Joulu ja hyväntekeväisyys – kuka ansaitsee apua?

Joulun alla hyväntekeväisyys on aina huipussaan. On Joulupuu -keräystä, Jouluapua, Hope ja mm. seurakunnat keräävät lahjoja lapsille. Kunnan kautta voi saada jouluksi lahjakortin jolla saa kaupasta jouluruuat. Vähävaraisuus on todella yleistä ja köyhien ja rikkaiden kuilu kasvaa koko ajan Suomessakin.

Mutta kuka todellisuudessa on vähävarainen? Kuka on ansainnut jouluapua?

Kuka määrittää köyhyyden?

Törmäsin facebookissa Jouluapua -sivuston postaukseen, missä Jouluavun ylläpitäjä(t) kertoivat että jotkut ihmiset ottavat itsenäisesti yhteyttä lahjoittajiin, kun se pitäisi tehdä sitä varten tehdyn kartan kautta. Puhe siirtyi postauksen keskustelussa siihen, että lahjoittajat eivät halunneet enää auttaa ketään, koska hyväntekeväisyyttä saanut perhe ei vaikuttanut olevan avun tarpeessa tai eivät edes kiittäneet lahjoittajaa.

Jouluavun kautta siis sadat perheet saavat ruoka- ja lahja-avustusta yksityisten lahjoittajien kautta, ja lahjoittajat ottavat yhteyttä perheisiin jouluapua-kartan avulla, mistä sitten perheet voivat vastata lahjoittajille. Jouluapu toimii siis täysin vapaaehtoisvoimin ja toimii niin sanotusti välittäjänä lahjoittajien ja vähävaraisten perheiden välillä. (Lue lisää täältä)

Kommenteissa Jouluavun sivuilla oli myös pohdittu sitä, että yhdellä perheellä olikin hieno auto, toisella oli rööki suussa lahjoituksia hakiessa ja kolmas osti joulukukkia kaupasta, vaikka lahjoittajalla itsellään ei olisi kuulemma koskaan ”köyhänä” ollut varaa joulukukkiin. Jos ei ole varaa edes lapsen kalsareihin, onko silloin oikeus polttaa röökiä? Ja ennen kaikkea, onko sillä röökiä polttavalla köyhällä oikeus hakea Jouluapua ja hyväntekeväisyyttä?

Tästä aiheesta puhuin myös Yle Perjantain dokumentissa Hyvä köyhä. Siinä pohdittiin, että mitä on hyvä köyhyys? Saako köyhällä olla merkkivaatteita? Iphone? Saako hyvä köyhä polttaa tupakkaa?

Tosiasiassa kukaan ulkopuolinen ei voi tietää toisen perheen asioista. Onko merkkilenkkarit saatu hyväntekeväisyytenä? Onko ne ostettu omalla rahalla lapselle vaikka niihin ei olisi oikeasti ollut varaa, koska lapsi on onnistunut koko kevään törppöilyn sijaan opiskelemaan ja nostamaan arvosanojaan jotta pääsisi lukioon? Onko merkkilenkkarit ostettu palkkarahoilla silloin kun ”köyhä” oli vielä työelämässä? Niin, me emme voi tietää.

Sain itsekin joskus jouluapua ja haukut niskaani lahjoittajalta

Minun oli pakko puuttua Jouluapua-sivulla olevaan keskusteluun ja kertoa oma kokemukseni lahjoitusten vastaanottamisesta. Kopioin sen nyt suoraan tähän:

Täällä kun puhutaan siitä, että ”ei edes kiitetä”, niin pakko sanoa yksi asia. Mä sain sen ensimmäisen ikinä järjestetyn Jouluavun kautta lahjoja lapselle, ruokalahjakortteja ja ruokaa yms. Sillon varmaan avun tarjoajien ja avun saajien määrät oli vähän erilaisia, koska mä sain varmaan joku 200 yhteydenottoa, ja ilmotinkin Jouluavulle että apua, mulle on tullu jo tarpeeksi kaikkea, laitatteko mun tiedot sieltä pois.

Jouluapu oli tosi ruuhkautunu ja teillä ei ollu tarpeeksi apulaisia vastaamassa viesteihin, ja mulle vaan tulvi viestejä päivittäin et mua voitais auttaa. Koska kukaan ei ehtiny ottaa mun yhteystietoja pois kartalta. Yritin vastailla kaikille ja yritin muistaa kiittää kaikkia jos ei kasvotusten niin meilillä. Mut mä en kyenny muistamaan, et kuka oli lähettäny mitäkin, ketä olin jo kiittäny ja ketä en, samalla kun yritin vastailla että en tarvitse enempää apua kiitos vaan, että auttakaa jotakuta joka ei ehkä oo saanu niin paljoo vielä.

”Mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja vaan itkin ja yritin selvitä aamusta iltaan hengissä.

Samalla elin yksinhuoltajana vajaa vuoden ikäiselle vauvalle joka ei koskaan nukkunu, mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja vaan itkin ja yritin selvitä aamusta iltaan hengissä.

Sain sitten yhdeltä naiselta tosi ikävän viestin faceen (oli etsiny mut sitä kautta, vaikka sillä oli mun meiliosote) että ”ei edes sitten kiitosta herunu, sä aiheutit sen että en enää ikinä auta ketään, kiittämättömyys on maailman palkka”. Arvatkaa tuliko mulla itku ja paska fiilis?

Laitoin naiselle viestiä takasin missä selitin kaiken tän ylläolevan, ja että oon loputtoman kiitollinen kaikille, että pyydän anteeksi etten oo sitä kiittäny vielä, koska oon tosi masentunu ja uupunu, ja viestejä tuli niin paljon.

Huomasin että se nainen oli omalla face sivullaan haukkunu mut pystyyn, kun en edes kiittäny, ja että hänen hyväntekeväisyytensä loppu tähän.

Joulu
Minä (ja faija sohvalla) lapsena 90-luvulla

Että ymmärrän kyllä sen et harmittaa auttaa jos näyttääkin siltä ettei toinen oo edes kiitollinen tai vaikuta siltä että tarvis sitä apua, niin muistakaa ettei kaikki asiat näytä ulospäin aina siltä miltä ne vaikuttaa. Musta tuntuu vieläkin pahalta, että joku luuli että olin siitä avusta epäkiitollinen, koska mä muistelen tätä apua neljän vuoden takaa edelleen kyynel silmässä. Mun mielestä toisen auttamisen pitäis lähteä siitä lähtökohdasta että antaa antamisen ilosta, eikä sen takia että vaatii kiitoksia ja kumarruksia. Mun oma kokemus on myös se, että voi olla tosi vaikea sanoa kiitos, kun oikeesti hävettää se että ihmiset auttaa. (Toki, olis oikeesti kohteliasta sanoa se kiitos kylläkin)

Mielestäni on to-del-la törkeää nillittää jossain facebookissa että ”lähetin lahjoituksen enkä edes saanut kiitosta!” Senkö takia lahjoitat? Että saisit vuolaita kiitoksia ja saisit köyhältä sädekehän pääsi päälle? Kyllä, on kohteliasta olettaa että lahjoituksen saanut kiittää. Mutta ei sitä nyt herranjestas lähetä tivaamaan jälkikäteen viestillä, tai haukkumalla pystyyn ihminen somessa!

Lue myös: Vähävaraisille perheille Venner-ruokakassi – mistä tässä on kyse

Joulu

Mieti hetki, minkä takia lahjoitat?

Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää niin paljon toisen asioista, jotta voisi spekuloida ja arvostella, että tämä henkilö ollut tarpeeksi hyvä köyhä. Köyhyys ei aina näy ulospäin muille ihmisille.

Ihmiset voisivat miettiä, että minkä takia lahjoittaa ylipäätään? Sen takia että voisi tuntea ylemmyyttä? Jotta saisi hyvä fiiliksen koska sai niin vuolaat itku-silmässä-polvillaan-kiitokset köyhältä? Jos tosiaan jättää kaiken hyväntekeväisyyden siihen, että joku perhe ei täytä omia kriteerejä köyhyydestä, voi tosissaan miettiä omia tarkoitusperiään.

Jotkut voivat huijata, mutta eikö se ole silloin heidän omallatunnollaan? Pitääkö sekin pieni sitten ottaa pois niiltä jotka apua tarvitsevat? Mielestäni on myös todella kurjaa, että jotkut ihmiset todella huijaavat lahjoittajia, ja se tuntuu aivan varmasti ikävältä. Mutta koitetaan muistaa myös se että varmasti suuri osa näihin keräyksiin osallistuvista ovat rehellisiä ihmisiä ja tarvitsevat apua, ja ovat vilpittömästi kiitollisia kaikesta saamastaan avusta.

Hyvää joulun odotusta kaikille, olemmehan ystävällisiä ja ymmärtäväisiä toisiamme kohtaan!


Lue myös:

3 kommenttia artikkeliin “Joulu ja hyväntekeväisyys – kuka ansaitsee apua?

  1. Oon niin samaa mieltä! Lisäksi mun mielestä on hyvä muistaa se, että usein näissä ilmoituksissa haetaan jouluapua nimenomaan siksi koska halutaan lapsille järjestää edes jonkinlainen joulu. Lapset on aina syyttömiä siihen perheen tilanteeseen, vaikka vanhemmilla olisi minkälaisia elämänhallinnallisia ongelmia niin se ei ole lapsen vika. Oon tehnyt itse sen virheen että luin vauva.fi- palstalta yksi vuosi aiheeseen liittyvää keskustelua ja siellä oli ihan jäätävästi karseita kommentteja. Lopputulema keskustelussa taisi olla se että Suomessa kukaan ei voi mitenkään olla niin köyhä etteikö olisi varaa joulua viettää. Sieltä paistoi niin läpi se ajattelu että köyhyys on aina itse aiheutettua ja kuka tahansa voi vuoden ajan pistää pienistäkin rahoista vaikka 20€ säästöön ja sit käyttää ne rahat jouluna (klassikko säästövinkki köyhille!).

    Argh, olen puhunut.

    1. Ai että nää säästövinkit köyhille!! Siitäkin mulla olis postaus melkeen valmiina 😅
      Kyllä ihmiset on niin ylimielisiä. Kukaan meistä ei voi tietää toisen perheen tarinaa. Sitä paitsi usein vähävarainen häpeää avun pyytämistä saati sitten hyväntekeväisyyttä tuntemattomilta. Mua niin suututti tän postauksen kommentit että oli pakko kirjottaa tästäblogiin. Tuntu niin pahalta ja ärsyttu se että siellä haukuttiin 🙁

  2. Ymmärrän, että lapsille halutaan järjestää mukava joulu, mutta edellyttääkö se isoa vuorta kalliita lahjoja? Toiveina on usein monta kymppiä maksavia juttuja enkä minä työssäkäyvänä raski ostaa edes omille kummilapsilleni niin kalliita lahjoja.

    Olen usein myös hämmentynyt siitä, että toivotaan lahjoituksena jouluruokaa sen hinnan vuoksi. Jouluruokahan on itse asiassa todella halpaa! Kinkku maksaa jonkun verran, mutta siitä syö pitkään. Laatikot ovat etenkin itsetehtyinä suunnilleen ilmaisia, samoin rosolli. Siinähän ne tärkeimmät jo on. 🙂

    Jokainen pyytää tietysti sitä, mitä itse parhaaksi katsoo. Se vain, että monesti oikeasti apua tarvitsevien toiveet hukkuvat niiden joukkoon, joissa vain pyydetään ”taloudellista tukea”, että voidaan käyttää jouluruokien ostosta käytetyt rahat johonkin mukavampaan… Elämä ei vaan valitettavasti toimi niin. Myös hieman paremmin taloudellisesti pärjäävät joutuvat priorisoimaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *