Kategoria: Ompelu

Piipoo lego-messut ja yksi ommeltu Ninjago-asu

Piipoo lego-messut ja yksi ommeltu Ninjago-asu

Kävimme viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa Piipoon lego-messuilla, joita oli odotettu jo monta viikkoa. Lapsi sai suunnitella itse sinne Ninjago-asun, ja kävimme yhdessä valitsemassa kankaita Eurokankaassa. Väittelyä tuli siitä, kun lapsi ei halunnut haalariin ollenkaan vetoketjua, etenkään eteen, koska ”se rikkoo koko asun edestä”. Tuleva vaattesuunnittelija on tämä pieni poika kyllä, niin tarkkaa oli suunnittelu, aseiden paikat, vetoketjun väri ja sijainti ja niin edelleen. Haalari on ommeltu Jujunan lasten raglan jumpsuit kaavalla vähän muokattuna ja huppu on Kangaskapinan Ninjahuppu-kaavalla tehty.

 

Meillä on onneksi lapsen kanssa yhteinen harrastus – legojen rakentelu! Me saimme sukulaisilta minun ja veljeni noin 30 vuotta vanhat legot takaisn, ne olivat kiertäneet ympäri sukua kaikilla lapsilla. Nyt ne tulivat takaisin minun poikani leikkeihin. Arvatkaa, miten siistiä on leikkiä lapsen kanssa samoilla legoilla joilla on itse pienenä leikkinyt?!

Olen aina tykännyt leikkiä lasten kanssa, osaan heittäytyä leikkiin ja en pelkää hassuttelua. Ehkäpä myös sen takia myös kouluttauduin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja hakeuduin töihin päiväkotiin. Osaan leikkiä kaikenlaista, mutta kaikista mieluiten askartelen tai rakennan legoja lasten kanssa. Sen takia olin itsekin aivan into piukeana menossa messuille.

 

Oikeat Star Wars tyypit aiheutti pientä jännitystä, ja näitä tuijoteltiin kauan. Yksi stormtrooper tuli heittämään yläfemmaa lapselle, ja kun poika ei siihen suostunut trooper löi itseään päähän. Se oli lapsen mielestä ihan älyttömän hauskaa.

 

Ihan mahtava päivä oli, olimme lapsen ja hänen pikkuserkkunsa kanssa messuilla yhdessä. Ainut mikä messuissa mätti, oli se että 10 minuuttia ennen messujen loppumista oli osa jo pakannut kamansa ja lähtenyt pois, ja eräs isoa lego-nosturia ohjaileva mies oli todella tyly. Nosturia sai kokeilla ja se oli täynnä koko messujen ajan, jono oli pitkä. 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa huomasimme ettei jonoa enää ollut, ja lapset ryntäsivät innoissaan paikalle, jolloin mies tönäisi lapsia kauemmas ja heristi meille sormea merkiksi että ei enää. Jos messuja on vielä 10 minuuttia jäljellä, ja nosturi on vielä kasassa, miksei sitä olisi voinut vielä kokeilla? Ainakin toivoisi henkilökunnan olevan hieman ystävällisempää lapsia kohtaan.

Mutta muuten oli aivan täydelliset messut, lapset viihtyivät ja me aikuiset pääsimme myös rakentelemaan legoilla, herkuttelimme hesessä ja söimme karkkeja. Nam!

 

Kävittekö te messuilla?

 

LUE MYÖS:

Mustikkamaito-kankaasta äidille ja pojalle hupparit

Mekko jämäpaloista

Sain töitä!

Sain töitä!

Kuten otsikko kertookin – sain töitä! Teille jotka seuraatte instaani, ei tule enää uutisena tämä, olen siellä jo hehkuttanutkin asiaa.

Minusta tulee siis päiväkodin täti! Sain Vantaalta päiväkodista työpaikan, kokoaikaisen vielä! Ryhmä on pienehkö, 3-5-vuotiaiden ryhmä. En malta odottaa että ensi viikolla pääsen töihin!

Vähän jännittää miten jaksan, mutta tällä hetkellä olen tosi innoissani. En ole ollut kokopäivätyössä vuosiin, kun olen opiskellut ja välillä ollut työttömänä, ja välillä osa-aikatyössä.

Ompelin itsellni uuden mekon uuden työpaikan kunniaksi. Huomatkaa muuten kuvassa ruskettunut yläkroppani vs. valkoiset jalkani, haha. Kangas on Eurokankaan palalaarilöytö, ja kaavana käytin Jujunan timanttia muokattuna. Perhoshihat on oma kaavaräpellys.

Olen ollut lauantaista asti lapsivapaalla, ja lapsi on tiistaihin asti vanhempieni luona. En ole koskaan ennen ollut erossa lapsestani kolmea yötä! Jännittävää. Ajattelin, että pieni breikki tekisi hyvää, kun olemme koko kesän olleet kotona kahdestaan, ja ensi viikolla alkaa uudenlainen arjen rumba.

Blogissa on kesän aikana ollut vähän hiljaiseloa, ainakin rankoista aiheista. On tuntunut että pitää ottaa vähän etäisyyttä vaikeiden aiheiden käsittelystä. Olen ollut aika väsynyt. Väsynyt ihmisiin, väsynyt elämään, väsynyt työkkärin ja Kelan kanssa tappeluun. Yrityskokeilu loppui viime kuussa. Olen nyt taas odottanut 26 päivää sitä, että työkkäri käsittelee selvityspyyntöni yrityskokeilun lopettamisesta.

Soitin sinne viime viikolla ja siellä sanottiin että jonot pääkaupunkiseudulla ovat yli 30 päivää että ei voi muuta kuin odottaa. Ja tietysti Kela on katkaissut työttömyysetuuteni siksi aikaa, ja sen takia minulle maksettiin TAAS ns. liikaa toimeentulotukea. Joka sitten varmasti peritään takaisin, kun työttömyysetuus tulee, eli kun rahaa tulee se menee takaisin Kelalle samantien, eikä minulle jää käteen mitään. Näin kävi jo aiemmin, kun aloitin yrittäjyyskokeilun, silloin meni raha-asiat ihan täysin perseelleen. ARGH.

Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan, mutta olen varma että tästä lähdetään nousemaan vain ylöspäin. Ainakin pääsen hetkeksi pois Kelan ja työkkärin limbosta!

Mustikkamaito-kankaasta äidille ja pojalle hupparit

Mustikkamaito-kankaasta äidille ja pojalle hupparit

Sain Haave Designilta käyttööni Lilja Graphicsin suunnittelemaa Mustikkamaito-kangasta. Kangas on joustocollegea, ja näin sen heti hupparina. Sain pari metriä riittämään kummankin huppariin, kun tein resorit ja huppujen sisäpuolet eri kankaalla. Tummanliila resori ja vaaleaniila trikoo on Eurokankaasta. Haave Designin sivuilta löytyy tarkemmat tiedot Mustikkamaito-kankaasta. Minun huppari on tehty luottokaavalla Jujunalta, ja lapsen hupparin kaava on vähän sovellettu sieltä sun täältä.

Tämä kangas on vaan niiiin rakkaus! Yleensä en osaa ikinä käyttää kankaita missä on valkoinen pohja, mutta tässä kankaassa se ei haittaa.

Lapsi rakastui myös omaan huppariinsa, hihkaisi että mustikoita, mä tykkään mustikoista! Kuvauksissa lapsi ei todellakaan ollut yhteistyöhaluinen, mutta onnistuimme nappaamaan muutaman valokuvan.

Näissä kuvissa olevat vaatteet ovat muuten kaikki minun ompelemiani! Musta timanttimekko Jujunan kaavalla, krookus-legginsit omalla kaavalla, hupparit, lapsen Star Wars-asu omalla kaavalla. Lapsen legginsit on muuten minun vanhoista legginseistä tehty. Tykkään käyttää kaiken ihan viimeiseen suikaleeseen asti.

Harmittaa, kun ommellessa vetskaria kangas venyi. Purin vetoketjun ja ompelin nauhan veroketjun alle, jotta kangas ei venyisi. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut ja kangas venynyt, höyryttelyistä huolimatta. Yleensä onnistun huppareihin ompelemaan vetoketjun ilman tukikankaita tai kikkailuja, mutta nyt vetskari temppuili.

Olipa muuten haastavaa kuvata, kun 4-vuotias oli känkkäränkkänä. Koko ajan kuului valitus ”äiti on tylsää äiti miks meidän pitää kuvata, ihan tyhmäää”.

Oli muuten vähän kuuma, kun kuvatessa oli parikymmentä astettä lämmin ja aurinko.

Usein isot hupparit saavat minut näyttämään entistä isommalta, mutta pidän isoista huppareista. Mikäs sen mukavampaa? Ja ketä oikeasti kiinnostaa, näytänkö isommalta kuin olen? Ei minua ainakaan.

Nappasin kuvan myös tilkkupeitosta jonka tein jämäpaloista. Tuloksena Star Wars-torkkupeitto.

Mitä piditte tämän kerran ompeluksista ja Mustikkamaito-kankaasta?

 

Ommeltua – mekko ja kasseja

Ommeltua – mekko ja kasseja

Ompelin viime viikolla mekon ja kolme kassia. Mekon kangas löytyi Eurokankaan palalaarista ja kasseihin läheisestä Fidasta. Kassien kangas oli alunperin verho.

Tässä mekko, kaava on oma:

Ompelin omalla kaavalla kolme kassia. Yksi on perus kangaskassi (sisätaskulla), toinen vähän isompi (sisätaskulla) ja kolmas on viikonloppulaukuksi tarkoitettu.

Kolme kassia päärynäkankaasta. Isoimmassa laukussa on vetskari. Laukut pääsivät testiin heti, kun lähdimme juhannuksena päiväreissulle Tammisaareen, Hankoon ja Raaseporiin. Isoin laukku oli huonon muotoinen siitä, että sen olisi pitänyt olla korkeampi, eikä niin leveä. Mutta toimii se ihan ok noinkin.

Miten on muuten näin vaikeaa ottaa kunnollista kuvaa laukuista ja kasseista!? Toivottavasti näistä saa jotain selvää. Hävettää ihan nämä mun räpsykuvat, kun en jotenkin ikinä jaksa panostaa kuviin tarpeeksi. Huoh!

Sain juuri ison kasan trikoita, muutaman ulkoilukankaan ja kuminauhoja kaverini äidiltä. Löysin lisäksi tänään kirpparilta isohkon San Francisco -kankaan, siitä varmaan tulee laukkuja. Jee! Työn alla on myös muutama tilkkupeitto.

Sain myös Haave Designilta käyttööni pari metriä Lilja Graphicsin suunnittelemaa Mustikkamaito jc:tä, kangas on matkalla luokseni jo! En malta odottaa että pääsen tekemään siitä hupparin!

Hän on täällä tänään… ja maanantai aamuna kaupassa 💜💜💜

Henkilön Haave Design (@haave.design) jakama julkaisu

Lisää ompeluaiheisia postauksia:

Viime aikoina ommeltua

Ompelua – yksisarvismekko!

Viime aikoina ommeltua

Viime aikoina ommeltua

Olen viime aikoina ommellut aika paljon. Olen tehnyt kangslöytöjä kirppareilta ja eräältä ystävältä sain kasan kankaita. On aika kätevää kun kaikki tietävät että ompelen joten olen kavereilta ja sukulaisilta saanutkin kassikaupalla aina välillä kankaita.

Harmittelen aina sitä että joustavia kankaita harvemmin löytää kirppareilta, mutta nyt Kierrätyskeskus on alkanut tekemään Näprä-osastoilleen trikoo/college-pusseja, ja olenkin tehnyt niistä todellisia löytöjä välillä! Vähän aikaa sitten löysin tällaisen pussin Kontulan kiertsistä, ja yhdestä näistä kankaista syntyi äidilleni mekko, kaava on oma.

Meillä on Sulo-pupu hoidossa kuukauden ajan, hän on osoittautunut hyvin innokkaaksi ompelu-apuriksi! ”Mitä, miten niin en auta istumalla kankaiden päällä, vaatimalla kesken kankaanleikkuun rapsutuksia ja syömällä kaavoja?!”

Ompelen tosi harvoin nykyään muille kuin itselleni ja pojalleni ja joskus lahjaksi. Äitini osaa myös ommella, mutta ei ole ommellut pitkään aikaan. Hän on nyt varmaan ainaki vuoden ajan sanonut että haluaisi ommella mekkoja ja hameita itselleen. Mielestäni tämä kiertsin pallokuosi oli ihan äitini näköinen ja onnistuin ompelemaan ihan hänen kokoisensa ja istuvan mekon! Äitini sanoikin että se on se ’ompelijan silmä’.

