Klaus Haapaniemen lastenmallistoon tutustumassa

Sain kutsun Klaus Haapaniemen Giants -lastenmalliston esittelyyn Hotelli St. Georgeen. Paikalla oli Rosa Liksom vetämässä aamupalan ohella satujen lukemista. Liksom luki sadun jonka jälkeen jokaisen piti keksiä sana tai lause ja jatkaa tarinaa. Se oli vähän kyllä kuumottavaa, mutta hauskaa koska tarinoista tuli hauskoja.

Haapaniemen mallisto oli leikkisä, hieman synkkä ja printeissä seikkaili satuhahmot. Mielestäni sekoitus Grimmin satuja ja Liisa Ihmemaassa mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. Tykkään siitä, että mallistossa ei ole printtejä tehty perinteisellä pinkkiä prinsessaa tytöille ja sinistä ritaria pojille -tyylillä.

Tapahtuma oli ihanan rento, Rosa Liksom ja tapahtuman juontanut Maria Veitola ovat niin ihania tyyppejä ja St. Georgen huone missä olimme oli tosi kaunis. Tapetit on tehty varta vasten tuota hotellia varten, ja vitsi jos tällaiset saisi kotiin ottaisin heti!
(no siis tietty asutaan kaupungin kämpässä, mutta joo)

Tilaisuudessa oli myös keskustelemassa Giants -malliston suunnittelijat sekä lastenkulttuurin tutkija Susanne Ylönen. Aiheena oli lapsenmielisyys, leikki ja kuinka voisimme vaalia näitä vielä aikuisenakin. Rosa Likson, joka veti meille aikuisten satutuokion, puhui viisaasti siitä että menetämme aikuisena leikkimielisyyden. Tässä maailmassa pitää olla tuottava aikuinen, jolloin luovuus voi kadota. Ihan samaa mieltä olen!

Meidän pitäisi enemmän kyetä heittäytymään leikkimielisyyteen aikuisenakin, eikä elämän tarvitse olla niin vakavaa koko ajan. Katsoinkin tapahtumassa kun lapset kirmailivat ympäri huonetta, ja aikuiset istuivat kiltisti hiljaa paikoillaan. Olen monesti huvituttanut itseäni ajatuksella että aikuiset käyttäytyisivät joskus kuten lapset. Lasten liikehdinnässä ja mielentilassa on jotain vilpittömän ihailtavaa.

Toivoisin että voisin itsekin useammin ottaa lasten ”dance like nobody’s watching” -asenteen. Usein sitä aikuisena on liian korrekti, eikä osata enää heittäytyä.

Tapahtumaa juonsi Maria Veitola, jota olen kauan jo ihaillut. Hänellä on sellainen asenne elämään, että minä olen tällainen, enkä välitä mitä mieltä olette siitä! Itsekin koitan elää oman polkuni mukaan, ja juttelimmekin Veitolan kanssa aiheesta. Kun nostaa esille tärkeitä aiheita, on ihan varmaa että saa kuraa niskaan. Pitää vain oppia käsittelemään se loka, ja olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti, vaikka se satuttaakin välillä.

Nämä kuosit oli kyllä mun mieleen, vaikka en aina näin tummista tykkääkään.
Herrasmies oikealla ei ollut yh-tään kiinnostunut poseeraamaan. Vääntelehti sohvalla ja sanoi että tyyylsäää. Haha!

Nappasin hotellin vessassa kuvan itsestäni. Olin ennen tapahtumaa ihan huonona siitä että omistan vain legginsejä, tennareita ja trikoomekkoja, enkä osaa pukeutua ’aikuismaisen’ hienosti. Mutta kukaan ei ainakaan nauranut minua ulos sieltä, että ihan ok se sitten kai oli, hah. Ja kaiken lisäksi Veitola kehui hiuksiani, jes!

Itse olen aina halunnut pukeutua leikkimielisesti, enkä usein koe olevani ”aikuinen” sen takia. Tuntuu, että aikuistuessaan pitäisi alkaa pukeutumaan jotenkin hillitymmin, mutta miksi pitäisi? Sitä ei vaadita edes työpaikoillani, koska olen lasten ja nuorten kanssa tekemisissä.

Mielestäni on kivaa pukeutua värikkäästi ja vähän erikoisesti. Sen takia onkin onni, että osaan itse ommella, muuten en löytäisi koskaan mitään kivoja vaatteita. Kateellisena aina katson lastenvaateosastoja ja mietin miksei sellaisia printtejä tehdä aikuisillekin.

Klaus Haapaniemen mallistosta on tulossa myös naisille suunnattu mallisto, vihjasinkin tapahtuman jälkeen että mielellään näkisin siellä kellohelmaisen mekon naisille…

 

Lue lisää:

Mutsin tekemä -korvakorut esittelyssä

0 Kommenttia “Klaus Haapaniemen lastenmallistoon tutustumassaAdd yours →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *