaavat kokoihin 54 asti, mikä on ihan mahtavaa. Toisaalta en nähnyt mallikuvissa yhtäkään isompaa naista mallina, ja varmasti yli koon 54 naisetkin ompelevat… Saa toki korjata jos asia on toisin, en tosiaan ole niin täysin perehtynyt viime vuosien käsityölehtiin.

Jotain parannusta sentään on tullut, mutta ”mekko joka vartalolle”, ja mallina on pitkä ja hoikka malli? Hmm.

Toivottavasti aikanaan pääsemme eroon kaikenlaisesta body shamingista.

Tässä alla on kuva neulelehdestä, aiheena vartalotyypit. Siinä asiantuntija kertoo minkälaisia vaatteita kuuluisi käyttää eri tyyppisillä vartaloilla. Kaikki lehdet ovat täynnä ohjeita kuinka piilottaa makkaroita ja kurveja, kun taas toisaalta liika hoikkuuskaan ei ole hyvä. Tässä neuvotaan pitkälle, hoikalle I-vartalotyypille kuinka lyhentää pituusvaikutelmaansa, tasapainottaa alavartalon mittasuhteita sekä lisätä muotoja hoikkaan vartaloon. Olet niin tai näin, olet aina väärinpäin.

Onneksi sentään harvoin nykyään enää näkee näin räikeitä juttuja :

Yllä on siis toiveohje – XL-kaava. Mallina kuvassa on kaikkea muuta kuin XL-kokoinen nainen, ja kuvatekstissä kehotetaan taas kerran piilottamaan huonoja puoliaan.

Toinen jännä juttu minkä huomasin oli se, että neuleohjeissa oli kokoja usein 56-58 asti, ilman mitään muodokas nainen -saatesanoja. Malleina kuvissa tosin usein oli vain laihempia naisia. Hassua, että saman aikakauden lehdissä on ompelukaavoissa vain tietyt koot, mutta neuloessa saa isokin nainen tehdä vapaasti omaa kokoaan? Eihän luulisi olevan niin vaikeaa sarjoa kaavoja myös kaikkia kokoja? Varsinkaan kun nykyään käsityölehdissä on sarjottu kaavat myös ainakin kokoihin 54 asti.

Onneksi nykyään on myös paljon netistä tilattavia kaavoja kaiken kokoisille, kuten esimerkiksi Jujuna ja Puuhakaspaja.

VINKKI! Pukeudu ihan juuri niinkuin haluat, koska olet hyvä juuri sellaisena kuin olet! Se että itse tunnet itsesi mukavaksi jossain vaatteissa, on tärkeintä!

VINKKI! Olisi paljon helpompaa pukeutua juuri niinkuin itse haluaa, jos ympäröivä maailma ei toitottaisi sitä yhtä ja ainutta kehonkuvaa hyväksyttävänä!

 

Ja P.S. tämä postaus ei ole tarkoitettu niin, että haukkuisin Suurta Käsityölehteä tai muita käsityölehtiä ja sen tekijöitä, vaan huomioida sen ajan henki. Ja sen, että onneksi ajat muuttuvat ja voimme pikkuhiljaa antaa kehorauha kaiken tyyppisille kehoille!

Ja P.S. vielä, koska joku kuitenkin tulee mussuttamaan, kuinka ylipaino on epäterveellistä, niin se ei ole pointti tässä. 

 

Lue muita postauksia aiheeseen liittyen:

Kuinka O-vartaloinen 35-vuotias äiti saa pukeutua?

Raskaus pilasi kehoni – vai pilasiko sittenkään?