Muut kankaat olivat tällaisia, ja koko setti vain 5 euroa! Päällimmäiset kankaat olivat noin metrin mittaisia, mustavalkoinen pallokuosi oli pienempiä paloja. Niistä saan lapselle vaatetta.

Olen myös ommellut legginsejä ja mekkoja:

Kaverilta saaduista kankaista syntyi lakka-legginsit, vitsi miten ihanat näistä tuli! Mekko on ommeltu Jujunan (Tuike) kaavoilla joskus vuosi sitten. (Vitsi, että oon väsyneen näköinen tässä! Oltiin Mustikkamaalla kävelyllä eräs sunnuntai-iltapäivä)

Yksisarviskankaasta (Kangaskapina) tuli legginsit. Mutsi 35vee täällä moi! Leggareiden kaava on oma.

Yksisarviskangas leggareissa Eurokangas, mekon kangas Ehta. Täällä kuva koko mekosta!

Joskus on vain pakko ostaa uusia kankaita, Eurokankaassa oli i-ha-nat panda- ja kukkakangas. Niistä syntyi kaksi mekkoa. Kaava on oma, helma on täyskello. Kuvat on otettu Recci-kirppiksen sovituskopissa. Haha.

Takana on naru, sain inspiksen kun yhdessä ompeluryhmässä facessa on ommeltu Suuresta Käsityölehdestä mekko missä on naru takana.

Sulo tuli taas auttamaan kaavahommissa nakertamalla kaavaa.

Otin töissä kuvan mekosta, olin juuri menossa hakemaan kahvia joten sen takia iKaffe kädessä. En ole jaksanut panostaa kunnon kuviin joten saatte luvan kestää näitä räpsyjä!

Rakastan näitä mekkoja! Harmittaa kun en osaa olla ilman legginsejä kesälläkään, kun reidet hinkkaa muuten vereslihalle. Täytyy ostaa lisää pyöräilyshortseja niin ei tule niin kuuma.

Olen muuten jo kauan aikaa halunnut uudistaa tyyliäni ja hankkia paitoja ja housuja. En vain osaa! Mistä te ostatte teidän farkut/housut ja ei-joustavat vaatteet?

 

Masentunut mutsi facebookissa:

 

Lue lisää:

Mutsin tekemä -korvakorut esittelyssä

Ommeltua – uusi reppu ja legginsit

Ommeltua – uusi reppu ja legginsit

Olen kauan jo yrittänyt hioa täydellisen repun ja laukun kaavoja. Tässä kokeilussa pääsin aika lähelle! Yritin kehittää reppua niin, että tarvittaessa siitä voisi tehdä käsilaukun ja saada sen olalle, mutta se jäi vähän puolitiehen.

Näytin puolivalmiin repun serkulleni (jonka kanssa aina suunnitellaan käsitöitä) ja hänen mielestään se oli minulle liian tylsä ja konservatiivinen (miten hyvin serkkuni tunteekaan minut…). Se tarvitsi selkeästi lisää väriä! Joten pistin roiskien pinkillä kangasvärillä.

Alaosassa on nahkatakista leikattu kaistale, jonka ompelin etupuolelle kiinni niin, että siitä muodostuu kaksi etutaskua.

Lisäksi etupuolella on vetoketjullinen tasku, sisäpuolella on musta vuori missä on hedelmäkuvioita. Lisäksi sisäpuolella on kaksi avointa taskua.

Ainut mikä tässä repussa mättää, on alaosa, koska ompelukoneeni ei oikein kestä niin paksuja kohtia. Pelkään että repun hihnat napsahtaa sieltä irti! Ensi kerralla taidan tehdä repun niin, että alaosa on myös kangasta.

Huomasinkin että minulla oli taas paljon itsetehtyä päällä – krookuslegginsit, punainen timanttimekko, vaaleanpunainen neuletakki, reppu ja korviksetkin! Ja sen lisäksi vielä lapsenkin housut.

 

Lue lisää:

Katsaus vanhoihin käsityölehtiin – pluskoon kaavat ja läskiviha

 

Laukkuompelus lahjaksi 8-vuotiaalle

Laukkuompelus lahjaksi 8-vuotiaalle

Olin menossa ystäväni tyttären 8-vuotisjuhliin, ja olin osallistunut jo yhteislahjaan. Tajusin pari tuntia ennen synttäreitä ettei ompelija voi mennä juhliin ilman itseommeltua lahjaa.

Niinpä tuntia ennen juhlia valmistui pikkulaukku Jujunan ilmaiskaavalla.

Kankaan olen saanut lahjoituksena <3 Lahjan saaja tykästyi laukkuun, hänen lempivärinsä on oranssi ja hän tykkää ketuista tosi paljon. On ihanaa antaa lahja, joka on itsetehty ja arvostettu!

 

Lue lisää:

Jujunan mallina Tampereella

Ompelua – yksisarvismekko!

 

Jujunan mallina Tampereella

Jujunan mallina Tampereella

Pääsin Jujunan malliksi Tampereelle, olin niin innoissani! Haluaisin tehdä enemmänkin kuvauskeikkoja, ne on niin kivoja. Minkäs sille voi, että viihtyy kameran edessä!

Olen blogissakin usein esitellyt ompeluksia joita olen tehnyt Jujunan kaavoilla. Tykkään näistä kaavoista, koska ne ovat melkein poikkeuksetta sopineet päälleni ilman muutoksia. Tosin helmaa joudun aina lyhentämään, koska olen niin pätkä, mutta muuten ne istuvat kuin hanska.

Nyt kävin Tampereella kuvauksissa, koska Jujunan Jenni haluaa kuvata kaavojaan vaatteilla, erilaisten ihmisten päällä. Arvostan kovasti sitä, koska usein kiroan esimerkiksi nettikauppoja, joilla on malleina vain pitkiä ja hoikkia, jolloin en näe miltä vaate mahdollisesti näyttäisi itseni päällä. Onneksi nykyään yritykset tajuavat tämän, kuten esim. Neulomo, joka kuvauttaa vaatteensa eri kokoisten ihmisten päällä. On mukavampi ostaa kaavojakin, kun näkee miltä valmis vaate näyttää päällä.

*Vaatteet saatu yhteistyössä Jujunalta (kaksi mekkoa ja huppari).*

Kuvat: Petra Vii Photography

Kuvausjärjestelyt, osa vaatteista: Jujuna

Legginsit ja kengät omat, mekko Jujunan tasku
Huppari Jujunan norah rintamuotolaskoksella

Mekko Jujunan anu-kaava

Mekko Jujunan timantti-kaava, minun ompelema

 

Mitä piditte kuvista ja vaatteista?

Muita ompeluaiheisia postauksia:

Ompelua – yksisarvismekko!

Äidille supersankari-legginsit

Katsaus vanhoihin käsityölehtiin – pluskoon kaavat ja läskiviha

Katsaus vanhoihin käsityölehtiin – pluskoon kaavat ja läskiviha

Pluskoon kaavat ja läskiviha, miten ne liittyvät toisiinsa?

Sain yhdestä facebook ryhmästä idean kaivella esiin vanhat käsityölehteni, joita on vino pino vuosilta 2000-2010. Facebook-ryhmässä esiteltiin kuvaa käsityölehdestä vuosien takaa, jossa pluskoon kaavat olivat mallia kaapu, ja kuvateksteissä oli neuvoja kuinka piilottaa ylimääräiset muhkurat. Halusin kurkata omiin lehti-arkisoihin, että minkälaisia sen aikakauden pluskoon kaavat olivat. 

En ole moneen vuoteen tilannut mitään käsityölehtiä, kun niissä tuntuu pyörivän samat aiheet vuodesta toiseen. Olen vuosina 2006-2010 seurannut käsityö- ja neulelehtia tiiviisti, kun opiskelin pukuompelijaksi ja modistiksi.

Silloin olin 15-20 kiloa laihempi kuin nyt, joten en kiinnittänyt silloin mitään huomiota pluskoon kaavoihin koska no, en tarvinnut niitä. Mahduin käsityölehtien kapeaan muottiin, silloin olin muistaakseni kokoa 36, nykyään olen kokoa 48-50.

Näin laiha olin vuonna 2008. Olinkohan silloin myös parempi ihminen, kun en ollut ylipainoinen? No en tietenkään, mutta välillä siltä tuntuu, kun lukee somesta läskiviha-kommentteja.

Ihan mielenkiinnosta, nyt vuosia ja lisäkiloja myöhemmin katsoin uudestaan näitä samoja lehtiä, ja huomasin että silloin on kyllä fat shaming ollut todella avointa. Pluskoon kaavat olivat usein muodottomia tylsiä kaapuja, ja pluskokoa oli yksi kaava koko lehdessä. Saateteksteinä käytettiin usein lauseita kuten ”pyöreälle naiselle, isoille tytöille, pidentää ja hoikentaa, musta sopii isolle naiselle” ja niin edelleen. Tuskin nykypäivänä enää näin suoraan vihjataan, mutta aika pöyristyttävää kuinka vain vajaa 10 vuotta sitten on ihan suoraan sanottu, että ylipaino on aina huono asia, ja se pitäisi piilottaa oikeanlaisilla vaatteilla (muodottomilla, mustilla kaavuilla).

Ei ole ihme, että naisten on vaikea hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, kun kaikkialta toitotetaan että pitäisi olla pidempi, hoikempi, olla vähemmän vatsaa ja rintaa, mutta sitten ei kuitenkaan saa olla ihan liian laihakaan. Kurvikas pitää olla, mutta ei missään nimessä ylipainoinen.

Eli kun läski verhoutuu mustaan kaapuun, näyttää muutaman kilon hoikemmalta, eli hyväksytymmältä.

Samassa lehdessä oli aukeama myös korkeintaan 46-kokoisille, jotka sitten voivat pukeutua valkoiseen. Kaikissa pluskoon kaavoissa saatesanoina on hoikentava, pidentävä, muodot piiloon, kun taas alle 46-kokoisten kaavojen saatteissa on sanoja kuten ”säihkyvä, juhlien kaunotar, tyylikäs ja rauhallinen”. Miksi laihat naiset ovat säihkyviä juhlien kaunottaria, kun taas isompia naisia kehoitetaan verhoamaan kehojensa ”huonot puolet”?

Onneksi ehkä olemme jo hieman päässeet tässä 10 vuodessa eteenpäin, mutta edelleen tässä riittää työnsarkaa. Sen mitä selasin Suuren Käsityölehden digilehtiä, huomasin että nykyään heillä ainakin on kaikki kaavat kokoihin 54 asti, mikä on ihan mahtavaa. Toisaalta en nähnyt mallikuvissa yhtäkään isompaa naista mallina, ja varmasti yli koon 54 naisetkin ompelevat… Saa toki korjata jos asia on toisin, en tosiaan ole niin täysin perehtynyt viime vuosien käsityölehtiin.

Jotain parannusta sentään on tullut, mutta ”mekko joka vartalolle”, ja mallina on pitkä ja hoikka malli? Hmm.

Toivottavasti aikanaan pääsemme eroon kaikenlaisesta body shamingista.

Tässä alla on kuva neulelehdestä, aiheena vartalotyypit. Siinä asiantuntija kertoo minkälaisia vaatteita kuuluisi käyttää eri tyyppisillä vartaloilla. Kaikki lehdet ovat täynnä ohjeita kuinka piilottaa makkaroita ja kurveja, kun taas toisaalta liika hoikkuuskaan ei ole hyvä. Tässä neuvotaan pitkälle, hoikalle I-vartalotyypille kuinka lyhentää pituusvaikutelmaansa, tasapainottaa alavartalon mittasuhteita sekä lisätä muotoja hoikkaan vartaloon. Olet niin tai näin, olet aina väärinpäin.

Onneksi sentään harvoin nykyään enää näkee näin räikeitä juttuja :

Yllä on siis toiveohje – XL-kaava. Mallina kuvassa on kaikkea muuta kuin XL-kokoinen nainen, ja kuvatekstissä kehotetaan taas kerran piilottamaan huonoja puoliaan.

Toinen jännä juttu minkä huomasin oli se, että neuleohjeissa oli kokoja usein 56-58 asti, ilman mitään muodokas nainen -saatesanoja. Malleina kuvissa tosin usein oli vain laihempia naisia. Hassua, että saman aikakauden lehdissä on ompelukaavoissa vain tietyt koot, mutta neuloessa saa isokin nainen tehdä vapaasti omaa kokoaan? Eihän luulisi olevan niin vaikeaa sarjoa kaavoja myös kaikkia kokoja? Varsinkaan kun nykyään käsityölehdissä on sarjottu kaavat myös ainakin kokoihin 54 asti.

Onneksi nykyään on myös paljon netistä tilattavia kaavoja kaiken kokoisille, kuten esimerkiksi Jujuna ja Puuhakaspaja.

VINKKI! Pukeudu ihan juuri niinkuin haluat, koska olet hyvä juuri sellaisena kuin olet! Se että itse tunnet itsesi mukavaksi jossain vaatteissa, on tärkeintä!

VINKKI! Olisi paljon helpompaa pukeutua juuri niinkuin itse haluaa, jos ympäröivä maailma ei toitottaisi sitä yhtä ja ainutta kehonkuvaa hyväksyttävänä!

 

Ja P.S. tämä postaus ei ole tarkoitettu niin, että haukkuisin Suurta Käsityölehteä tai muita käsityölehtiä ja sen tekijöitä, vaan huomioida sen ajan henki. Ja sen, että onneksi ajat muuttuvat ja voimme pikkuhiljaa antaa kehorauha kaiken tyyppisille kehoille!

Ja P.S. vielä, koska joku kuitenkin tulee mussuttamaan, kuinka ylipaino on epäterveellistä, niin se ei ole pointti tässä. 

 

Lue muita postauksia aiheeseen liittyen:

Kuinka O-vartaloinen 35-vuotias äiti saa pukeutua?

Raskaus pilasi kehoni – vai pilasiko sittenkään?

Laukkuja ei voi koskaan olla liikaa – kolme laukkua ommeltu!

Laukkuja ei voi koskaan olla liikaa – kolme laukkua ommeltu!

Sain ommeltua jo ajat sitten nämä laukut ja olen käyttänytkin niitä, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvata niitä. Lapsi on ollut oksennustaudissa ja itse olen ollut terveenä ihme ja kumma. Olen kiipeämässä seiniä pitkin, kun emme voi tartuntavaaran takia lähteä minnekään. Olen sitten kuvaillut blogiin kaikenlaista, ja tässä nämä laukut:

Laukussa kaikki paitsi vuori on uusiokäytössä olevia matskuja. Nahka on nahkatakista, hihna on vyö ja päällikangas on verho. Sisällä vuori on ainut uusi kangas, jonka sain Vimmalta aikoinaan. Edessä alhaalla on nahkasta kaksi etutaskua.

Rakastan kirpputoreilla kiertelyä ja meillä onkin ihan lähikaupan vieressä Fida. Aiemmin täällä oli myös Hesyn kirppis ja se oli ihan suosikkimesta, mutta se valitettavasti siirtyi muualle.

Ompelin myös kaksi pikkulaukkua, Jujunan ilmaiskaavalla. Kaavan voi tulostaa itse tai tilata kotiin valmiiksi printattuna hintaan 2,50€.

Tässä laukussa käytin tekonahkaa, ostin joskus kirpparilta tekonahkahameen uusiokäyttöä varten. Täytyy kyllä sanoa että tykkään  niin paljon enemmän oikeasta nahasta materiaalina kuin tekonahasta. Sitä en tosin koskaan osta uutena, vaan etsin kirppareilta nahkavaatteita joita voi uusiokäyttää ompeluissa ja korviksissa. Korviksista lisää myöhemmin! Toinen kangas on Brysselistä aikoinaan ostettu afrikkalaisprintti.

Kummassakin laukussa hihna on ripsinauhaa. Kolmannessa laukussa on Vimman printtikangas ja nahkatakista leikattua nahkaa.

Tykästyin näihin pikkulaukkuihin! Seuraavaksi ajattelin kokeilla Swoonin ilmaiskaavaa, joka on vähän samanlainen kuin tämä Jujunan. Swoonilla on muitakin ihania laukkukaavoja – osa ihan ilmaisia.

Swoonin sivuilla on foldover clutch kaava ilmaisena, kuvat mitä sivuilla on laukusta on aivan ihania ja oikein huutaa, että ompele, ompele… Tykkään Swoonin sivuista, kun siellä on kaavan tilanneiden tekemiä laukkuja myös inspiraationa.

Kuva: Swoon Patterns
Kuva: Michelle Wilkinson Tripp, swoonpatterns.com
KUVA: Jennifer Greene, SWOONPATTERNS.COM

 

Tämän voisi ommella niin, että lisää siihen olkahihnan, en tykkää käyttää clutch-laukkuja. Laukkujahan ei voi koskaan olla liikaa, eihän?