Avainsana: Blogiyhteistyö

Osteopatiaa lapsen unettomuuteen

Osteopatiaa lapsen unettomuuteen

*Blogiyhteistyö Onni&hoivan kanssa.*

Kävimme lapsen kanssa osteopatiassa, koska olen kuullut että se voisi auttaa mm. uniongelmiin.

Olemme siis Noelin kanssa valvoneet synnytyslaitokselta asti, ja olemme tutkituttaneet vaikka ja mitä. Poika on nyt tosiaan neljävuotias ja valvomme edelleen yöt enemmän tai vähemmän. Viime kesänä tutkimme jopa epilepsiaa, koska lapsella oli poissaolokohtauksia. Selvisi kuitenkin, ettei epilepsiasta ollut kyse (onneksi). Olen myös epäillyt refluksia sekä lukuisia allergioita ja olemme kokeilleet erilaisia ruokavaliota, mm. maidotonta ja viljatonta. Mikään ei ole tuntunut auttavan huomattavasti eikä mitään ole selvinnyt missään tutkimuksissa.

”Osteopaattisella hoidolla on hyötyä muuan muassa syömisongelmien, astman, univaikeuksien, hengitysvaikeuksien, koliikin, yliaktiivisuuden, yökastelun ja ärtyneisyyden kaltaisissa tilanteissa.” – Onni&hoiva

Yritin saada lapsen poseeraamaan nätisti kuvaa varten. Että saataisiin sitten kivoja kuvia blogiin… Expectation vs. reality ja niin edelleen.

Kävimme myös nielu- ja kitarisaleikkauksessa yli vuosi sitten. Useimmilla nielurisojen osapoisto auttaa, mutta me kuuluimme lapsen kanssa niihin noin 10% joilla osapoisto ei toimi. Kävimme siis uudessa leikkauksessa nyt alkuvuodesta, jossa poistettiin loputkin risat.

Leikkaus tuntui auttavan oireisiin (kuorsaus, hengityskatkokset, nieleskely, heräily yöllä), mutta heräily edelleen jatkui. Toki heräily väheni radikaalisti kertaan, pariin yössä ku se oli ennen leikkausta pahimmillaan 10-15 kertaa yössä.

Olemme nyt siis käyneet kaksi kertaa osteopaatilla, Jari Kauppilan hoidossa Mäkelänkadulla Helsingissä. Onni&hoiva on pieni mutta ihastuttava paikka, ja Jari otti meidät vastaan iloisesti. Heti tuli olo, että täällä osataan ottaa lapsiasiakkaat hyvin vastaan. Noel alkoi selittämään Jarille ummet ja lammet heti kättelyssä. Lapsesta huomasi, että hänellä myös oli heti rento olo, vaikka ei tiennytkään tarkalleen mitä osteopatia toisi tullessaan.

Täytin ensin esitietolomakkeen, johon kirjoitin ylös lapsen vaivat, joista suurimpina meillä oli tosiaan se yöheräily. Lisäksi hänellä tuntuu olevan ärtyneisyyttä enemmän kuin ennen, mutta en tiedä liittyykö se taas johonkin uuteen uhmakauteen (vaihetta vaiheen perään, huoh).

Sen jälkeen menimme hoitohuoneeseen, jossa lapsi halusi tulla syliin istumaan ja oli mukavaa että hoito voitiin tehdä sylissä istuen. Saimme lelulaatikon, ja Noel alkoi penkomaan sitä innoissaan. Jari alkoi käsittelemään lapsen kehoa pitelemällä käsiä eri osissa kehoa. Hän paineli kevyesti eri kohtia, kuunteli, keskittyi hoitoon ja välillä jutteli lapsen kanssa.

”Osteopaatti korjaa lapsen kehon virheasentoja hellällä ja turvallisella hoidolla. Usein lasten osteopatia on varsin hellävaraista ja siinä käytetään toimivia kraniaalitekniikoita. Nämä tekniikat käyttävät hyväkseen kehon omia syviä liikkeitä, joita on muun muassa kallon luissa, ristiluussa lantiossa, keskushermostossa, aivokalvoissa ja selkäytimessä sekä koko keskushermostossa. Kraniaalisesti hoidettaessa kehoa saatetaan pienen pienellä kosketuksella kohti normaalitilaa ilman kivun tuottamista” – Onni&hoiva

Lue tarkemmin lasten osteopatiasta

Hoito kesti noin 20 minuuttia. Jari kertoi, että Noel on tosi jännittynyt poika. Johon tietty poika vastasi, että ”mua ei jännittäny yhtään!”. Lantion, niskan ja vatsan kohdalta lapsi oli selvästi jumissa, ja kun hermoradat ovat jumissa voi ilmaantua muitakin ongelmia. Tällä voi sitten myös olla yhteyttä siihen että lapsi heräilee öisin ja on kiukkuinen.

Toki lapsenkin mieli ja keho on niin monimutkainen koneisto, että ei voi kuitenkaan varmuudella tietää mikä vaikuttaa mihinkin. Vauvoille voi tulla jo synnytyksessä virheasentoja esimerkiksi kalloon ja selkärankaan, joihin keho sitten pikkuhiljaa tottuu ja mukautuu. Näihin virheasentoihin voidaan käyttää osteopatiaa.

Hoidon jälkeen piti juoda paljon vettä. Tuntui että hoidon jälkeen lapsi nukkui vähän rauhallisemmin, mutta se voi toki joutua monen asian summasta. Kuulemma lapsesta riippuen hoidon jälkeen lapsi voi olla joko väsynyt tai sitten todella energinen.

Meidän piti mennä parin viikon sisään uudestaan hoitoon, mutta lapselle tuli flunssa ja jouduimme perumaan. Menimme uudestaan kolmen viikon päästä, ja silloin lapsi oli kuulemma hieman rennompi. Jari ihmetteli, miten kivasti Noel antoi hoitaa, kuulemma harvemmin lapset jaksavat keskittyä niin täysin. Noelin mielestä taas hoito oli mukavaa, ei sattunut yhtään ja ”tuntuu rennolta niskassa!”. Lapsi parka oli luullut että sitä pistetään neuloilla, ja oli selvästi iloinen kun niin ei käynytkään.

Toisen hoitokerran jälkeen tuntui, että lapsi on oikeasti nukkunut rauhallisemmin. Lapsi on kauan jo unissaan vaikeroinut myös oudosti, ja tuntuu että se on nyt vähentynyt! Heräilyä on ollut, mutta myös öitä jolloin hän on nukkunut koko yön heräämättä. En uskonut että tämä päivä oikeasti joskus vielä koittaa! 

Lasten osteopatialla hoidetaan näitä virheasentoja ja parasta onkin, jos osteopaattinen tarkastus otetaan osaksi lapsen säännöllistä terveydenhuoltoa. – Onni&hoiva

Sanoinkin Jarille että toivoisin, että olisin tajunnut viedä lapsen jo vauvana osteopatiaan, jos se olisi auttanut heräilyihin ja yöhuutoihin. Jari kertoi, että heidän perheessä on ollut kaksi koliikkivauvaa joihin osteopatiakaan ei tehonnut, joten sitä on turha ainakaan nyt jälkikäteen harmitella. Aina osteopatia ei tehoakaan kaikkeen, eikä se ole mikään ihmekeino. Siitä voi kuitenkin olla isokin hyöty jos lapsella on virheasentoja tai hermostossa jännitystiloja.

Uskon myös että meidän tilanteessa lapsen temperamentti vaikuttaa heräilyihin, hän on aina ollut herkkä mutta hyvinkin räjähtelevä luonteeltaan. Kaikki päivän tapahtumat vaikuttavat unenlaatuun ja pahimpin känkkäränkkä-aikoina lapsi heräilee yölläkin raivoamaan. Isossa osassa on myös ollut nielurisaleikkaus, koska sen jälkeen yöllä on hengittäminen helpottunut ja kuorsaaminen lakannut.

Suosittelen kuitenkin kokeilemaan osteopatiaa myös lapselle, jos se auttaakin vaivoihin. Usein terveydenhullossa tunnutaan keskittyvän vain oireisiin, eikä pureuduta syihin mitkä aiheuttavat oireita. Sen takia olen kiinnostunut kokeilemaan myös terveydenhuollon lisäksi muitakin hoitokeinoja. Osteopatia on siitä hyvä, että se on lempeä hoitomuoto lapselle.

Jari sanoi että lapsella on selvästi rintaranka, niska ja lantion alue jumissa. Hän suositteli että otamme ainakin kerran vielä ajan parin, kolmen viikon päähän. Katsotaan, auttaako osteopatia jännitystiloihin ja unen laatuun. Ainakaan siitä ei mitään haittaa ole!

Onni&hoivan sivut löydät täältä!

 

Lue lisää:

Lapsi pääsee huomenna leikkaukseen!

Vauvavuoden jättämät traumat

 

Jujunan mallina Tampereella

Jujunan mallina Tampereella

Pääsin Jujunan malliksi Tampereelle, olin niin innoissani! Haluaisin tehdä enemmänkin kuvauskeikkoja, ne on niin kivoja. Minkäs sille voi, että viihtyy kameran edessä!

Olen blogissakin usein esitellyt ompeluksia joita olen tehnyt Jujunan kaavoilla. Tykkään näistä kaavoista, koska ne ovat melkein poikkeuksetta sopineet päälleni ilman muutoksia. Tosin helmaa joudun aina lyhentämään, koska olen niin pätkä, mutta muuten ne istuvat kuin hanska.

Nyt kävin Tampereella kuvauksissa, koska Jujunan Jenni haluaa kuvata kaavojaan vaatteilla, erilaisten ihmisten päällä. Arvostan kovasti sitä, koska usein kiroan esimerkiksi nettikauppoja, joilla on malleina vain pitkiä ja hoikkia, jolloin en näe miltä vaate mahdollisesti näyttäisi itseni päällä. Onneksi nykyään yritykset tajuavat tämän, kuten esim. Neulomo, joka kuvauttaa vaatteensa eri kokoisten ihmisten päällä. On mukavampi ostaa kaavojakin, kun näkee miltä valmis vaate näyttää päällä.

*Vaatteet saatu yhteistyössä Jujunalta (kaksi mekkoa ja huppari).*

Kuvat: Petra Vii Photography

Kuvausjärjestelyt, osa vaatteista: Jujuna

Legginsit ja kengät omat, mekko Jujunan tasku
Huppari Jujunan norah rintamuotolaskoksella

Mekko Jujunan anu-kaava

Mekko Jujunan timantti-kaava, minun ompelema

 

Mitä piditte kuvista ja vaatteista?

Muita ompeluaiheisia postauksia:

Ompelua – yksisarvismekko!

Äidille supersankari-legginsit

Training for Warriors Challenge -kurssin lopputunnelmia

Training for Warriors Challenge -kurssin lopputunnelmia

Blogiyhteistyö TFW Konalan kanssa.

Kahden kuukauden pituinen Challenge on nyt ohi. Kaksi kuukautta, kaksi kertaa viikossa treenejä. Olipa aika hurjaa! Teimme eilen uudestaan kehonkoostumusmittauksen, ja sen mukaan olen kahden kuukauden aikana saanut aikaiseksi 900g lisää lihasta. Hahaa, huippua!

Kuntotestissä teimme elokuussa knee grabeja sekä punnerruksia. Silloin kykenin minuutin aikana tekemään 15 knee grabia sekä puolikkaan punnerruksen. Punnersin alas – mutta en enää ylös. Haha! Polvillaan tein kuitenkin kokonaiset neljä punnerrusta. Juu, tiedetään, minulla on surkeat käsilihakset. Nyt viime torstaina, kaksi kuukautta myöhemmin tein 19 knee grabia ja 10 punnerrusta (polvillaan)!

Äiti joka ei nuku koskaan ei myöskään treenaa

Eniten kurssissa harmitti oma voimattomuus – en päässyt kaikkiin treeneihin koska olin kerta kaikkiaan niin puhki ja poikki, että väsymys voitti. Emme edelleenkään nuku öisin 3-vuotiaan poikani (mahdollisesti refluksin) takia, joten ihan tavallinen arki vie mehut välillä täysin, niin että on vaikeaa saada aikaiseksi tehdä edes ruokaa tai käydä kaupassa. Myös orastava flunssa on vaivannut.

Masennus myös vaikuttaa vahvasti edelleen kaikkeen tekemiseeni. Harmittaa, etten jaksa. Tuntuu ikävältä, kun ennen raskautta jaksoin kevyesti 4-6 kertaa viikossa 4-5 tunnin tanssitreenejä. Olin kovassa kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nyt pitää kuunnella itseään eikä haalia kaikkea tekemistä ja menoa, vaikka jaksankin nyt paremmin kuin esim. vuosi sitten.

Olen silti todella ylpeä itsestäni että jaksoin edes tämän verran, ja ylitin itseni joka ikisellä treenikerralla. Kun pääsin treeneihin, väsymyksestä huolimatta tsemppasin ihan oikeasti ja tein täysillä. Huikea fiilis!

Mikä oli parasta Challengessa?

Parasta oli ehdottomasti yhteishenki. Kaikki tsemppasivat toisiaan ja oli hauskaa treenata pareittain. Sillä tavalla sai parhaimman treenin puristettua itsestään, kun toinen kannustaa vieressä. Coachit olivat myös ihan huippuja, täynnä positiivista energiaa ja intoa. Coach Verho oli ihan mahtava, on kivaa katsoa kun joku ihminen on niin juuri oikeassa työpaikassa kun pitääkin olla. Tykkäsin myös todella paljon aina treenien alkuun kun coach aina kertoi motivaatiotarinan. En tiedä mistä kaikki TFW:n coachit ammentaa positiivisuutensa ja mukaansatempaavan iloisen asenteen, mutta voisin sellaista hieman ostaa jostain lisää!

Tykkäsin myös siitä, että TFW:n salilla treenaaminen ei ole vakavaa, päinvastoin. Koko ajan oli positiivinen fiilis ja oli hauskaa kun coachit välillä huusi väliin “muistakaa hymyillä!”, väkisinkin alkaa hymyilyttämään. Hauskaa oli myös alkulämmittelyt kalkkunakävelyineen, tuntuu hyvältä aloittaa treeni nauraen. On todellakin minun tyylinen treenimesta jos ei tarvitse ottaa itseään niin tosissaan.

Huumorintaju on tosi jees treenatessa

Kuten kuvista näkyy, oli treeneissä todella hauskaa joka kerta. Aina treenin päätteeksi otetaan koko porukasta valokuva joka postataan TFW Warriorsin suljettuun facebook-ryhmään. Aluksi mietin että no apua, punanaamainen, suoraan treenien jälkeinen kuva nettiin! Mutta seuratessani muidenkin treenien kuvia, huomasin että se luo koko salille hauskan yhteishengen. Porukka kommentoi kuvia ja kannustaa, ja kuvista huomaa kuinka kaikki viihtyvät salilla.

Itse olen eniten inhonnut ryhmäliikuntatunneilla ja saleilla sitä, että sinne mennään, treenataan, lähdetään kotiin. Kenellekään ei voi vahingossakaan jutella. Olen käynyt esimerkiksi SATS:in salilla ja jumpissa vuosien ajan joskus, eikä siellä todellakaan ollut tällaista tsemppaavaa yhteishenkeä kuin TFW:n salilla. Muistan kun joskus vuosia, vuosia sitten minulla ei ollut paljon kavereita ja koitin kaikkialla vähän aloittaa keskusteluita, kun olin niin yksinäinen (aikuisiällä on muuten hemmetin vaikeaa luoda uusia ystävyyssuhteita!). Menin ryhmäliikuntatunnille kokeillakseni että kannattaisiko ostaa kuukausikortin sinne. Kyselin pukuhuoneessa muilta, että ovatko he ennenkin käyneet ja mitä tykkäävät salista, että kannattaako sinne ostaa kortti. Kukaan ei vastannut mitään! Olin ihan suu auki, että miten kaikki vaan tuijottivat kenkiään eikä sanoneet mitään. Tunsin itseni ihan idiootiksi, enkä mennyt sinne salille enää. Kynnys lähteä ryhmäliikuntaan oli muutenkin tarpeeksi iso jo.

Salilla on myös helppo voittaa itsensä joka kerta, koska siellä kannustetaan positiivisella tavalla eteenpäin. Esimerkiksi jos tekee (henkilökohtaisen) ennätyksen vaikka maastavedossa tai missä vain, saa soittaa enkkakelloa. Siitä tulee onnistunut fiilis, kun muut vielä kannustavat vieressä.

Kun luuseri treeneihin lähti

Kertaakaan ei tullut sellainen olo, että olenpa luuseri, läski, ja huonossa kunnossa. Usein olen tuntenut itseni huonommaksi kuin muut kuntosalilla, varsinkin kun paino on noussut. En tiedä onko ajatus vain omassa päässäni, luultavasti. Ylipainoisena on iso kynnys lähteä salille, minulla ainakin. Varsinkin jos on hieman epävarma, että mitä mitkäkin termit tarkoittavat ja mitä kaikilla laitteilla tehdään. Ja etenkin, jos on ollut neljä vuotta taukoa säännöllisessä treenaamisessa.

Siitä tykkäsinkin TFW:n Challengessa, että kaikki liikkeet ja laitteet katsottiin tarkkaan yhdessä ohjaajan kanssa ja koko ajan oli joku katsomassa, että ne tekee oikein. Jos ei pysty tekemään punnerruksia (kröhöm, minä), voi pyytää treenikaveria auttamaan kuminauhan kanssa. Sain sen avulla tehtyä kunnon punnerrukset ja opeteltua miten ne tehdään oikein. Jokaiselle liikkeelle on olemassa omalle tasolle sopiva liike, jota helpotetaan aina sen verran, että jokainen pystyy sen tekemään. Se toi minullekin onnistumisen fiiliksen, eikä yhtään ollut luuseri-olo, vaikka teinkin aluksi vain puolikkaan punnerruksen. Tiedättehän – alas ja… en päässyt takaisin ylös. Hahah.

Aluksi todella pelotti ryhtyä tähän Challengeen, mutta käteen jäi kuitenkin tyytyväisyys itseensä. Ylitin itseni osallistumalla tähän. Harmittaa ettei jaksanut osallistua jokaiselle tunnille, mutta en voi vaatia itseltäni liikoja tällä hetkellä. Tulokset kehonkoostumusmittauksessakin olisi voinut olla toki paremmat, mutta en odota kahdessa kuukaudessa mitään huikeita tuloksia. Mutta hei, melkein kilo lihasta tullut, että en ole kuitenkaan ihan vain laiskotellut! Sanoisin, että tässä oli huippu alku loppuelämän treeneille. Pikkuhiljaa aion yrittää herättää itseni henkiin masennuksesta. Pienin askelin eteenpäin.

Kiitos Coach Johanna Verho ja muut TFW Konalan porukat, kiitos muille haaste-tyypeille tästä kurssista, oli huippua tutustua kaikkiin teihin ja treenata teidän kanssa! 

Tässä vielä muutama video kurssilta:

 

 

 

Masentunut mutsi joka jaksoi taas huolehtia ulkonäöstään

Masentunut mutsi joka jaksoi taas huolehtia ulkonäöstään

*Postaus yhteistyössä Less Is More:n ja Green Lips Beauty:n kanssa*

Mistä huomaan että en ole enää niin masentunut ja uupunut?

Ensinnäkin siitä että jaksan kirjoittaa blogia, ja saan siitä iloa ja innostusta elämääni. Olen saanut sen verran etäisyyttä jo tiettyihin asioihin että pystyn tarkastelemaan niitä vähän niin kuin ulkopuolelta. Käsittelemään niitä asioita. Pystyn puhumaan asioista ääneen jo lähes neutraalisti ja analysoiden. Olen edelleen masentunut ja väsynyt, mutta en yhtä pahasti kuin vuosi, pari sitten.

Saan vihdoin taas iloa jo useammastakin asiasta, tanssista, liikunnasta, musiikista ja itseni huolehtimisesta. Jaksan tarvittaessani meikata, laittaa hiuksiani, ja olen alkanut kiinnostumaan entistä enemmän luonnollisemmasta tavasta hoitaa hiuksia ja ihoa. On upeaa kun oikeasti jaksaa ja on kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Muistan ne pahimmat ajat, kun en jaksanut pitkiin aikoihin edes katsoa itseäni peilistä, saati sitten että olisi meikannut. Tosin välillä kun jaksoin, oli mukavaa meikata ja laittautua kerrankin, vaikkapa baariin mennessä. Tuntea itsensä kerrankin ihmiseksi, eikä väsyneeksi silmäpussipalleroksi.

Sen takia olin innoissani, kun sain testattavaksi Less Is More:n hiustuotteita Green Lips Beautyltä.

 

 

Joskus vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että julkaisen kuvia itsestäni ilman meikkiä. Olen kamppaillut aknen ja iho-ongelmien kanssa koko ikäni, ja itsetuntoni on ollut sen takia joskus nollissa. Tällä hetkellä olen sinut ihoni kanssa, koska arpia en saa iholtani pois. Käytän tällä hetkellä Ruohonjuuren konjac-sientä ja otsonoitua oliiviöljyä ihonhoidossa ja ihoni voi paremmin kuin pitkään aikaan.

Hiukseni voivat myös ihan super-hyvin sen jälkeen kun kävin Tukkatalolla ja nyt sen jälkeen kun olen käyttänyt Less Is Moren shampoota. En ole käyttänyt hoitoainetta ollenkaan, ja silti tukkani on näin kiiltävä, pehmeä ja hyvässä kunnossa! Uskomatonta! Vaikka sainkin tuotteet yhteistyönä, voin aidosti sanoa että tykkään näistä shampoista tosi paljon, ja tukkaani on kehuttu viime aikoina siitä että se näyttää tosi kiiltävältä ja hyvinvoivalta. En usein tykkää tuotteista jotka tuoksuvat, ja näissä kaikissa oli aika voimakkaat tuoksut aluksi. Mutta kun uusiin tuoksuihin tottui, ei se ollutkaan enää niin paha. Lisäksi tuotteet tuoksuu voimakkaalle juuri laittamisen jälkeen, ja haju hälvenee hiukan ajan mittaan.

Hiukset ovat tuntuneet ilmavilta, eikä yhtään sähköisiltä tai päätä myöten latteilta. 

Kokeilin tuotteita sen verran kauan, että tukkakin ehti vaihtaa väriä! Tosin minulla vaihtuu tukan värin melkein useammin kuin sukat…

 

 

Vitsi, miten rakastan tätä tukkaa! On ihanaa kun hiukset ovat niin hyväkuntoiset, se vaikuttaa ainakin itseeni todella positiivisesti. Nyt kun en ole (ainakaan tällä hetkellä) enää niin masentunut, on ihanaa kun jaksaa huolehtia ulkonäöstään enemmän. Ehkä jonkun mielestä pinnallista puunata omaa ulkonäköään, mutta sillä on iso vaikutus mielialaan että jaksaa huolehtia itsestään. Aiemmin pelkkä hampaiden pesu ja suihkussa käyminen oli työn ja tuskan takana, ja nyt googlailen innoissani uusia luonnontuotteita ja ostan hoitavia hiussävytteitä (esim Biozellin Color Maskit) suoravärien sijaan. Lapseni tarhassa pari tyttöä aina juoksevat meitä vastaan ja katsoo että minkä väriset hiukset tällä äidillä on tänään.

 

 

 

 

Kokeilin myös Less Is More:n Thyme Lacquer timjami hiuslakkaaElderflower suolasuihketta ja Flower Whip muotoiluvodetta. Kokeilin niitä kiharoihin, ja pito ei ollut ihan samaa kuin markettituotteilla, hiuslakoilla ja vahalla. Mutta toisaalta taas pidin siitä, että hiukset eivät olleet niin takkuiset ja tahmaiset kuin mitä marketti-hiuslakka saa aikaan. Tykkään siitä, että hiukset näyttävät luonnollisemmalta, eikä niin hiuslakka-tahmaisilta. Kun olen käyttänyt tavallisia hiuslakkoja tulee kiharoista helposti liian tekemällä tehdyn näköisiä. Halusin myös kokeilla turvallisempaa hiuslakkaa  kun tuo minun 3-vuotias tykkää katsella kun laitan tukkaani, enkä tykkää siitä että (varsinkaan) hän hengittelee myrkyllisiä lakkoja.

“Parasta Less is More Elderflower Suolasuihkeessa on sen helppous. Suihkauta suolasuihketta hieman käsiin, hiero sormin hiusten tyveen ja pöyhi. Suihkauta tuotetta vielä kevyesti jokapuolelle hiuksiin, puristele sormin. Olet valmis muutamassa minuutissa. Tämä on todella hyvä tapa saada hiuksiin upeaa tuuheutta ja pöyhkeyttä niinä aamuina kun on kiire. Suolasuihke toimii myös kuivashampoon tapaan, saat pesua vaativat hiukset upeiksi ja pöyhkeiksi vielä päiväksi.”

Olen aivan samaa mieltä Less Is More:n kuvauksen kanssa, tykkäsin myös tosi paljon suolasuikeesta! Se on ihan täydellinen juuri niihin kiireisiin aamuihin, ja tukkaan saa vähän eloa kun suihkii suolasuihketta tukkaan. Tajusin että olen suihkinut sitä suoraan tukkaan jolloin se on mennyt epätasaisemmin hiuksiini, ja sitten kokeilin suihkia sitä ensin käteen, ja sitten vasta hiuksiin. Toimi! Olen kyllä vähän ruostunut näissä kauneushommissa…

“Less is Moren valmistaja kertoo muotoiluvoiteen sopivan normaaleista paksuille ja kiharille hiuksille. Me Greenlips Beautyssa suosittelemme muotoiluvoidetta myös edellä mainituille hiustyypeille. Muotoiluvoide on täyteläinen ja ravitseva, jonka vuoksi se voi olla hennoille hiuksille liian tuhti. “

Tämän kyllä huomasin Flower Whip muotoiluvoiteesta, että se oli aika tuhtia omaan tukkaani, koska hiukseni ovat aika ohuet ainakin tällä hetkellä. Kiharoiden muotoiluun se oli kuitenkin hyvä, joskin pitävyys ei ollut ihan markettituotteen kaltainen kiharretussa tukassa! Mutta pidin kuitenkin muotoiluvoiteesta enemmän kuin markettituotteiden hiusmuotoilutuotteista, koska tukka tuntui luonnollisemmalta, eikä tahmealta.

 

 

Ja tältä kiharat näyttivät illalla kännykkäräpsäisyllä. Vielä laineilla!

Olen kyllä ollut todella tyytyväinen shampooseen, ja aion sitä tilata lisää. Tykkään siitä että en tarvitse sen kanssa edes hoitoainetta ja hiukset kiiltää! Tykkäsin myös tosi paljon suolasuihkeesta kiireisiin aamuihin!

P.S. Pidin myös Less Is More:n hyväntekeväisyys kampanjasta, jonka bongasin hedän omilta sivuiltaan. Nimeltään Refugees Welcome, josta osa tuotoista menivät turvapaikanhakijoille <3

 

Kun masentunut mutsi kampaajalla kävi

Kun masentunut mutsi kampaajalla kävi

*Postaus on tehty yhteistyössä Tukkatalon kanssa.​*

Moni äiti varmasti tunnistaa tämän – kun vauva saapuu taloon jää äidillä varsinkin ulkoinen hyvinvointi kakkoseksi, tai kolmoseksi. On hankalaa huolehtia itsestään kun suihkuun pääsykin voi olla työn ja tuskan takana.

Niin kävi minullekin. En ole viimeiseen kolmeen vuoteen jaksanut huolehtia fyysisestä ulkomuodostani, ja se sisäinenkin oma itseni katosi johonkin äitiyden alle. Olen vasta ihan viime aikoina alkanut heräämään todellisuuteen, että minäkin olen olemassa jossain siellä väsymysten kerrosten alla. Niinpä olen alkanut hemmottelemaan itseäni, ja blogin kautta on alkanut juuri sopivasti yhteistyökuviotkin rullaamaan (lue Iina Laineen Hehkuva Minä kurssista täältä).

Kun Tukkatalolta tuli kyselyä, että haluaisinko kokeilla heidän turvallista hiusten värjäämistä, suostuin heti.Tukkatalo on ollut 53 vuotta samalla paikalla lähiössä Munkkivuoren ostarilla. Ostari on kokenut muutoksia, mutta Tukkatalo on pysynyt tukevasti paikoillaan. Tukkatalo on perheyritys ja sen aistii liikkeessä. Pidin erityisesti kampaamosta sen takia, että tällaisella rähjäisellä, väsyneellä kotiäidillä oli siellä mukava, rento ja kotoisa olo, etenkin kun avoimesta ikkunasta kuuluu lähiöostarin eläväiset äänet. Ostareihin usein liitetään ikäviä mielikuvia, mutta minut ne vie takaisin lapsuuteen Ruotsissa 90-luvulla.

 

 

Kohti luonnollisempaa hiusten- ja ihonhoitoa

Olen vuosia jo koittanut vähentää kemikaalikuormia, olen tehnyt itse esimerkiksi kasvo- ja vartalorasvani (esim. sheavoita käyttäen). Nyt sain uuden kipinän värjätä ja hoitaa hiuksiani myös turvallisemmalla tavalla. Täytyy myöntää, etten edes tiennyt että on olemassa luonnonmukaisia hiusmuotoilutuotteita, vaikka olen omasta mielestäni jo suhteellisen valveutunut näissä asioissa. Omat (ja mainostajien) ajatusmallit istuvat niin tiukassa, että en ole edes ajatellut että voisin huolehtia hiuksistani luonnonmukaisemmin luonnontuotteilla.

Olen ennen värjännyt luonnollisemmin hennalla hiuksiani, mutta se ei tuonut mielestäni niin vahvaa tulosta kuin olisin halunnut, ja sen takia Elumenin värit kiinnostivat kun niissä luvattiin myös kirkkaita, upeita värejä.Tukkatalo kuuluu Safe hair salon konseptiin mikä tarkoittaa mahdollisimman turvallista värjäämistä asiakkaalle sekä kampaajalle itselleen.

Turvallisempaa hiusten värjäystä

Kampaajat käyvät Tanskassa asti hankkimassa koulutusta turvallisemmasta työympäristöstä. Vaalennusaine ei saa pölistä ilmaan tai koskettaa asiakkaan ihoa. Heillä on listat siitä, mitä kemikaaleja ei saa käyttää. Vaalennusainetta käytetään, mutta se on hellävaraisempi Sun Glitz vaalennusmenetelmä. Minua kiinnostaa oman terveyteni lisäksi myös se, että kampaajat saavat työskennellä turvallisessa, mahdollisimman myrkyttömässä työtilassa.

Elumenin suoraväri on turvallisen lisäksi tehokas ja täyttää hiuksen rakenteen sen sijaan että rikkoisi sen, ja lopputulos on hoitavampi, tuuheampi ja hyvinvoivampi hius, ja sen kyllä tunsi lopputuloksessa. Värit eivät sisällä samanlaisia haitallisia kemikaaleja kuin muut perinteiset hapetevärit ja sen takia soveltuvat myös raskaana ollessa ja imettäville äideille. Itse en värjännyt hiuksiani raskaanaollessani, koska oli hieman epävarmaa tietoa siitä että saattaisi olla haittaa sikiölle. Olisinpa silloin jo tiennyt Elumenista, olisin käynyt hemmottelemassa itseäni värjäyksellä juurikasvun sijaan!

Täältä voit lukea lisää Tukkatalon värjäysmetodista raskaana oleville.

Elumen värjäyksestä voit lukea lisää täältä.
Ja kasviväreistä lisää täällä.

Tukkatalon toimitusjohtaja Johanna Ahlberg kertoikin että he ovat jostain ekokampaamon ja tavallisen kampaamon välimaastosta – he käyttävät hyväkseen 2000 vuotta vanhaa kasvivärjäystä ja yhdistävät sen nykyaikaisiin menetelmiin.

 

 

Lähtötilanne – rähjäinen väsynyt äiti. Olisin kuvia varten halunnut kerrankin kunnolla meikata ja laittautua. Mutta 3-vuotias oli eri mieltä, ja päättikin kiukutella koko aamun niin, että hyvä kun ylipäätään ulos päästiin. Joten tässä teille aitoa elämää, olkaa hyvät! Ehdin sentään vähän lätkäistä meikkiä naamaan.

 

Saavuin kampaamoon innoissani mutta jännittyneenä

Kun tulin kampaamoon, minut otti heti iloisesti vastaan Säde. Kerroin hieman hiushistoriaani – olen itse kotona vaalentanut, värjännyt sateenkaaren melkein kaikilla väreillä ja käyttänyt viime aikoina etenkin hoitoainesävytteitä. Viime vuoden puolella käräytin kotona tukkani vaalennuksella, kun jouduin pitämään ainetta liian kauan päässä ja jo vaurioitunut hius pääsi kärtsäämään.​Olen viimeksi käynyt kampaajalla alkuvuodesta, sitä ennen kaksi vuotta sitten ja sitä ennen noin 15 vuotta sitten, koska minulla oli rastat 8 vuotta. Koko elämäni aikana käydyt kampaamoreissut voi laskea kahden käden sormilla. Eli en ole mikään kampaamoiden suurkuluttaja, eikä minulla ole koskaan ollut luottokampaajaa. Kun kaksi vuotta sitten leikkasin rastat pois ja siirryin superlyhyeen pixie-leikkaukseen, en ole sen jälkeen muuta hiustyyliä harkinnut. Se on helppo, nopea huoltaa ja värjätä, eikä kesälläkään ole kuuma (tosin tänä kesänä sitä vaaraa ei kellään ole ollut).

 

Säde kävi heti innoissaan koneen kanssa kiinni hiuksiini, puolet päästä sileäksi! Tukkatalolle on muuten tulossa ensi viikolla remontti, ja heinäkuun lopulla aukeaa ihan uudistunut kampaamo.

 

Ihanaa, kun kampaaja ymmärtää heti mitä haluan!​

Näytin ensin muutaman kuvan, että millaista leikkausta olin ajatellut. Alhaalta ja sivuilta kaikki lyhyeksi koneella ja päältä säilyisi pitkänä. Säde innostui ja oli samaa mieltä, että leikkausidea oli loistava, emme kumpikaan halunneet mitään tylsää. Värin kanssa olin epävarma. Olen viime aikoina värjännyt punaisella ja pinkillä, joten halusin jotain uutta. Säde ehdotti heti, että laittaisimme liilaa tyveen ja latvoihin hopeanblondia ja innostuin saman tien. Minulla ei ole koskaan ole värjätty tukkaa niin, että tyvessä olisi tummempi väri (koska juurikasvuahan ei lasketa).

Jännitin etukäteen suoraan sanottuna tosi paljon, että millainen kampaaja minua olisi vastassa, ymmärtääkö hän minun toiveitani, varsinkaan kun en tiennyt tarkkaan mitä haluaisin. Silloin on parasta kun kampaaja on niin taitava, että osaa visioida asiakkaan kanssa ja kuunnella häntä. Juuri sellainen tunne minulle tuli Säteestä – ei tarvinnut yhtään jännittää tekeekö hän hyvää jälkeä.

Hän tiesi tasan tarkkaan mitä tekee. Kun makasin hiljaa, rentoutuneena hänen pestessä hiuksiani päätin, että hänestä tulee minun luottokampaajani, vaikka en ollut vielä edes nähnyt lopputulosta.

​(Ja hei, kuinka mahtavaa pelkästään jo se, että sain maata hiljaa ja rentoutua, kun joku hiplaa tukkaa – ah!)

 

Säde sai hyvin purettua entisiä värejä pois päästä jotta lopputulos Elumenilla olisi mahdollisimman kirkas ja puhdas. Olin tässä vaiheessa jo ihan intona, tästä tulee niiin hieno!

 

Turvallisempaa vaalentamista

Säde aloitti purkamalla entisiä värejä tukastani jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman puhdas. Olin hämmästynyt kun värit oikeasti lähtivät purkautumaan niin hyvin. Hän käytti hiuksissani hetken vaalennusainetta, mutta Safe Hair Salon periaatteen mukaan aine ei saa olla kosketuksissa ihon kanssa.

Vaalennusainetta täytyy käyttää, koska Elumenilla voi pelkästään tummentaa hiusta. Käsittely oli rentouttavaa ja tuoksuikin hyvältä.​Pari vuotta sitten kun kävin Portugalissa kampaajalla päänahkani melkein paloi kun kampaaja ei uskonut että pääni tuntuu olevan tulessa. Silloin kampaaja oikein hieroi vaalennusainetta päähän ja päänahkaani, eikä uskonut kun sanoin että polttaa liikaa. Hänen mielestään värjäämisen kuuluukin polttaa vähän. No, ei kyllä kuulu! En koskaan enää halua kokea sellaista poltetta päänahassani.

Säde käytti Less Is More luomushampoota joka tuoksui aivan ihanalta! Oli muutenkin ihanaa olla kampaamossa jossa ei haissut vaalennusaine niin, että nenäkarvat kärähtää.
Täällä lisää Tukkatalon tuotteista.

 

“Apu-aa jännittää?!”

 

Äiti rentoutuu kampaajalla

Sen jälkeen Säde laittoi liilan ja hopeanblondin värin päähäni. Elumenilla ei ole valmiita värikoodeja, joten kampaajan täytyy todella tietää mitä tekee kun sekottaa värejä. Säde selvästi oli asiantuntija, kun tiesi heti mitä tehdä, jotta saisi toivotun lopputuloksen.​Sain lämpökuvun pääni ylle ja kahvin käteeni ja sain vain nauttia. Oli ihan älyttömän upeaa päästä rentoutumaan ja tehdä omalla ajalla kerrankin jotain muuta kuin toljottaa kotona Netflixiä.

Juuri tätä olin kaivannutkin ja päätin että tästä lähtien aion repiä rahat jostain ja aika ajoin hemmotella itseäni kampaajalla. Joten Säde, tulen takaisin tuoliisi vielä ja lupaan että väli on lyhyempi kuin 15 vuotta! Etu luottokampaajassa on myös siinä että kampaaja tuntee jo hiuslaatuni, hiusten historiaa ja tietää siten helpommin mitä tehdä tukalle. Eikä minun asiakkaana tarvitse jännittää, kuka siellä on vastassa ja osaako hän homman.

 

 

 

Elumenilla värjäämisen jälkeen hiukset tuntuivat ihan älyttömän pöyheiltä, pehmeiltä, tuuheilta ja terveiltä. Elumen täyttää hiuksen huokoiset kohdat sen sijaan että rikkoo niitä, ja se tuo tuuheutta hiuksiin ja tekee niistä todella terveen tuntuiset.
Ja tässä lopputulos:
                               
Koska tukkaani on värjätty niin kauan pinkillä ja punaisella ei saatu purettua niitä täysin hopeanblondiksi, mutta mielestäni lopputulos oli kuitenkin tosi huikea, ja tykkään siitä että vaaleanpunainen paistaa vähän läpi. Lisäksi olen ai-van täysin rakastunut tuohon liilan sävyyn!

 

Täysin tyytyväinen asiakas

Uusi tukka on uskomattoman helppo hoitaa ja laittaa. Täydellinen äititukka – jos on kiire sen voi hutaista ponnarille. Juuri tällaista tukkaa olen kaivannut. En usein jaksa meikata enkä laittaa tukkaani joten tällainen hiustyyli on täydellinen minulle. Hiustyyli ei kuitenkaan ole missään nimessä tylsä, vaikka sitä ei edes laittaisi erityisesti mitenkään. Pienellä laittamisella siitä saakin sitten näyttävän.
Oli mukavaa kun Säde kertoi vinkkejä kuinka uutta tukkaa voisi laittaa, ranskanletille, löysälle letille tupeeraten, kiharoille, laineille tai yöksi pienet pampulat ja saa pienet kiharat. Elumen värit ovat siitä myös hyvät että väri pysyy kauan päässä, eikä sitä tarvitse huoltaa parin päivän välein. Olen kampaajan jälkeen pessyt tukkani melkein joka päivä eikä väri ole mennyt miksikään. Kotona voi kuitenkin ylläpitää väriä esimerkiksi Biozellin hoitoaineväreillä, ja sen avulla voi pidentää myös kampaamokäyntejä kun ei tarvitse käydä joka kuukausi.​
En ole koskaan poistunut kampaajalta näin tyytyväisenä – ja voin sanoa tämän vilpittömästi. Voi melkein sanoa että olen rakastunut peilikuvaani tällä hetkellä – aina kun kävelen peilin ohi katson tukkaani ja hymyilen. Oli mahtavaa kerrankin löytää kampaaja, jonka kanssa olin samalla aaltopituudella ja joka ymmärtää täysin mitä haen. Nyt ymmärrän mitä tarkoittaa, kun joku sanoo että löysin luottokampaajan. Palaan varmasti takaisin Tukkataloon.
Elumenin värit näyttävät vähän erilaisilta eri valoissa, ja luonnonvalossa se näyttää tosi upealta!

 

Ihanat Afrikka-korvikset on Natural Beauty Shopista Hämeentieltä Helsingistä.

 

3-vuotiaan mielestä tukka oli aluksi “ihan tyhmä!”, mutta parin päivän jälkeen hän sanoi ensimmäisenä aamulla: “Äiti, nyt mä tykkään sun tukasta!”

 

TUKKATALON NETTISIVUT

TUKKATALON FACEBOOK-SIVUT

TUKKATALON INSTAGRAM

Hehkuva minä – kurssi

Hehkuva minä – kurssi

Viime viikolla lähdin Turkuun Iina Laineen luo Hehkuva minä –kurssille. Näin Iina itse kuvailee sivuillaan kurssia:

Kurssi on tarkoitettu naiselle, miehelle, tytölle, pojalle… Ihmiselle, joka kokee olevansa risteyksessä, jumissa, arvostus itseen hukassa… Sinulle, joka olet kokenut kriisin naiseutesi tai miehuutesi kanssa, mm. murrosikä, rintasyöpä, painonmuutos, uusi elämäntilanne… Sinulle, joka haluat nähdä itsesi ulkopuolisen silmin ja kaipaat pientä irtiottoa… Ilman arjen rooleja, kuoria, kulisseja… 

Leikitään tyyleillä ja heittäydytään seikkailuun, jossa oma tahtotilasi on suunnannäyttäjä. Koe tunnetasolla voimakas, kaunis, valoisa, ja iloinen, onnellinen SINÄ!

Kurssilla keskitytään lähinnä sisäisen itsesi vahvistamiseen sekä arvostuksen lisäämiseen. Meikinopastus ja tyylivinkit ovat sivuosassa olevia asioita, joita tottakai pystyt imemään kurssin kuluessa, mutta itse keskityn asiakkaan sisimpään, kysyn kysymyksiä, teen tyylit luovuudella ja intuitiolla keskustellen.”

 


Kurssi on siis täydellinen minulle tällä hetkellä kun kriiseilen itseni kanssa äitiyden ja masennuksen keskellä. Lähdin Iinan kurssille avoimin mielin ja oikeastaan ajattelematta etukäteen mitä tulemaan piti. Hieman jännitti etukäteen että millaiseksi Iina minut meikkaa ja laittaa, ja millaisena hän minut näkee.

​Vaikka tiesin että kyseessä ei ole perinteinen muodonmuutos vaan jotain syvempää, olin ehkä mielessäni ajatellut peruukkeja, rekvisiittaa, fantasiahahmoja, vahvoja meikkejä. Lopputuloksena olikin kevyempi maskeeraus ja hiusten laitto kuin mitä olin ajatellut, mutta se riitti saamaan minulle ihan uskomattoman kokemuksen. Kurssin loputtua tuntui kuin olisin herätellyt sisältäni kolme erilaista vahvaa naista, jotka kaikki ovat sisälläni, mutta ne olivat vain unohtuneet sinne masennuksen, väsymyksen ja äitiyden alle. Tuntui että sain paljon lisää itseluottamusta ja arvostusta itseäni kohtaan.

 

 

Ensimmäisenä Iina meikkasi minut kauniisti ja laittoi hiuksiani. Hän laittoi minulle ison kaulakorun ja käsikoruja sekä huivin paidaksi. Tila oli ihanan tunnelmallinen ja musiikki soi taustalla. Peilissä oli juuri sellaiset pallovalot joita aina elokuvissa näkee ja tunsinkin itseni ihan filmitähdeksi kun ympärilläni Iina hääräsi ja meikkasi. Tunsin itseni todella kauniiksi ja kun hän alkoi ottamaan minusta kuvia tuntui todella kummalliselta koska jokin minun sisälläni liikahti.

 

Ennen ja jälkeen kuvat. Ennen – väsynyt mutta iloinen äiti, jälkeen – upea hehkuva nainen.

 

On outoa miten kaunis meikki voikaan vaikuttaa sisäiseen tunteeseen niin vahvasti. En yleensä meikkaa usein, joten muutos oli iso kun sain kunnon meikit. Myös Iinan vilpittömät kehut vaikuttivat sisäiseen olooni, niin että tunsin itseni rennoksi, kauniiksi ja hehkeäksi. Vaikka mielestäni kaikki ovat kauniita ja luonnollisia ilman meikkiä, niin en näe mitään väärää siinä että meikataan jotta saisi tuntea itseään eri tavalla kauniiksi. Minulla ainakin meikki, kynsien ja hiusten laitto sai minut tuntemaan itseni erilaiseksi, osittain sen takia että se oli toisen ihmisen näkemys minusta.

 

 

Tunsin kuinka sisälläni heräsi henkiin jokin vahva, todella naisellinen nainen joka määrää työpaikalla. Meille kummallekin tulikin sellainen bisnesnaisen fiilis ensimmäisestä lookista. Tunsin itseni ihan erilaiseksi, koska itse en pukisi sellaisia asusteita ja vaatteita päälleni yleensä, mutta niissä tuli silti todella itsevarma olo.  Tuntui jollain tapaa siltä että olen vahva nainen joka määrää omasta elämästään, ja tämän tunteen olinkin onnistunut unohtamaan. Uskomatonta miten yksi maskeeraus voi muuttaa sisäisen fiiliksen niin täysin.

 

Tunsin itseni todella luksukseksi ja loistokkaaksi, ja se tunne pysyi koko kurssin ajan. On jotenkin mahdotonta kuvailla millainen olo minulle tuli ensimmäisen maskeerauksen jälkeen, kun katsoin itseäni peilistä. Olin kaunis, ja se tuntui ihan sisällä kehossani! Iina kehui kauniiksi ja ilmeitäni ihaniksi ja siitäkin tuli iso itsetunnon nostatus.

 

Toinen maskeeraus oli afrikkalaisinspiroitunut koska kerroin kuinka Afrikka on minulle tärkeä, ollut aina jo siitä lähtien kun olen lapsena kuullut tarinoita Afrikasta. Vanhempani olivat ennen minun ja veljeni syntymää kiertäneet vuoden Afrikan ympäri autolla 70-luvulla, ja lapsuudessa kuulimme näitä tarinoita aina. Olen myös aina rakastanut länsi- ja itä-afrikkalaisia kankaita, koruja ja musiikkia. Olen myös tanssinut afrobeatia ja rakastan kaikenlaista afrikkalaista musiikkia. Iina keksi laittaa ympärilleni verhon (kyllä, verhon!),  turbaanin ja ihanat korvikset.

Tuntui kuin olisin astunut sisälleni voimakkaan naisen rooliin, eräänlaiseen soturirooliin. Tunsin itseni itsevarmaksi, ylpeäksi itsestäni. Vaikka muutos ulkoisesti maskeerauksessa ei ollut mitenkään huikean suuri, tunsin itseni taas ihan erilaiseksi kuin ensimmäisessä maskeerauksessa. Tuntui kuin sisälläni olisi taas herännyt erilainen, vahva, sensuelli, kaunis nainen. Muistutin itseäni myös siitä että olen aiemmin tykännyt pitää turbaanihuiveja päässä, ja pitääkin kaivaa huivit esille kesäksi!

Kolmas maskeeraus oli vatsatanssihuivista inspiroitunutta. Huivi oli minulle tärkeä koska se on äitini vatsatanssihuivi (jonka ‘lainasin’ äidiltäni 10 vuotta sitten enkä ole vielä saanut palautettua sitä…) ja siihen liittyy ihania muistoja. Muistoja siitä ajasta kun asuimme Malmössä ja äitini opetti vatsatanssia, ja tanssime sitä kotonakin aina. Iina muutti taas meikkiä ja rekvisiittoja ja tunsin itseni taas ihan erilaiseksi. Iina onnistui löytämään kätköistään juuri sopivat ihanat isot kilisevät korvikset jotka sopivat asusteeksi. Iina laittoi pyynnöstäni arabialaista vatsatanssimusiikkia soimaan ja aloin tanssimaan.

