Avainsana: Hyväntekeväisyys

Joulu ja hyväntekeväisyys – kuka ansaitsee apua?

Joulu ja hyväntekeväisyys – kuka ansaitsee apua?

Joulun alla hyväntekeväisyys on aina huipussaan. On Joulupuu -keräystä, Jouluapua, Hope ja mm. seurakunnat keräävät lahjoja lapsille. Kunnan kautta voi saada jouluksi lahjakortin jolla saa kaupasta jouluruuat. Vähävaraisuus on todella yleistä ja köyhien ja rikkaiden kuilu kasvaa koko ajan Suomessakin.

Mutta kuka todellisuudessa on vähävarainen? Kuka on ansainnut jouluapua?

Kuka määrittää köyhyyden?

Törmäsin facebookissa Jouluapua -sivuston postaukseen, missä Jouluavun ylläpitäjä(t) kertoivat että jotkut ihmiset ottavat itsenäisesti yhteyttä lahjoittajiin, kun se pitäisi tehdä sitä varten tehdyn kartan kautta. Puhe siirtyi postauksen keskustelussa siihen, että lahjoittajat eivät halunneet enää auttaa ketään, koska hyväntekeväisyyttä saanut perhe ei vaikuttanut olevan avun tarpeessa tai eivät edes kiittäneet lahjoittajaa.

Jouluavun kautta siis sadat perheet saavat ruoka- ja lahja-avustusta yksityisten lahjoittajien kautta, ja lahjoittajat ottavat yhteyttä perheisiin jouluapua-kartan avulla, mistä sitten perheet voivat vastata lahjoittajille. Jouluapu toimii siis täysin vapaaehtoisvoimin ja toimii niin sanotusti välittäjänä lahjoittajien ja vähävaraisten perheiden välillä. (Lue lisää täältä)

Kommenteissa Jouluavun sivuilla oli myös pohdittu sitä, että yhdellä perheellä olikin hieno auto, toisella oli rööki suussa lahjoituksia hakiessa ja kolmas osti joulukukkia kaupasta, vaikka lahjoittajalla itsellään ei olisi kuulemma koskaan ”köyhänä” ollut varaa joulukukkiin. Jos ei ole varaa edes lapsen kalsareihin, onko silloin oikeus polttaa röökiä? Ja ennen kaikkea, onko sillä röökiä polttavalla köyhällä oikeus hakea Jouluapua ja hyväntekeväisyyttä?

Tästä aiheesta puhuin myös Yle Perjantain dokumentissa Hyvä köyhä. Siinä pohdittiin, että mitä on hyvä köyhyys? Saako köyhällä olla merkkivaatteita? Iphone? Saako hyvä köyhä polttaa tupakkaa?

Tosiasiassa kukaan ulkopuolinen ei voi tietää toisen perheen asioista. Onko merkkilenkkarit saatu hyväntekeväisyytenä? Onko ne ostettu omalla rahalla lapselle vaikka niihin ei olisi oikeasti ollut varaa, koska lapsi on onnistunut koko kevään törppöilyn sijaan opiskelemaan ja nostamaan arvosanojaan jotta pääsisi lukioon? Onko merkkilenkkarit ostettu palkkarahoilla silloin kun ”köyhä” oli vielä työelämässä? Niin, me emme voi tietää.

Sain itsekin joskus jouluapua ja haukut niskaani lahjoittajalta

Minun oli pakko puuttua Jouluapua-sivulla olevaan keskusteluun ja kertoa oma kokemukseni lahjoitusten vastaanottamisesta. Kopioin sen nyt suoraan tähän:

Täällä kun puhutaan siitä, että ”ei edes kiitetä”, niin pakko sanoa yksi asia. Mä sain sen ensimmäisen ikinä järjestetyn Jouluavun kautta lahjoja lapselle, ruokalahjakortteja ja ruokaa yms. Sillon varmaan avun tarjoajien ja avun saajien määrät oli vähän erilaisia, koska mä sain varmaan joku 200 yhteydenottoa, ja ilmotinkin Jouluavulle että apua, mulle on tullu jo tarpeeksi kaikkea, laitatteko mun tiedot sieltä pois.

Jouluapu oli tosi ruuhkautunu ja teillä ei ollu tarpeeksi apulaisia vastaamassa viesteihin, ja mulle vaan tulvi viestejä päivittäin et mua voitais auttaa. Koska kukaan ei ehtiny ottaa mun yhteystietoja pois kartalta. Yritin vastailla kaikille ja yritin muistaa kiittää kaikkia jos ei kasvotusten niin meilillä. Mut mä en kyenny muistamaan, et kuka oli lähettäny mitäkin, ketä olin jo kiittäny ja ketä en, samalla kun yritin vastailla että en tarvitse enempää apua kiitos vaan, että auttakaa jotakuta joka ei ehkä oo saanu niin paljoo vielä.

”Mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja vaan itkin ja yritin selvitä aamusta iltaan hengissä.

Samalla elin yksinhuoltajana vajaa vuoden ikäiselle vauvalle joka ei koskaan nukkunu, mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja vaan itkin ja yritin selvitä aamusta iltaan hengissä.

Sain sitten yhdeltä naiselta tosi ikävän viestin faceen (oli etsiny mut sitä kautta, vaikka sillä oli mun meiliosote) että ”ei edes sitten kiitosta herunu, sä aiheutit sen että en enää ikinä auta ketään, kiittämättömyys on maailman palkka”. Arvatkaa tuliko mulla itku ja paska fiilis?

Laitoin naiselle viestiä takasin missä selitin kaiken tän ylläolevan, ja että oon loputtoman kiitollinen kaikille, että pyydän anteeksi etten oo sitä kiittäny vielä, koska oon tosi masentunu ja uupunu, ja viestejä tuli niin paljon.

Huomasin että se nainen oli omalla face sivullaan haukkunu mut pystyyn, kun en edes kiittäny, ja että hänen hyväntekeväisyytensä loppu tähän.

Joulu
Minä (ja faija sohvalla) lapsena 90-luvulla

Että ymmärrän kyllä sen et harmittaa auttaa jos näyttääkin siltä ettei toinen oo edes kiitollinen tai vaikuta siltä että tarvis sitä apua, niin muistakaa ettei kaikki asiat näytä ulospäin aina siltä miltä ne vaikuttaa. Musta tuntuu vieläkin pahalta, että joku luuli että olin siitä avusta epäkiitollinen, koska mä muistelen tätä apua neljän vuoden takaa edelleen kyynel silmässä. Mun mielestä toisen auttamisen pitäis lähteä siitä lähtökohdasta että antaa antamisen ilosta, eikä sen takia että vaatii kiitoksia ja kumarruksia. Mun oma kokemus on myös se, että voi olla tosi vaikea sanoa kiitos, kun oikeesti hävettää se että ihmiset auttaa. (Toki, olis oikeesti kohteliasta sanoa se kiitos kylläkin)

Mielestäni on to-del-la törkeää nillittää jossain facebookissa että ”lähetin lahjoituksen enkä edes saanut kiitosta!” Senkö takia lahjoitat? Että saisit vuolaita kiitoksia ja saisit köyhältä sädekehän pääsi päälle? Kyllä, on kohteliasta olettaa että lahjoituksen saanut kiittää. Mutta ei sitä nyt herranjestas lähetä tivaamaan jälkikäteen viestillä, tai haukkumalla pystyyn ihminen somessa!

Lue myös: Vähävaraisille perheille Venner-ruokakassi – mistä tässä on kyse

Joulu

Mieti hetki, minkä takia lahjoitat?

Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää niin paljon toisen asioista, jotta voisi spekuloida ja arvostella, että tämä henkilö ollut tarpeeksi hyvä köyhä. Köyhyys ei aina näy ulospäin muille ihmisille.

Ihmiset voisivat miettiä, että minkä takia lahjoittaa ylipäätään? Sen takia että voisi tuntea ylemmyyttä? Jotta saisi hyvä fiiliksen koska sai niin vuolaat itku-silmässä-polvillaan-kiitokset köyhältä? Jos tosiaan jättää kaiken hyväntekeväisyyden siihen, että joku perhe ei täytä omia kriteerejä köyhyydestä, voi tosissaan miettiä omia tarkoitusperiään.

Jotkut voivat huijata, mutta eikö se ole silloin heidän omallatunnollaan? Pitääkö sekin pieni sitten ottaa pois niiltä jotka apua tarvitsevat? Mielestäni on myös todella kurjaa, että jotkut ihmiset todella huijaavat lahjoittajia, ja se tuntuu aivan varmasti ikävältä. Mutta koitetaan muistaa myös se että varmasti suuri osa näihin keräyksiin osallistuvista ovat rehellisiä ihmisiä ja tarvitsevat apua, ja ovat vilpittömästi kiitollisia kaikesta saamastaan avusta.

Hyvää joulun odotusta kaikille, olemmehan ystävällisiä ja ymmärtäväisiä toisiamme kohtaan!


Lue myös:

Joulu tulee – miten voit auttaa vähävaraisia perheitä?

Joulu tulee – miten voit auttaa vähävaraisia perheitä?

Muistan ikuisesti joulun 2014. Olimme silloin(kin) kahdestaan poikani kanssa ja olin hoitovapaalla, masentunut ja uupunut. Meillä oli rahat aika tiukilla ja vanhempani asuivat ulkomailla. Olin myös muuttanut ensimmäistä kertaa omilleni asumaan. Aiemmin olin asunut aina jonkun muun kanssa, poikaystävän tai kämppiksen, koska pääkaupunkiseudulla se on usein huomattavasti halvempaa.

Meillä ei siis ollut paljon huonekaluja eikä paljoa rahaa jouluruokaan tai lahjoihin. Ei tosin sillä, että vauva niitä olisi osannut kaivatakaan, mutta tuntuihan se vähän surkealta ettei ollut oikein mitään joulutunnelmaa, kun olen aina joulua rakastanut. Kun on vuoden ympäri köyhä, on ihanaa edes kerran vuodessa panostaa ruokapöytään ja itsensä sekä lapsen hemmotteluun.

 

Lue myös: Kun työtön äiti työllistyy – miten arki muuttuu?

 

Kuulin Jouluavusta tuolloin, se oli ihan uusi tapa auttaa vähävaraisia ihmisiä. Ajattelin että minulla ei ole mitään hävittävää, ja laitoin hakemuksen menemään Jouluavun facebook-sivujen kautta. Lopputulos oli jotain, mitä en olisi koskaan osannut kuvitella. Sain lopulta kymmeniä ja kymmeniä paketteja täynnä lahjoja minulle ja lapselleni, sekä ruokalahjakortteja ja ruokalähetyksiä.

Laitoin jouluapulaisille viestiä että olemme saaneet jo ihan tarpeeksi, mutta jouluavun määrä yllätti järjestäjät eivätkä he ehtineet päivittää sivustoa. Joten saimme edelleen hirveän paljon viestejä ihmisiltä jotka halusivat auttaa. Viimeisille jouduin sanomaan että me olemme saaneet jo tarpeeksi, että kiitos mutta antakaa jollekin muulle joka ei vielä ole saanut mitään, tai niin paljon kuin me. Muistan erityisesti yhden äidin joka toi meille aivan val-ta-van kasan ruokaa, monta kassillista, ja vitamiineja joka lähtöön ja kirjeen. Harmi, että muutossa on kirje kadonnut johonkin, mutta siinä tämä nainen kertoi olleensa itsekin joskus väsynyt ja masentunut äiti ja kuinka hänelle vitamiinit auttoivat vähän pahaan oloon ja toivotti minulle todella paljon tsemppiä. Ja että kyllä se helpottaisi jossain vaiheessa. Tämä kirje sai minut jaksamaan taas eteenpäin.

Vieläkin lämmittää sydäntä ja tulee todella onnellinen olo kaikesta siitä avusta mitä saatiin. Silloin lupasin itselleni, että kun elämäntilanteeni ja taloudellinen tilanteeni helpottaa, autan vuorostani muita. Olenkin ottanut yhteyttä Jouluavun kautta yhteen yksinhuoltaja-äitiin jolle lahjoitamme poikani kanssa vaatteita ja leluja. Innostuin vähän, ja ostin kaikille neljälle lapselle joululahjat, vaikka äiti vastasi että vaatteet riittävät jo pelkästään. Mutta haluan auttaa ja pistää hyvän kiertämään, joten miksi en hemmottelisi tätä perhettä, kun kerran voin?

 

On monia tahoja joiden kautta voit auttaa. Listasin muutaman tähän alle, ja muistakaa että auttaa voi vuoden ympäri! Usein vähävaraisia muistetaan jouluisin, mutta useimmat elävät köyhyysrajan alla vuoden ympäri. Esimerkiksi Hope ry auttaa vuoden ympäri perheitä, heidän kautta mekin olemme saaneet paljon apua.

 

Jouluapu

Brother Christmas

Hope ry

Joulupuu-keräys

Joulukeräys – Pelastakaa lapset ry

Hyvä Joulumieli keräys – Punainen Risti

Lapsen elämä ei odota – SOS lapsikylä

 

Lopuksi vielä mainostan Helsingin Diakonissalaitoksen ja Diakonissalaitoksen Vamosnuorten kampanjaa Syy elää. Tämä on todella tärkeä projekti, johon kannattaa tutustua jos haluaa auttaa syrjäytyneitä nuoria. Jos haluat lukea lisää, on Eino eli Tämän kylän homopoika kirjoittanut hienon tekstin liittyen kampanjaan.

Lisäksi useimmilla seurakunnilla on vaate- ja lahjakeräyksiä myös jouluisin, kannattaa kysellä! Voit varmasti myös löytää omalta paikkakunnaltasi tapoja auttaa, listasin yllä vain nämä suurimmat mitä olen itse löytänyt.

 

Oletko auttanut muita tai kenties itse saanut apua? Kerro ihmeessä kommenteissa! Voit myös vihjata lisää auttamistahoja, joita tässä listassani ei ollut vielä.

 

 

Lue myös:

Hyvää äitienpäivää kaikille – myös teille rikkinäisille äideille