Kirjavinkki: Vihan ja inhon internet – vertaistukea verkkohäiriköintiä kohdanneelle

Olen aiemmin jo hieman kertonut minkälaista palautetta sain Yle Perjantain dokumentin jälkeen. En ole pystynyt vieläkään kirjoittamaan asiasta kunnolla, koska aihe on niin ahdistava. Ohjelman jälkeen minulle tosiaan tulvi vihaviestejä koko viikonlopun ajan. Minua huoriteltiin, minun painoa ja elämäntapoja haukuttiin ja lapseni ulkonäköä, syntyperää ja isäehdokkaita ruodittiin. Ihan vain sen takia että kehtasin kertoa telkkarissa elämästämme ja ajatuksiani köyhyydestä.

Kerroin eräässä facebook ryhmässä saaneeni vihaviestejä ohjelman jälkeen ja minua vinkattiin lukemaan kirja Vihan ja Inhon internet.  Kirja tarjoaa vertaistukea sekä informaatiota verkkohäiriköinnistä.

Kirjan on luonut sarjakuvataiteilija Emmi Nieminen ja toimittaja Johanna Vehkoo. Kirja pureutuu vihapuheeseen netissä, mikä on nykyään todella laaja ilmiö mutta yllättävän vaiettu aihe. Johtuuko se siitä, että suurin osa vihaviestien kohteista on naisia? Verkkovihaa vähätellään ja viestit johtavat harvoin mihinkään toimenpiteisiin.

Itsekin tein rikosilmoituksen pahimmista viesteistä joita sain, mutta poliisi ei tehnyt niille mitään. He eivät kuulemma voineet selvittää kuka oli kyseesä, kun heillä oli tiedossa vain nimimerkki. Arvasinkin, ettei niihin reagoida kovinkaan helposti, mutta silti on hyvä tehdä rikosilmoitus. Jos ei muuten, niin sen takia että ilmiön laajuudesta saadan rekisteröityä tilastoja.

”Vihan ja inhon internet purkaa ilmiön syitä ja seurauksia: Miten sen kohteet kokevat ilmiön? Mikä siihen johtaa ja mikä vihaajia motivoi? Miten vihapuheeseen tulisi reagoida ja miten siltä voi suojautua? Entä sitten, kun vihapuhe siirtyy internetistä tosielämän tekoihin?”     -kosmoskirjat.fi

Toivoisin, että olisin löytänyt tämän kirjan ennen ohjelmaan osallistumista, mutta olen saanut siitä jälkikäteen myös paljon irti. Jos olisin lukenut sen ennen kuin aloitin bloggaamisen, tai osallistuin Ylen ohjelmaan olisin ehkä osannut valmistautua henkisesti paremmin. Tai sitten en. Koska sellaiseen palauteryöppyyn, missä sinua haukutaan kaikilla sometileillä, meilitse ja jopa tekstiviesteitse ei oikein voi mitenkään valmistautua etukäteen.

Mutta joka tapauksessa – kirja tarjoaa tärkeää tietoa, neuvoja miten saada apua tilanteeseen ja ennen kaikkea se tarjoaa vertaistukea verkkoväiriköinnin kohteeksi joutuneelle. 

Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka esimerkiksi on esillä mediassa tai kirjoittaa blogia. Vihahäiriköinnin kohteeksi voi joutua kuka vain, mutta erityisesti nainen tai naisoletettu, joka on jotain mieltä jostain asiasta – tai esimerkiksi puolustaa vähemmistöjä.

Onneksi tästäki aiheesta puhutaan enemmän ääneen nykyään, mutta mielestäni tästä ei puhuta todellakaan tarpeeksi. Netti on pullollaan artikkeleita ja blogikirjoituksia, joissa naiset kertovat kokemastaan vihasta, huorittelusta, tappouhkauksista ja vainoamisesta.

Esimerkiksi toimittaja Rebekka Härkönen joutui lopulta muuttamaan kotikaupungistaan pois, kun vainoaminen kirjoittamansa jutun takia riistäytyi käsistä. Iida Åfelt joka kirjoittaa Iidan matkassa -blogia, joutui muun muassa huorittelun kohteeksi kerrottuaan että hänen syntymättömällä vauvallaan on kaksi isäehdokasta. Ja tätä listaa verkkohäiriköinnin kohteeksi joutuneista voisi jatkaa loputtomiin.

Itsekin jouduin laittamaan osoite- ja puhelintietoni salaisiksi, koska Ylen dokumentin aiheuttaman kohun jälkeen sain myös tekstiviestejä ja pelkäsin ihan oikeasti että joku on kohta oveni takana. Sen jälkeen kun on saanut tappouhkauksia ja uhkaukset liittyvät myös omaan lapseen, on leikki kaukana. Tällaiset vihaviestit saivat minut pelkäämään pahinta. Mitä jos joku näistä uhkaajista onkin joku päivä oven takana odottamassa, ja satuttaa minua tai jopa lastani, sen takia että puhun suoraan blogissani asioista?

Ajatelkaa nyt – Suomessa, jossa pitäisi olla sananvapaus. Sitähän verkossa uhkauksia lähettävät haluavatkin – hiljentää naiset jotka ovat liian äänekkäitä. Liian rohkeita. Liian vapaita.

Tosin esimerkiksi Laura Huhtasaari on (yllättäen) sitä mieltä, että vihapuheesta ja sen rajoittamisesta kun puhutaan, olisi väärin jos meillä rajoitettaisiin sananvapautta. Mutta eikö sitä juuri nämä ylilautailijat ja trolllit teekin – rajoittaa sananvapautta? Kuka (nainen) uskaltaa enää sanoa täysin suoraan mitä mieltä on, jos sen jälkeen uhkaillaan jopa kuukausia jotta hänet saataisiin hiljaiseksi?

Miten tällaisen käytöksen annetaan mennä sormien läpi? Miksi nettivihaan ei puututa? Miksi tätä aihetta vähätellään? Miksi lainsäädäntö laahaa perässä? Miksi rikosilmoituksille ei tehdä mitään? Miksi tästä ei puhuta enemmän?

”Suomalaisessa nettikeskustelussa oman tutkimukseni perusteella usein rasismi ja seksismi ovat kietoutuneet yhteen, ja aggressiivisia ja uhkaavia viestejä saavat eniten juuri naiset, jotka ovat ottaneet selkeästi ei-rasistisen linjan esimerkiksi maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista puhuttaessa” – Tuija Saresma, hs.fi

Vihan ja inhon internet tarjoaa paljon vertaistukea tilanteeseen, ja se on tosiaan tarpeen. Itse murruin ihan täysin paskavyöryn alle, lähdin poikani kanssa itkien vanhempieni luo viikonlopuksi. En saanut mitään aikaiseksi, kun olin niin lamaantunut ja shokissa vihaviesteistä. Se oli aivan järkyttävää. Tunsin olevani niin yksin. Tuntui että positiivisesta palautteesta ja kannustuksista huolimatta kukaan ei ymmärtänyt minua. Kaikki hokivat että älä välitä! Niillä ihmisillä on vain paha olla! Se ei paljon lohduta siinä tilanteessa.

Nettihäiriköillä on paljon erilaisia taktiikoita, ja kirja auttaa tunnistamaan eri ilmiöt

Tässä esimerkkejä:

  • MUSTA PR – Musta PR on disinformaatiota jonka on tarkoitus vahingoittaa kohteen mainetta, liittyen esimerkiksi seksualisointia, ulkonäön kommentointia, mielenterveyden kyseenalaistamista ja niin edelleen.
  • DOXAUS – Kohteen henkilötietojen etsiminen ja niiden luvaton julkaisu. Henkilötietoja voidaan levitellä eri foorumeilla joiden jäsenet alkavat yhdessä häiriköimään kohdetta esim. soittelemalla tai tilaamalla tämän nimissä verkko-ostoksia
  • UHKAILU JA PAINOSTAMINEN – Uhkauksia voidaan tehdä yksityisesti tai julkisesti, myös suurellekin yleisölle
  • HÄIRINNÄN JOUKKOISTAMINEN – Erilaisilla forumeilla niin sanotusti joukkoistetaan häiriköintiä – koordinaattorit valitsevat häiriköinnin kohteen jonka jälkeen tämä kohde maalitetaan isolla joukolla. Ilmiö muistuttaa pyraminihuijausta, jossa ylhäällä on muutama iso kiho, jotka manipuloivat muut joukot mielensä mukaan. Esimerkiksi Meksikossa voi tienata jo rahaa sillä että myy esimerkiksi poliitikoille hate mob-verkostoja. Kirjan mukaan ei mene pitkään, kun tämä ilmiö rantautuu myös Suomeen.

Itse jouduin ainakin ylilaudan maalittamisen ja mustan pr:n kohteeksi, ja siellä ruodittiin elämääni ja kaikkia sometilejäni. Joukolla he sitten tulivat kommentoimaan kaikkiin sometileihin kaikenlaista, uhkauksia, läski huora-kommentteja ja haukuttiin esimerkiksi insta-kuviani. Kun suljin instatilini julkisesta yksityiseksi, siellä naureskeltiin. En itse ole lukenut näitä foorumeita enkä luekaan, kuulin muutamia kommentteja kavereilta.

Mitä sitten tehdä, jos joutuu nettivihan kohteeksi?

Kirja tarjoaa tähän hyviä neuvoja, tässä muutama:

  • Jos yksityisiä tietojasi levitellään, keskity tietoturvaan. Hyökkääjät voivat koittaa etsiä sinusta kaikenlaista yksityistä informaatiota salasanoista vanhoihin käyttäjätileihin ja niin edelleen. Vaihda salasanat ja tee tietojenluovutuskielto tai turvakielto Maistraattiin. Blokkaa häiriköijät sometileiltäsi.
  • Säästä kaikki vihaviestit, tekstiviestit ja muut todisteet verkkohäiriköinnistä, jotta voit tarvittaessa tehdä rikosilmoituksen. Voit myös ilmoittaa viestien olinpaikasta riippuen ylläpitäjille vihaviesteistä. Rikosilmoituksesta ei aina ole iloa, mutta poliisin on syytä tietää ongelman laajuus.
  • Jos viestien lukeminen ahdistaa, voit pyytää jotakuta moderoimaan niitä puolestasi.
  • Harkitse tarkkaan lähdetkö vastaamaan viesteihin takaisin mitään.
  • Pyydä apua luotettavilta ihmisiltä. Älä jää yksin.

 

Kun jouduin itse verkkohäiriköinnin kohteeksi, mietin että lopetan bloggaamisen kokonaan. En kykenisi jatkuvasti ottamaan vastaan tällaisia hyökkäyksiä. Aika nopeasti sitten tajusin, että eihän minua voi hiljentää. Minulla on myös sananvapaus, ja tietynlainen sisäinen taistelijasielu joka sanoo minulle, että minun täytyy jatkaa taistelua paremman maailman puolesta. Mitä sitten tapahtuu, jos kaikki hiljenevät? Ei varmasti mitään hyvää.

Joten minä en aio hiljentyä. Minua ei vaienneta. Meitä ei vaienneta.

 

Postauksen kaikki kuvat olen ottanut Vihan ja inhon internet -kirjasta. 

12 Kommenttia “Kirjavinkki: Vihan ja inhon internet – vertaistukea verkkohäiriköintiä kohdanneelleAdd yours →

    1. Niinpä, ei tähän oikeen mitään järkevää voi sanoakaan! Ei tää touhu oo millään tapaa järkevää 🙁 Mutta kiitos, jokainen positiivinen, tsemppaava ja kannustava viesti vie kilometrin eteenpäin <3

  1. Sitä aina vaan jää ihmettelemään miten huonosti ihmiset voi omassa elämässään kun ottavat jonkun ihmisen silmätikukseen…Itse en vain voi käsittää tuollaista touhua. Me kun kukaan ei eletä niin kuin toiset elää, eikä kukaan meistä myöskään sen vuoksi ole toista parempia. Katsoisivat itseään peilistä!

    1. Niinpä, sitä on jotenkin todella vaikee ymmärtää, että miten joku voi kohdella toista sillä tavalla.

  2. Mulla on myös kokemuksia vihakirjottelusta ja yllätyin miten mielellään jopa tutut ja ystäväni pitämäni ihmiset ovat menneet siihen. ”Ai se on oikeasti tollanen”, yksikin hyvänä tyyppinä pitämäni tuttu kirjoitti vihakirjoittajan herjauspostauksiin.
    Yllätyin siitä, miten lähipiirini vaikeni asian kuoliaaksi. Kirjottelija ja trollitehtailija oli persoonaallisuushäiriöinen nainen, jonka motiivina oli pitkälti kuviteltu mustasukkaisuus. Hänen miehensä petti häntä ja hän keksi kaataa syyt niskoilleni vaikka en edes tuntenut heitä. Kaikkien lähesteni mielestä minun piti vain unohtaa koko homma, kukaan ei käskenyt naista lopettamaan haukkumistani netissä ja kun ilmoitin tekeväni rikosilmoituksen, minua fyysisesti estettiin tekemästä sitä. Kirjottelija sai sympatiaa ja huomiota, minut teilattiin uhrina täysin eikä kukaan ajatellut mitä hallaa tuollainen tekee. Se oli hämmästyttävää miten jotkut vielä menevät mukaan tuollaiseen täysin kyseenalaistamatta aloittajan motiiveja, kunhan pääsevät kaatamaan oman pahoinvointinsa yhden niskaan.
    Eniten kiinnostaa ketkä kaikki tuon takana on ja onko kaikilla ongelmia erottaa ihmiset heidän henkilökohtaisista mielipideongelmistaan? Olisiko se kuitenkin vain pieni joukko joka aukoo naamaansa ja joita viha ajaa kirjoittelemaan? Hyväksyvästi suhtautuvat ihmiset kun harvoin vaivautuvat koneen ääreen.

    1. Huh, kuulostaa aikamoiselta :O Ihan hirveetä kohtelua säkin oot joutunu kestämään!

  3. Netti someineen on kyllä avannut niin ”oivan” reitin kaikille, joiden sisällä kytee koulukiusaaja eli kenellä on paha olo. Kyllähän se toisen kiusaaminen hetkeksi tuo vallantunnetta ja vääristyneesti siitä antaa jonkinlaisen euforisen olon, jonka valossa voi unohtaa ne omat kipeät asiat. Kamalan surullista.
    Itse olen törmännyt siihen, että ihmiset ei enää osaa suodattaa puheitaan normaalissa kanssakäymisessä. Kovaäänistä kommentointia – filtterit alkaa unohtua.
    Olet rohkea ja kiitos tästä tärkeän aiheen postauksesta. Ihanaa kevättä sinulle!

    1. Niinpä, se on kyllä tosi surullista. Ja suututtavaa! Kiitos kommentista <3

  4. Itse olen myös tällä hetkellä ahdisteltavana ja häiriköitävänä. Yksi suurimmista ongelmista on se että väärintekijöitä ei rangaista kunnolla näissä tapauksissa. Lähestymiskiellot ja kaikki hankittu mutta ei rikoksen tekijä ole vieläkään joutunut pahoihin ongelmiin vaikka on pilannut elämästäni jo 1,5 vuotta. On niin monta kertaa tehnyt mieli mennä kirjaimellisesti vaan repimään tekijän pää irti. Ja nää ihmiset ketkä tämmöstä edes tekee on tosi pahasti rikki päästänsä. Eli pakkohoitoon ne pitäis raahata ja pidettäisiin lukkojen takana kunnes ovat oikeasti terveitä. Ajattelin itsekin ilmoittavani tästä uhkailun/vainoamisen helppouden ongelmasta julkisuuteen jotta jotakin edes muuttuisi ja uhrit otettaisiin poliisin kautta vakavammin ja että tilanteelle tehtäisiin jotakin!

    1. Hyi hitto, oon todella pahoillani sun puolesta. En voi edes kuvitella miltä tuntuu kun häiriköidään noin kauan 🙁 Voimia ihan tosi paljon, ja toivon että sut jätetään rauhaan. Ei oo todellakaan häirinnän/vainon uhreilla _minkäänlaisia oikeuksia tai suojaa täällä suomessa, se on aivan älytöntä. Sitten vasta ehkä tulee jotain seuraamuksia jos jotain tapahtuu, mut jos se pahin tapahtuu ei niillä seuraamuksilla oo enää paskankaan väliä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *