Kategoria: Yleinen

Avoin kirje Jari Ehrnroothille

Avoin kirje Jari Ehrnroothille

Dear Jari,

luin kirjoituksesi Ylen nettisivuilla. Ensin suutuin, sitten tulin äärettömän surulliseksi. Kovat arvot tuntuvat yleistyvän, ja empatiakyky tuntuu myös olevan katoava luonnonvara. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jotkut ihmiset uskovat että köyhyys on aina köyhän oma vika, että ylipainoinen on automaattisesti huonossa fyysisessä kunnossa, sairas ja laiska ja että työtä tekevälle riittää.

Asiat eivät ole mustavalkoisia eikä niin yksinkertaisia kuin kolumnissasi esität. On helppo huudella sieltä pilvilinnoista ihmisille, että ryhdistäytykää yhteisen hyvän vuoksi. Se että se on helppoa huudella, ei tee siitä hyväksyttävää. Päätin vastata muutamaan väitteeseen joita kevyesti heittelit kirjoituksessasi, jotka tuntuivat minusta hyvin kovilta arvoilta.

”Toisin sanoen, vapaamatkustuksen helpot ajat ovat pian muisto vain.”

Mikä on vapaamatkustaja? Se, joka nostaa yhteiskunnan tukia? Eikö ne olekaan tarkoitettu jokaista varten joka niitä tarvitsee? Vai mihin ne minunkin veroeuroni ovat valuneet, joita olen tienannut palkkatöissä, siitä asti kun olin 16-vuotias? En ymmärrä.

Ja se, että kutsut työttömien ja köyhien elämää ”helpoiksi ajoiksi” kertoo ettet tiedä rahvaan elämästä mitään.

”Jokainen alkoholin suurkuluttuja, tupakoitsija, ylipainoinen, liikuntaansa laiminlyövä huonoa elämää elävä henkilö tietää, että elintavoillaan hän sairastuttaa itseään ja siten ottaa ylimääräistä niiltä jotka elävät vastuullista hyvää elämää.”

Oikeasti. En edes viitsi sanoa tähän mitään. Aivan älytöntä. Huono vs. hyvä elämä. Selvä.

”Koulutuspolitiikassa yksilönvastuu tarkoittaa sitä, että jokaisen on kouluttauduttava niin, että hän onnistuu työllistymään.”

Kun kouluttauduin nuoriso-ohjaajaksi kaikki hokivat kuinka alalla on töitä vaikka muille jakaa. Mistä olisin voinut tietää, että kesken opintojeni tulen raskaaksi, jään yksinhuoltajaksi, sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen enkä pysty tekemään pelkkiä ilta- ja viikonloppuvuoroja? Tällä hetkellä en ole varma olenko psyykkisesti siinä kunnossa että voisin edes mennä täysipäiväisesti työelämään. Olen myös huomannut, että työpaikan saa usein se jolla on paljon enemmän kokemusta alalta kuin minulla. Miten voi saada kokemusta jos ei saa töitä? Voin kertoa sinulle Jari, että vaatii aikamoista hel-ve-tin sisua saattaa opinnot loppuun masentuneena yksinhuoltajana, tehdessään työssäoppimispaikassa iltavuoroa myöhään iltaan eikä nuku öitä, koska lapsi heräilee. Koulutehtävät pitää myös tehdä jossain työharjoitteluiden välissä. Kolmen vuoden univaje vielä päälle.

Kun joka päivä herää niin, että miettii miten ihmeessä selviää tästäkin päivästä iltaan asti kun joutuu elämään paniikkihäiriön, masennuksen, ahdistuksen, julkisten tilojen pelon ja traumaperäisen stressin kanssa. Sen lisäksi lapsi, josta joutuu huolehtimaan yksin nukkumatta öitä, ravaten lisäksi lääkäreillä ja leikkauksissa lapsen kanssa.

En kaipaa sääliä, vaan ymmärrystä siihen, että minäkin yritän parhaani joka päivä. Yritän parhaani olla tarpeeksi hyvä äiti, pitää lapseni ja itseni hengissä ja jotenkuten olla mukana tässä yhteiskunnassa. Yritän hitto soikoon parhaani joka päivä, ja sitten luen lehdestä että se ei riitä.

En ole tarpeeksi tuottava yksilö.

”Kun joku rohkea poliittinen päättäjä, kuten kansanedustaja Susanna Koski, esiintyy vapaamatkustusta rajoittavan oikeudenmukaisuuden äänenä, joka vaatii itsenäistä harkinta- ja toimintakykyä kaikilta vapailta yksilöiltä, vanhoilliseen sosialistiseen kollektivismiin sitoutuneet populistit rientävät syyttämään häntä fasistiksi, vaikka hänen ajattelunsa täysin johdonmukaisesti seuraa perustuslakimme ydinarvoa.”

Ydinarvo? Onko Suomen ydinarvo se, että jokainen on oman onnensa seppä, ja masennuskin on vain laiskojen keksimä tekosyy?

Onko rohkeus nykyään sitä, että arvostelee työttömiä? Aikamoista. Jaetaanko suoraan vaikka hihamerkein ihmiset tuottaviin ja ei-tuottaviin yksilöihin? Ei-tuottavat voidaan sitten vaikka kerran viikossa tuoda torille ja heitä voidaan heitellä mädillä tomaateilla.

”Vapauden ja valistuksen valtakunnassa vastuu hyvästä, terveestä, kunnollisesta ja tuottavasta elämästä kuuluu yksilöille – siis aivan jokaiselle meistä. Koska me itsenäiset ja vapaat ihmiset kuitenkin olemme riippuvaisia toisistamme, on reilua, että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Tämän ja vain tämän yleisen vastuuperiaatteen vallitessa rakentuu oikeudenmukainen yhteiskunta.”

Niinpä, on reilua että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Mutta ulkopuolinenko sen sanelee, mikä on tarpeeksi yrittämistä ja mikä ei? Olinko nyt sitten huono kansalainen kun päätin masentua? Ensin kehoitetaan hankkimaan lapsia, tässä maassa on herranen aika liian alhainen syntyvyys, lisääntykää! Sitten kun niin tekee ja sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja joutuu työttömäksi onkin vapaamatkustaja joka elää huonoa elämää. Jestas, mikään ei tässä maailmassa riitä. Onko ihme että niin moni nuorikin ihminen sairastuu burn outiin, kun mikään ei ole tarpeeksi?

Jari hyvä, oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä heikoimmista huolehditaan.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä ei syyllistetä työttömiä samaan aikaan kun systeemit on niin vinksallaan, että työtä on vaikea vastaanottaa.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jossa roviolla ovat umpirikkaat veronkiertäjät ja raiskaajat, eivätkä köyhät, vanhukset, työttömät, ja sairaat ihmiset.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä ei joudu lukemaan näin asenteellista, empatiakyvytöntä ja ylimielistä kolumnia kuin sinun, Jari.

Oikeudenmukainenyhteiskunta on sellainen, missä ennemmin keskitytään epäkohtien korjaamiseen kuin syyllistämiseen.

 

Ystävällisin mutta väsyneen surullisin terveisin,

Tinna

 

Lue lisää:

Pöyristyttävää, että työtön avautuu yhteiskunnan epäkohdista!

Klaus Haapaniemen lastenmallistoon tutustumassa

Klaus Haapaniemen lastenmallistoon tutustumassa

Sain kutsun Klaus Haapaniemen Giants -lastenmalliston esittelyyn Hotelli St. Georgeen. Paikalla oli Rosa Liksom vetämässä aamupalan ohella satujen lukemista. Liksom luki sadun jonka jälkeen jokaisen piti keksiä sana tai lause ja jatkaa tarinaa. Se oli vähän kyllä kuumottavaa, mutta hauskaa koska tarinoista tuli hauskoja.

Haapaniemen mallisto oli leikkisä, hieman synkkä ja printeissä seikkaili satuhahmot. Mielestäni sekoitus Grimmin satuja ja Liisa Ihmemaassa mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. Tykkään siitä, että mallistossa ei ole printtejä tehty perinteisellä pinkkiä prinsessaa tytöille ja sinistä ritaria pojille -tyylillä.

Tapahtuma oli ihanan rento, Rosa Liksom ja tapahtuman juontanut Maria Veitola ovat niin ihania tyyppejä ja St. Georgen huone missä olimme oli tosi kaunis. Tapetit on tehty varta vasten tuota hotellia varten, ja vitsi jos tällaiset saisi kotiin ottaisin heti!
(no siis tietty asutaan kaupungin kämpässä, mutta joo)

Tilaisuudessa oli myös keskustelemassa Giants -malliston suunnittelijat sekä lastenkulttuurin tutkija Susanne Ylönen. Aiheena oli lapsenmielisyys, leikki ja kuinka voisimme vaalia näitä vielä aikuisenakin. Rosa Likson, joka veti meille aikuisten satutuokion, puhui viisaasti siitä että menetämme aikuisena leikkimielisyyden. Tässä maailmassa pitää olla tuottava aikuinen, jolloin luovuus voi kadota. Ihan samaa mieltä olen!

Meidän pitäisi enemmän kyetä heittäytymään leikkimielisyyteen aikuisenakin, eikä elämän tarvitse olla niin vakavaa koko ajan. Katsoinkin tapahtumassa kun lapset kirmailivat ympäri huonetta, ja aikuiset istuivat kiltisti hiljaa paikoillaan. Olen monesti huvituttanut itseäni ajatuksella että aikuiset käyttäytyisivät joskus kuten lapset. Lasten liikehdinnässä ja mielentilassa on jotain vilpittömän ihailtavaa.

Toivoisin että voisin itsekin useammin ottaa lasten ”dance like nobody’s watching” -asenteen. Usein sitä aikuisena on liian korrekti, eikä osata enää heittäytyä.

Tapahtumaa juonsi Maria Veitola, jota olen kauan jo ihaillut. Hänellä on sellainen asenne elämään, että minä olen tällainen, enkä välitä mitä mieltä olette siitä! Itsekin koitan elää oman polkuni mukaan, ja juttelimmekin Veitolan kanssa aiheesta. Kun nostaa esille tärkeitä aiheita, on ihan varmaa että saa kuraa niskaan. Pitää vain oppia käsittelemään se loka, ja olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti, vaikka se satuttaakin välillä.

Nämä kuosit oli kyllä mun mieleen, vaikka en aina näin tummista tykkääkään.
Herrasmies oikealla ei ollut yh-tään kiinnostunut poseeraamaan. Vääntelehti sohvalla ja sanoi että tyyylsäää. Haha!

Nappasin hotellin vessassa kuvan itsestäni. Olin ennen tapahtumaa ihan huonona siitä että omistan vain legginsejä, tennareita ja trikoomekkoja, enkä osaa pukeutua ’aikuismaisen’ hienosti. Mutta kukaan ei ainakaan nauranut minua ulos sieltä, että ihan ok se sitten kai oli, hah. Ja kaiken lisäksi Veitola kehui hiuksiani, jes!

Itse olen aina halunnut pukeutua leikkimielisesti, enkä usein koe olevani ”aikuinen” sen takia. Tuntuu, että aikuistuessaan pitäisi alkaa pukeutumaan jotenkin hillitymmin, mutta miksi pitäisi? Sitä ei vaadita edes työpaikoillani, koska olen lasten ja nuorten kanssa tekemisissä.

Mielestäni on kivaa pukeutua värikkäästi ja vähän erikoisesti. Sen takia onkin onni, että osaan itse ommella, muuten en löytäisi koskaan mitään kivoja vaatteita. Kateellisena aina katson lastenvaateosastoja ja mietin miksei sellaisia printtejä tehdä aikuisillekin.

Klaus Haapaniemen mallistosta on tulossa myös naisille suunnattu mallisto, vihjasinkin tapahtuman jälkeen että mielellään näkisin siellä kellohelmaisen mekon naisille…

 

Lue lisää:

Mutsin tekemä -korvakorut esittelyssä

Kuorsaako lapsesi? Syynä voi olla nielurisat

Kuorsaako lapsesi? Syynä voi olla nielurisat

Olen useamman kerran kirjoittanutkin tänne lapsen univaikeuksista. Synnytyslaitokselta neljävuotiaaksi asti olemme enemmän tai vähemmän valvoneet yöt. Pahimmillaan heräsimme 15-20 kertaa yössä. Yritin tutkituttaa allergioita, refluksia tai mitä tahansa fyysistä syytä mikä voisi olla syynä heräilyyn. Jouduin tappelemaan hoidosta, koska terveyskeskuksissa ei uskottu minua. Kyseltiin että onko ainut lapsi, ja sanottiin mm. että ”vauvoilla ei voi olla refluksia, kaikkihan ne pulauttelee”. Kävimme myös sairaalan unikoulussa, mikä auttoi hetkeksi, mutta heräily jatkui edelleen.

Pitkän, sinnikkään vaatimisen ansiosta saimme lähetteen korvapolille, kun epäilin että nielurisat olisivat syynä heräilyyn, kuorsaamiseen ja hengitysvaikeuksiin yöllä.

Mitä oireita lapsella oli?

Kun poika oli vajaa 3-vuotias, pääsimme vihdoin nielu- ja kitarisaleikkaukseen. Lapsella oli useita oireita, joita olen kirjoittanut ylös monen monille eri lappusille, joiden kanssa olen aina lääkärin vastaanotoille mennyt. Tässä pitkä lista:

  • kuorsaus
  • hengityskatkokset yöllä
  • nuhainen / flunssainen olo – nenä tukossa
  • heräilyä yöllä / painajaisia / itkua
  • hengitys krohisee ja röhisee yöllä
  • nukkuu paremmin leuka ylöspäin tai sänky/tyynyt korotettuna
  • vaikeroi yöllä pitkiä aikoja unissaan
  • valittaa kurkkukipua ja yskii
  • pahanhajuinen hengitys
  • haluaa yöllä juoda vettä
  • narskuttaa hampaita
  • päivällä selvästi väsynyt ja kiukkuinen/levoton
  • kröhii kurkkuaan päivälläkin
  • aamulla huono syömään
  • yskä

Kuten huomaatte, oireita oli pitkä lista, ja voi olla etten muista edes kaikkia. Menin tämän oirelista kanssa useammalle lääkärille ja kukaan ei ottanut minua tosissaan, vaikka itse tiesin että jokin on vialla. Lopulta vaatimalla vaadin lähetteen, jotta pääsisimme parempaan hoitoon kuin terkkarille. Jouduimme kuukausia odottamaan aikaa korvapolille, ja äitinikin yritti soittaa polille useamman kerran eikä kukaan vastannut.

Lopulta sain tarpeekseni, koska tuntui ettei kukaan kuunnellut huoltani, ja marssimme korvapolille paikan päälle. Vastassa oli tympeän oloinen hoitaja, joka moitti meitä kun tulimme paikalle ilman ajanvarausta. Selvisi, että lapsi oli laitettu jonossa ensin kakkos- ja sitten kolmoiskiireelliseksi. Eli toisin sanoen olisimme joutuneet odottamaan lääkäriaikaa ehkä jopa puoli vuotta, jonka jälkeen pääsisimme leikkausjonoon vasta joka on saman pituinen. Ihan käsittämättömän pitkä aika odottaa! Sanoin hoitajalle, että olen kaksi vuotta yrittänyt kertoa, että lapsellani on jokin vialla, mutta kukaan ei kuuntele minua. En ole nukkunut kolmeen vuoteen ja haluan apua NYT ennen kuin sekoan. Lisäksi huolestutti lapsen hengityskatkokset yöllä.

Hoitaja tuli takaisin ja sanoi, että nyt on lääkärille aika samalle viikolle, parin päivän päähän. Vihdoinkin!

Pääsimme vihdoin korvapolin lääkärille, joka vilkaisi lapsen kurkkuun ja totesi heti – nielurisat ovat todella ison oloiset ja varataan heti leikkaukseen paikka jonoon. Yleensä jonot ovat puoli vuotta, mutta uupumukseni vuoksi lähete laitettiin kiireellisenä. Lapsella ei sinänsä ollut hengenvaaraa, mutta itse olin niin totaalisen loppu, kun olin jo pari vuotta yrittänyt sinnitellä viimeisillä voimilla rikkonaiset yöt. Muistaakseni aika tuli parin kuukauden sisään, koska sanoin että otamme vastaan minkä ajan tahansa, pienelläkin varoitusajalla.

Tietysti kävi niin, että lapsi oli flunssassa kun saimme ajan, mutta onneksi uusi aika tuli todella pian (ehkä parin viikon päästä?). Onneksi saimme peruutuspaikan sitten seuraavalle päivälle soitosta!

Miten itse leikkaus meni?

Saavuimme korvapolile heti aamusta. Lasta jännitti kovasti, koska hän silloin vielä pelkäsi lääkäreitä ja sairaaloita tosi paljon. Tietysti sekin jännittää, kun ei tiedä mitä tapahtuu, vaikka kävimme kyllä läpi asiat lapsen kanssa ennen leikkauspäivää.

Esivalmisteluiden jälkeen pääsimme noin parin tunnin päästä saapumisesta leikkaussaliin. Nukutusta pelkäsin etukäteen, ja täytyy sanoa että kokemus oli aika karsea. Lapsi ei siitä muistanut onneksi jälkikäteen mitään. Lasta tietysti pelotti, ja lopulta jouduimme yhdessä hoitajien kanssa pakottamaan lapselle nukutusmaskin naamalle. En pystynyt loppuvaiheessa pidättelemään kyyneliä, vaan aloin itkemään ja samalla hoin ”ei ole hätää rakas”. Heh, tosi vakuuttavaa.

Leikkaus kesti vajaan tunnin, jonka jälkeen lapsi oli hetken heräämössä. Sen jälkeen hän pääsi luokseni. Lapsi voi ensimmäiset pari tuntia aika huonosti, nukkui ja voi pahoin. Muutama tunti vielä siitä, ja hän jo innoissaan söi mehujäätä.

Loppupäiväksi pääsimme jo kotiin, ja iltaan mennessä lapsi oli jo lähes normaali. Seuraavana päivänä joutui jo toppuuttelemaan ettei lapsi riehu liikaa. Särkylääkkeitä tosin hän sai pitkin päivää viikon ajan.

Risat olivat kuulemma olleet todella isot, joten ei ollut ihme ettei lapsi saanut yöllä hengitettyä kunnolla.

Vuosi leikkauksen jälkeen

Tämän vuoden alussa, kun lapsi oli täyttämässä neljä vuotta, kävimme uudestaan leikkauksessa, koska ensimmäinen leikkaus ei auttanut täysin. Oireet helpottivat, mutta eivät poistuneet. Edelleen oli heräilyä yöllä, hengityskatkoksia ja kuorsaamista. Kuulemma joillakin lapsilla nielurisojen osapoisto ei autakaan oireisiin ja loputkin joudutaan poistamaan. Me kuuluimmekin onnekkaina tähän porukkaan! Lapsilla ei poisteta mielellään risoja kokonaan, koska vuotoriski on suurempi pienellä ihmisellä. Usein osapoisto auttaa jo oireisiin.

Odotimme monta kuukautta taas leikkaukseen pääsyä, kunnes vihdoin olimme taas korvapolilla. Tällä kertaa lasta ei jännittänyt yhtä paljon, mutta nukutus oli edelleen hirveä kokemus. Tällä kertaa lapsi tosin ei vastustellut, mutta alkoi surkeana itkemään kun hänet laitettiin leikkauspöydälle makaamaan. Leikkaus meni taas tosi hyvin, eikä mitään ongelmia ilmaantunut. Täytyy kiittää vielä polin työntekijöitä kummassakin leikkauksessa. Ihan loistavaa työtä, ja lapsen pelkotilat osattiin ottaa tosi hyvin huomioon. Kaikki oli todella ystävällisiä ja selittivät tarkkaan kaiken mitä tapahtuu, kotihoidon ja lääkitykset. Jäi hyvä mieli, että olemme hyvissä käsissä.

Tällä kertaa toipuminen oli hitaampaa, koska leikkauksessa poistettiin loputkin risat. Lapsi oli kipeä ja aika surkea viikon ajan, ja toisenkin viikon ajan vielä selvästi toipilaana. Kurkku oli tosi kipeä pitkän aikaa, ja syöminen oli haastavaa.

Viisi kuukautta toisen leikkauksen jälkeen

Nyt melkein puoli vuotta toisesta leikkauksesta, kun lapsi on 4v 3kk, nukumme yöt. Viimeisen muutaman kuukauden aikana lapsi on alkanut nukkumaan, ihan oikeasti. On enemmän öitä kun lapsi nukkuu koko yön, siis heräämättä KERTAAKAAN. Ihan uskomatonta.

Leikkauksen jälkeen tuntui olevan vielä vähän heräilyä ja yöllä vaikeroimista. Olemme leikkauksen jälkeen käyneet lisäksi osteopatiassa kolme kertaa ja se on tuntunut lisäksi rauhoittavan lopullisesti yöt – lapsi ei enää vaikeroi unissaan kun hermosto ei ole enää niin jännittynyt.

Uskon että lapsen temperamentti ja aistiyliherkkyydet vaikuttavat myös unenlaatuun. Jos on ollut liian hektinen päivä, stressiä tai katsottu liian jänniä ohjelmia telkkarista se näkyy yöllä. Leikkaukset kuitenkin ovat auttaneet aivan huikeasti meidän öitä.

Jos olet menossa lapsen kanssa nielurisaleikkaukseen ja jokin asia mietityttää, laita ihmeessä kommenttia niin pyrin vastaamaan kysymyksiin! Itseäni ainakin jännitti tosi paljon ennen leikkausta, että miten kaikki sujuu.

 

Lue lisää:

Vauvavuoden jättämät traumat

Osteopatiaa lapsen unettomuuteen

Viime aikoina ommeltua

Viime aikoina ommeltua

Olen viime aikoina ommellut aika paljon. Olen tehnyt kangslöytöjä kirppareilta ja eräältä ystävältä sain kasan kankaita. On aika kätevää kun kaikki tietävät että ompelen joten olen kavereilta ja sukulaisilta saanutkin kassikaupalla aina välillä kankaita.

Harmittelen aina sitä että joustavia kankaita harvemmin löytää kirppareilta, mutta nyt Kierrätyskeskus on alkanut tekemään Näprä-osastoilleen trikoo/college-pusseja, ja olenkin tehnyt niistä todellisia löytöjä välillä! Vähän aikaa sitten löysin tällaisen pussin Kontulan kiertsistä, ja yhdestä näistä kankaista syntyi äidilleni mekko, kaava on oma.

Meillä on Sulo-pupu hoidossa kuukauden ajan, hän on osoittautunut hyvin innokkaaksi ompelu-apuriksi! ”Mitä, miten niin en auta istumalla kankaiden päällä, vaatimalla kesken kankaanleikkuun rapsutuksia ja syömällä kaavoja?!”

Ompelen tosi harvoin nykyään muille kuin itselleni ja pojalleni ja joskus lahjaksi. Äitini osaa myös ommella, mutta ei ole ommellut pitkään aikaan. Hän on nyt varmaan ainaki vuoden ajan sanonut että haluaisi ommella mekkoja ja hameita itselleen. Mielestäni tämä kiertsin pallokuosi oli ihan äitini näköinen ja onnistuin ompelemaan ihan hänen kokoisensa ja istuvan mekon! Äitini sanoikin että se on se ’ompelijan silmä’.

Muut kankaat olivat tällaisia, ja koko setti vain 5 euroa! Päällimmäiset kankaat olivat noin metrin mittaisia, mustavalkoinen pallokuosi oli pienempiä paloja. Niistä saan lapselle vaatetta.

Olen myös ommellut legginsejä ja mekkoja:

Kaverilta saaduista kankaista syntyi lakka-legginsit, vitsi miten ihanat näistä tuli! Mekko on ommeltu Jujunan (Tuike) kaavoilla joskus vuosi sitten. (Vitsi, että oon väsyneen näköinen tässä! Oltiin Mustikkamaalla kävelyllä eräs sunnuntai-iltapäivä)

Yksisarviskankaasta (Kangaskapina) tuli legginsit. Mutsi 35vee täällä moi! Leggareiden kaava on oma.

Yksisarviskangas leggareissa Eurokangas, mekon kangas Ehta. Täällä kuva koko mekosta!

Joskus on vain pakko ostaa uusia kankaita, Eurokankaassa oli i-ha-nat panda- ja kukkakangas. Niistä syntyi kaksi mekkoa. Kaava on oma, helma on täyskello. Kuvat on otettu Recci-kirppiksen sovituskopissa. Haha.

Takana on naru, sain inspiksen kun yhdessä ompeluryhmässä facessa on ommeltu Suuresta Käsityölehdestä mekko missä on naru takana.

Sulo tuli taas auttamaan kaavahommissa nakertamalla kaavaa.

Otin töissä kuvan mekosta, olin juuri menossa hakemaan kahvia joten sen takia iKaffe kädessä. En ole jaksanut panostaa kunnon kuviin joten saatte luvan kestää näitä räpsyjä!

Rakastan näitä mekkoja! Harmittaa kun en osaa olla ilman legginsejä kesälläkään, kun reidet hinkkaa muuten vereslihalle. Täytyy ostaa lisää pyöräilyshortseja niin ei tule niin kuuma.

Olen muuten jo kauan aikaa halunnut uudistaa tyyliäni ja hankkia paitoja ja housuja. En vain osaa! Mistä te ostatte teidän farkut/housut ja ei-joustavat vaatteet?

 

Masentunut mutsi facebookissa:

 

Lue lisää:

Mutsin tekemä -korvakorut esittelyssä

Pöyristyttävää, että työtön avautuu yhteiskunnan epäkohdista!

Pöyristyttävää, että työtön avautuu yhteiskunnan epäkohdista!

Li Andersson tosiaan twiittasi postaukseni yrittäjyyskokeilusta, ja pyysi ministeri Jari Lindströmiä vastaamaan aiheeseen. Lindström lupasi tutkituttaa asiaa. Lähetin saman palautteen blogipostauksineen sähköpostitse Lindströmille, mutta hän ei siihen vastannut.

Alan itse olla jo aika kyllästynyt tähän aiheeseen, mutta kirjoitetaanpa tästä nyt vielä yksi postaus, kun ministeri Lindström päätti vastata aiheeseen blogissaan.

Nyt sattumalta tosiaan huomasin että Lindström olikin kirjoittanut asiasta. Hän kertoo, kuinka ei aio ottaa yksittäistapaukseen kantaa, mutta silti hän ottaa kantaa minun tapaukseeni ja jopa mainitsee blogini ja kirjoitukseni. Olen iloinen siitä, että ministeritasolla jopa kommentoidaan asiaa, mutta vastaus oli mielestäni aika ympäripyöreä ja keskittyi väärään asiaan.

Hän ei ota kantaa yksittäistapauksiin, mutta silti kautta rantain vihjaa, että tiedämme julkisuudessa vain yhden puolen tarinasta. Ymmärrän sen että kaikkiin kirjoituksiin suhtaudutaan kriittisesti, niin teen itsekin. Mutta miksi näistä ei saisi keskustella julkisuudessa?

Nostin julkisuuteen asian negatiivinen kärki edellä

Mietin etukäteen postausta yrittäjyyskokeilusta, että onko reilua avata tarinaani ilman että toinen osapuoli pääsee avautumaan myös asiasta. Toisaalta en mainitse kenenkään nimiä, enkä haluakaan että tämä on noitajahti työkkärin ja Kelan työntekijöitä kohtaan. Kuten itsekin mainitsin kirjoituksessani, mätä on epätoimivassa systeemissä, ei työntekijöissä.

Ministeri Lindström sanoo, että näitä asioita nostetaan usein julkisuuteen ”negatiivinen kärki edellä”. Voiko tätä minun tapaustani esittää muulla tavalla kuin negatiivinen kärki edellä? Jos aktiivimallissa ja yrittäjyyskokeilussa ei ole mikään toiminut minun kohdallani, eikö silloin ole oikein nostaa näitä asioita esille, jotta systeemiä voisi parantaa? Halusin nostaa asian esille, koska työttömien kohtelussa on monta isoa epäkohtaa, joita yritetään ratkaista aktiivimallilla, joka ei auta vaan hankaloittaa asioita. Nyt tuntuu, että lyödään jo lyötyjä, jotka räpiköivät pärjäämisen ja kuiluun putoamisen välissä.

Lindströmin vastauksesta huokuu se ajatus, että oli pöyristyttävämpää tuoda tapaukseni julkisuuteen kuin itse asia jota yritän nostaa esille. Ministerin mielestä näitä asioita ei kuuluisi ruotia julkisesti. Miksi hän ei sitten vastannut sähköpostiini mitään? Hän vihjaa, että olenkohan kertonut ihan kaiken julkisuuteen, mutta sitähän kukaan ei voi tietää koska julkisuuslaki. Ei ollut tarkoitus nostaa vain omaa tarinaani julkisuuteen julkisuuden vuoksi, vaan sen takia että voisimme keskustella epäkohdista. En ole ainut joka kärsii näistä huonoista päätöksistä, ja kamppailee työttömyyden kanssa.

Minulla ei ole mitään salattavaa, joten minua ei haittaa tuoda asiaani julki, jos voin sillä tavoin muuttaa asioita paremmiksi.

En halua, että tartutaan lillukanvarsiin ja pohditaan onko minun tapauksessani tehty niin tai näin, väärin vai oikein, vaan haluan että työttömien ”aktivoimiseen” tehdään muutoksia. Haluan, että esimerkiksi keikkatyön ja pätkähommien vastaanottamisesta tehtäisiin helpompaa. Siitä voisi vaikka aloittaa epäkohtien muuttamisen. Toinen olisi aktiivimallin peruminen kokonaan.

piiskaa vaan, niin työttömät aktivoituu?

Mutta toki, onhan se helpompaa julkisesti istuttaa ajatus kansalaisiin, että työttömyys on työttömän vika, ja raipalla ”ne” saadaan aktivoitumaan. Sen sijaan että otettaisiin (kokemusasiantuntijoiden) neuvoista vaarin, ja puututaan epäkohtiin. Olen saanut paljon viestejä ihmisiltä jotka kertovat samaa tarinaa – muun muassa keikkatyötä on vaikea tehdä työttömyyskorvauksen lisäksi, joten useat jättävät sen tekemättä. Laiskuutta joidenkin mielestä, toisten mielestä inhimillistä. Kuka haluaa elää jatkuvasti stressin alla, miettien mistä seuraava palkka ja tuet tulevat, vai tulevatko ollenkaan?

Huhuu, hallitus. Kuunnelkaa meitä asiantuntijoita, jotka elämme näiden aktiivimallien kanssa. Me olemme ne asiantuntijat, joita tulee kuunnella jotta saisimme aikaiseksi muutoksia jotka hyödyttävät koko yhteiskuntaa.

Työttömyys ja aktiivimalli ovat kuumia puheenaiheita tällä hetkellä, mutta kohta tulee seuraava kuuma aihe ja työttömät unohdetaan. Mutta me työttömät emme unohda, koska tämä on meidän elämäämme. Me elämme tätä kamppailua joka päivä, ja kärsimme TE-toimiston ja Kelan sekoiluista ja vääristä päätöksistä, sekä aktiivimallin vaikutuksista.

Haluan että asioihin tulee joku muutos, ja nimenomaan muutos parempaan suuntaan. Aktiivimalli ei sitä ole. Yrittäjyyskokeilu voisi olla hyvä muutos, jos sitä vielä hiotaan.

Masentunut mutsi facebookissa:

Lisää samankaltaisia:

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Sivutoiminen yrittäjyys työttömänä – systeemi täynnä sudenkuoppia

 

 

Yrittäjyyskokeilu-farssiin jatkoa

Yrittäjyyskokeilu-farssiin jatkoa

Edellinen postaukseni levisi kuin kulovalkea. Todella moni jakoi sitä heti eteenpäin, ja se pääsi mm. Saku Timosenkin blogiin. Tällä hetkellä postauksen on lukenut yli 26 tuhatta ihmistä. En sinänsä ihmettele postauksen suosiota, aihe onkin hyvin ajankohtainen, ja koskettaa monia suomalaisia jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa kuin minä.

Postaus poiki myös haastattelupyyntöjä. Jutut voit lukea Helsingin Uutisista, Savon Sanomista ja Talouselämästä. Lähetin myös noin 25:lle kansanedustajalle (kaikista puolueista) blogitekstini saatteen kera, ja Li Andersson twiittasi sen eteenpäin ja kysyi Jari Lindströmiltä mitä hän on mieltä asiasta. Lindström sanoin tutkituttavansa asian, mutta enpä ole vielä Jarista kuullut mitään. Hän ei ole myöskään vastannut siihen samaan sähköpostiin jonka Li:llekin lähetin. Toistaiseksi ainoastaan Outi Alanko-Kahiluoto ja Li Andersson on vastannut viestiini.

Olisi kovin naiivia uskotella, että päättäjät (eli Kokoomus ja hallitusporukka) ottaisi köyhien asiat hoitaakseen. He ovat kovaan ääneen puhuneet aktiivimallista, kuinka se on hieno keksintö. He kaavailevat koko ajan uusia ehdotuksia meidän piiskaamiseen.

 

”Kokoomus esittää vastikkeellista sosiaaliturvaa – passiivisuus leikkaisi tukea jopa 40 prosenttia”

– Iltasanomat

Olen saanut paljon kommentteja, viestejä ja sähköposteja teiltä kaikilta, ja kiitos niistä joka ikisestä. Moni on kertonut minulle, kuinka käy läpi samanlaista taistelua työkkärin ja Kelan kanssa. Vaikka minun tapaukseni otettaisiinkin isompaan julkiseen käsittelyyn, on kuitenkin tuhansia jotka ovat samassa jamassa kuin minä. Ei ole oikein lyödä lyötyjä ja asettaa sanktioita ihmisille, jotka muutenkin kamppailevat arjessaan.

Bongasin itseni lööpeistä kauppareissulla!

Tuntuu että hallitus on niin kaukana meistä tavallisista ihmisistä, että heillä ei ole minkäänlaista käsitystä että kuinka nämä aktiivimallit vaikuttavat elämäämme.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että työttömiä pitääkin kannustaa töihin. Nimenomaan kannustaa, eikä heilutella karensseja pään päällä ja pakottaa työhön johon ei sovellu (esimerkiksi terveydentilan takia). Työnteosta pitäisi tehdä kannustavaa eikä rangaistavaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä että ainakin keikkatöiden vastaanottamisesta rangaistaan, kun tukia joutuu odottamaan kunnes on palkkakuitti saatavilla.

– Tukien automaattinen katkaisu on lainvastaista, sanoo vanhempi hallitussihteeri Timo Meling työ- ja elinkeinoministeriöstä Uutissuomalaiselle. – Uusi Suomi

Teinkin pienen parannuslistan, josta hallitus voisi ottaa mallia, kuinka helpottaa työttömien työn vastaanottamista.

1. Keikkatyön ja osa-aikatyön vastaanottamisesta helpompaa. Keikkatyötä tehdessä täytyy esittää palkkakuitti ennen kuin saa työttömyyskorvausta. Tähän täytyisi jotenkin saada muutos, esimerkiksi luottaa työttömän omaan arvioon palkasta. Jos on tiedossa veroprosentti, työtunnit ja palkka, ei ole kovin vaikeaa tehdä arviota. Jokin muu systeemi pitäis kehittää, koska tämä ei selvästi toimi. Olisikohan perustulo tähänkin ongelmaan ratkaisu?

Tuntuu että työttömiä syyllistetään siitä ettei oteta työtä vastaan, mutta usein saattaa olla siitä kiinni, että jos ottaa keikkatöitä vastaan menee kaikki raha-asiat sekaisin. Se ei ole oikein, ja ymmärrän että moni kieltäytyykin sen takia osa-aikatyöstä.

2. Kouluttakaa työntekijät paremmin, jotta jokainen osaisi vastata kysymyksiin ja neuvoa oikein. Tällä hetkellä tuntuu että aktiivimallinkin takia kukaan ei osaa vastata mihinkään ja aina annetaan eri vastauksia riippuen työntekijöistä. Kela ja työkkäri antaa virheellisiä neuvoja jonka takia työtön joutuu maksamaan tukia takaisin. Minullekin on näin käynyt. Tarvitaan myös lisää työntekijöitä Kelaan ja TE-toimistoihin. Kun ei ole tarpeeksi työntekijöitä, käsittelyjonot menevät liian pitkiksi ja se luo stressiä ja rahavaikeuksia työttömälle. On sietämätöntä, jos käsittelyajat venyvät 1-2 kuukauteen.

3. Perheille helpotusta työelämään! Subjektiivinen päivähoito takaa sen että lapsilla on hoitopaikka jo valmiina, koska on vaikeaa (ellei mahdotonta) ottaa vastaan keikkaa jos ei saa hoitoa lapsille. Usein keikkatyövuorot saattavat tulla lyhyelläkin varoitusajalla, jolloin pitäisi lapsella olla jo tarhapaikka valmiina. Vuoropäiväkotejakin on aivan liian vähän tarpeeseen nähden.

4. Jos halutaan että työttömät aktivoituvat, hankkikaa reilusti lisää TE-toimiston kursseja kaikkialle! Esimerkki: itse hain useamman kuukauden ajan yrittäjyyskurssille, ja vasta kolmannella yrityksellä mahduin kurssille. Joka kerta kurssille on ollut 2-3 kertaa enemmän hakijoita kuin paikkoja. Minulla meni turhaan neljä kuukautta odotellessa että mahdun jollekin kurssille. Onneksi sinänsä pääsin kurssille tammikuun puolella tänä vuonna, jos olisin mennyt kurssille viime vuoden puolella olisin vielä joutunut aktiivileikkuriin.

5. Pienyrittäjyyttä tulisi tukea enemmän. Uskon että useampi ihminen työllistäisi itsensä jos ei olisi pelkoa täysin tyhjän päälle jäämisestä ja hurjasta velkaantumisesta. Miksi ei pienyrittäjällä voisi olla samanlainen oikeus sosiaaliturvaan, kuin muilla työntekijöillä?

Ja vielä: lakataan antamasta köyhille ja työttömille ylimielisiä neuvoja kuinka säästää rahaa ostamalla osakkeita. Myös syyllistäminen siitä että köyhyys on köyhän oma vika on todella ärsyttävää. Työttömyys on usein monen asian summa, eikä vain ja ainoastaan laiskuutta. Yritetään hankkia hieman empatiakykyä ja keinoja joilla voidaan auttaa ja helpottaa työttömien arkea syyllistämisen ja haukkumiseen sijaan. Työttömät eivät ole mitään surkeita toisen luokan kansalaisia, joiden päälle voi sylkeä koska veronmaksajat.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri antoi taannoin ihan ilmaisia neuvoja köyhille.

Viimeksi kun puhuin kovaan ääneen mediassa työttömyydestä ja köyhyydestä sain ihan jäätävän määrän paskaa niskaani. Ketä se muka auttaa, kun haukutaan maan rakoon ihminen, joka muutenkin tuntee huonommuutta ollessaan työtön?

Mitä meille kuuluu nyt?

Olen saanut viime kuun vuokran ja laskut maksettua (koko palkka keikkatyöstä tosin meni vuokraan), tämän kuun tulot ovat vielä saamatta. Asumistuella sain sentään maksettua muutaman laskun ja ostettua bussilipun ja ruokaa. Ensi kuun tulot ovat edelleen mysteeri, mutta palkkaa ei ainakaan enää tule, kun keikkatyöt loppuivat. Eli olen työmarkkinoiden saatavilla, vink vink.

Tuntuu että pahin rahastressi helpottaa, mutta kyllä tämä on voimia syönyt. Odotan kuun puoliväliä, jolloin selviää paljon saan palkkaa ja tukia. On todella vaikea suunitella taloutta, kun ei yhtään tiedä paljonko rahaa tulee ja milloin. Aion edelleen tehdä valituksen tästä kokeilusta kun se on ohi, ja toivottavasti nyt pääsisin vielä keskittymään korumyyntiin ennen kuin kokeilu jo loppuu. Ihan uskomaton farssi koko kokeilu.

Nyt tuntuu että olen puhunut niin paljon tästä aiheesta, että ihan kyllästyttää! Huh! Voimia kaikille, jotka rämpivät samassa suossa.

 


Lue edellinen osa yrittäjyyskokeilusta:

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Mutsin tekemä -korvakorut esittelyssä

 

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Maaliskuussa 2018 aloitin työvoimatoimiston kautta sivutoimisen yrittäjyyden kokeilun. Kokeilu kestää neljä kuukautta, jonka aikana työmarkkinatukea saa nostettua, ja neljän kuukauden jälkeen TE-toimisto tekee arvioinnin yrityksestä. Jos yritys katsotaan päätoimiseksi, ei saa enää työttömyysetuutta, ja jos se todetaan sivutoimiseksi voi saada soviteltua työmarkkinatukea.

Aloin siis maaliskuussa tekemään myyntiin korviksia ja mahdollisesti blogiyhteistöitäkin. Huhtikuussa minua onnisti, ja sain lisäksi osa-aikatyön nuorisotalolta pariksi kuukaudeksi.

Tiesin että yrittäjyyden kokeilussa ja osa-aikatyössä olisi omat sudenkuoppansa, kun ne yhdistää soviteltuun työttömyysetuuteen ja byrokratian ankeisiin rattaisiin. Mietin kuitenkin, että minun on pakko yrittää työllistää itseni, edes osittain. En usko että minulla on voimia tai toimivaa liikeideaa (vielä) päätoimiseen yrittäjyyteen. Tämä kokeilu ja sivutoiminen yrittäjyys voisivat kuitenkin olla minulle juuri sopivia – jos ne toimivat.

No, miten kaikki sitten eteni? Voin sanoa, että en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, sen verran älyttömäksi tämä kokeilu meni.

11.3. Saan ensimmäiset tulot yrityksen kautta, ja siitä tulee virallinen yrityksen aloituspäivämäärä

Olen laittanut yhteydenottopyynnön omalle työntekijälle TE-toimistoon, jotta saisimme käyntiin neljän kuukauden kokeilujakson. Nykyään ei saa omaa käsittelijää muilla tavoin kiinni, eikä TE-toimistoon enää niin vaan mennä jonotusnumerolla käymään.

20.3. En ole vieläkään saanut soittoa TE-toimistolta, joten laitan toisen yhteydenottopyynnön netin kautta. En ole ihan varma miten tässä kokeilussa menetellään, koska TE-toimistolla ei ole selkeitä ohjeita.

26.3. Soitan työvoimatoimiston yleiseen numeroon, koska omasta työntekijästäni ei ole kuulunut mitään

Selviääkin, että olisin voinut suoraan soittaa tähän numeroon, sen sijaan että odottaisin yhteydenottoa omalta työntekijältäni. Minua on aina ohjeistettu, että pitäisi olla yhteydessä omaan työntekijään, jolle ei ole olemassa suoraa numeroa, pelkästään yhteydenottopyyntö joka tehdään netin kautta.

Puheluun vastaa työntekijä, joka ei tunnu tietävän mistään mitään. Hänen mielestä minun kuuluisi laskuttaa osuuskunnan tai jonkun muun kautta, koska eihän freelanceri ole niin ”virallinen”. Vaikka sanoin että aion toki kaiken ilmoittaa asiaankuuluvasti verottajalle. Koska minun toimintani on toistaiseksi niin pientä, etten koe tarpeelliseksi esimerkiksi perustaa toiminimeä.

Työntekijän mielestä tilanteeni on niin epämääräinen (freelancer), että minun pitäisi selvityspyyntöön laittaa että olen omassa työssä työllistyvä. Eli toisin sanoen kohtaan ”omaishoitaja”, koska he ovat omassa työssä työllistyviä, kuten minäkin. Koska selvityspyynnössä ei ole muita sopivia kohtia minulle. Ihmettelen kyllä miten käsitöiden myynti ja omaishoitaja muka menevät samaan lokeroon. Ihmettelen myös miten tilanteeni voi olla niin kummallisen ainutlaatuinen kun teen freelancer-hommia.

Työkkärin työntekijän mielestä selvityspyyntöä on vaikea tehdä koska en ole osuuskunnassa eikä minulla ole toiminimeä.

Kysyn työntekijältä, että miten sivutoiminen ja päätoiminen yrittäjyys määritellään eikä hän osaa sanoa. Lauseissa vilahtaa sanat ”periaatteessa” ”voi olla tai sitten ei”. Hän ei osaa neuvoa kuinka tehdä selvitys niin, että työvoimatoimisto ei pitäisi toimintaani päätoimisena, koska sitä se ei ole. Hänen mielestään on hankalaa ettei minulla ole y-tunnusta, mutta samaan hengenvetoon toteaa että ”jos on y-tunnus niin silloin työvoimatoimisto voi todeta sinut neljän kuukauden jälkeen päätoimiseksi yrittäjäksi”. Kun kysyn, onko heillä joku siellä joka osaa vastata kysymyksiini, hän sanoo että no ei mutta voinhan googlata. Selvä. Hän sanoo että voi lähettää minulle linkkejä sähköpostitse. Hän on myöhemmin lähettänyt linkit uusyrityskeskukseen, jotka minulle ovat jo tutut. Miten TE-toimistoilla ei voi olla yrittäjyyteen liittyvää neuvontaa!?

Työntekijä neuvoo tekemään selvityspyynnön omalla sivulla TE-toimiston sivuille ja hän sanoo laittavansa sinne minun omille sivuilleni pyynnön johon voin vastata.

27.3. Käyn katsomassa onko selvityspyyntöä tullut sivuille, enkä näe siellä mitään uutta

Soitan työkkäriin uudestaan, ja nyt toinen työntekijä neuvoo kuinka pyyntö tehdään. Selviääkin, että se täytyy itse tehdä, eikä odotella sitä että joku työntekijä laittaa sinne pyynnön johon vastata. Tällä kertaa työntekijä neuvoo minua kuinka pyyntö kuuluu tehdä. Hurraa.

Laitan selvityspyynnön heti työkkärin puhelun jälkeen. Ja sitten odotellaan.

10.4. Kelan sivuille ilmestyy lausunto

”Hyvä asiakas Olemme saaneet työvoimapoliittisen lausunnon, jonka vuoksi olemme keskeyttäneet työttömyysetuutesi maksamisen 11.3.2018 alkaen. Työ- ja elinkeinotoimisto tutkii oikeutesi saada työttömyysetuutta ja antaa siitä työvoimapoliittisen lausunnon Kelalle. Saat Kelasta uuden päätöksen, jos sinulla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen lausunnon perusteella. Muussa tapauksessa työttömyysetuutesi maksamista jatketaan ilman uutta päätöstä.”

Eli tukeni katkaistaan selvityksen ajaksi. Näinhän ei pitänyt käytännössä tapahtua, kun tämä uusi neljän kuukauden kokeilujakso tuli voimaan alkuvuodesta.

12.4. Soitan tE-TOIMISTOON taas KERRAN ja kyselen selvitykseni perään

Kuulemani mukaan heillä on kovasti ruuhkaa, ja päätös tulee noin 22 päivässä. Mitään muuta infoa en saa, kuin että nyt vain pitää odotella.

Vähän tämän puhelun jälkeen Kelasta soitetaan, että toimeentulotukipäätös, joka minulle oli tehty marraskuuhun asti, lakkautetaan koska olen yrittäjä. Minun pitäisi hakea toimeentulotukea uudestaan, jos koen sille tarvetta.

19.4. Soitan vuokranantajalleni, etten tiedä milloin saan vuokrani maksettua, kun odottelen työkkärin päätöksiä. Sentään olen saanut kaikki laskut maksettua huhtikuulta.

Harkitsen samalla soittavani taas työkkäriin, mutta en kykene. Tämä on todella uuvuttavaa ja vienyt paljon kallisarvoista aikaa ja energiaa yritykseni (ja arkeni) pyörittämisestä.

23.4. On kulunut melkein kuukausi siitä kun laitoin selvityspyynnön

Soitan työkkäriin. Sieltä sanotaan, että täytyy vaan seurata omilta sivuilta, kyllä se päätös sinne tulee. Kuulemma käsittelyjonot ovat pompanneet 30 päivään. Kysyn, että eikö tämän uuden kokeilujakson pitänyt juuri estää tämä, ettei tukia katkaista. Kyllästyneen oloinen työntekijä sanoo, että kyllähän se nyt niin menee, että sinä laitat selvityksen, ja se käsitellään, ja jonot on 30 päivää. Ei käy kyllä kateeksi Kelan ja TE-toimiston työntekijöitäkään, he saavat varmasti myös lokaa niskaan vihaisilta asiakkailta.

24.4. Päätös on vihdoin tullut!

Ainut vain, että siellä on väärä päivämäärä yrityksen aloittamiselle, elokuu 2017. Mitä ihmettä, mistä he ovat sen päivämäärän saaneet?! Olen koko ajan sanonut, että yritystoiminta alkoi 11.3.2018.

Lisäksi siellä on jo tehty päätös siitä että olen sivutoiminen yrittäjä, vaikka minunhan piti vasta aloittaa neljän kuukauden kokeilujakso. He siis vihdoin käsittelivät selvityspyyntöni, mutta kaikinpuolin väärin!

Kelan sivuilta löytyy kryptinen, huonosti kirjoitettu viesti:Hakijan ilmoituksen mukaan työllistyy omassa työssä. Hakija myyn käsitöitä ja tekee blogin kautta blogiyhteistöitä joista saan palkkaa. Blogiyhteistyöt hakija laskuttamaan laskutuspalvelun kautta. Käsitöitä myy freelancerina oman tilin kautta. Hakija aloittanut ko. toiminnan elokuussa 2017. Hakija työllistyminen omassa työssä katsotaan sivutoimiseksi. Hakijalla ei ole y-tunnusta. Poist.”

Kurkkaan Kelan sivuille, eikä siellä ole työttömyysilmoitusta ajalta 11.3.-3.4. ollenkaan. Eli en pääse edes laittamaan hakemusta maaliskuun osalta, vaan siellä on suoraan huhtikuun hakemus.

En ymmärrä mitään.

Eli uutta soittoa Kelaan sekä työkkäriin.

25.4. Soitan aamulla työkkäriin ja kysyn PÄÄTÖKSESTÄ

Työntekijä lukee tietojani ja ihmettelee myös päätöstä. Sillähän ei ole mitään tekemistä selvityspyyntöni kanssa! Väärä päivämäärä ja koko aihekin – minunhan piti vasta aloittaa neljän kuukauden kokeilu eikä saada päätöstä siitä että olen sivutoiminen yrittäjä.

Saan ohjeeksi laittaa oikaisupyynnön meilillä suoraan heille jotka tekevät päätöksen, saatteen kera että asia on kiireellinen. Kerroin että viimeksi odotin kolme viikkoa yhteydenottopyyntöä omalta työkkärin työntekijältä, ja tätä virheellistä päätöstä lähes kuukauden. Omalle käsittelijälläni kun ei ole puhelinnumeroa mihin soittaa, tai osoitetta johon lähettää sähköposti. Uskomatonta että asiaa ei voi käsitellä puhelimitse tai jonkun kanssa kasvokkain. Pitää lähettää meili, ja toivoa että se menee perille ja että joku lukisi sen.

Soitan myös Kelaan, koska sieltä tulee jo viesti, että he vaativat yritykseni välitilinpitoa sekä tuloja elokuulta 2017. Kerron että selvitän työkkäristä asiaa ja vaadin oikaisua. Mitään etuuksiahan minulle ei heru kunnes uusi oikaistu päätös tulee – jos tulee. Työkkärin tuntien mikä vaan on mahdollista.

Laitan myös yhteydenottopyynnön omalle käsittelijälleni työvoimatoimistoon. He lupaavat automaattisen viestin mukaan olla yhteydessä viimeistään 3.5.2018.

26.4. TE-toimiston työntekijä soittaa

Saan vihdoin puhelun työntekijältä, joka on käsitellyt pyyntöni. Hän on tehnyt päätöksen, mututuntumalla. Hän on katsonut netistä googlaamalla, että olen aloittanut blogin kirjoittamisen elokuussa 2017, ja silloin ei voi kuulemma väittää että tämä on uusi yritys. Hän kautta rantain vihjaa, että rehellisyys maan perii, ja että enkös olekin koko ajan myynyt näitä koruja? Ja että sanopas nyt ihan rehellisesti, milloin olet nämä blogihommat aloittanut? Olen aivan suu auki, ja sanon että kuule ihan rehellisesti, olen aloittanut blogin kirjoittamisen vuosi sitten, enkä ole siitä enkä koruista tai mistään käsitöistä tienannut senttiäkään rahaa.

Hän sanoo, ettei toki väitä että valehtelisin, mutta kyllähän kaikki tulot pitää veroihin ilmoittaa. Ja että jos ei niin tee, niin silloin ne tulee sitten kyllä maksettavaksi jossain vaiheessa. Kohtelu mitä puhelun aikana sain oli todella alentavaa ja nöyryyttävää, ja ilmeisesti he tekevät mutu-tuntumalla näitä päätöksiä, kysymättä mitään itse henkilöltä jota asia koskee. Jos hän olisi suoraan vaan soittanut minulle ja kysellyt, olisimme varmasti saaneet asian heti käsiteltyä. Saako TE-toimiston työntekijä päättää minun asioistani, perustuen siihen että on googlannut minut? Eikö tiedon pitäisi perustua puhtaasti selvityspyyntööni eikä hänen salapoliisityöhönsä?

Hän oli sitä mieltä että eihän se nyt mihinkään vaikuta että he ovat tehneet päätöksen sieltä elokuulta, eikä tämän vuoden maaliskuulta. Sanoin että kyllä se vaikuttaa, kun Kela alkoi heti kyselemään välitilinpääöksiä ja tulotietoja yritykseltäni elokuulta asti.

Eihän se voi niin mennä, että työkkärin virheellinen päätös on ja pitää, vaikka sanon että se on virheellinen!?

Hän soittaa takaisin juteltuaan esimiehelleen, ja tekee päätökseen korjauksen, että blogi on harrastustoimintaa ja koruja myyn. Tämä sen takia, että he eivät voisi katsoa blogia vanhaksi yritykseksi, koska olen aloittanut sen jo viime vuonna. Hän selittää, että ”monet” ovat yrittäneet huijata, että he ovat aloittaneet uuden yrityksen, kun tosiasiassa se on aloitettu jo viime vuonna. Tällä tavalla he yrittävät päästä vilpillisin keinoin mukaan tähän uuteen systeemiin joka tuli voimaan tänä vuonna, että saa harjoittaa yritystoimintaa neljän kuukauden ajan ilman että se vaikuttaa tukiin. Eli koska muutkin huijaavat ja valehtelevat, niin minuakin väitetään valehtelijaksi?

Eli toisin sanoen, TE-toimiston työntekijöillä on valta päättää omaan tietoonsa perustuen, miten asiat ovat heidän mielestään.

2.5. Saan vihdoin Kelan puolesta lähettää huhtikuun osalta työttömyysetuuden hakemuksen

En tosin saa rahaa ennen kuin on näyttää palkkakuittia osa-aikatyöstä. Eli joudun odottamaan tukea ainakin kaksi viikkoa vielä, ja laskupino kasvaa. Kaksi vuokraakin on maksamatta.

15.5 palkkaa ei kuulu, joten otan yhteyttä työnantajaani. Palkkojen ajoissa on ollut ruuhkaa ja ongelmia, eikä palkkaani saada maksettua ajallaan. Lisäksi 16.5. kaikki kaupungin verkot ovat epäkunnossa, joten asiaa ei päästä edes selvittämään. Hieno homma!

18.5. Palkka tuleekin vasta viimeinen päivä toukokuuta, eli silloin saisin palkkakuitin, jotta saisin työmarkkinatukea. Soitan Kelaan ja kysyn mitä he voivat tehdä asialle, koska en voi olla vielä kahta viikkoa rahatta, kun palkkakaan ei tule ja sen myötä ei myöskään työttömyyskorvaus, jota olen tässä vaiheessa jo kaksi kuukautta odottanut. Työntekijä sanoo, että hän laittaa asian kiireellisenä eteenpäin, jos he voisivat maksaa työmarkkinatuen ennakkoon ilman palkkakuittia.

21.5. Saan viestin Kelan asiointipalveluun jossa sanotaan että työmarkkinatukea ei voi maksaa ennakkoon, koska olen saanut omasta työstä tuloja. Siis MITÄ. Nyt alan kiehumaan todella. Olen tosiaan viimeisen kahden kuukauden aikana tienannut kokonaiset 20 euroa korvakoruilla, koska en ole tämän sotkun ja osa-aikatyön ohella jaksanut tehdä yhtään mitään yrityksen eteen. Koko Kela sotku ja rahattomuus on stressannut niin, etten ole kyennyt tekemään muuta kuin vaan selviytymään päivästä toiseen ja selvittelemään näitä sotkuja.

Asiointipalvelun viestin mukaan päätös on nähtävissä seuraavana päivänä. En saa selvää Kelan kryptisestä viestistä, että mitä nyt tapahtuu, mutta ilmeisesti huomenna se selviää.

22.5. Päätös on tullut, ja laitan huhti-ja toukokuun alulta pyydetyt tiedot. Ilmeisesti minulle maksetaan ainakin osa rahoista pian.

23.5. Tulee yhden kuukauden (maaliskuun) työttömyyskorvaus, jolla en saa edes vuokraa maksettua. En tiedä mitä teen, koska en tiedä milloin saan seuraavan kerran lisää rahaa, kun Kelan työntekijän pitää käsitellä loput työttömyysajan hakemukset. Aivan uskomatonta, että ihmisiä pompotellaan tällä tavalla.

Tämä kaikki on stressannut aivan älyttömästi

Olen tämän takia saanut paniikkikohtauksia, minulla on ollut ahdistusta ja univaikeuksia. Olen ollut äärimmäisen stressaantunut, koska en ole tiennyt milloin päätös tulee, tai milloin saan rahaa seuraavan kerran. Vuokra ja laskut ovat myöhässä ja tili tyhjä. En ole ehtinyt saamaan yrityksen kautta tuloja koska en ole ehtinyt tai jaksanut tämän selvittelyn takia tekemään koruja tai markkinoimaan niitä tarpeeksi. Eihän minulla ole edes rahaa hankkia lisää mitään materiaalejakaan!

Ensin vaaditaan aktivoitumista, ja kun niin tekee, joutuu raha-ongelmiin.

En ole yli kahteen kuukauteen saanut työttömyystukea, enkä saa niitä kaikkia kunnes on esittää palkkakuitti. Onneksi sentään saan yhden osuuden, niin saamme ruokaa. Sain toukokuun alussa toimeentulotukea ”lainaksi” enemmän kuin normaalisti saan. Eli tulossa olevista tuloista voidaan pidättää joku summa koska olen saanut toimeentulotukea. Kukaan ei vaan osaa sanoa, miten paljon he ottavat tulevista tuista pois ja milloin.

Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi pystyä suunnittelemaan taloutta? Minulle on se ja sama paljonko saan rahaa, kunhan tiedän miten paljon on tulossa ja milloin! Työnteon pitäisi AINA kannattaa kotona olemisen sijaan, mutta tämä sekoilu ei ihan hirveästi jostain syystä minua innosta. Tuntuu että teen p*rse ruvella töitä, mutta rahaa ei tule mistään kolosta. (tosin, tämähän on esimakua yrittäjyydestä…)

Kun hallitus koko ajan vaatii meitä olemaan aktiivisia, voisivatko he laittaa systeemit kuntoon jotta se olisi mahdollista?

Tällä hetkellä, tähän tietoon perustuen, en halua ryhtyä tähän rumbaan enää koskaan. Tuntuu että ainoat vaihtoehdot ovat kokopäivätyö tai työttömyys. Kaikki keikkatyöt ja sivutoimiset yrittäjyydet ovat aivan mahdottomia käytännössä toteuttaa, jos ne onnistuvat näin surkeasti kuin minulla. Harmi vain, että kokopäivätyötä on niin nihkeästi nykyään saatavilla.

Ja miettikää sitäkin, että työkkärille ei riitä aktivointi-toimenpiteeksi se, että kokeilee yrittäjyyttä vaan pitäisi hakea ja olla valmis tämän kaiken päälle ottamaan vastaan kokopäivätyötä. Ihan älytöntä, eikö se jo riitä aktivointina että perustaa yrityksen?

 

 

Masentunut mutsi facebookissa:

Lue lisää:

Yrittäjyyskokeilu-farssiin jatkoa

Sivutoiminen yrittäjyys työttömänä – systeemi täynnä sudenkuoppia

Mutsin tekemä -korvakorut esittelyssä

Mutsin tekemä -korvakorut esittelyssä

Kuten olette varmastikin lukeneet, olen aloittanut korvisten tekemisen ja myynnin sivutoimisena yrityksenä työkkärin kautta. Neljän kuukauden kokeilu loppuu kesällä, jolloin katson jatkanko hommaa vai en. Se riippuu myös pitkälti siitä, minkälaisen päätöksen työvoimatoimisto tekee yrityksen muodosta. Jos he päättävät että se on sivutoimista, voin mahdollisesti jatkaa toimintaa. Kokopäiväiseen yrittäjyyteen minusta ei (vielä) ole.

Kokeilu ei ole ollut ihan mutkatonta, olen tällä hetkellä muun muassa ollut ilman työmarkkinatukea kaksi kuukautta, mikä on tällä hetkellä suurin tulonlähteeni. Kerron asiasta lisää myöhemmin, kunhan vain jaksan. Työkkärin ja Kelan kanssa tappelu kyllä uuvuttaa, ja se aika ja energia jonka olisin voinut käyttää yrityksen asioihin, on nyt viimeisen kuukauden ajan mennyt työkkärin kanssa tappeluun.

No, joka tapauksessa, otimme korviksista kuvia Media Posse Helsingin Heidi Meriman kanssa. Korviksia tulee myyntiin heidän verkkokauppaansa.

Tykkään käyttää materiaalina nahkaa, ostan nahkavaatteita kirpputoreilta ja teen niistä laukkuja ja korviksia. Olen myös maalannut näitä nahkakorviksia. Ostan kirpputoreilta paljon erilaisia tavaroita kuten mittanauhoja, joista teen korviksia. Täten monet korvikset ovat uniikkeja, ja niitä ei ole ns. sarjatuotannossa.

Myöhemmin tulee vielä tarkempia kuvia itse korviksista, nyt otettiin tällaisia fiiliskuvia.

Kaikki kuvat: Heidi Merima

Joko seuraat Mutsin tekemä instaa? Sinne tulee vähän väliä korviksia lisää myyntiin!

Mitä piditte korvakoruista ja kuvista?

 

Lue lisää:

Sain töitä!

Mekko jämäpaloista

Hyvää äitienpäivää kaikille – myös teille rikkinäisille äideille

Hyvää äitienpäivää kaikille – myös teille rikkinäisille äideille

Ihanaa äitienpäivää!

Haluan myös muistaa kaikkia teitä yksinhuoltajia jotka tunnette itsenne yksinäiseksi äitienpäivänä.
Kaikkia jotka ovat menettäneet oman äitinsä tai kenties ei ole koskaan päässyt tutustumaan omaan äitiinsä.
Kaikille teille jotka olette lapsen menettäneet ja teille jotka haaveilette äitiydestä, mutta ette syystä tai toisesta ole äiti.
Äitienpäivä ei ole kaikille onnellinen päivä täynnä kukkia ja sänkyyn tuotuja kahveja.

Kaikille teille rikkinäisille äideille, jotka tuntevat joka päivä syyllisyyttä kaikista niistä asioista mitkä olette mielestänne tehneet väärin tai huonosti. Kaikille teille, jotka illlalla aina vannotte, että huomenna teen paremmin. Kiittäkää itseänne tänään niistä asioista mitkä olette tehneet hyvin, ja niistä hetkistä jolloin olette yrittäneet parhaanne, sen hetkisessä tilanteessa.

Minä muistan tänä päivänä kiittää onneani siitä, että minulla on ihana perhe ja ihana äiti ja maailman ihanin poika. Olen neljä äitienpäivää jo viettänyt ja taputan itseäni siitä olalle, että olen selvinnyt äitiydestä ja sen tuomista haasteista ja onnen hetkistä ilman toista vanhempaa.

 

Halauksia kaikille teille.

 

Lue myös:

Yksinhuoltajan äitienpäivä

Ommeltua – uusi reppu ja legginsit

Ommeltua – uusi reppu ja legginsit

Olen kauan jo yrittänyt hioa täydellisen repun ja laukun kaavoja. Tässä kokeilussa pääsin aika lähelle! Yritin kehittää reppua niin, että tarvittaessa siitä voisi tehdä käsilaukun ja saada sen olalle, mutta se jäi vähän puolitiehen.

Näytin puolivalmiin repun serkulleni (jonka kanssa aina suunnitellaan käsitöitä) ja hänen mielestään se oli minulle liian tylsä ja konservatiivinen (miten hyvin serkkuni tunteekaan minut…). Se tarvitsi selkeästi lisää väriä! Joten pistin roiskien pinkillä kangasvärillä.

Alaosassa on nahkatakista leikattu kaistale, jonka ompelin etupuolelle kiinni niin, että siitä muodostuu kaksi etutaskua.

Lisäksi etupuolella on vetoketjullinen tasku, sisäpuolella on musta vuori missä on hedelmäkuvioita. Lisäksi sisäpuolella on kaksi avointa taskua.

Ainut mikä tässä repussa mättää, on alaosa, koska ompelukoneeni ei oikein kestä niin paksuja kohtia. Pelkään että repun hihnat napsahtaa sieltä irti! Ensi kerralla taidan tehdä repun niin, että alaosa on myös kangasta.

Huomasinkin että minulla oli taas paljon itsetehtyä päällä – krookuslegginsit, punainen timanttimekko, vaaleanpunainen neuletakki, reppu ja korviksetkin! Ja sen lisäksi vielä lapsenkin housut.

 

Lue lisää:

Katsaus vanhoihin käsityölehtiin – pluskoon kaavat ja läskiviha