Tanssiessa aina sisältäni herää ilo, naiseus, rentous, onni, nauru. Kaikkea positiivista. Kuvistakin näkee kuinka tanssi tekee minut onnelliseksi. Äidiksi tullessani olen tanssinut paljon vähemmän kuin aiemmin koska ei ole ollut aikaa eikä energiaa, eikä minkäänlaista mielenkiintoa masennuksen takia.

Tanssiessa herää henkiin vanha minä, ennen äitiyttä. Minun pitäisi oppia yhdistämään naiseus, oma itseni ja omat harrastukset, oma elämä sekä äitiys jotenkin niin että mikään niistä ei jyrää toista, vaan olisivat kaikki sulassa sovussa elämässäni. Yksinhuoltajana kaikki ylimääräinen ja oma harrastus kun on välillä niin työn ja tuskan takana järjestää itselleen ja väsymys usein hallitsee kaikkea.

Oli ihanan vapauttavaa keskustella Iinan kanssa kaikenlaisista asioista, ja tuntuikin kuin olisi ollut kokonaisvaltaisessa hemmottelussa jossa saa samalla tutkiskella myös omaa elämäänsä, heikkouksia ja vahvuuksia.Tajusin jutellessamme, että olen kadottanut sisäisen naisellisuuteni ja naisen johonkin.

Usein kun katson peilistä näen vain väsyneen, ylipainoisen äidin joka ei jaksa tehdä mitään ja on masentunut. Nyt kun sain kauniin meikin ja hiukset laitettua jonkun toisen toimesta, tuntui kuin olisin herännyt henkiin pitkästä aikaa. Masennus on syönyt voimia niin, etten ole jaksanut miettiä muuta kuin arkea ja joka päiväistä selviytymistä aamusta iltaan.

Kiitos ihana Iina, että muistutit minua siitä että olen arvokas, tärkeä, kaunis, ihana ja nainen. Sitä on vaan niin vaikea itse nähdä kun on vuosia vaan koittanut pitää itsensä ja lapsensa jotenkuten hengissä.

En ole myöskään antanut itselleni lupaa miettiä omaa naiseuttani seurustelun kannalta vaan olen torjunut kaiken seksuaalisuuden, hellyyden ja rakkauden elämästäni. Ei minulla ole ollutkaan minkäänlaisia voimia edes ajatella suhteita, mutta nyt Iinan kanssa jutellessamme tajusin sen – olen elänyt ikään kuin marttyyrina. En minä ketään tarvitse! Ei minulla ole aikaa! Kaikki miehet kuitenkin satuttavat loppujen lopuksi! Emme me tarvitse miestä elämäämme, kun pärjäämme kahdestaan!

Olen tullut niin kyyniseksi kokemusteni perusteella etten edes halua antaa mahdollisuutta millekään romanttiselle. Olen elänyt vain lastani varten sekä masennuksen ja univelan kourissa. Onhan se ymmärrettävää että jos ei koskaan nuku, ei jaksa kuin pysyä hengissä päivästä toiseen. Nyt kun masennus vähän helpottaa ja lapsi kasvaa, olen alkanut miettimään että kuka olen? Haluanko olla yksin kun lapsi kasvaa ja lähtee huitelemaan omille teilleen? Totesin Iinalle että eipä niitä kiinnostavia miehiä ole edes tupsahtanut eteen mistään ja Iina vitsaili että kotimatkalla vielä liityn Tinderiin. Hah! (en oikeasti liittynyt…vielä)

 

 

Vaikka maskeeraus ja rekvisiitat olivatkin vaatimattomammat kuin olin kuvitellut etukäteen, totesin itselleni jälkikäteen että se ei yhtään haitannut vaan päinvastoin. Jos rekvisiittaa olisi ollut todella paljon ja olisimme keskittyneet luomaan niin sanottuja hahmoja minun ympärilleni se olisi haitannut minun kokemustani. Olisin toki saanut hienoja kuvia upeista maskeerauksista.

Mutta nimenomaan tässä kurssissa ei ole kyse vain ulkoisesta olemuksesta, vaan se miltä minusta sisälläni tuntuu.

Minusta tuntui kuin Iina olisi herätellyt kolme erilaista naisellista hahmoa jotka halusivat tulla sisältäni ulos. Oli ihanaa nähdä itsensä tavallisena, mutta kauniina hehkuvana naisena, ja jos rekvisiittaa olisi ollut enemmän en olisi ehkä osannut kääntää katsetta sisäänpäin. Meikki ja rekvisiitat yhdessä Iinan kanssa käytyjen keskustelujen kanssa tuntuivat vahvistavan itsetuntoani. Että olen sittenkin ihan oikeasti kaunis ja naisellinen, seksuaalinen ihminen joka kaipaa hellyyttä, kosketusta ja kauniiksi kehumista.

Huomasin että kaipaan sitä että joku kehuu minua ja olikin ihanaa kun Iina vilpittömästi välillä kehui silmiäni, ilmeitäni ja sisäistä voimaani. Olen ollut niin kauan yksin ja kyynistynyt kokemuksistani että olen päättänyt olla yksin loppuelämäni, koska silloinhan kukaan ei voi minua satutaa? Mutta ketä se kyynisyys oikeasti palvelee? Ehkä joskus annan mahdollisuuden rakkaudelle, jos sellainen joskus käveleekin ovesta sisään. Koska minähän olen todellakin sen ansainnut! (tällä hetkellä kyyninen minä edelleen täällä tuhahtelee että niin varmaan, mutta saa nyt nähdä!)

 

 

Suosittelen Iinan kurssia ihan kaikille, ja varsinkin niille joilla ehkä on jokin kriisi tai kipuilu meneillään elämässään. Ainakin minulle kurssi antoi ihan oikeasti itsevarmuutta ja nosti itsetuntoa. En oikein osaa edes selittää sitä, mutta tunsin kuinka itsetuntoni heräsi henkiin taas.  Myös keskustelut Iinan kanssa tuntuivat niin ihanilta ja avaavilta että oivalsin itsestäni monta asiaa kurssin aikana. Olen antanut lapselleni niin paljon rakkautta ja hoivaa, ja ansaitsisin sitä itsellenikin. Olen äiti, mutta olen myös nainen joka kaipaa hellyyttä ja omaakin elämää.

Välillä tarvitsee toisen ihmisen tuomaan esille asioita jotka ovat pinnan alla kuplineet, ja et ole itse niitä tajunnut tai ne ovat olleet hukassa.

Joskus tarvitsee toisen ihmisen houkuttelemaan niitä esille itsestään. Näen näissä kuvissa itseni niin vahvana mutta herkkänä, kauniina, hehkeänä ja onnellisena. Kurssin antia ei ollut siis pelkkä ulkoinen kauneus vaan sen sisäisen potentiaalin löytäminen ja esiin kaiveleminen. Kiitos Iina ihanasta kurssista <3


TÄÄLTÄ löydät Iinan nettisivut!

TÄÄLTÄ löydät Iinan facebook-sivut!