Naistenpäivän ylistys lapsuuden feministisille esikuville

Tänään vietetään taas naistenpäivää maailmanlaajuisesti. Naistenpäivää on vietetty jo 1900-luvun alkupuolelta asti.

Yhdysvaltain sosialistipuolue järjesti jo helmikuussa 1909 ensimmäisen kansallisen naistenpäivän, joka omistettiin edellisenä vuonna lakkoilleille tekstiilityöläisille.
1910-luvulla naistenpäivän mielenosoituksissa vaadittiin äänioikeutta, viranhoito-oikeutta, oikeutta työhön ja ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista.     – Yle.fi

Välillä tuntuu, että Suomessa naistenpäivän viettäminen on keskittynyt ruusujen ostamiseen ja naiseuden ja naisellisuuden ylistämiseen. Eikä siinäkään sinänsä mitään vikaa ole, mutta itse ainakin haluan naistenpäivänä muistella niitä rohkeita naisia jotka ovat taistelleet äänioikeuden ja muiden naisten oikeuksien puolesta. Vielä on paljon tekemistä maailmanlaajuisesti naisten oikeuksien puolesta.

Tässä yksi tapa auttaa ja edistää naisten elämiä, voi lahjoittaa UN Womenille tekstarilla esimerkiksi kympin. Kympillä voidaan esimerkiksi tarjota Afrikassa ja Aasiassa kuudelle väkivaltaa kokeneelle naiselle terapiaa ja neuvontaa. Myös Suomessa voi auttaa esimerkiksi lahjoittamalla turva- ja ensikodeille rahaa, liittyä jäseneksi tai ryhtymällä vapaaehtoisiksi.

Lahjoita myös tekstiviestillä Ensi- ja turvakotien liiton työlle:

  • 10 €: lähetä teksti ILOALAPSELLE10E numeroon 16155.
  • 20 €: lähetä teksti ILOALAPSELLE20E numeroon 16155.

Kun mietin naisia, jotka ovat inspiroineet minua lapsena ja nuorena, tulee mieleen muutamakin esimerkki. Nykypäivänä onneksi on esimerkiksi sarjoissa, elokuvissa ja muutenkin kaikkialla esillä enemmän naisia. Pääroleissa sankareina ei ole enää pelkästään miehiä. Tässä muutama nainen, jotka ovat inspiroineet minua kasvaessani itsekin lapsesta naiseksi.

Lapsena luin kirjoja todella paljon, ja suosikeiksi nousivat tietysti kaikkien rakastamat Peppi Pitkätossu, Ronja Ryövärintytär sekä myös Viisikon tytöt. Mielestäni oli todella siistiä, että Viisikon Paula halusi että häntä kutsutaan Pauliksi, ja hän oli ihan oman tiensä kulkija. Muistan miettineeni, että onpa kiva että voi olla ihan oma itsensä, onpa se sitten Pauli tai Paula. Lapsena ja nuorena olemme myös veljeni kanssa katsoneet paljon (amerikkalaisia) elokuvia, joissa aina esikuvat eivät olleet vahvoja, itsenäisiä naisia. Usein he olivat avuttomia naisia jotka odottivat miehien pelastavan heidät pulasta, mutta onneksi joukkoon mahtui muutama vahva naisesikuva myös. Tässä muutama:

Carrie Fisher aka Prinsessa Leia / Star Wars

Kuva TÄÄLTÄ
Kuva täältä

Rakastin lapsena Star Wars elokuvia, ja Leia oli todellinen esikuva. Elokuvat täynnä miehiä, ja yksi rohkea nainen joukossa. Kun katsoin Leiaa uudestaan ja uudestaan näissä elokuvissa, tuntui että pystyn mihin vain itsekin. Vasta aikuisena olen tajunnut kuinka upea feministinen esikuva Carrie Fisher oli valkokankaan ulkopuolella. Hän myös puhui paljon kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään ja mielenterveyden asioista. Upea nainen!

Linda Hamilton aka Sarah Connor / Terminator 2

Kuva täältä

Tämä on edelleen yksi lempparileffoistani ikinä, en koskaan kyllästy tähän elokuvaan. Muistan myös olleeni todella rakastunut Edward Furlongiin! Kun katselin Sarah Connoria, miten hän suojeli poikaansa ja samanaikaisesti otti aseen käteen ja alkoi ampumaan, miten että wau. Mikä nainen. Halusin itsekin olla yhtä itsevarma ja kova muija. Ei ehkä ihan paras esikuva sinänsä, kun elokuva on aika väkivaltainen, mutta muistan silti ajatelleeni että haluan olla yhtä kovis kuin Sarah, enkä aio ottaa mitään paskapuheita keneltäkään vastaan!

Geena Davis ja Susan Sarandon / Thelma & Louise

Kuva täältä

Tämäkin elokuva kuuluu ehdottomasti suosikkeihin edelleen. Muistan kun katsoin elokuvan nuorena tyttönä, ja kuinka adrenaliini syöksyi kehoni läpi kun he ampuivat miehen joka yritti raiskata. Oli todella tärkeää nähdä tällainen esikuva, vaikka tietenkään kenenkään tappaminen ei ole okei. Mutta se oli selvä viesti minulle – miehet ei saa koskea sinuun jos et halua. Olisin toivonut enemmänkin tällaista #metoo henkisyyttä jo silloin. Muistan elävästi kohtauksen, jossa Geena Davis haistattaa paskat inhottavalle aviomiehelleen soittamalla tälle puhelinkopista matkan varrelta. Silloin hurrasin täysiä. Ei pidä sietää huonoa kohtelua yhdeltäkään mieheltä!

Tästä elokuvasta on muuten todella hyvä dokumentti Yle Areenassa, kannattaa katsoa se. Sisältövaroituksena dokumentille sen verran, että se sisältää asiaa raiskauksista ja seksuaalisesta häirinnästä.

Michelle Pfeiffer aka LouAnne Johnson / Dangerous Minds

Kuva täältä

Michelle Pfeiffer on aina kuulunut suosikkinäyttelijöihini, muun muassa Batmanin kissanainen oli ihan lemppareita. Dangerous Minds eli Levottomat sielut oli ihan ykkösleffoja nuorena. Ihailin muutenkin jenkkien ghetto-meininkejä ja muistan että olisin halunnut asua jossain Bronxissa tai Harlemissa. Aika naurettavaa nykyään kun sitä ajattelee, mutta silloin se tuntui romanttiselta ajatukselta, lähinnä jenkkielokuvien kautta. Pfeifferiä ihailin tässä elokuvassa, koska hän uskalsi mennä luokkaan missä kukaan ei kunnioittanut häntä, ja pikkuhiljaa voitti opiskelijoiden luottamuksen. Tämä elokuva on myös varmasti vaikuttanut myös siihen, että lähdin aikuisena opiskelemaan nuoriso-ohjaajaksi. Koin jo lapsena syvästi empatiaa ja minulla oli vahva auttamishalu. Pfeiffer oli hyvä esikuva siinä, kuinka olla tarpeeksi tiukka mutta silti lempeä opiskelijoita kohtaan.

Tietysti yksi suurimpia esikuvia itselläni on ollut oma äitini, joka on selvinnyt mm. rintasyövästä ja aivokasvaimesta. Äitini on rautainen nainen joka selviää ihan mistä vain. <3 

Tänä naistenpäivänä tulikin hieman tällainen erilainen postaus. Mitkä ovat teidän nais-esikuvianne nyt tai silloin lapsena? Olisi mielenkiintoista kuulla!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *