Kategoria: Työttömyys

TE-toimiston johtaja: aktiivimallissa ja yrittäjyyskokeilussa ei ole ohjeita!

TE-toimiston johtaja: aktiivimallissa ja yrittäjyyskokeilussa ei ole ohjeita!

Annoin taannoin haastattelun yrittäjyyskokeilusta Lännen Medialle, johon kuuluu mm. Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kaleva ja Turun Sanomat. Useimmat verkkojulkaisut ovat maksumuurin takana, mutta Pohjalaisesta bongasin minun tekemäni viiden kohdan korjauslistan terveisinä Kelalle ja TE-toimistolle. Myös Keskipohjanmaa-lehdestä löytyy pidempi haastattelu. He olivat myös saaneet edellä mainitut tahot vastaamaan näihin minun parannusehdotuksiini, ja luettuani ne en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Päätin tehdä vielä jutun, missä vastaan näihin vastauksiin.

Nämä viisi kohtaa on siis lainattu tuosta Pohjalaisen artikkelista, ja alimpana aina minulta vielä kommentti artikkelin vastaukseen.

1. Nopeampia päätöksiä

”Kun virastot eivät tee päätöksiä kohtuullisessa ajassa, se rasittaa asiakkaan hermoja ja lompakkoa. Siksi Pehkonen haluaisi lisää työntekijöitä sekä Kelaan että työvoimatoimistoon.”

TE-toimisto vastaa:

Uudenmaan TE-toimiston johtaja Jarmo Ukkonen ymmärtää Tinna Pehkosen kokemuksia, mutta muistuttaa, että laki työttömyysturvasta on tiukka. Selvityksiä joudutaan vaatimaan. Keväällä ja kesällä käsittelyssä on ollut ruuhkaa.

– Olen ehdottomasti samaa mieltä, että työttömyysturvaa koskevat päätökset pitäisi tehdä niin nopeasti kuin mahdollista. Tämän turvaamiseksi esimerkiksi Uudenmaan TE-toimisto lisäsi työttömyysturvayksikössä työskentelevien määrää.

vastaukseni kommenttiin:

Aijaa, niinkö? Vai että lisäsi työntekijöitä, ei ainakaan tämän kevään aikana huomattu ollenkaan, itse asioin juuri nimenomaan Uudenmaan TE-toimiston kanssa. Jos käsittelyajat ovat yli kuukauden, se on ai-van liian pitkä aika odotella päätöstä! Olisin mielelläni kuullut tähän vastauksen tyyliin: ”olemme todella pahoillamme edelleen venyvistä käsittelyajoista, ja olemmekin jo suunnitelleet ottavamme lisää työntekijöitä, jos jonot edelleen ovat näin pitkiä.”

2. Selkeämmät säännöt

”Kun Pehkonen haki yrittäjyyskokeiluun, hän törmäsi siihen, että päätöksiä tekevät työntekijätkään eivät tienneet, mistä on kyse. Jokainen virkailija vastasi eri lailla, vaikka kysymys oli sama.

– Ei riitä, että kysymykseen saa vastaukseksi ”en tiedä” tai ”ehkä”, kun on kyse ihmisen toimeentulosta.”

TE-toimisto vastaa:

Yrittäjyyskokeilu, johon Pehkonen osallistui, aiheutti viranomaisille päänvaivaa, koska sen soveltamiseen ei ollut ohjeita. Sama kävi aktiivimallin kanssa, kun TE-hallinto ei osannut sanoa, mikä kelpaa aktivoinniksi ja mikä ei.

Jarmo Ukkonen on samaa mieltä siitä, että virkamieskunta pitäisi perehdyttää uusiin asioihin jo etukäteen, jotta ohjeistus olisi oikeaa.

– Valitettavan usein erilaiset päätökset ja lakimuutokset pamahtavat kentälle vaillinaisin ohjein.

VASTAUKSENI KOMMENTTIIN:

Niinpä, jopa TE-toimiston johtaja myöntää että tämä on hölmöläisen hommaa! Kukaan ei tiedä mistään mitään ja ihmiset kärsivät, koska hallitus haluaa rankaista työttömiä asettamalla hutiloiden tehtyjä aktiivimalleja. Mutta mikäs siinä, kunhan saadaan näennäisesti tilastot siistiksi, niin hallitus voi taputtaa itseään olalle hyvästä työstä.

Edelleen voi ihmetellä että miksi, MIKSI pistää eteenpäin hirveällä vimmalla lakialoitteita, joita ei ole tutkittu kunnolla? No tietysti siksi, että saadaan esille se, että hallitus kyykyttää työttömiä, niitä ryökäleitä jotka eivät tee mitään penniensä eteen. Ja kansa nyökkäilee että hyvä hyvä, oikein niille. Tehkööt jotain elantonsa eteen, kuten me muutkin! Onko oikein laittaa tuhannet ihmiset kärsimään näiden hutiloitujen päätösten takia? Veikkaisin, että Kelan ja TE-toimistonkin henkilökunta on saanut aimo annoksen asiakkailta paskaa niskaan tämän takia. Ei ole heidän syynsä, että hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan. Jos edes tutkitaan.

Lännen Median haastattelusta kuva

3. Keikkatyön tekemisestä helpompaa

”Osa-aikaisesti töitä tekevä voi saada soviteltua työttömyysetuutta. Palkkakuitin odottelu saattaa kuitenkin viivästyttää tukien maksua jopa puolitoista kuukautta. Näin kävi Pehkoselle, kun työnantajan it-ongelmien takia palkanmaksu oli myöhässä.”

Kela vastaa:

Kelan lakimies Eeva Vartio sanoo, että työttömyysetuutta on mahdollista saada ennakkomaksuna tällaisessa tilanteessa.

– Kela tekee arvion tuloista ja maksaa työttömyysetuuden arvion perusteella, kun asiakas toimittaa selvityksen työsuhteen kestosta, päivittäisistä työtunneista ja bruttopalkasta.

Hän myös toteaa, että esimerkiksi asumistukiasiassa Kelan tehtävä ei ole ottaa kantaa siihen, millaiset vuokrasopimukset asiakkaiden kannattaa tehdä.

– Tarvittaessa neuvomme, miten erilaiset vuokrasopimukset vaikuttavat tuen määräytymiseen.

VASTAUKSENI KOMMENTTIIN:

Onpa jännä, että soitin varta vasten Kelaan kysyäkseni voiko työttömyysetuutta maksaa ennakkomaksuna ja vastaus oli että ei pysty. Virkailija puhelimessa sanoi, ettei ole ihan varma voiko näin tehdä, joten hän pyysi toista työntekijää ilmoittamaan onnistuuko maksu, jos palkan määrä ja työtunnit ovat tiedossa. Mutta ei, ei voitu maksaa ennakkoon. Helppohan se on ylhäältä päin sanoa että näin se menee, kun käytäntö on usein sitten ihan jotain muuta.

Kelan tehtävä ei ole ottaa kantaa siihen millaiset vuokrasopimukset kuuluu olla, mutta silti oli neuvottu väärin jonka takia jouduin maksamaan takaisin tukia. Ei mennyt ihan putkeen tämäkään asia. Jos kysyn Kelalta, tarvitseeko meillä olla erilliset vuokrasopimukset, ja sanotaan että ei tarvitse, uskon silloin virkailijaa.

Kun kuukausia myöhemmin sanotaankin, että vuokrasopimus ei kelpaa tukea varten, kenen vika se silloin on? Ainakin minun tapauksessani sanottiin suoraan että syy oli Kelan eikä minun, kun oli neuvottu väärin. Silti jouduin maksamaan asumistukea takaisin monta sataa euroa.

4. Enemmän porkkanaa kuin keppiä

”Pehkonen oli tosi vihainen, kun virkailija vihjasi, että hänellä oli varmasti ollut jo aikaisemmin tuloja blogistaan ja käsitöistään.

– Tuntui nöyryyttävältä ja epäreilulta, että heti epäillään huijaamisesta, kun yrittää tehdä jotain elantonsa eteen.”

Kela vastaa:

Eeva Vartio muistuttaa 300 euron suojaosasta. Sen verran työtön voi ansaita kuussa, ilman että se vaikuttaa etuuden määrään. Sen jälkeenkin jokainen palkkana maksettu euro vähentää etuutta vain 50 senttiä.

vastaukseni kommenttiin:

Eihän tuolla suojaosalla ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että minua syytettiin huijaamisesta? Tässä oli kyse siitä että työntekijä epäili minun pimittäneen tuloja työkkäriltä ja verottajalta. Jännä, ettei kukaan ota kantaa tähänkään asiaan. Haluaisin tehdä tästä valituksen, mutta en oikein tiedä miten ja minne.

5. Vähemmän ilmaistyöpaikkoja

”Pehkonen on ollut useita kertoja työharjoittelussa TE-toimiston kautta, mutta se ei ole koskaan poikinut oikeaa palkallista työpaikkaa. Nykyisen työnsä hän löysi tutun ihmisen kautta.

– Harjoittelijat toimivat yrityksille vain ilmaistyövoimana.

Oikeasti hyödyllisiin koulutuksiin taas on vaikeaa päästä. Pehkonen joutui hakemaan kolme kertaa, ennen kuin pääsi TE-toimiston yrittäjyyskurssille.”

TE-toimisto vastaa:

Jarmo Ukkonen puolustaa työharjoitteluja sillä, että moni pääsee niiden avulla työhön kiinni tai tutustumaan uuteen alaan.

– TE-toimisto ei missään tapauksessa tue mitään ilmaistyövoimaharjoitteluja, vaan niillä pitää aina olla jokin peruste. Jos tällaisia nousee esiin, ne tutkitaan heti. Tukia myönnetään vain sellaisille työnantajille, jotka toimivat tässä asiassa oikein.

vastaukseni kommenttiin:

Olisin mielelläni lukenut ihan tilastoja tähän asiaan liittyen, että kuinka moni oikeasti saa työpaikan harjoittelun jälkeen. En ainakaan itse löytänyt netistä helposti mitään virallista tietoa. Uskon että tässäkin Jarmo Ukkonen yrittää vain pestä kätensä asiasta toteamalla että kyllä niitä töitä saa. Ainakin tämän Uusi Suomalaisen vuoden 2009 uutisen perusteella vain 12,3% työharjoittelijoista työllistyy harjoittelun jälkeen. Miksi pitäisi palkata joku, kun ilmaiseksikin saa?

Tukia myönnetään vain sellaisille työnantajille, jotka toimivat tässä asiassa oikein.” Sallikaa minun nauraa! Täältä voi lukea jutun missä nainen haki palkkatyöhön Vero Modaan, ei päässyt, mutta työkkäri ehdotti vähän sen jälkeen samaan paikkaan työharjoittelua ilmaiseksi. Näitä tapauksia riittää. Saku Timonen on monesti myös kertonut kuntouttavan työtoiminnan ja työharjoitteluiden olevan mielivaltaista orjatyötä.

Asiasta on monesti mediassa puhuttu, mutta eihän tähän ongelmaan tartuta oikeasti. Sen sijaan tehtaillaan kaiken maailman aktiivimalleja työttömien pään menoksi. Kansan Uutisissa kirjoitti Jarno Strengell hyvän näkökulman vuonna 2017 työharjoitteluista:

”Ongelmana lisääntyvässä työharjoittelussa on se, että osa työnantajista käyttää työharjoittelu- ja tukityöllistämismahdollisuuksia hyväkseen eli sama työnantaja ottaa vuodesta toiseen harjoittelijoita paikkaamaan henkilöstövajetta ja irtisanottuja työntekijöitä, eikä työnantajalla ole aikomustakaan lisätä vakituisten työntekijöiden määrää.” Jarno Strengell, Kansan Uutiset

Onko meillä toivoa siitä että asiat joskus muuttuisivat? Voiko kansanedustajat saada ikinä aikaiseksi sellasia lakeja että työttömiä ei rankaistaisi, ja yhteiskunta ei pitäisi työttömiä saamattomina luusereina? En tiedä, tuntuu samalta kuin hakkaisi päätä seinään, mutta onneksi olen vielä toistaiseksi kovapäinen.

Tällä hetkellä aktiivimalli ei koske minua, ainakaan ensi vuoden toukokuuhun asti. Sen jälkeen työsopimukseni loppuu enkä tiedä jatkuuko se, ja joudun taas pelkäämään pääni puolesta. Toisaalta meidän kaikkien pitäisi pelätä, koska saatamme kuka tahansa joutua työttömäksi milloin tahansa.

 

Oletko kokenut jotain samanlaista TE-toimiston tai Kelan kanssa asioidessasi? Kommentoi alle, jos olet!

 

LUE LISÄÄ:

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Yrittäjyyskokeilu loppui, mitkä ovat tunnelmat kokeilun jälkeen?

Yrittäjyyskokeilu loppui, mitkä ovat tunnelmat kokeilun jälkeen?

Puolitoista kuukautta sitten loppui yrittäjyyskokeilu, toiselta nimeltään yrittäjyysfarssi. Täältä voit lukea postaukseni aiheesta, joka levisi lehtiin ja Saku Timosen blogiinkin asti. Myös ministeri Jari Lindström otti kantaa (tai siis vihjaili ettei suuri yleisö tiedä kaikki faktoja tapauksestani, ja ihmetteli miksi aina pitää mennä negatiivinen kärki edellä) ja Li Andersson tenttasi ministereitä asiasta. Lähetin kymmeniä sähköposteja kansanedustajillekin asiasta, mutta harva heistä vastasi mitään, eli näin paljon asia heitäkin kiinnostaa.

Nyt olo on uupunut ja hyvin kyllästynyt tähän byrokratiaan ja koko sotkuun. En jaksaisi puida tätä asiaa enää yh-tään, mutta tehdäänpä vielä viimeinen yhteenveto, siitä miten lopetin yrittäjyyskokeilun. Kun päättäjät asettavat työttömille ukaaseja, mutta eivät puhu näiden päätösten seurauksista, pitää meidän jotka elävät tätä arkea ja jaksavat huutaa, huutaa entistä kovempaa.

Kovasti työkkäristä peloteltiin etukäteen että teet niin tai näin, voi kokeilun jälkeen olla vaikeaa todistaa sivutoimisuus, ja minut katsottaisiin päätoimiseksi yrittäjäksi. Luin paljon myös muiden ihmisten kokemuksia siitä, että kokeilun jälkeen voisi olla vaikea todistaa ettei ole enää yrittäjä. Voitte kuvitella, että alun selvittelyn ja sekoilun jälkeen todella jännitti miten minun käy kokeilun loputtua. Joutuisinko taas odottamaan kuukauden päätöstä, kokeilun lopettaakseni?

Selvityspyyntö laitettu – miten kauan odottaisin päätöstä tällä kertaa?

Kukaan ei kokeilun loppumetreillä (tai alkumetreilläkään) antanut mitään ohjetta miten toimia, joten soitin työkkäriin. Sieltä sanottin, että minuun ollaan yhteydessä ”luultavasti päivää ennen kuin kokeilu loppuu”. Eipä oltu, kuinka yllättävää. Laitoin yhteydenottopyynnön työkkäriin 11.7. kun oli kokeilun viimeinen päivä. Olin yllättynyt kun heti seuraavana päivänä minulle soitettiin, koska viimeksi laitoin kaksi pyyntöä eikä kukaan koskaan soittanut takaisin parin viikon odottelun jälkeen. Työntekijä sanoi lähettävänsä minulle selvityspyynnön johon minun tulisi vastata. Hän voisi lähettää pyynnön sen jälkeen kun kirjaudun ulos omalta asiointisivultani (omalta koneeltani) mol.fi:stä, koska muuten pyyntö ei ehkä saavu perille. Hyvä että on tekniikat kunnossa, tuli ihan mieleen vanhat kunnon ajat, kun internetiin ei päässyt jos joku puhui kotona lankapuhelimeen.

Sain selvityspyynnön ja siellä piti laatia uusi työllistymissuunnitelma. Sivuilla luki, että työnhakuni on voimassa 14.8. asti, kunhan tekisin uuden suunnitelman 30.7. mennessä. Tein suunnitelmaehdotuksen (haen töitä itsenäisesti), sekä tiedon siitä että lopetan yrittäjyyskokeilun ja olen taas työtön. Ja sitten vain odottelemaan että työkkäri käsittelee pyyntöni. Sillä aikaa Kelan maksatus tietysti keskeytetään.

Yritystoiminnan lopettaminen oli yllättävän helppoa – se vain kesti kauan

Miten olisikaan käynyt, jos olisinkin ottanut toiminimen tai y-tunnuksen kokeilun ajaksi, mutta sitten todennut että en jatkakaan yrittäjyyttä? Olisi varmasti ollut haastavampaa todistaa, etten jatka enää. Yritystoimintani lopettaminen oli helppoa siinä mielessä, etten byrokratiasotkujen takia oikeastaan päässyt edes alkuun yrittäjyydessä. Tämän neljän kuukauden kokeilusta minulla meni puolet asian selvittämiseen ja päätösten odottamiseen, ja lopulta väärien päätösten korjaamiseen. Ihan naurettavaa.

Ja nyt minulla on lisäksi valtava läjä korviksia myyntiä varten, jos olisin edelleen työttömänä en voisi enää myydä niitä, ellen haluaisi aloittaa uudestaan koko sotkua työkkärin kanssa asiasta.

Korviksia, anyone? Mietin tässä, jospa avaisi verkkokaupan näitä varten tässä syksyn aikana. Mutta mitäs jos joudun taas työttömäksi, katsotaanko minut silloin yrittäjäksi? Kuva: Pekka Pehkonen

Odotin yli kuukauden selvityspyynnön käsittelyä – taas kerran

Laitoin siis 12.7. selvityspyynnön vireille työkkärin omilla sivuillani, jolloin Kelan maksatus keskeytettiin saman tien. Kolmen viikon päästä soitin työkkäriin ja kysyin, voiko käsittelyä nopeuttaa, koska olisi taas kohta vuokranmaksun aika, ja pelkäsin etten taaskaan saisi tarpeeksi rahaa edes siihen. Työkkäristä sanottiin, että seuraile vaan omia sivuja, sinne se päätös tulee. Mihinkään ei voi vaikuttaa, koska jonot ovat ”jotain yli 30 päivää” käsittelyille. Hienoa.

Odotellessani laitoin taas kerran vireille toimeentulotukihakemuksen, ja sieltä sainkin sen verran rahaa lainaan että sain vuokran maksettua. Missään ei tosin sanottu että se olisi laina, vaan edelliseltä kerralta oppineena, tiesin että tästäkin rahasta osa tullaan perimään takaisin, kun työttömyyskorvaukset tulevat. Kukaan ei vain kerro että miten paljon, mistä ja milloin, kerralla vai osissa.

17.8. tulee vihdoin työkkärin sivuille tieto, että työmarkkinatuki on myönnetty. Tällä välillä olin ehtinyt jo käydä useammassa työhaastattelussa, sain työpaikan ja ehdin olla siellä viikon, ennen kuin TE-toimiston päätös tuli. Kelan sivuille oli tullut seuraavana päivänä tieto, että minulle maksetaan kahden eri summan verran työmarkkinatukea 21.8. ja 22.8. Siellä ei tosin kerrottu mitään, että peritäänkö näistä rahoista vähän tai vähän enemmän, jotta saisin toimeentulotuen velkani maksettua takaisin. Eli saisin joko rahaa, tai sitten ei.

kelan takaisinperinnästä pitäisi olla selkeämmät ohjeet

Soitin Kelaan ja sieltä sanottiin, ettei päätöksiin takaisinperimisistä voi vaikuttaa etukäteen mitenkään. Kun aloitin yrittäjyyskokeilun, työkkärirahat viivästyivät ja sain tt-tukea lainaan, he perivät työmarkkinatuesta kerralla takaisin 250 euroa. Käteen jäi 13,28€. Olisin ihan mielelläni silloin maksanut tämän summan erissä, niin ei olisi ollut pakko ottaa lainaa, jotta saisimme ruokaa loppukuuksi. Kelan päätös perinnästä tuli kuitenkin niin yllättäen, että se oli laitettu jo maksuun ilman että tiesin asiasta, joten en voinut enää vaikuttaa asiaan mitenkään. Joskus ainakin perinnästä on voinut tehdä maksusuunnitelman, jolloin tukia ei peritä kaikkia kerralla takaisin. On ihan mahdotonta etukäteen varautua tällaisiin rahaloviin, kun perinnästä ei kerrota etukäteen.

On muutenkin ihan älytöntä veivata edestakaisin näitä tukia, kun yksi tuki viivästyy, maksetaan toista tukea, josta sitten maksetaan tuki tuella takaisin. Vähemmästäkin menee pää sekaisin. Oli muuten kiva, kun sain toimeentulotukea työmarkkinatuen sijaan, oli siellä pahat ukaasit, että tiesinhän että toimeentulotuki on viimesijanen tukimuoto. No shit Sherlock.

Arvatkaa ottiko päähän, kun oli heti saman tien itse laittanut kaikki tarvittavat tiedot työkkäriin, ja siellä kestää ja kestää tehdä päätös. Ja sitten vielä syyllistetään siitä, että haen toimeentulotukea. Huoh.

21.8. eli tänään sain osan heinäkuun työmarkkinatuesta tilileni, eikä tällä kertaa oltu peritty mitään takaisin toimeentulotukien takia. Huomenna pitäisi tulla pienempi erä työmarkkinatukea vielä, katsotaan peritäänkö siitä jotain. Vai kenties ensi kuun asumistuesta? Ei ainakaan ole tylsää tämä Kelan kanssa venkslaaminen, saa aina olla jännittävästi varpaillaan.

Lue myös: Avoin kirje Jari Ehrnroothille

sain kokopäivätyön, mutta ensimmäinen kuukausi mennään rahattomana

Sain siis 9.8. alkaen täyspäiväisen työpaikan, mutta ennen kuin palkka alkaa rullaamaan, olen ollut aika lailla rahattomana odotellessani työttömyyskorvauksia. Minun pitäisi ostaa töihin menoa varten ulkovaatteita jotka ovat sään kestäviä (onneksi on vielä lämmin eikä sada!) sekä seutulippu, joka maksaa yli 100 euroa. Onneksi on olemassa kännykkälippu, muuten en olisi mitenkään päässyt edes töihin ennen kuin palkkaa tulee! Onneksi saamme myös lapsen kanssa syödä tarhassa ja töissä, muuten olisi aika tiukat paikat.

Saimme muuten työmarkkinatukea odotellessamme apua seurakunnalta, joten vinkkinä muillekin, seurakunnilta saattaa saada tiukan paikan tullen esim. ruoka-kauppaan avustuksen! 

Ja ONNEKSI pääsin töihin edes määräajaksi (ensi vuoden toukokuulle), jotta ei tarvitse pelleillä Kelan ja työkkärin sotkujen kanssa. Kyllä helpottaa henkisesti (ja taloudellisesti) aika lailla, voitte uskoa.

Ja älkää peljätkö, vaikka olenkin siirtynyt paremman väen puolelle työelämään (*sarkasmi*), en unohda työttömien asioita silti. Jatketaan taistelua kuomat!

 

______________________________________________________

Lue myös:

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Kun työtön äiti työllistyy – miten arki muuttuu?

Kun työtön äiti työllistyy – miten arki muuttuu?

Olen ollut hieman yli viikon kokopäivätyössä, päiväkodissa. Ensimmäinen viikonloppu on pitkästä aikaa koittanut, työttömänä kun ei viikonloppuja tunneta. Miltä on tuntunut olla töissä vihdoin kaikkien näiden vuosien jälkeen?

Olen viimeksi ollut kokopäivätöissä vuonna 2011 eli seitsemän vuotta sitten. Työskentelin silloin postinjakajana. Sen jälkeen olen ollut opiskelemassa/osa-aikatyössä samanaikaisesti, välillä pätkiä työttömänä, opiskellut lisää ja saanut lapsen. Olin lapsen kanssa kotona 2,5 vuotta, viimeistelin nuoriso-ohjaajan opintoni ja valmistuin työttömäksi. Olin työttömänä vähän päälle vuoden, kunnes menin nuorisotalolle osa-aikatyöhön ja samaan aikaan aloitin työkkärin kanssa yrittäjyyskokeilun (yrittäjyyskokeilusta on tulossa vielä yksi postaus, joten jääkää kuulolle). Viime kesän olen ollut työttömänä ja kotona lapseni kanssa. Olen siis viime vuodet tehnyt melko lailla kaikkea hyvinkin sekalaista.

Olen ensimmäistä kertaa lapsen saamisen jälkeen kokopäivätyössä, ja ensimmäisen työviikon jälkeen olen aivan puhki mutta myös innoissani. Lapselle tulee aika pitkiä hoitopäiviä, mutta joudun valitsemaan joko taloudellisen vakauden tai lapsen kanssa olemisen. Tällä hetkellä valitsen ainakin ensi vuoden toukokuun loppuun taloudellisen vakauden.

Uskon että moni perheellinen kamppailee näiden samojen asioiden kanssa, etenkin me kaikki jotka hoidamme arjen yksin, ilman toista aikuista.

Minusta tuntuu, että laitan onnellisuusnaamion kasvoilleni, lähden aamulla tarhalle ja töihin ja mietin, miten kauan jaksan tätä pyöritystä. Laitan lapseni hoitoon, jotta voisin hoitaa muiden lapsia. Kun kerroin pojalleni että olen tarhassa töissä, hän sanoi että ihan tyhmää. Ei se ole oikea työpaikka, kun aikuinen on tarhassa, siellähän on vaan lapsia! Arjen muutokset ovat olleet isoja sekä minulle että lapselle.

Toisaalta olen ollut todella innoissani. Olen ensimmäistä kertaa masennuksen syvien vesien jälkeen töissä. Olin tällä viikolla kahdessa tiimipalaverissa, työkavereiden kanssa. Olen kuunnellut podcasteja työmatkalla ja litkinyt kahvia kahvitauoilla. Minulla on siis hei palavereita, työmatkoja ja työkavereita! Olen päässyt mukaan aikuisten ihmisten kerhoon. Sellaiseen, missä valitetaan myöhässä ollutta bussia aamulla ja ihastellaan työkaverin uutta laukkua. Sellaiseen, missä kukaan ei koko ajan syyllistä siitä etten ole tuottava yksilö tässä yhteiskunnassa. Minusta tuli normaali, työssäkäyvä aikuinen, joka voi juhlissa ”mitä teet työksesi” -kysymykseen vastata ”olen töissä päiväkodissa”.

Listasin muutaman asian, jotka muuttuvat nyt kun olen (edes hetken) kokopäivätyössä.

Palkka tulee varmasti kuun viimeinen päivä

Tämä on yksi suurimpia muutoksia. Tiedän, että palkka tulee tilille samana päivänä kuukaudesta, ja tiedän paljonko rahaa tulee. Kun elää tukien varassa, on mahdollista että tulot muuttuvat kuukausittain, ja päätöksiä tehdään välillä mielivaltaisesti tai virheellisesti. Ikinä ei voi tietää, mitä peritään yhtäkkiä takaisin, tai laki muuttuu ja joutuu aktiivimallin leikkurin alle.

tunnen itseni osaksi yhteiskuntaa

Kun on työttömänä, saa jatkuvasti kuulla olevansa toisen luokan kansalainen. Jos ei suoraan, niin epäsuorasti. Tämä aiheuttaa häpeää. Minä harvemmin häpeän mitään, mutta välillä on vaikeaa tutuille ja etenkin tuntemattomille myöntää olevansa työtön. Vaikka kaikki eivät tuomitsekaan, tuntuu se häpeä vahvasti silti itsessäni. Tähän kun yhdistetään vielä yksinhuoltajuus, masennus, paniikkihäiriö ja ahdistus, voitte kuvitella kuinka innoissani olen small talkista tuntemattomien kanssa. Olenkin koittanut pyrkiä eroon näiden aiheiden stigmasta ja olla rehellinen itselleni ja muille. Työttömyydessä ei ole mitään hävettävää, toisin kuin yhteiskunta koittaa vähän väliä meille niin uskotella.

Se, että vain rahaa tuottava yksilö on hyväksyttävä yksilö yhteiskunnassamme, on ihan paskapuhetta. Meidän kuuluisi kaikkien olla samalla viivalla, oli sitten työtön tai työssäkäyvä. Valitettavasti näin ei ole edelleenkään vuonna 2018 ja sen takia puhunkin näistä kovaan ääneen.

Lue myös: Kun sairaslomalla potkut sain – tarina työttömyydestä

Työttömyys saattaa aiheuttaa rahavaikeuksia, ahdistusta ja velkaantumista

Kun on kauan työttömänä, huomaa mitä pitkäaikainen köyhyys ihmiselle tekee. Se alkaa ahdistamaan, ja kun rahaa on vähän, täytyy joka kuukausi jättää jotain ostamatta. On helppo huudella kokopäivätöistä vakaiden tulojen kanssa, että kyllä tuolla rahalla selviää, pitää vaan itse tehdä hernekeitot ja kerätä marjoja pakkaseen. Että kyllä minäkin selvisin puoli vuotta pienillä tuloilla. On kuitenkin eri asia kamppailla vuodesta toiseen vähällä rahalla.

Minullakin kävi niin alkuvuodesta, että olin odotellut pari kuukautta Kelan päätöksiä, jouduin lainaamaan rahaa ja vetämään luottokortin yli jotta saisimme ruokaa. Siitä lähti iso velka-lumipallo vyörymään, otin lisää velkaa jotta saisin entiset maksettua, ja jos tähän vielä lisättäisiin esimerkiksi pikavippejä, ollaankin kohta niin sanotusti kusessa.

On helppo syyllistää masentunutta työtöntä holtittomasta rahankäytöstä, velkaantumisesta ja kyvyttömyydestä suunnitella järkevästi talouttaan. Kuitenkin kun järjellä asiaa ajattelee, voi kuvitella kuinka vaikeaa on tällaisessa tilanteessa suunnitella tuloja ja menoja järkevällä tavalla. Sekin aiheuttaa turhaa syyllisyyttä ja häpeää, kun toitotetaan että kyllä tuolla rahalla pitäisi selvitä.

Aikaa on vähemmän, mutta rahaa ja innostusta enemmän

Kun on työttömänä, on aikaa harrastaa, ommella ja tehdä vähän kaikenlaista. Ongelmana usein vain on se, ettei ole rahaa ylimääräiseen. Tunnistan itsestäni sen, että jos olen pidempiä aikoja tekemättä mitään, innostus kaikkeen tuntuu sammuvan. Kun päivät muistuttavat toisiaan, eikä ole mitään paikkaa mihin mennä aamulla, alkaa helposti ahdistumaan ja passivoitumaan. Kun on jotain järkevää tekemistä (kuten työpaikka jonne mennä joka aamu), tuntuu vapaa-aika myös mukavammalta. Se tuntuu vapaa-ajalta.

Katsotaan miten syksy tästä etenee, itse ainakin odotan innoissani ensimmäisiä palkkoja, jotta voin maksaa velkoja pois ja ehkä hemmotella itseäni ja poikaanikin vähän jollain pienellä. Olkaahan kärsivällisiä, jos blogi hieman hiljenee syyskuussa myös, kun yritämme totutella uuteen arkeen.

Käykää ihmeessä seuraamassa instaani, sinne päivittelen myös meidän arjen kuulumisia. Olen koittanut päivittää insta storieseja myös ahkerasti, käykää katsomassa!

 


Lue myös:

Yrittäjyyskokeilu-farssiin jatkoa

 

Sain töitä!

Sain töitä!

Kuten otsikko kertookin – sain töitä! Teille jotka seuraatte instaani, ei tule enää uutisena tämä, olen siellä jo hehkuttanutkin asiaa.

Minusta tulee siis päiväkodin täti! Sain Vantaalta päiväkodista työpaikan, kokoaikaisen vielä! Ryhmä on pienehkö, 3-5-vuotiaiden ryhmä. En malta odottaa että ensi viikolla pääsen töihin!

Vähän jännittää miten jaksan, mutta tällä hetkellä olen tosi innoissani. En ole ollut kokopäivätyössä vuosiin, kun olen opiskellut ja välillä ollut työttömänä, ja välillä osa-aikatyössä.

Ompelin itsellni uuden mekon uuden työpaikan kunniaksi. Huomatkaa muuten kuvassa ruskettunut yläkroppani vs. valkoiset jalkani, haha. Kangas on Eurokankaan palalaarilöytö, ja kaavana käytin Jujunan timanttia muokattuna. Perhoshihat on oma kaavaräpellys.

Olen ollut lauantaista asti lapsivapaalla, ja lapsi on tiistaihin asti vanhempieni luona. En ole koskaan ennen ollut erossa lapsestani kolmea yötä! Jännittävää. Ajattelin, että pieni breikki tekisi hyvää, kun olemme koko kesän olleet kotona kahdestaan, ja ensi viikolla alkaa uudenlainen arjen rumba.

Blogissa on kesän aikana ollut vähän hiljaiseloa, ainakin rankoista aiheista. On tuntunut että pitää ottaa vähän etäisyyttä vaikeiden aiheiden käsittelystä. Olen ollut aika väsynyt. Väsynyt ihmisiin, väsynyt elämään, väsynyt työkkärin ja Kelan kanssa tappeluun. Yrityskokeilu loppui viime kuussa. Olen nyt taas odottanut 26 päivää sitä, että työkkäri käsittelee selvityspyyntöni yrityskokeilun lopettamisesta.

Soitin sinne viime viikolla ja siellä sanottiin että jonot pääkaupunkiseudulla ovat yli 30 päivää että ei voi muuta kuin odottaa. Ja tietysti Kela on katkaissut työttömyysetuuteni siksi aikaa, ja sen takia minulle maksettiin TAAS ns. liikaa toimeentulotukea. Joka sitten varmasti peritään takaisin, kun työttömyysetuus tulee, eli kun rahaa tulee se menee takaisin Kelalle samantien, eikä minulle jää käteen mitään. Näin kävi jo aiemmin, kun aloitin yrittäjyyskokeilun, silloin meni raha-asiat ihan täysin perseelleen. ARGH.

Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan, mutta olen varma että tästä lähdetään nousemaan vain ylöspäin. Ainakin pääsen hetkeksi pois Kelan ja työkkärin limbosta!

Avoin kirje Jari Ehrnroothille

Avoin kirje Jari Ehrnroothille

Dear Jari,

luin kirjoituksesi Ylen nettisivuilla. Ensin suutuin, sitten tulin äärettömän surulliseksi. Kovat arvot tuntuvat yleistyvän, ja empatiakyky tuntuu myös olevan katoava luonnonvara. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jotkut ihmiset uskovat että köyhyys on aina köyhän oma vika, että ylipainoinen on automaattisesti huonossa fyysisessä kunnossa, sairas ja laiska ja että työtä tekevälle riittää.

Asiat eivät ole mustavalkoisia eikä niin yksinkertaisia kuin kolumnissasi esität. On helppo huudella sieltä pilvilinnoista ihmisille, että ryhdistäytykää yhteisen hyvän vuoksi. Se että se on helppoa huudella, ei tee siitä hyväksyttävää. Päätin vastata muutamaan väitteeseen joita kevyesti heittelit kirjoituksessasi, jotka tuntuivat minusta hyvin kovilta arvoilta.

”Toisin sanoen, vapaamatkustuksen helpot ajat ovat pian muisto vain.”

Mikä on vapaamatkustaja? Se, joka nostaa yhteiskunnan tukia? Eikö ne olekaan tarkoitettu jokaista varten joka niitä tarvitsee? Vai mihin ne minunkin veroeuroni ovat valuneet, joita olen tienannut palkkatöissä, siitä asti kun olin 16-vuotias? En ymmärrä.

Ja se, että kutsut työttömien ja köyhien elämää ”helpoiksi ajoiksi” kertoo ettet tiedä rahvaan elämästä mitään.

”Jokainen alkoholin suurkuluttuja, tupakoitsija, ylipainoinen, liikuntaansa laiminlyövä huonoa elämää elävä henkilö tietää, että elintavoillaan hän sairastuttaa itseään ja siten ottaa ylimääräistä niiltä jotka elävät vastuullista hyvää elämää.”

Oikeasti. En edes viitsi sanoa tähän mitään. Aivan älytöntä. Huono vs. hyvä elämä. Selvä.

”Koulutuspolitiikassa yksilönvastuu tarkoittaa sitä, että jokaisen on kouluttauduttava niin, että hän onnistuu työllistymään.”

Kun kouluttauduin nuoriso-ohjaajaksi kaikki hokivat kuinka alalla on töitä vaikka muille jakaa. Mistä olisin voinut tietää, että kesken opintojeni tulen raskaaksi, jään yksinhuoltajaksi, sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen enkä pysty tekemään pelkkiä ilta- ja viikonloppuvuoroja? Tällä hetkellä en ole varma olenko psyykkisesti siinä kunnossa että voisin edes mennä täysipäiväisesti työelämään. Olen myös huomannut, että työpaikan saa usein se jolla on paljon enemmän kokemusta alalta kuin minulla. Miten voi saada kokemusta jos ei saa töitä? Voin kertoa sinulle Jari, että vaatii aikamoista hel-ve-tin sisua saattaa opinnot loppuun masentuneena yksinhuoltajana, tehdessään työssäoppimispaikassa iltavuoroa myöhään iltaan eikä nuku öitä, koska lapsi heräilee. Koulutehtävät pitää myös tehdä jossain työharjoitteluiden välissä. Kolmen vuoden univaje vielä päälle.

Kun joka päivä herää niin, että miettii miten ihmeessä selviää tästäkin päivästä iltaan asti kun joutuu elämään paniikkihäiriön, masennuksen, ahdistuksen, julkisten tilojen pelon ja traumaperäisen stressin kanssa. Sen lisäksi lapsi, josta joutuu huolehtimaan yksin nukkumatta öitä, ravaten lisäksi lääkäreillä ja leikkauksissa lapsen kanssa.

En kaipaa sääliä, vaan ymmärrystä siihen, että minäkin yritän parhaani joka päivä. Yritän parhaani olla tarpeeksi hyvä äiti, pitää lapseni ja itseni hengissä ja jotenkuten olla mukana tässä yhteiskunnassa. Yritän hitto soikoon parhaani joka päivä, ja sitten luen lehdestä että se ei riitä.

En ole tarpeeksi tuottava yksilö.

”Kun joku rohkea poliittinen päättäjä, kuten kansanedustaja Susanna Koski, esiintyy vapaamatkustusta rajoittavan oikeudenmukaisuuden äänenä, joka vaatii itsenäistä harkinta- ja toimintakykyä kaikilta vapailta yksilöiltä, vanhoilliseen sosialistiseen kollektivismiin sitoutuneet populistit rientävät syyttämään häntä fasistiksi, vaikka hänen ajattelunsa täysin johdonmukaisesti seuraa perustuslakimme ydinarvoa.”

Ydinarvo? Onko Suomen ydinarvo se, että jokainen on oman onnensa seppä, ja masennuskin on vain laiskojen keksimä tekosyy?

Onko rohkeus nykyään sitä, että arvostelee työttömiä? Aikamoista. Jaetaanko suoraan vaikka hihamerkein ihmiset tuottaviin ja ei-tuottaviin yksilöihin? Ei-tuottavat voidaan sitten vaikka kerran viikossa tuoda torille ja heitä voidaan heitellä mädillä tomaateilla.

”Vapauden ja valistuksen valtakunnassa vastuu hyvästä, terveestä, kunnollisesta ja tuottavasta elämästä kuuluu yksilöille – siis aivan jokaiselle meistä. Koska me itsenäiset ja vapaat ihmiset kuitenkin olemme riippuvaisia toisistamme, on reilua, että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Tämän ja vain tämän yleisen vastuuperiaatteen vallitessa rakentuu oikeudenmukainen yhteiskunta.”

Niinpä, on reilua että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Mutta ulkopuolinenko sen sanelee, mikä on tarpeeksi yrittämistä ja mikä ei? Olinko nyt sitten huono kansalainen kun päätin masentua? Ensin kehoitetaan hankkimaan lapsia, tässä maassa on herranen aika liian alhainen syntyvyys, lisääntykää! Sitten kun niin tekee ja sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja joutuu työttömäksi onkin vapaamatkustaja joka elää huonoa elämää. Jestas, mikään ei tässä maailmassa riitä. Onko ihme että niin moni nuorikin ihminen sairastuu burn outiin, kun mikään ei ole tarpeeksi?

Jari hyvä, oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä heikoimmista huolehditaan.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä ei syyllistetä työttömiä samaan aikaan kun systeemit on niin vinksallaan, että työtä on vaikea vastaanottaa.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jossa roviolla ovat umpirikkaat veronkiertäjät ja raiskaajat, eivätkä köyhät, vanhukset, työttömät, ja sairaat ihmiset.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä ei joudu lukemaan näin asenteellista, empatiakyvytöntä ja ylimielistä kolumnia kuin sinun, Jari.

Oikeudenmukainenyhteiskunta on sellainen, missä ennemmin keskitytään epäkohtien korjaamiseen kuin syyllistämiseen.

 

Ystävällisin mutta väsyneen surullisin terveisin,

Tinna

 

Lue lisää:

Pöyristyttävää, että työtön avautuu yhteiskunnan epäkohdista!

Pöyristyttävää, että työtön avautuu yhteiskunnan epäkohdista!

Pöyristyttävää, että työtön avautuu yhteiskunnan epäkohdista!

Li Andersson tosiaan twiittasi postaukseni yrittäjyyskokeilusta, ja pyysi ministeri Jari Lindströmiä vastaamaan aiheeseen. Lindström lupasi tutkituttaa asiaa. Lähetin saman palautteen blogipostauksineen sähköpostitse Lindströmille, mutta hän ei siihen vastannut.

Alan itse olla jo aika kyllästynyt tähän aiheeseen, mutta kirjoitetaanpa tästä nyt vielä yksi postaus, kun ministeri Lindström päätti vastata aiheeseen blogissaan.

Nyt sattumalta tosiaan huomasin että Lindström olikin kirjoittanut asiasta. Hän kertoo, kuinka ei aio ottaa yksittäistapaukseen kantaa, mutta silti hän ottaa kantaa minun tapaukseeni ja jopa mainitsee blogini ja kirjoitukseni. Olen iloinen siitä, että ministeritasolla jopa kommentoidaan asiaa, mutta vastaus oli mielestäni aika ympäripyöreä ja keskittyi väärään asiaan.

Hän ei ota kantaa yksittäistapauksiin, mutta silti kautta rantain vihjaa, että tiedämme julkisuudessa vain yhden puolen tarinasta. Ymmärrän sen että kaikkiin kirjoituksiin suhtaudutaan kriittisesti, niin teen itsekin. Mutta miksi näistä ei saisi keskustella julkisuudessa?

Nostin julkisuuteen asian negatiivinen kärki edellä

Mietin etukäteen postausta yrittäjyyskokeilusta, että onko reilua avata tarinaani ilman että toinen osapuoli pääsee avautumaan myös asiasta. Toisaalta en mainitse kenenkään nimiä, enkä haluakaan että tämä on noitajahti työkkärin ja Kelan työntekijöitä kohtaan. Kuten itsekin mainitsin kirjoituksessani, mätä on epätoimivassa systeemissä, ei työntekijöissä.

Ministeri Lindström sanoo, että näitä asioita nostetaan usein julkisuuteen ”negatiivinen kärki edellä”. Voiko tätä minun tapaustani esittää muulla tavalla kuin negatiivinen kärki edellä? Jos aktiivimallissa ja yrittäjyyskokeilussa ei ole mikään toiminut minun kohdallani, eikö silloin ole oikein nostaa näitä asioita esille, jotta systeemiä voisi parantaa? Halusin nostaa asian esille, koska työttömien kohtelussa on monta isoa epäkohtaa, joita yritetään ratkaista aktiivimallilla, joka ei auta vaan hankaloittaa asioita. Nyt tuntuu, että lyödään jo lyötyjä, jotka räpiköivät pärjäämisen ja kuiluun putoamisen välissä.

Lindströmin vastauksesta huokuu se ajatus, että oli pöyristyttävämpää tuoda tapaukseni julkisuuteen kuin itse asia jota yritän nostaa esille. Ministerin mielestä näitä asioita ei kuuluisi ruotia julkisesti. Miksi hän ei sitten vastannut sähköpostiini mitään? Hän vihjaa, että olenkohan kertonut ihan kaiken julkisuuteen, mutta sitähän kukaan ei voi tietää koska julkisuuslaki. Ei ollut tarkoitus nostaa vain omaa tarinaani julkisuuteen julkisuuden vuoksi, vaan sen takia että voisimme keskustella epäkohdista. En ole ainut joka kärsii näistä huonoista päätöksistä, ja kamppailee työttömyyden kanssa.

Minulla ei ole mitään salattavaa, joten minua ei haittaa tuoda asiaani julki, jos voin sillä tavoin muuttaa asioita paremmiksi.

En halua, että tartutaan lillukanvarsiin ja pohditaan onko minun tapauksessani tehty niin tai näin, väärin vai oikein, vaan haluan että työttömien ”aktivoimiseen” tehdään muutoksia. Haluan, että esimerkiksi keikkatyön ja pätkähommien vastaanottamisesta tehtäisiin helpompaa. Siitä voisi vaikka aloittaa epäkohtien muuttamisen. Toinen olisi aktiivimallin peruminen kokonaan.

piiskaa vaan, niin työttömät aktivoituu?

Mutta toki, onhan se helpompaa julkisesti istuttaa ajatus kansalaisiin, että työttömyys on työttömän vika, ja raipalla ”ne” saadaan aktivoitumaan. Sen sijaan että otettaisiin (kokemusasiantuntijoiden) neuvoista vaarin, ja puututaan epäkohtiin. Olen saanut paljon viestejä ihmisiltä jotka kertovat samaa tarinaa – muun muassa keikkatyötä on vaikea tehdä työttömyyskorvauksen lisäksi, joten useat jättävät sen tekemättä. Laiskuutta joidenkin mielestä, toisten mielestä inhimillistä. Kuka haluaa elää jatkuvasti stressin alla, miettien mistä seuraava palkka ja tuet tulevat, vai tulevatko ollenkaan?

Huhuu, hallitus. Kuunnelkaa meitä asiantuntijoita, jotka elämme näiden aktiivimallien kanssa. Me olemme ne asiantuntijat, joita tulee kuunnella jotta saisimme aikaiseksi muutoksia jotka hyödyttävät koko yhteiskuntaa.

Työttömyys ja aktiivimalli ovat kuumia puheenaiheita tällä hetkellä, mutta kohta tulee seuraava kuuma aihe ja työttömät unohdetaan. Mutta me työttömät emme unohda, koska tämä on meidän elämäämme. Me elämme tätä kamppailua joka päivä, ja kärsimme TE-toimiston ja Kelan sekoiluista ja vääristä päätöksistä, sekä aktiivimallin vaikutuksista.

Haluan että asioihin tulee joku muutos, ja nimenomaan muutos parempaan suuntaan. Aktiivimalli ei sitä ole. Yrittäjyyskokeilu voisi olla hyvä muutos, jos sitä vielä hiotaan.

Masentunut mutsi facebookissa:

Lisää samankaltaisia:

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Sivutoiminen yrittäjyys työttömänä – systeemi täynnä sudenkuoppia

 

 

Yrittäjyyskokeilu-farssiin jatkoa

Yrittäjyyskokeilu-farssiin jatkoa

Edellinen postaukseni levisi kuin kulovalkea. Todella moni jakoi sitä heti eteenpäin, ja se pääsi mm. Saku Timosenkin blogiin. Tällä hetkellä postauksen on lukenut yli 26 tuhatta ihmistä. En sinänsä ihmettele postauksen suosiota, aihe onkin hyvin ajankohtainen, ja koskettaa monia suomalaisia jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa kuin minä.

Postaus poiki myös haastattelupyyntöjä. Jutut voit lukea Helsingin Uutisista, Savon Sanomista ja Talouselämästä. Lähetin myös noin 25:lle kansanedustajalle (kaikista puolueista) blogitekstini saatteen kera, ja Li Andersson twiittasi sen eteenpäin ja kysyi Jari Lindströmiltä mitä hän on mieltä asiasta. Lindström sanoin tutkituttavansa asian, mutta enpä ole vielä Jarista kuullut mitään. Hän ei ole myöskään vastannut siihen samaan sähköpostiin jonka Li:llekin lähetin. Toistaiseksi ainoastaan Outi Alanko-Kahiluoto ja Li Andersson on vastannut viestiini.

Olisi kovin naiivia uskotella, että päättäjät (eli Kokoomus ja hallitusporukka) ottaisi köyhien asiat hoitaakseen. He ovat kovaan ääneen puhuneet aktiivimallista, kuinka se on hieno keksintö. He kaavailevat koko ajan uusia ehdotuksia meidän piiskaamiseen.

 

”Kokoomus esittää vastikkeellista sosiaaliturvaa – passiivisuus leikkaisi tukea jopa 40 prosenttia”

– Iltasanomat

Olen saanut paljon kommentteja, viestejä ja sähköposteja teiltä kaikilta, ja kiitos niistä joka ikisestä. Moni on kertonut minulle, kuinka käy läpi samanlaista taistelua työkkärin ja Kelan kanssa. Vaikka minun tapaukseni otettaisiinkin isompaan julkiseen käsittelyyn, on kuitenkin tuhansia jotka ovat samassa jamassa kuin minä. Ei ole oikein lyödä lyötyjä ja asettaa sanktioita ihmisille, jotka muutenkin kamppailevat arjessaan.

Bongasin itseni lööpeistä kauppareissulla!

Tuntuu että hallitus on niin kaukana meistä tavallisista ihmisistä, että heillä ei ole minkäänlaista käsitystä että kuinka nämä aktiivimallit vaikuttavat elämäämme.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että työttömiä pitääkin kannustaa töihin. Nimenomaan kannustaa, eikä heilutella karensseja pään päällä ja pakottaa työhön johon ei sovellu (esimerkiksi terveydentilan takia). Työnteosta pitäisi tehdä kannustavaa eikä rangaistavaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä että ainakin keikkatöiden vastaanottamisesta rangaistaan, kun tukia joutuu odottamaan kunnes on palkkakuitti saatavilla.

– Tukien automaattinen katkaisu on lainvastaista, sanoo vanhempi hallitussihteeri Timo Meling työ- ja elinkeinoministeriöstä Uutissuomalaiselle. – Uusi Suomi

Teinkin pienen parannuslistan, josta hallitus voisi ottaa mallia, kuinka helpottaa työttömien työn vastaanottamista.

1. Keikkatyön ja osa-aikatyön vastaanottamisesta helpompaa. Keikkatyötä tehdessä täytyy esittää palkkakuitti ennen kuin saa työttömyyskorvausta. Tähän täytyisi jotenkin saada muutos, esimerkiksi luottaa työttömän omaan arvioon palkasta. Jos on tiedossa veroprosentti, työtunnit ja palkka, ei ole kovin vaikeaa tehdä arviota. Jokin muu systeemi pitäis kehittää, koska tämä ei selvästi toimi. Olisikohan perustulo tähänkin ongelmaan ratkaisu?

Tuntuu että työttömiä syyllistetään siitä ettei oteta työtä vastaan, mutta usein saattaa olla siitä kiinni, että jos ottaa keikkatöitä vastaan menee kaikki raha-asiat sekaisin. Se ei ole oikein, ja ymmärrän että moni kieltäytyykin sen takia osa-aikatyöstä.

2. Kouluttakaa työntekijät paremmin, jotta jokainen osaisi vastata kysymyksiin ja neuvoa oikein. Tällä hetkellä tuntuu että aktiivimallinkin takia kukaan ei osaa vastata mihinkään ja aina annetaan eri vastauksia riippuen työntekijöistä. Kela ja työkkäri antaa virheellisiä neuvoja jonka takia työtön joutuu maksamaan tukia takaisin. Minullekin on näin käynyt. Tarvitaan myös lisää työntekijöitä Kelaan ja TE-toimistoihin. Kun ei ole tarpeeksi työntekijöitä, käsittelyjonot menevät liian pitkiksi ja se luo stressiä ja rahavaikeuksia työttömälle. On sietämätöntä, jos käsittelyajat venyvät 1-2 kuukauteen.

3. Perheille helpotusta työelämään! Subjektiivinen päivähoito takaa sen että lapsilla on hoitopaikka jo valmiina, koska on vaikeaa (ellei mahdotonta) ottaa vastaan keikkaa jos ei saa hoitoa lapsille. Usein keikkatyövuorot saattavat tulla lyhyelläkin varoitusajalla, jolloin pitäisi lapsella olla jo tarhapaikka valmiina. Vuoropäiväkotejakin on aivan liian vähän tarpeeseen nähden.

4. Jos halutaan että työttömät aktivoituvat, hankkikaa reilusti lisää TE-toimiston kursseja kaikkialle! Esimerkki: itse hain useamman kuukauden ajan yrittäjyyskurssille, ja vasta kolmannella yrityksellä mahduin kurssille. Joka kerta kurssille on ollut 2-3 kertaa enemmän hakijoita kuin paikkoja. Minulla meni turhaan neljä kuukautta odotellessa että mahdun jollekin kurssille. Onneksi sinänsä pääsin kurssille tammikuun puolella tänä vuonna, jos olisin mennyt kurssille viime vuoden puolella olisin vielä joutunut aktiivileikkuriin.

5. Pienyrittäjyyttä tulisi tukea enemmän. Uskon että useampi ihminen työllistäisi itsensä jos ei olisi pelkoa täysin tyhjän päälle jäämisestä ja hurjasta velkaantumisesta. Miksi ei pienyrittäjällä voisi olla samanlainen oikeus sosiaaliturvaan, kuin muilla työntekijöillä?

Ja vielä: lakataan antamasta köyhille ja työttömille ylimielisiä neuvoja kuinka säästää rahaa ostamalla osakkeita. Myös syyllistäminen siitä että köyhyys on köyhän oma vika on todella ärsyttävää. Työttömyys on usein monen asian summa, eikä vain ja ainoastaan laiskuutta. Yritetään hankkia hieman empatiakykyä ja keinoja joilla voidaan auttaa ja helpottaa työttömien arkea syyllistämisen ja haukkumiseen sijaan. Työttömät eivät ole mitään surkeita toisen luokan kansalaisia, joiden päälle voi sylkeä koska veronmaksajat.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri antoi taannoin ihan ilmaisia neuvoja köyhille.

Viimeksi kun puhuin kovaan ääneen mediassa työttömyydestä ja köyhyydestä sain ihan jäätävän määrän paskaa niskaani. Ketä se muka auttaa, kun haukutaan maan rakoon ihminen, joka muutenkin tuntee huonommuutta ollessaan työtön?

Mitä meille kuuluu nyt?

Olen saanut viime kuun vuokran ja laskut maksettua (koko palkka keikkatyöstä tosin meni vuokraan), tämän kuun tulot ovat vielä saamatta. Asumistuella sain sentään maksettua muutaman laskun ja ostettua bussilipun ja ruokaa. Ensi kuun tulot ovat edelleen mysteeri, mutta palkkaa ei ainakaan enää tule, kun keikkatyöt loppuivat. Eli olen työmarkkinoiden saatavilla, vink vink.

Tuntuu että pahin rahastressi helpottaa, mutta kyllä tämä on voimia syönyt. Odotan kuun puoliväliä, jolloin selviää paljon saan palkkaa ja tukia. On todella vaikea suunitella taloutta, kun ei yhtään tiedä paljonko rahaa tulee ja milloin. Aion edelleen tehdä valituksen tästä kokeilusta kun se on ohi, ja toivottavasti nyt pääsisin vielä keskittymään korumyyntiin ennen kuin kokeilu jo loppuu. Ihan uskomaton farssi koko kokeilu.

Nyt tuntuu että olen puhunut niin paljon tästä aiheesta, että ihan kyllästyttää! Huh! Voimia kaikille, jotka rämpivät samassa suossa.

 


Lue edellinen osa yrittäjyyskokeilusta:

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Mutsin tekemä -korvakorut esittelyssä

 

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?

Maaliskuussa 2018 aloitin työvoimatoimiston kautta sivutoimisen yrittäjyyden kokeilun. Kokeilu kestää neljä kuukautta, jonka aikana työmarkkinatukea saa nostettua, ja neljän kuukauden jälkeen TE-toimisto tekee arvioinnin yrityksestä. Jos yritys katsotaan päätoimiseksi, ei saa enää työttömyysetuutta, ja jos se todetaan sivutoimiseksi voi saada soviteltua työmarkkinatukea.

Aloin siis maaliskuussa tekemään myyntiin korviksia ja mahdollisesti blogiyhteistöitäkin. Huhtikuussa minua onnisti, ja sain lisäksi osa-aikatyön nuorisotalolta pariksi kuukaudeksi.

Tiesin että yrittäjyyden kokeilussa ja osa-aikatyössä olisi omat sudenkuoppansa, kun ne yhdistää soviteltuun työttömyysetuuteen ja byrokratian ankeisiin rattaisiin. Mietin kuitenkin, että minun on pakko yrittää työllistää itseni, edes osittain. En usko että minulla on voimia tai toimivaa liikeideaa (vielä) päätoimiseen yrittäjyyteen. Tämä kokeilu ja sivutoiminen yrittäjyys voisivat kuitenkin olla minulle juuri sopivia – jos ne toimivat.

No, miten kaikki sitten eteni? Voin sanoa, että en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, sen verran älyttömäksi tämä kokeilu meni.

11.3. Saan ensimmäiset tulot yrityksen kautta, ja siitä tulee virallinen yrityksen aloituspäivämäärä

Olen laittanut yhteydenottopyynnön omalle työntekijälle TE-toimistoon, jotta saisimme käyntiin neljän kuukauden kokeilujakson. Nykyään ei saa omaa käsittelijää muilla tavoin kiinni, eikä TE-toimistoon enää niin vaan mennä jonotusnumerolla käymään.

20.3. En ole vieläkään saanut soittoa TE-toimistolta, joten laitan toisen yhteydenottopyynnön netin kautta. En ole ihan varma miten tässä kokeilussa menetellään, koska TE-toimistolla ei ole selkeitä ohjeita.

26.3. Soitan työvoimatoimiston yleiseen numeroon, koska omasta työntekijästäni ei ole kuulunut mitään

Selviääkin, että olisin voinut suoraan soittaa tähän numeroon, sen sijaan että odottaisin yhteydenottoa omalta työntekijältäni. Minua on aina ohjeistettu, että pitäisi olla yhteydessä omaan työntekijään, jolle ei ole olemassa suoraa numeroa, pelkästään yhteydenottopyyntö joka tehdään netin kautta.

Puheluun vastaa työntekijä, joka ei tunnu tietävän mistään mitään. Hänen mielestä minun kuuluisi laskuttaa osuuskunnan tai jonkun muun kautta, koska eihän freelanceri ole niin ”virallinen”. Vaikka sanoin että aion toki kaiken ilmoittaa asiaankuuluvasti verottajalle. Koska minun toimintani on toistaiseksi niin pientä, etten koe tarpeelliseksi esimerkiksi perustaa toiminimeä.

Työntekijän mielestä tilanteeni on niin epämääräinen (freelancer), että minun pitäisi selvityspyyntöön laittaa että olen omassa työssä työllistyvä. Eli toisin sanoen kohtaan ”omaishoitaja”, koska he ovat omassa työssä työllistyviä, kuten minäkin. Koska selvityspyynnössä ei ole muita sopivia kohtia minulle. Ihmettelen kyllä miten käsitöiden myynti ja omaishoitaja muka menevät samaan lokeroon. Ihmettelen myös miten tilanteeni voi olla niin kummallisen ainutlaatuinen kun teen freelancer-hommia.

Työkkärin työntekijän mielestä selvityspyyntöä on vaikea tehdä koska en ole osuuskunnassa eikä minulla ole toiminimeä.

Kysyn työntekijältä, että miten sivutoiminen ja päätoiminen yrittäjyys määritellään eikä hän osaa sanoa. Lauseissa vilahtaa sanat ”periaatteessa” ”voi olla tai sitten ei”. Hän ei osaa neuvoa kuinka tehdä selvitys niin, että työvoimatoimisto ei pitäisi toimintaani päätoimisena, koska sitä se ei ole. Hänen mielestään on hankalaa ettei minulla ole y-tunnusta, mutta samaan hengenvetoon toteaa että ”jos on y-tunnus niin silloin työvoimatoimisto voi todeta sinut neljän kuukauden jälkeen päätoimiseksi yrittäjäksi”. Kun kysyn, onko heillä joku siellä joka osaa vastata kysymyksiini, hän sanoo että no ei mutta voinhan googlata. Selvä. Hän sanoo että voi lähettää minulle linkkejä sähköpostitse. Hän on myöhemmin lähettänyt linkit uusyrityskeskukseen, jotka minulle ovat jo tutut. Miten TE-toimistoilla ei voi olla yrittäjyyteen liittyvää neuvontaa!?

Työntekijä neuvoo tekemään selvityspyynnön omalla sivulla TE-toimiston sivuille ja hän sanoo laittavansa sinne minun omille sivuilleni pyynnön johon voin vastata.

27.3. Käyn katsomassa onko selvityspyyntöä tullut sivuille, enkä näe siellä mitään uutta

Soitan työkkäriin uudestaan, ja nyt toinen työntekijä neuvoo kuinka pyyntö tehdään. Selviääkin, että se täytyy itse tehdä, eikä odotella sitä että joku työntekijä laittaa sinne pyynnön johon vastata. Tällä kertaa työntekijä neuvoo minua kuinka pyyntö kuuluu tehdä. Hurraa.

Laitan selvityspyynnön heti työkkärin puhelun jälkeen. Ja sitten odotellaan.

10.4. Kelan sivuille ilmestyy lausunto

”Hyvä asiakas Olemme saaneet työvoimapoliittisen lausunnon, jonka vuoksi olemme keskeyttäneet työttömyysetuutesi maksamisen 11.3.2018 alkaen. Työ- ja elinkeinotoimisto tutkii oikeutesi saada työttömyysetuutta ja antaa siitä työvoimapoliittisen lausunnon Kelalle. Saat Kelasta uuden päätöksen, jos sinulla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen lausunnon perusteella. Muussa tapauksessa työttömyysetuutesi maksamista jatketaan ilman uutta päätöstä.”

Eli tukeni katkaistaan selvityksen ajaksi. Näinhän ei pitänyt käytännössä tapahtua, kun tämä uusi neljän kuukauden kokeilujakso tuli voimaan alkuvuodesta.

12.4. Soitan tE-TOIMISTOON taas KERRAN ja kyselen selvitykseni perään

Kuulemani mukaan heillä on kovasti ruuhkaa, ja päätös tulee noin 22 päivässä. Mitään muuta infoa en saa, kuin että nyt vain pitää odotella.

Vähän tämän puhelun jälkeen Kelasta soitetaan, että toimeentulotukipäätös, joka minulle oli tehty marraskuuhun asti, lakkautetaan koska olen yrittäjä. Minun pitäisi hakea toimeentulotukea uudestaan, jos koen sille tarvetta.

19.4. Soitan vuokranantajalleni, etten tiedä milloin saan vuokrani maksettua, kun odottelen työkkärin päätöksiä. Sentään olen saanut kaikki laskut maksettua huhtikuulta.

Harkitsen samalla soittavani taas työkkäriin, mutta en kykene. Tämä on todella uuvuttavaa ja vienyt paljon kallisarvoista aikaa ja energiaa yritykseni (ja arkeni) pyörittämisestä.

23.4. On kulunut melkein kuukausi siitä kun laitoin selvityspyynnön

Soitan työkkäriin. Sieltä sanotaan, että täytyy vaan seurata omilta sivuilta, kyllä se päätös sinne tulee. Kuulemma käsittelyjonot ovat pompanneet 30 päivään. Kysyn, että eikö tämän uuden kokeilujakson pitänyt juuri estää tämä, ettei tukia katkaista. Kyllästyneen oloinen työntekijä sanoo, että kyllähän se nyt niin menee, että sinä laitat selvityksen, ja se käsitellään, ja jonot on 30 päivää. Ei käy kyllä kateeksi Kelan ja TE-toimiston työntekijöitäkään, he saavat varmasti myös lokaa niskaan vihaisilta asiakkailta.

24.4. Päätös on vihdoin tullut!

Ainut vain, että siellä on väärä päivämäärä yrityksen aloittamiselle, elokuu 2017. Mitä ihmettä, mistä he ovat sen päivämäärän saaneet?! Olen koko ajan sanonut, että yritystoiminta alkoi 11.3.2018.

Lisäksi siellä on jo tehty päätös siitä että olen sivutoiminen yrittäjä, vaikka minunhan piti vasta aloittaa neljän kuukauden kokeilujakso. He siis vihdoin käsittelivät selvityspyyntöni, mutta kaikinpuolin väärin!

Kelan sivuilta löytyy kryptinen, huonosti kirjoitettu viesti:Hakijan ilmoituksen mukaan työllistyy omassa työssä. Hakija myyn käsitöitä ja tekee blogin kautta blogiyhteistöitä joista saan palkkaa. Blogiyhteistyöt hakija laskuttamaan laskutuspalvelun kautta. Käsitöitä myy freelancerina oman tilin kautta. Hakija aloittanut ko. toiminnan elokuussa 2017. Hakija työllistyminen omassa työssä katsotaan sivutoimiseksi. Hakijalla ei ole y-tunnusta. Poist.”

Kurkkaan Kelan sivuille, eikä siellä ole työttömyysilmoitusta ajalta 11.3.-3.4. ollenkaan. Eli en pääse edes laittamaan hakemusta maaliskuun osalta, vaan siellä on suoraan huhtikuun hakemus.

En ymmärrä mitään.

Eli uutta soittoa Kelaan sekä työkkäriin.

25.4. Soitan aamulla työkkäriin ja kysyn PÄÄTÖKSESTÄ

Työntekijä lukee tietojani ja ihmettelee myös päätöstä. Sillähän ei ole mitään tekemistä selvityspyyntöni kanssa! Väärä päivämäärä ja koko aihekin – minunhan piti vasta aloittaa neljän kuukauden kokeilu eikä saada päätöstä siitä että olen sivutoiminen yrittäjä.

Saan ohjeeksi laittaa oikaisupyynnön meilillä suoraan heille jotka tekevät päätöksen, saatteen kera että asia on kiireellinen. Kerroin että viimeksi odotin kolme viikkoa yhteydenottopyyntöä omalta työkkärin työntekijältä, ja tätä virheellistä päätöstä lähes kuukauden. Omalle käsittelijälläni kun ei ole puhelinnumeroa mihin soittaa, tai osoitetta johon lähettää sähköposti. Uskomatonta että asiaa ei voi käsitellä puhelimitse tai jonkun kanssa kasvokkain. Pitää lähettää meili, ja toivoa että se menee perille ja että joku lukisi sen.

Soitan myös Kelaan, koska sieltä tulee jo viesti, että he vaativat yritykseni välitilinpitoa sekä tuloja elokuulta 2017. Kerron että selvitän työkkäristä asiaa ja vaadin oikaisua. Mitään etuuksiahan minulle ei heru kunnes uusi oikaistu päätös tulee – jos tulee. Työkkärin tuntien mikä vaan on mahdollista.

Laitan myös yhteydenottopyynnön omalle käsittelijälleni työvoimatoimistoon. He lupaavat automaattisen viestin mukaan olla yhteydessä viimeistään 3.5.2018.

26.4. TE-toimiston työntekijä soittaa

Saan vihdoin puhelun työntekijältä, joka on käsitellyt pyyntöni. Hän on tehnyt päätöksen, mututuntumalla. Hän on katsonut netistä googlaamalla, että olen aloittanut blogin kirjoittamisen elokuussa 2017, ja silloin ei voi kuulemma väittää että tämä on uusi yritys. Hän kautta rantain vihjaa, että rehellisyys maan perii, ja että enkös olekin koko ajan myynyt näitä koruja? Ja että sanopas nyt ihan rehellisesti, milloin olet nämä blogihommat aloittanut? Olen aivan suu auki, ja sanon että kuule ihan rehellisesti, olen aloittanut blogin kirjoittamisen vuosi sitten, enkä ole siitä enkä koruista tai mistään käsitöistä tienannut senttiäkään rahaa.

Hän sanoo, ettei toki väitä että valehtelisin, mutta kyllähän kaikki tulot pitää veroihin ilmoittaa. Ja että jos ei niin tee, niin silloin ne tulee sitten kyllä maksettavaksi jossain vaiheessa. Kohtelu mitä puhelun aikana sain oli todella alentavaa ja nöyryyttävää, ja ilmeisesti he tekevät mutu-tuntumalla näitä päätöksiä, kysymättä mitään itse henkilöltä jota asia koskee. Jos hän olisi suoraan vaan soittanut minulle ja kysellyt, olisimme varmasti saaneet asian heti käsiteltyä. Saako TE-toimiston työntekijä päättää minun asioistani, perustuen siihen että on googlannut minut? Eikö tiedon pitäisi perustua puhtaasti selvityspyyntööni eikä hänen salapoliisityöhönsä?

Hän oli sitä mieltä että eihän se nyt mihinkään vaikuta että he ovat tehneet päätöksen sieltä elokuulta, eikä tämän vuoden maaliskuulta. Sanoin että kyllä se vaikuttaa, kun Kela alkoi heti kyselemään välitilinpääöksiä ja tulotietoja yritykseltäni elokuulta asti.

Eihän se voi niin mennä, että työkkärin virheellinen päätös on ja pitää, vaikka sanon että se on virheellinen!?

Hän soittaa takaisin juteltuaan esimiehelleen, ja tekee päätökseen korjauksen, että blogi on harrastustoimintaa ja koruja myyn. Tämä sen takia, että he eivät voisi katsoa blogia vanhaksi yritykseksi, koska olen aloittanut sen jo viime vuonna. Hän selittää, että ”monet” ovat yrittäneet huijata, että he ovat aloittaneet uuden yrityksen, kun tosiasiassa se on aloitettu jo viime vuonna. Tällä tavalla he yrittävät päästä vilpillisin keinoin mukaan tähän uuteen systeemiin joka tuli voimaan tänä vuonna, että saa harjoittaa yritystoimintaa neljän kuukauden ajan ilman että se vaikuttaa tukiin. Eli koska muutkin huijaavat ja valehtelevat, niin minuakin väitetään valehtelijaksi?

Eli toisin sanoen, TE-toimiston työntekijöillä on valta päättää omaan tietoonsa perustuen, miten asiat ovat heidän mielestään.

2.5. Saan vihdoin Kelan puolesta lähettää huhtikuun osalta työttömyysetuuden hakemuksen

En tosin saa rahaa ennen kuin on näyttää palkkakuittia osa-aikatyöstä. Eli joudun odottamaan tukea ainakin kaksi viikkoa vielä, ja laskupino kasvaa. Kaksi vuokraakin on maksamatta.

15.5 palkkaa ei kuulu, joten otan yhteyttä työnantajaani. Palkkojen ajoissa on ollut ruuhkaa ja ongelmia, eikä palkkaani saada maksettua ajallaan. Lisäksi 16.5. kaikki kaupungin verkot ovat epäkunnossa, joten asiaa ei päästä edes selvittämään. Hieno homma!

18.5. Palkka tuleekin vasta viimeinen päivä toukokuuta, eli silloin saisin palkkakuitin, jotta saisin työmarkkinatukea. Soitan Kelaan ja kysyn mitä he voivat tehdä asialle, koska en voi olla vielä kahta viikkoa rahatta, kun palkkakaan ei tule ja sen myötä ei myöskään työttömyyskorvaus, jota olen tässä vaiheessa jo kaksi kuukautta odottanut. Työntekijä sanoo, että hän laittaa asian kiireellisenä eteenpäin, jos he voisivat maksaa työmarkkinatuen ennakkoon ilman palkkakuittia.

21.5. Saan viestin Kelan asiointipalveluun jossa sanotaan että työmarkkinatukea ei voi maksaa ennakkoon, koska olen saanut omasta työstä tuloja. Siis MITÄ. Nyt alan kiehumaan todella. Olen tosiaan viimeisen kahden kuukauden aikana tienannut kokonaiset 20 euroa korvakoruilla, koska en ole tämän sotkun ja osa-aikatyön ohella jaksanut tehdä yhtään mitään yrityksen eteen. Koko Kela sotku ja rahattomuus on stressannut niin, etten ole kyennyt tekemään muuta kuin vaan selviytymään päivästä toiseen ja selvittelemään näitä sotkuja.

Asiointipalvelun viestin mukaan päätös on nähtävissä seuraavana päivänä. En saa selvää Kelan kryptisestä viestistä, että mitä nyt tapahtuu, mutta ilmeisesti huomenna se selviää.

22.5. Päätös on tullut, ja laitan huhti-ja toukokuun alulta pyydetyt tiedot. Ilmeisesti minulle maksetaan ainakin osa rahoista pian.

23.5. Tulee yhden kuukauden (maaliskuun) työttömyyskorvaus, jolla en saa edes vuokraa maksettua. En tiedä mitä teen, koska en tiedä milloin saan seuraavan kerran lisää rahaa, kun Kelan työntekijän pitää käsitellä loput työttömyysajan hakemukset. Aivan uskomatonta, että ihmisiä pompotellaan tällä tavalla.

Tämä kaikki on stressannut aivan älyttömästi

Olen tämän takia saanut paniikkikohtauksia, minulla on ollut ahdistusta ja univaikeuksia. Olen ollut äärimmäisen stressaantunut, koska en ole tiennyt milloin päätös tulee, tai milloin saan rahaa seuraavan kerran. Vuokra ja laskut ovat myöhässä ja tili tyhjä. En ole ehtinyt saamaan yrityksen kautta tuloja koska en ole ehtinyt tai jaksanut tämän selvittelyn takia tekemään koruja tai markkinoimaan niitä tarpeeksi. Eihän minulla ole edes rahaa hankkia lisää mitään materiaalejakaan!

Ensin vaaditaan aktivoitumista, ja kun niin tekee, joutuu raha-ongelmiin.

En ole yli kahteen kuukauteen saanut työttömyystukea, enkä saa niitä kaikkia kunnes on esittää palkkakuitti. Onneksi sentään saan yhden osuuden, niin saamme ruokaa. Sain toukokuun alussa toimeentulotukea ”lainaksi” enemmän kuin normaalisti saan. Eli tulossa olevista tuloista voidaan pidättää joku summa koska olen saanut toimeentulotukea. Kukaan ei vaan osaa sanoa, miten paljon he ottavat tulevista tuista pois ja milloin.

Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi pystyä suunnittelemaan taloutta? Minulle on se ja sama paljonko saan rahaa, kunhan tiedän miten paljon on tulossa ja milloin! Työnteon pitäisi AINA kannattaa kotona olemisen sijaan, mutta tämä sekoilu ei ihan hirveästi jostain syystä minua innosta. Tuntuu että teen p*rse ruvella töitä, mutta rahaa ei tule mistään kolosta. (tosin, tämähän on esimakua yrittäjyydestä…)

Kun hallitus koko ajan vaatii meitä olemaan aktiivisia, voisivatko he laittaa systeemit kuntoon jotta se olisi mahdollista?

Tällä hetkellä, tähän tietoon perustuen, en halua ryhtyä tähän rumbaan enää koskaan. Tuntuu että ainoat vaihtoehdot ovat kokopäivätyö tai työttömyys. Kaikki keikkatyöt ja sivutoimiset yrittäjyydet ovat aivan mahdottomia käytännössä toteuttaa, jos ne onnistuvat näin surkeasti kuin minulla. Harmi vain, että kokopäivätyötä on niin nihkeästi nykyään saatavilla.

Ja miettikää sitäkin, että työkkärille ei riitä aktivointi-toimenpiteeksi se, että kokeilee yrittäjyyttä vaan pitäisi hakea ja olla valmis tämän kaiken päälle ottamaan vastaan kokopäivätyötä. Ihan älytöntä, eikö se jo riitä aktivointina että perustaa yrityksen?

 

 

Masentunut mutsi facebookissa:

Lue lisää:

Yrittäjyyskokeilu-farssiin jatkoa

Sivutoiminen yrittäjyys työttömänä – systeemi täynnä sudenkuoppia

Mutsin tekemä -korvakorut esittelyssä

Mutsin tekemä -korvakorut esittelyssä

Kuten olette varmastikin lukeneet, olen aloittanut korvisten tekemisen ja myynnin sivutoimisena yrityksenä työkkärin kautta. Neljän kuukauden kokeilu loppuu kesällä, jolloin katson jatkanko hommaa vai en. Se riippuu myös pitkälti siitä, minkälaisen päätöksen työvoimatoimisto tekee yrityksen muodosta. Jos he päättävät että se on sivutoimista, voin mahdollisesti jatkaa toimintaa. Kokopäiväiseen yrittäjyyteen minusta ei (vielä) ole.

Kokeilu ei ole ollut ihan mutkatonta, olen tällä hetkellä muun muassa ollut ilman työmarkkinatukea kaksi kuukautta, mikä on tällä hetkellä suurin tulonlähteeni. Kerron asiasta lisää myöhemmin, kunhan vain jaksan. Työkkärin ja Kelan kanssa tappelu kyllä uuvuttaa, ja se aika ja energia jonka olisin voinut käyttää yrityksen asioihin, on nyt viimeisen kuukauden ajan mennyt työkkärin kanssa tappeluun.

No, joka tapauksessa, otimme korviksista kuvia Media Posse Helsingin Heidi Meriman kanssa. Korviksia tulee myyntiin heidän verkkokauppaansa.

Tykkään käyttää materiaalina nahkaa, ostan nahkavaatteita kirpputoreilta ja teen niistä laukkuja ja korviksia. Olen myös maalannut näitä nahkakorviksia. Ostan kirpputoreilta paljon erilaisia tavaroita kuten mittanauhoja, joista teen korviksia. Täten monet korvikset ovat uniikkeja, ja niitä ei ole ns. sarjatuotannossa.

Myöhemmin tulee vielä tarkempia kuvia itse korviksista, nyt otettiin tällaisia fiiliskuvia.

Kaikki kuvat: Heidi Merima

Joko seuraat Mutsin tekemä instaa? Sinne tulee vähän väliä korviksia lisää myyntiin!

Mitä piditte korvakoruista ja kuvista?

 

Lue lisää:

Sain töitä!

Mekko jämäpaloista

Sivutoiminen yrittäjyys työttömänä – systeemi täynnä sudenkuoppia

Sivutoiminen yrittäjyys työttömänä – systeemi täynnä sudenkuoppia

Olen nyt odottanut 18 päivää sitä, että työkkäri hyväksyisi suunnitelmani kokeilla sivutoimista yrittäjyyttä neljän kuukauden ajan. Jännitystä on ilmassa, koska vuokrani on myöhässä jo kolmisen viikkoa, enkä voi sitä maksaa ennen kuin saan työttömyyskorvauksen. Käytännössä heidän puolelta kai riittäisi kun painaisivat jotain ”hyväksy” nappulaa, mutta kun hakemuksia on jonoksi asti, ei kukaan ehdi tekemään sitä.

Soitin työkkäriin ja kyselin, että mikä kestää ja milloin he käsittelevät hakemukseni. Sieltä vastattiin kysymykseeni, että Helsingin alueella käsittelyajat tällaisille asioille on 22 päivää. Eikä niitä voi nopeuttaa, koska hakemuksia on liikaa. Tyly työkkärintäti ei kyennyt sanomaan muuta, kuin että odota vaan niin kyllä se päätös sieltä tulee, 22 päivän sisällä – tai sitten joskus myöhemmin. Käsittämätöntä, että työkkäri ja Kela voi määrätä asiakkaan tekemään kaikenlaista ja antaa siihen 2-7 päivää aikaa, kun taas he voivat venyttää käsittelyaikoja vaikka kuukausia.

Kauppalehti uutisoi juuri siitä kuinka tämän uuden neljän kuukauden kokeilun piti estää se, ettei tukien maksuihin tule katkoja. Mutta miten kävikää käytännössä? Olen odottanut päätöstä jo 18 päivää, ilman rahaa. Enhän minä pysty keskittymään yritykseni asioihin ja sen käynnistämiseen, kun joudun stressaamaan raha-asioita.

Yrittäjyyden kokeilu törmäsi käytäntöön – ”Tuen ei pitäisi katketa, mutta käytännössä näin on käynyt”

– Kauppalehti

Samaan syssyyn eilen sattui soittamaan Kelan työntekijä joka kertoi että toimeentulotukeni on nyt katkaistu toistaiseksi, koska olen ”yrittäjä” ja työkkärin tulotkaan eivät olet varmoja tällä hetkellä. Vaikka olen sanonutkin, että olen sivutoiminen yrittäjä, ja olen vielä työkkärin listoilla. Mutta silti, minun pitää laittaa sinne uutta hakemusta tulemaan, missä on tarkat tiedot tuloistani. Mutta enhän minä niitä tiedä, kun ei työkkärikään tiedä! Hitto, mikä sotku. Ja kaiken tämän aikaa olen sitten ilman rahaa, ellen satu myymään korujani.

En ole ehtinyt panostaa tarpeeksi korumyyntiin, koska olen selvitellyt Kelan ja työkkärin asioita. Olen ehtinyt tekemään jonkun verran korviksia myyntiin, mutta en ole ehtinyt panostaa esimerkiksi markkinointiin. Haluaisin myös tehdä muitakin tuotteita myyntiin. Lisäksi minun pitäisi tämän päälle pystyä ottamaan vastaan kokopäivätyötä. Ihan järjetöntä.

Eikö tämän neljän kuukauden kokeilu pitäisi saada tehdä rauhassa, jotta voisi oikeasti keskittyä yrittäjyyteen, eikä työnhakuun ja byrokratiaan? Eikö yrittäjyyden kokeileminen pitäisi riittää aktiivisuudeksi?

Minulla ei ole mitään hajua, milloin saan työttömyyskorvausta seuraavan kerran, enkä tiedä minkälaiset tuloni ovat ensi kuussa, tai milloin saan tämän kuun vuokran maksettua. Joudun odottamaan yrittäjyyden selvityspyynnön hyväksymistä, ja nyt vielä lisäksi osa-aikaisen työni palkkakuittia. Kannattipa lähteä tähän mukaan. Olen ajoittain ollut tästä asiasta niin stressaantunut, etten ole saanut unta.

Näköjään kannattaa olla täysin työtön, tai sitten kokeilla sivutoimista yrittäjyyttä kokopäivätyön ohella. En nimittäin voi suositella tällaista kaaosta ja epävarmuutta kenellekään. Toisaalta, vuosia työkkärin ja kelan listoilla ajoittain roikkuneena – tämä sekoilu ei tule millään tapaa yllätyksenä. Näillä laitoksilla kun on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kukaan ei tiedä mitään ja päätöksissä kestää.

 

Kannattaa lukea myös aiheeseen liittyen Kauppalehden haastattelu Jessicasta, joka perusti yrityksen työttömänä ollessaan, ja mitkä sudenkuopat hän löysi systeemistä.

 

Lue muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Sain töitä!

Jännitystä ilmassa – minusta tulee sivutoiminen yrittäjä!