Avainsana: ahdistus

Kun maailmanmeno ahdistaa – pitää ommella!

Kun maailmanmeno ahdistaa – pitää ommella!

Olen koittanut pysyä somesta poissa viime päivät. En pysty selaamaan facebookia ilman että ahdistun paniikkikohtauksen partaalle. Maailman kauheudet tuntuvat vyöryvän ylitseni. Yritän varjella mielenterveyttäni sillä, että en lue ikävistä asioista liikaa.

Kun olen ahdistunut, teen käsitöitä. Käsityöt ovat pelastus mielenterveydelleni. Olen viimeisen viikon neulonut sukkia ja ommellut. Ommellut ja ommellut. Ystäväni oli viime viikon lomalla ja vietimme melkeinpä koko viikon kahdestaan päivisin, ilman lapsia. Söimme rauhassa hyvän aamiaisen, paljon kahvia ja hiljaisuutta. Sen jälkeen pistimme hihat heilumaan ja ompelimme. Se oli todella, todella rentouttavaa ja ihanaa. Kun saa rauhassa jutella, tai olla vain hiljaa ja ommella. Leikellä kankaita, kiinnitellä nuppineuloja, silitellä saumoja.

 

Viime aikojen ompeluita. Kangas on Marimekon ja on kirpparilöytö. ​Kaava on Hipun Bägi. Ohjeeseen ja ilmaisiin kaavoihin pääset tästä, KLIK!

 

Kun ompelen, keskityn pelkästään siihen. Kaikki muu unohtuu, jopa syöminen voi unohtua (ja se on tunnesyöjälle paljon, se!). Kun ompelen, tuntuu että aivot tyhjentyvät kaikesta. Se on tietynlaista meditaatiota. Kun ompelen, tykkään samalla katsoa Netflixiä, mielellään jotain ihanaa hömppäsarjaa johon ei tarvitse keskittyä. Kun saan lapsivapaata, teen usein kaikista mieluiten käsitöitä.

Olen valmistunut pukuompelijaksi ja modistiksi noin 10 vuotta sitten, mutta en ole virallisesti paljoakaan niitä töitä tehnyt. Vapaa-ajalla sitten senkin edestä. Joskus ajattelin että haluan tehdä ompelijan töitä leipätyökseni, mutta en enää. En ole ainakaan toistaiseksi ollut tarpeeksi intohimoinen siihen työhön.

 

Kangas on kirpparilöytö, vanha verho. Kaava on sama kun edellisen laukun, Hipun Bägi, mutta vain hieman muokattuna suuremmaksi. Siitä tuli viikonloppubägi pojalleni, kun lähdemme muutaman viikon päästä reissuun yksinhuoltajien leirille!

 

Tällä hetkellä ompelen vain omaksi ilokseni, ja iloiseksi se minut tosissaan tekeekin. En tiedä mitä tekisin, jos joku päivä en pystyisikään enää tekemään käsitöitä. Minulla on koko ajan joku käsityö kesken, ja kotini pursuaa käsityötarvikkeita.

Usein jos saan lapsivapaata aiheutan mieluummin ompelukaaoksen ympäri kämppää kuin siivoan nurkkia. Kuka nyt haluaa siivota, jos kerran voi ommellakin?

 

Kangas on taas joku kirppislöytö. Ostelen kirppiksiltä kaiken maailman pieniäkin tilkkuja, niistä voi saada mitä vain aikaiseksi kun käyttää mielikuvitusta. Kaksi meikkipussia (joista toinen oli äidilleni synttärilahja) Villa ja Villa ohjeella, johon pääset tästä, KLIK.

 

Miekka ja kilpi pienelle ritarityypille. Sisällä on retkipatjaa kovikkeena! Kaavat omasta päästä.

 

Kun on muutenkin jo masentunut, ahdistunut ja paniikkihäiriö vaivaa, ei tee yhtään hyvää mielenterveydelle lukea liikaa terrori-iskuista. Vietin kokonaisen päivän lukien uutisia, katsoen uutislähetyksiä ja seurasin viimeisimpiä tietoja. Tuli olo, että täytyy päästä puhumaan aiheesta ja päästää höyryjä ulos ja keskustella asiasta kaikkien kanssa. Lopulta tuli seinä vastaan, ja lakkasin seuraamasta somea ja uutisia. Se ei auta ketään, että ahdistun liikaa ja alan pelkäämään kaikkea ja kaikkia.

Tällä hetkellä tuntuu siltä että pitää keskittyä hyviin ja positiivisiin asioihin. Tehdä asioita ja tekoja joista tulee hyvä mieli, sen sijaan että keskittyy ikäviin asioihin. Ollaan ystävällisiä toisillemme, ja koitetaan keskittyä hyvyyteen, ja siihen että olemme toisillemme ystävällisiä <3