Ompelua – yksisarvismekko!

Miksi pukeutumisen pitäisi olla tylsää ja väritöntä? Miksi usein vain lastenosastolta löytyy yksisarvismekot ja batmanhupparit ja aikuisten osastolta pelkkää harmaata ja mustaa? Missä vaiheessa meistä tulee niin aikuisia, ettei voi muka enää käyttää hauskoja, hassuja, värikkäitä vaatteita? Mielestäni ei missään vaiheessa. Jokainen tietysti pukeutuu niin kuin haluaa, ja itsekin tykkään kyllä mustista vaatteista, mutta useimmiten tykkään pukeutua tosi hassuihin kuoseihin ja väriyhdistelmiin. Koska elämä on vain liian lyhyt ottaakseen itseään ihan liian vakavasti.

Löysin jonkin aikaa sitten Ehtavaatteet sivustolta englanninlaku-kangasta ja ihastuin. Valitettavasti sitä ei ole ollut ikinä myynnissä kun olisi ollut hieman ylimääräistä pistää kankaisiin. Nyt kuitenkin löysin alennuksesta yksisarviskangasta ja sitähän oli pakko saada. Kävin sen lisukkeeksi ostamassa Kangaskapinasta ale-laarista sinistä trikoota taskuihin ja pinkkiä jc:tä hihoihin. Yksisarviskangas oli niin tyyristä budjetilleni etten kehdannut ostaa kuin metrin, koska halusin ostaa myös pelkkää donitsikangasta. Ilokseni kuitenkin huomasin että Ehtan puolelta oli leikattu kankaisiin noin 8 cm ekstraa!

On myös aina mukavaa tukea suomalaista pienyrittäjää, vaikka minulla ei olekaan siihen aina varaa. Olen kuitenkin todennut, että kun kerran näkee vaivaa ja ompelee vaatteita itse, on järkevää ostaa laadukkaita kankaita jotka sitten kestävät myös kulutusta ja pesukertoja.

Rakastan tätä kangasta, koska yksisarviset, miten niitä ei voi rakastaa!? Toiseksi, kun katsoo lähemmin on hepoissa hauskoja kehopositiivisia tyyppejä. Itsellänikin tietty kasvaa villinä sateenkaarikainalokarvat…


En tajua mikä ihmeen sininen kausi minulla on, olen aina inhonnut sinistä. Turkoosi ja petrooli vielä menee mutta kaikki muut sinisen sävyt ovat blääh. Nyt kuitenkin kummasti sininen vetää puoleensa.

Ompelin mekon uudella kaavalla, Jujunan Kuuralla, joka löytyy ihan ilmaiseksi täältä (ps. jos et halua tulostaaleikkaaliimaateipata kaavaa itse, sen voi tilata muutamalla eurolla postitettunavalmiiksi tulostettuna!). Muokkasin kaavaa hieman koska en halunnut pitkiä hihoja, helmaresoria enkä huppua. Lopputuloksesta tuli aika kiva, ja rakastan noita pinkkejä raglanhihoja!

Kaava on hieman pidempi takaa, enkä ole tottunut sellaisiin mekkoihin joten takapuoleen on tottumista että se on vähän pidempi. Pidensin muutenkin koko helmaa, kun se on aika lyhyt (kaavahan on oikeasti tunika eikä mekko).

Kohta 4-vuotias poikani toimi kuvaajana, ja hienosti painoi aina laukaisinta ja antoi ohjeitakin miten poseerata. ”Äiti nyt tanssi niin kuin ballerina, äiti nyt juokse! Hyppää!” Lapsella on selvästi samankaltainen ote asukuviin kuin äidilläänkin – tavallinen on tylsää.

Kuvista tulikin vähän tällaisia nopeasti räpsäistyä kun oli lapsi mukana kuvauksissa. Hah. Lapsikin halusi esitellä lelujaan ja hänestäkin piti ottaa kuvia:

Olen yrittänyt elvyttää ihan tosissani käsityöläisen taitojani viime aikoina, ja voin nyt jo vähän hyssytellen paljastaa että aion pistää mm. kierrätysnahasta tehtyjä korviksia myyntiin tässä kevään aikana. Joten pysykää kuulolla!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *