Ommeltua: Star Wars legginsit ja lapselle samisteluhousut

Ompelin itselleni uudet legginsit, kun tilasin Eurokankaan verkkokaupasta kahta erilasta ihanaa Star Wars kangasta. Joku vihjasi minulle instassa että Eurokankaassa on vähän eri kankaita verkkokaupassa myynnissä kun myymälöissä, ja netistä löysinkin sitä aivan ihanaa SW kangasta mistä tein kerran niiiin lemppari leggarit jotka lopulta hajosi. Nyt saan tehtyä uudet. Kyseessä siis tämä kangas:

Ja tässä ne minun ihan suosikki-leggarit joita korjailin haaroista, kunnes ne hajosivat täysin. Sen jälkeen tein lahkeista vielä housut lapselleni…

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

C R A Z Y or normal? Who defines it? Am I crazy cause I’ve been through depression? What is normal? What is depression? Isn’t it normal to break down mentally when you are under a lot of pressure? Being a new mom, doing it alone, never sleeping, baby crying all night, having no money… Forget normal, forget crazy, we are all just human beings. ✊🏻 ✊🏻 ✊🏻 H U L L U vai normaali? Kuka sen määrittää? Oonko mä hullu kun oon ollu masentunu? Mikä on normaalia? Mitä on masennus? Eikö ole normaalia murtua henkisesti kun on täysin kuormittunut? Uutena äitinä kun ei nuku, hoitaa kaiken yksin, talousongelmia ja vauva itkee yöt… Unohdetaanko normaalit ja hullut, ja ollaan vaan ihmisiä. Kuva 📸. @noorbran

Henkilön Masentunut Mutsi (@masentunutmutsi) jakama julkaisu

No, tässä nämä toiset leggarit mitkä ehdin tehdä, tein kankaan jämistä lapsellekin housut. Vitsi kun ompeluaika on nykyään niin kortilla, ettei ehdi ommella kuin pikkusen kerrallaan.

Päätin ottaa asukuvat napapaidassani, vaikka en välttämättä lähtisi tällä tavalla ulos, vaan laittaisin mekon. Mutta miksi ei näinkin voisi kulkea ihmisten ilmoilla? Onko napapaidat ja vatsan näkyminen ainoastaan litteävatsaisten oikeus? Onko minulla tai kellään ylipäätään muka velvollisuus näyttää kaikkien mielestä esteettiseltä? EI. Minun tehtäväni tässä maailmassa ei ole miellyttää muita, vaan itseäni.

Postasin instaan ja erääseen kehopositiiviseen facebook-ryhmään kuvan vatsastani, ja palaute oli… noh, ei niin positiivista.

Jännää, että vielä vuonna 2019 jopa vertaistuellisessa kehopositiivisessa ryhmässä koetaan oikeudeksi kommentoida kehoani ja kuvaani inhottavalla tavalla.

Instagramissa palaute on aina vielä karumpaa: että saan diabeteksen, että olen ällöttävä ja ruma läski, että ”ole vain oma itsesi mutta kuolet ennen kuuttakymppiä”. Kun huomautan ettei tällainen puhe ole ok, saan palautetta että mitäs laitan sellaisen kuvan nettiin, tietäähän sen mitä palautetta se aiheuttaa! Turha uhriutua! Ja sekö sitten oikeuttaa puhumaan minulle sillä tavalla?

Läskiviha ja slutshaming se vain kukoistaa. Juuri siksi tarvitsemme feminismiä sekä kehopositiivisuutta, muuttamaan maailmaa pikkuhiljaa tasa-arvoisemmaksi kaikille.

Kehopositiivisuus ei ole pelkästään positiivisuutta, vaan kapinaa. Kehokapinaa. Marginaalisten kehojen oikeus olla ja näkyä ilman syrjintää ja kiusaamista. Oikeus terveydenhuoltoon, oikeus käyttää mitä vaatteista haluaa, oikeus puhua syrjinnästä ääneen ilman että vähätellään ja koitetaan hiljentää.

Mutta asiasta toiseen: katsokaa nyt tätä upeaa lastani, miten hienosti hän päätti poseerata uusissa housuissaan:

Ja mikä olikaan tämä järkytystä aiheuttava kuva minusta? No tämä:

Kehopositiivista viikonloppua kaikille!


4 kommenttia artikkeliin “Ommeltua: Star Wars legginsit ja lapselle samisteluhousut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *