Kategoria: Kehopositiivisuus

Rakas keho -kirja esittelyssä

Rakas keho -kirja esittelyssä

Sain Tuuma kustannukselta luettavakseni Katarina Meskasen ja Heidi Strengellin Rakas Keho -kirjan. Kirjassa esitellään useamman naisen kehot kuvin ja heidän omin sanoin. Mukana on myös mm. Vatsamielenosoituksen Tytti Shemeikka <3

rakas keho

”Kirja kannustaa sinua pohtimaan omaa kehosuhdettasi ja johdattelee omaksumaan uudenlaisen tavan olla sinut kehosi kanssa. Se korostaa ratkaisukeskeisyyttä ja antaa paljon konkreettisia ideoita sekä harjoituksia kehonkuvan työstämisen tueksi.”

Kirjassa on kehokuvien ja -tarinoiden lisäksi tietoa kehopositiivisuudesta, syömishäiriöistä, kehonkuvasta mediassa sekä monta hyvää harjoitusta. Tykkäsin kirjassa erityisesti niistä monista harjoituksista joita voi itse tehdä, jotka saattavat auttaa oman kehonkuvan kanssa, ymmärtämään omaa kehoa, tiedostaa epävarmuuksia ja miettiä todella laajasti omaa kehoa ja kaikkea mitä siihen liittyy. Ja siihen liittyykin todella paljon asioita, mitä ei edes osaa miettiä arjessa.

Mistä omat epävarmuudet ja kehonegatiivisuus tulevat? Tulevatko ne median kautta, jo lapsena terveydenhoidon kautta, omilta vanhemmilta tai isovanhemmilta, vai kaikkea tätä ja vielä lisääkin? Miten keho muuttuu raskauden ja synnytyksen aikana, miten keskenmeno, lapsettomuus tai kehodysforia vaikuttaa kehonkuvaan?

Lue myös: Synnytyskertomus – suunniteltu sektio vauvan perätilan takia

Tanssi on ollut parasta mitä keholleni voin antaa

Kirjan alussa oli lause joka jäi mieleeni: ”Harvoin keho on ylpeyden aihe, iloitsemisen kohde tai voimaantumisen lähde.” Kaikkea tätä on tanssi tuonut elämääni. Olen tanssinut pienestä asti ja se on aina tuonut minulle valtavasti iloa. Se on myös tuonut keholleni iloa ja voimaantumista – kun tanssin, tunnen kehoni ja kaikki sen liikkeet, ja olen ylpeä siitä miten se liikkuu.

Ehkä sen takia raskauden loppuvaiheilla ja synnytyksen jälkeen en enää tunnistanut kehoani koska se muuttui niin paljon, ja tanssiminen oli outoa kun en kyennyt liikkumaan kuten ennen. Sektiohaava oli kauan oudon tuntuinen. Kävin ensimmäisen kerran tanssitreeneissä neljä kuukautta synnytyksen jälkeen, eikä kehoni osannut enää liikkua samalla tavalla kuin ennen. Se oli masentavaa, enkä tunnistanut kehoani enää samaksi kuin ennen raskautta.

Raskauden aikana myös lopetin tanssitreenit, koska pelkäsin että kaadun tai satutan vauvaa jotenkin. Tämä ongelma oli täysin vain omassa päässäni, koska yleensä suositellaan että liikkumista raskaana ollessa saa jatkaa niin kauan kun se hyvältä tuntuu (fyysisesti). Itselläni oli vain niin suuria pelkotiloja siitä että aiheutan vauvalleni jonkun vamman tai saan keskenmenon jos riehun liikaa, että en uskaltanut treenata enää. Tämä on varmasti myös vaikuttanut kehonkuvaani ja tuntemuksiini vielä vauvan synnyttyä.

Kirja sai minut miettimään paljon kehoani ja suhdettani siihen raskauden ja synnytyksen jälkeen.

rakas keho

Lue myös: Synnytyspettymys – vesisynnytyshaaveesta suunniteltuun sektioon

Kirjassa kannustetaan rentoutumaan – se auttaa rentoutumisen lisäksi myös oman kehon hyväksymiseen

Pidin kirjassa siitä muistutuksesta, että omassa kehossani on jännitystiloja jatkuvasti, ja kuinka tärkeää rentoutuminen on. Olen viime aikoina nukkumaan mennessäni kuunnellut äänikirjasovelluksesta meditaatio- ja rentoutumisharjoituksia. Se on auttanu minua nukahtamaan (en ole ottanu melatoniiniakaan, mitä yleensä otan iltaisin!) ja rauhoittumaan. Jos on tukala olla omassa kehossa tai on stressaantunut ja jännittynyt, rentoutusharjoitukset auttavat kokonaisvaltaisesti rentoutumaan ja olemaan läsnä kehossaan.

Itse tiedän kyllä miten vaikeaa on koittaa rentoutua kun on pingottunut kuin jousi, ja se vaatii stressaantuneelta ja väsyneeltä ihmiseltä aika paljon. Olen aloittanut ihan lyhyillä 2 minuutin – 5 minuutin harjoituksilla iltaisin kun makaan sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Kannustan kaikkia kokeilemaan, itse olen kuunnellut Storytelin kautta mutta tästä Rakas keho- kirjasta tai esim, myös Youtubesta löytyy hyviä harjoituksia. Itse tykkään paljon Kupariketun rentoutuksista, käytän niitä itse kotona ja töissä lasten kanssa.

Kirjan harjoituksia:

Jatka seuraavia lauseita kehoosi liittyvillä ajatuksilla:

Kehoni on…

…muuttanut muotoaan vuosien saatossa. Kehoni on täysin erilainen nyt 36-vuotiaana kuin 20 vuotta sitten. Jossain vaiheessa surin sitä, mutta nyt alan olemaan jo aika sinut itseni kanssa – ainakin useimmiten. Kehoni on myös vahva, koska se on kestänyt raskauden, synnytyksen, valvomisen ja masennuksen, ja se jaksaa jatkaa vaikka olenkin laiminlyönyt sitä väsymyksen takia. Kehoni on pettänyt minut naisen ja äitinä, kun en kyennyt synnyttämään lasta perätilassa alateitse, koska lantioni oli liian kapea. Mutta toisaalta kehoni on myös selvinnyt esimerkiksi seksuaalisesta väkivallasta.

Arvostan kehoni…

…kykyä muuntautua ja kestää muutoksia.

Kehossani parasta on…

…sen liikkuvuus kun tanssin. Vaikka olenkin jäykistynyt, se liikkuu ihanasti kun alan tanssimaan.

Rakkain ominaisuus kehossani on…

…se että olen kantanut lastani ja synnyttänyt hänet, vaikkakin sektiolla. Olin pettynyt kehooni kun en kyennyt synnyttämään alateitse, mutta kehoni on silti rakas, koska se kantoi ja antoi minulle rakkaan lapseni.

Haluaisin oppia hyväksymään…

…kaksoisleuan ja vatsani. Kamppailen näiden kahden asian kanssa, vaikka olenkin suhteellisen tyytyväinen koko kehooni.

Hyväksyn…

…sen että kehoni ei ole samanlainen kuin parikymppisenä.

Olen ylpeä…

…kehoni kyvystä liikkua.

Pidän…

…takapuolestani!

Olen tyytyväinen…

…siihen että kehoni on terve.

Kehoni pystyy…

…valmistamaan toisen ihmisen. SE jos mikä on käsittämätöntä! Tuijotan välillä edelleen 5-vuotiasta lastani ja mietin että miten hemmetissä olen tuon tehnyt!

Kehostani tekee ainutlaatuisen…

…sen että minä olen minä. En voi olla kukaan muu, olen ainutlaatuinen tällaisena.

Kehoni tärkein tehtävä on…

…olla olemassa.

Kehoni on minulle rakas, koska…

…se on selvinnyt niin monesta kanssani.

rakas keho

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kamppailevat kehonkuvansa kanssa

Suosittelen ehdottomasti kirjaa kaikille, etenkin teille jotka kamppailette kehonkuvanne kanssa. Kirja kannustaa ja antaa tietoa asioista, joita ei itsekään ehkä ole tullut ajatelleeksi.

Minusta on ihanaa, että kirjassa on monenlaisia kehoja kuvattuna juuri sellaisina kuin ne ovat. Tällaista monipuolisuutta toivoisin kaikkialle mediaan, ihan tavallisia ihmisten kehoja ilman mitään super-muokkauksia ja ”paranteluja”. Toki joku voisi sanoa, että kirjassa olisi voinut olla vielä enemmän erilaisia kehoja, mutta uskon että tällaiseen projektiin erilaisten ihmisten saaminen on haastavaa, ja tässä on tehty sen verran mihin on pystytty. Meidän kehopositiivisiin projekteihin, mm. kehopositiiviseen kalenteriin on ollut haastavaa löytää vapaaehtoisia ihmisiä jotka ovat ns. tarpeeksi erilaisia toisistaan, koska kaikki eivät halua esille tai hakumme eivät tavoita niin suurta yleisöä että saisimme tarpeeksi erilaisia ihmisiä mukaan.

Kirjan viimeinen esittelyssä ollut nainen oli Aili. Rakastin hänen elämänohjettaan naisille: ”Nauttikee ja naurakee!”

rakas keho

Voit ostaa kirjan hintaan 35€ Tuuma Kustannuksen kautta!


Kuvallinen ompeluohje: näin ompelet legginsit

Kuvallinen ompeluohje: näin ompelet legginsit

Minulta on pyydetty legginsien ompeluohjetta, joten tässä tulee kuvallinen ohje! Tämä on ensimmäinen ompeluohje minkä teen, joten kertokaa jos tästä ei saakaan mitään selvää, tai jos pitää vielä enemmän vääntää rautalangasta. Toivottavasti tästä ohjeesta on apua!

Itselläni on legginseille ihan itse tehty kaava, minkä olen hionut täydelliseksi. Jos et halua/osaa itse tehdä kaavaa, esimerkiksi Jujunalla on naisten legginsien kaava koossa 32-56 myynnissä.

Itse olen piirtänyt legginsien kaavan alunperin laittamalla hyväksi havaitut legginsit kaavapaperille ja jäljentänyt ne. Se tosin vaatii vähän taitoa kaavoittamisesta ja kaavan muokkauksesta, mutta ei todellakaan ole mahdoton tehtävä! En ole jujunan legginskaavaa kokeillut, mutta omistan varmaan 70% kaikista Jujunan kaavoista ja ne on hyväksi havaittu!

No, mutta. Aloitetaan!

ompeluohje

Leikkaa lahkeet taitteelta saumanvarojen kanssa. Yleensä jos ompelee saumurilla, saumanvara on 0.7cm ja tavallisen koneen siksakilla 1cm.

ompeluohje
ompeluohje

Itse ompelin kahdet legginsit samaan aikaan, sen takia näkyy eri kangas ekassa kuvassa!

Lahkeet taitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan kummankin lahkeen sauma (kts ylläoleva kuva).

ompeluohje

Käännä lahkeet oikeinpäin. Nyt sinulla on kaksi lahjetta!

Seuraavaksi ommellaan haarasauma.

ompeluohje
ompeluohje

Aseta haarakappaleet oikeat puolet vastakkain. Tästä vaiheesta oli mahdoton ottaa kuvaa kun tuli vain pelkkä mytty. Katso että haarasaumat keskellä osuvat vastakkain. Muista ettet venytä kankaita hirveästi ommellessasi.

ompeluohje

Tämän jälkeen ommellaan vyötärökuminauha ympyräksi, ja sen jälkeen kiinni vyötärölle.

ompeluohje
Kuminauhan voi ommella monella tavalla ympyräksi, tässä yksi tapa – saumurilla
ompeluohje
Kohdista neljällä nuppineulalla kuminauha vyötärölle, jotta se tulisi vyötärölle tasaisesti. Muista varoa nuppareita jos ompelet saumurilla!
ompeluohje

Itse ompelen vyötärökuminauhan kiinni ensin saumurilla vyötärön yläosaan. Tässä vaiheessa pitää muistaa ettei saa venyttää kuminauhaa yhtään, koska muuten lopputulos on venynyt lörppö. Mieluummin rypyttää kangasta, kuin vetää kuminauhaa.

ompeluohje

Kun vyötärönauha on ommeltu vyötärölle, olen ompelukoneen siksakilla ommellut sen vielä kiinni toiseltakin puolelta. Eli käännetään kuminauha vain vyötärölle sisäpuolelle, ja siksakilla kiinni.

ompeluohje

Nyt on ainoastaan enää lahkeensuun ompelu. Taitetaan lahkeensuu kahteen kertaan, ensin 1cm, ja sen jälkeen vielä 1cm.

ompeluohje
ompeluohje

Ompele siksakilla lahkeensuut, ja voilá! Valmis!

ompeluohje
Ompelin lapsellekin samanlaiset housut. Jujunalta löytyy lastenkin kaavoja, kannattaa tsekata! Tämä lasten housun kaava on itse kaavoittamani.

Otan mielelläni vastaan palautetta ohjeesta, auttoiko, kaipaatko jotain muuta ohjeeseen, oliko kuvat epäselvät, ymmärsikö ohjeesta jotain? Haluaisitko tällaista lisää? Minulta on pyydetty mekon/tunikan ompeluun apua, sellainen olisi ainakin tulossa!


Mikä on sopiva määrä alastomuutta lihavalle? Läskiviha ja kiusaaminen netissä on arkipäivää

Mikä on sopiva määrä alastomuutta lihavalle? Läskiviha ja kiusaaminen netissä on arkipäivää

Postasin taannoin kuvan instgramiin, missä minulla oli alushousut ja napapaita. Instagramissa se nostatti erilaisia tunteita. Osan mielestä olin upea ja rohkea sekä esikuva. Osan mielestä taas promoan lihavuutta ja saan kohta sydärin, verisuoneni ovat tukossa ja diabetes vainoaa nurkan takana.

Postasin saman kuvan kehopositiiviseen facebook ryhmään ja reaktio oli tyrmistyttävä. Suurin osa kehui ja sanoi että tällaiset kuvat ovat rohkaisevia.

Osa kommenteista taas oli sitä, että keskivartalolihavuus ei ole kaunista koska se ei ole terveellistä, ja että tällainen arkirealismi ei ole hyvästä koska se loppujen lopuksi ”rumentaa” ihmistä. Osa oli järkyttyneitä siitä että näytti siltä ettei minulla ole housuja jalassa. Voi kauhistuksen kanahäkki, eihän noin voi esitellä itseään! Yhdessä kommentissa jopa sanottiin, että lapseni varmasti häpeää minua, kun laitan tuollaisia kuvia internetiin.

Kuva: Heidi Merima

No, miksi sitten välillä julkaisen vähäpukeisia kuvia itsestäni nettiin? Syitä on ainakin kolme:

  1. Koska haluan. Marginaalisen vartalon alastomuus ei ole rumaa, halpaa eikä se indikoi että haluaisin seksiä. Minulla on oikeus julkaista juuri sellasia kuvia kuin haluan, kunhan ne eivät ole lainvastaisia. Minulla on myös oikeus sanoa, millä tavalla minun sometilejäni ja kuvia saa kommentoida. Se, että laitan kuvan julkisesti esille ei tarkoita sitä että saa kommentoida ihan mitä vain lystää, koska ”sananvapaus”. Sananvapaus tarkoittaa sitä, että voi toki kommentoida mitä vain ilkeää ja typerää, mutta seuraukset täytyy kestää. Seuraukset voi olla tilin blokkaaminen tai vaikkapa rikosilmoitus.
  2. Koska se auttaa minua hyväksymään itseni, kun laitan esille kuvia itsestäni. Mediassa näkyy liian vähän marginalisoituja kehoja, ja se johtaa myös osaltaan siihen että ihmisillä on itsetunto-ongelmia ja syömishäiriöitä (vaikka nämä asiat eivät olekaan yksiselitteisiä). Kun laitan kuvan nettiin missä muhkurani ja koko kehoni näkyvät, saan aina palautetta siitä kuinka kuvani voimaannuttavat ja antavat muille rohkeutta olla oma itsensä.
  3. Koska läskiviha, nettihäiriköinti ja kiusaaminen on todellista ja sen näkee joka kerta kun postaan kuvan itsestäni. Jos kuvassa näkyy iso vatsani, se houkuttelee kiusaajat esille kuin kärpäset paskan ympärille. Paitsi että tässä tapauksessa minä en ole se paska, vaan kiusaajat ovat. No, ymmärsitte varmaan pointtini.

Näitä kiusaajia on tullut kohdattua monenlaisia. Jotkut (yleensä miehet) täggäilevät kavereita kuviini naureskellakseen. Osa kommentoi suoraan että hyi vittu mikä läski. Osa verhoaa läskivihansa ”huoleksi” terveydestäni. Huolitrollaus, kuten sitä myös kutsutaan, on varmasti se yleisin muoto läskivihasta ja kommenteista joita saan. Nämä tyypit ovat niin huolissaan, että minun kuuluisi kyllä laihduttaa, koska muuten voin sairastua. Olisin kyllä huolestuneempi siitä, mitä kaikkea pahaa tällainen kiusaaminen tekee mielenterveydelle.

Minun terveydentilaani ei voi tietää mitenkään ulkonäön perusteella. Ja mikä vielä tärkeämpää – minun terveydentilani ei kuulu kenellekään! Mitenköhän tämä asia on niin hel-ve-tin vaikea käsittää? Miksi joudun vääntämään tästä asiasta JATKUVASTI? Sen takia blokkaan nämä kommentoijat yleensä saman tien, koska minun ei tarvitse kuulla tällaista keneltäkään.

Muutamia viikkoja sitten eräs tyyppi kommentoi minulle että ”hyi, sun pitäis laihduttaa koska sä saat muuten ihan just sydärin”. Siihen oli joku muukin kommentoinut, ja parin viikon päästä tämä tyyppi kommentoi uudestaan. Pyysin häntä lopettamaan painoni ja ulkonäköni kommentoimisen, mutta tämä vain jatkaa. Laitan storyyni tämän tyypin kommentit, ja kerron minkälaista kommenttia joudun kestämään. Lopulta blokkaan tämän ihmisen, koska hän ei toistuvista pyynnöistä huolimatta lopeta huolitrollaamistaan. Joku oli mennyt profiilini kautta kommentoimaan hänelle jotain kiusaamisesta, ja tämä tyyppi tekee uuden profiilin jotta saisi sanottua että voisinko poistaa hänen kommenttinsa storystäni että hän ei halua enää saada seuraajiltani viestejä.

Ai että, osuikohan nyt pilkka ihan vaan sinne omaan nilkkaan? Jos aloittaa toisen haukkumisen netissä, on aivan turhaa alkaa itkemään, että saa kuulla asiasta.

Kuva: Heidi Merima

Voi että, olen niiiin kyllästynyt kuulemaan painostani, terveydentilastani ja ulkonäöstäni kaikkea paskakommenttia. Ne eivät onneksi vaikuta pahemmin itsetuntooni, ne vain ärsyttävät ja väsyttävät. Välillä niin paljon, etten voi vain blokata ja olla hiljaa asiasta.

Meillä kaikilla on oikeus kehorauhaan ja siihen että meidän ulkonäköä tai terveydentilaa ei ruodita. Kaikilla on oikeus olla sitä mitä on, ilman että kukaan kiusaa ja häiriköi. Ihan sama pätee vaikka olisi julkisuuden henkilö, bloggaaja tai muu esillä oleva henkilö.

Jos kärsit häiriköinnistä tai nettikiusaamisesta, tsekkaa ainakin nämä alla olevat linkit. Älä jää yksin!

https://verkkoviha.fi/

https://www.someturva.fi/

Kuva: Heidi Merima
Lyhyen naisen elämää – miltä tuntuu olla 155cm?

Lyhyen naisen elämää – miltä tuntuu olla 155cm?

”Hei anteeks, pystyisitkö ojentaa mulle ton suklaajätskin tuolta ylhäältä kun en yletä siihen?”

Perus lyhyen ihmisen elämää – joutuu pyytämään komeita miehiä ojentamaan kaupassa jäätelöitä ylähyllyltä.

Vaikka olen lyhyt, en halua että minua aliarvioidaan

Muistan kun näimme edesmenneen isoäitini kanssa pari kertaa vuodessa. Hän aina sanoi samaa: oletpa sinä kasvanut! Muistan suuttuneeni (mielessäni), että no enpä ole kasvanut seiskaluokan jälkeen senttiäkään. Kasvoin 155 senttiseksi, jonka jälkeen kasvu pysähtyi.

Nuorempana koin aika paljonkin huonommuutta lyhyydestäni, nykyään olen enemmän sinut asian kanssa. Olen aina inhonnut sitä, kuinka tuntuu ettei minuun aina suhtauduta vakavasti koska olen lyhyt. Yhtä asiaa myös vihaan yli kaiken, nimittäin sitä jos minua taputetaan päähän. Yllättävän moni tykkää taputtaa päähäni, koska olen niin lyhyt, ja se tuntuu joka kerta aivan super-nöyryyttävältä. En ole mikään pieni söötti tonttu tai koiranpentu jota vähän säälien voi taputella. Aargh!

Olen aina myös vihannut sitä että minua luonnehditaan ennemmin söpöksi kuin kauniiksi tai seksikkääksi. Tuntuu siltä kuin olisin lyhyyteni takia joku söpö pupu, joka ei voi olla seksikäs koska ei ole pitkä. Kun katsoo missejä, malleja, mainoksia, niissä on aina seksikkäitä PITKIÄ naisia. Missä ovat kaikki lyhyet tyypit!?

Onko lyhyellä naisella mitään auktoriteettia?

Kun olen ollut yläasteella ja nuorisotalolla töissä olen kokenut että joudun vähän aina tsemppaamaan ekstraa, että minut otettaisiin vakavasti. Voitte vain kuvitella millaista pokkaa tarvitsee olla, kun lauma kaksimetrisiä poikia tappelevat ja minun pitäisi mennä rauhoittamaan tilannetta. Olen joutunut kasvattamaan itselleni paksun nahan sekä Pikku Myyn tyylistä pippurisuutta, jotta auktoriteettini purisi pituudestani huolimatta.

Sen huomaa, että nuoriso ottaa aluksi paljon vakavammin miehen joka on kaksimetrinen, kuin pienen lyhyen naisen, mutta kyllä kaikki ovat huomanneet aika pian, että minullekaan ei kannata ryttyillä.

Toki olen aina ollut temperamenttinen, ihan lapsesta asti. Mutta lyhyydestäni johtuen luulen että olen ottanut itselleni sellaisen kovis-roolin, että näytän hetipaikalla että minä annan kyllä kuulua jos ylitseni kävellään.

Muistan ikuisesti sen kun parikymppisenä kävelin keskustassa kadulla ja todella pitkä pukumies tönäisi minua kovaa olkapäähäni ohi kävellessään. Hän ei pyytänyt anteeksi joten huikkasin vihaisena perään että no anteeksi vain. Mies suuttui ja harppoi takaisin ja huusi minulle että mitä asiaa olikaan. Hän oli varmasti kaksi kertaa minua pidempi ja isompi joten varmaan luuli että pelästyn häntä. No en todellakaan, vaan huusin kahta kauheammin käytöstavoista. Ei tainnut pukumies arvata, että törmäsi Pikku Myyhyn.

Minua aina luullaan nuoremmaksi kuin mitä olen

Muistan kerran parikymppisenä kun ostin bussilippua kuskilta, ja tämä lähti väittelemään kanssani siitä että menen lastenlipulla. Sanoin että olen kyllä reilusti yli 18 vuotta, mutta hän vänkäsi vastaan että ei, sinä olet korkeintaan 16. Lopulta sanoin että hitto soikoon myy sitten se lastenlippu, samapa se sitten.

Minulta on aina kysytty papereita ostaessani alkoholia (ja tupakkaa, kuvitelkaa joskus poltin sellaistakin!), jopa nyt edelleen 36-vuotiaana kysytään melkein joka kerta. Minua aina luullaan nuoremmaksi kuin mitä olen, eikä se nykyään enää niin haittaa. Se on ärsyttänyt sen takia, koska olen tuntenut itseni huonommaksi kuin muut koska olen niin lyhyt. En pitänyt siitä kun tuntui että minua aliarvioidaan ja vähätellään sen takia että olen lyhyt ja sen takia nuoremman näköinen. Että ihan kuin en olisi oikea aikuinen.

Lyhyt tarvitsee aina muiden apua

Olen aina ollut suomalainen perus jäärä nainen, joka pärjää itse eikä tarvitse kenenkään, saati sitten miehen apua. Välillä joudun myöntymään, että tarvitsen apua koska on fyysinen mahdottomuus esimerkiksi ylettää kattolamppuun. Minulla on korkea porrasjakkara, mutta en senkään avulla yletä vaihtamaan lamppua! Miten turhauttavaa. Ruokakaupoissa onneksi on usein saatavilla jakkaroita, ja yletän kotona yläkaapeille porrasjakkaran avulla.

Olen aina mieluummin raahannut kaupan toiselta puolelta jakkaran kuin pyytänyt apua, koska en halua että minun pituudelle nauretaan taas kerran.

Ikä tuo mukanaan itsensä hyväksymistä

Onneksi mitä vanhemmaksi tulen, sitä myötätuntoisemmin suhtaudun itseeni. Enhän minä voi sille mitään että olen näin lyhyt, joten miksi murehtia asiaa? Tietty helpommin sanottu kuin tehty, mutta näinhän se on.

Olen vanhemmiten onnistunut hyväksymään pömppövatsani, huonon ihoni, roikkuvat käsivarteni ja kaikki muut pienet kauneusvirheet joten pituus menee kai siinä samassa sitten. Edelleen kyllä tekee pahaa jos joutuu pyytämään jätskihyllyllä apua, mutta ehkä kohta tuo minun 5-vuotiaani kasvaa ylitseni, niin ratkeaa sekin pulma!

Ommeltua: Jujunan timantti-maaliroiskemekko

Ommeltua: Jujunan timantti-maaliroiskemekko

Löysin Eurokankaasta aivan supersiistin kankaan, musta trikoo johon on roiskittu neonmaalia. Olen tällaista kangasta miettinytkin, että jos itse tekisi, mutta nyt sellainen löytyi valmiina.

Ompelin kankaasta mekon perjantaille, kun menen Yle Perjantain live-ohjelmaan. Pitäähän sinne olla päälle uusi mekko! Otin kuviin mukaan myös uudet Dr. Martensit, pinkit glittermaiharit. Olen rakastunut niihin täysin.

Jujuna timantti
Taustalla perus pyykkitelineet ja sotkut.
Jujuna timantti
Edelliset silmälasit alkoivat olla niin naarmuiset, että piti ottaa nämä toiset käyttöön, jotka ostin samaan aikaan edellisten kanssa. Tuntuu oudolta olla toisilla laseilla!
Jujuna timantti
Uudet kengät on tilattu Footwearilta, Dr. Martensit pinkki-glitterisinä. Rakastan!

Kaavana on tuttu ja turvallinen Jujunan timanttimekko. Ihan suosikkeja, tällaisia mekkoja haluaisin tehdä kaikissa eri väreissä ja kuoseissa! Kengät ovat siis myös uudet, puoli vuotta kuolaamani Dr. Martensit glitter-pinkkeinä. Ai että, yhdet kengät voi saada ihmisen hyvälle tuulelle! Päätin puolen vuoden miettimisen jälkeen että olen sen arvoinen, ja tilasin kengät. Kääk!

Joissakin keskusteluissa olen nähnyt, että joidenkin mielestä tämä timantti -malli ei sovi isokokoisille naisille. Minä kuitenkin viihdyn tässä mekossa, enkä voisi vähempää välittää mitä muut ovat mieltä!

Mitä piditte uudesta mekosta?



Lue myös:

Suomen ensimmäiset kehopositiiviset messut tulossa ENSI VIIKOLLA!

Suomen ensimmäiset kehopositiiviset messut tulossa ENSI VIIKOLLA!

Olen tätä tapahtumaa jo mainostanutkin jonkin verran ainakin instassa ja facebookissa, mutta siis – Body Posi messut tulossa jo ensi viikon lauantaina eli tammikuun 12. päivä! Olen todella, todella fiiliksissä!

Helsinkiin saapuu siis Suomen ensimmäiset kehopositiiviset messut Kattilahalliin, Suvilahteen. Tulossa on tosi mahtavaa ohjelmaa, josta voit lähemmin käydä lukemassa täältä.

Tässä muutama makupala siitä, mitä messuilla tulee olemaan:

Jes Baker on tunnettu amerikkalainen kehoaktivisti ja hän puhuu nyt ensimmäistä kertaa Suomessa! Jes on tunnettu kirjoistaan ”Change Your World, not Your Body: The Social Impact of Body Love” ja ”Things No One Will Tell Fat Girls: A Handbook of Unapologetic Living”.

Hänet tunnetaan sosiaalisessa mediassa nimellä The Militant Baker ja Jes on järjestänyt Arizonassa Body Love-konferensseja vuodesta 2014.

Hannah Olateju on sosiaalisen median vaikuttaja ja kauneusalan ammattilainen. Hänen suositulla Instagram tilillään @hannahtheamputee on yli 100 000 seuraajaa.

Hannah elää Iso-Britanniassa ja tulee messuille kertomaan omasta kehoaktivismistaan sekä elämästään. 

Pehmee on kehorakkauteen ja aktivismiin keskittynyt voimakaksikko, joka on tuttu mm. Jenny+:sta. Heidän tuotantonsa painottaa marginalisoitujen kehojen tuomista keskiöön. 

Pehmee ottaa messuilla lavan haltuun aiheinaan lihavuusaktivismi ja intersektionaalisuus. Älä missa tätä!

Pehmee on Ruskeat Tytöt-median sisarkollektiivi.

Veli Koo on yksi näkyvimpiä kehopositiivisuusaktivisteja Suomessa. Hänen suosittu bloginsa Sieluni silmin on läpileikkaus suomalaisen miehen sielunmaisemaan.

”Olen äijäilykulttuurin kasvatti jokaista soluani myöten. Se kulttuuri on täynnä tabuja ja hiljaisuutta. Mielestäni hiljaisuus ruokkii pahoinvointia ja tähän haluan tuoda muutosta myös miesten osalta. On aika murtaa tabut.”

Veli Koon tapaat Body Posi-messujen miespaneelissa!

Saara Särmä on tullut kansainvälisestikin tunnetuksi huippusuositusta ”Congrats, you have an all male panel!” -blogista. Hän on myös yksi Feministisen ajatushautomo Hatun perustajista ja kansainvälisen politiikan tohtori.

Saara on tullut tunnetuksi ajankohtaisista kannanotoistaan tasa-arvoon ja ulkonäköön liittyen. Messuille hän tulee puhumaan kehollisuudesta feministisellä otteella.

Minnaleena eli Nerd in Plus Size on ensimmäisiä suomalaisia kehopositiivisia tubettajia. Hän myös ylläpitää suosittua Kehopositiivisuus-ryhmää Facebookissa.

Minnaleena on vaatesuunnittelija ja hän tulee puhumaan messuille plusmuodista sekä pukeutumissäännöistä.

Muuta ohjelmaa ja myös minun oma piste!

Muita messuvieraita on mm. Syömishäiriöliitto SYLI ry, Tytti Shemeikka, Havu Härmä, Kristoffer Ignatius, Jamam’s Cats, tankotanssi-workshop, Älä mahdu muottiin, Iso Kolmonen podcast, Kurpitsamaha, Elina Kurvi. Messuilla on myös useampi workshop, kuten tankotanssia Rock The Polen johdolla, Älä mahdu muottiin-kuvaus ja 365 kehopositiivinen-työpaja.

Minä osallistun messuihin myös omalla pisteelläni! Sinne tulee ainakin minun tekemiä korviksia myyntiin ja sinne voi tulla ihan vaan vaikka juttelemaan niitä näitä minun kanssani! Jee! Oma pisteeni suunnittelu on vielä aika vaiheessa, koska olen viime tingassa tekijä. ”Onhan tässä vielä viikko aikaa”, hahah! Voit käydä kurkkaamassa korviksia etukäteen täältä Mutsin tekemä -instasta.

Mutsin tekemä -korviksia myynnissä messuilla.

Tervetuloa messuille, liput voit ostaa ennakkoon Tiketistä, tai ovelta jos lippuja riittää!

Tervetuloa messuille, siellä nähdään, eikö! Oletko ostanut jo liput? Mitä haluaisit nähdä minun pisteelläni messuilla?

Lue myös:

Kehopositiivinen kalenteri nyt ennakkomyynnissä alehintaan!

Kehopositiivinen kalenteri nyt ennakkomyynnissä alehintaan!

Jee! Jeejee! Kehopositiivinen kalenteri on nyt ennakkomyynnissä alennushintaan TÄÄLLÄ! Huom! Alennettu hinta voimassa vain syyskuun ajan, joten ole nopea!

Osallistuimme Evaleena Vuorenmaan kanssa kalenteriin yhdessä tanssijoina. Koska lihavat tanssijat ovat harvoin esillä mediassa, ajattelimme nousta estradille loistamaan. Koska mehän emme todellakaan ole ainoat lihavat tanssijat tällä maapallolla, eikä meidän tarvitse hävetä vaikka meidän kehomme eivät täytäkään sitä kapeaa muottia mikä esillä on. Kaikki kehot ovat tanssijan kehoja!

No siis tadaa – tässä on yksi upea kuva kalenterista:

Siis kyllä me vaan Even kanssa ollaan aika kuumia kissoja eikö!?

Alusvaatteet: Lumingerie

Meikit: TwistBe ja Lauren Brooke Cosmetics
Meikkaajat: Emmie Viola ja Mariam Benemla
Hiukset: Sari Sandholm
Kuvat: Paula Kesäläinen

Käykää ihmeessä tutustumassa 365 kalenterin tuotteisiin joita kaupassa nyt on myynnissä, hopi hopi!

 

 

LUE MYÖS:

Kehopositiiviset kuvaukset purkissa!

Confident Queens -mallikuvaukset Hietsussa

Confident Queens -mallikuvaukset Hietsussa

Keväällä näin ilmoituksen eräässä Facebookin plusmuoti-ryhmässä, että Lontoossa plusmallina työskentelevä suomalainen, Kaisa Henriikka, pitäisi mallikuvaukset Helsingissä. Innostuin heti ja ilmoittauduin.

Tässä muutama upea kuva Kaisasta mallin hommissa:

 

 

Kuvauspaikkana oli Hietsun ranta, ilma oli aivan täydellinen kesäkuussa. Meitä oli paikalla kourallinen naisia eri paikkakunnilta, kuvaaja Milka Rantamo sekä Kaisa. Saimme käteemme skumppalasit ja kävimme läpi Kaisan tuomia vaatteita.

Zizzi oli lainannut kuvauksiin muutaman vaatteen ja Kaisalla oli omia vaatteita lainaan ja muutama vaate myyntiinkin.

Piknik paikkamme oli ihan täynnä kaikkia herkkupaloja, koruja, vaatteita, meikkejä ja tietysti skumppaa.

Muutama kannustava sana ensin

Päivä alkoi sillä, että Kaisa kertoi hieman elämästään ja malliurastaan Lontoossa, sekä siitä miten on itse saanut itsevarmuutta. Sen jälkeen tutustuimme toisiimme, ja saimme kertoa toisistamme muutaman positiivisen asian toistemme ulkonäöstä. Sillä tavalla saisi ehkä vähän ideoita itsekin, miten muut tuntemattomat ihmiset sinut näkevät, ja sitä kautta voi alkaa katsoa itseään uudella tavalla. Kaisa kannusti meitä kaikkia olemaan sinut itsensä kanssa omissa nahoissamme, olimme me minkä näköisiä tahansa. Tällainen tapahtuma auttaa näkemään itsensä taas hieman eri valossa kuin aiemmin, ja on voimaannuttavaa antaa jonkun toisen ihmisen stailata ja ottaa kuvia. Ikinä ei voi myöskään kuulla liikaa kehopositiivista puhetta!

Äidille uusi tyyli, kiitos!

Kaisa oli valinnut paikaksi Hietsun rannan kauimmaisen kallion ja nurtsipaikan, missä oli mukavasti puita varjona ja merinäköala. Päivä oli todella kuuma ja aurinkoinen. Ensin valitsimme yhdessä vaatteita, ja mietimme minkä tyylisiä kuvia haluisimme ottaa. Kaisa auttoi ja opasti valinnoissa jokaista. Itse pukeudun yleensä melkein pelkästään värikkäisiin leggareihin ja trikoomekkoihin, joten halusin jotain mikä olisi itselleni ihan uutta ja erilaista.

Valikoin itselleni crop topin hapsuilla ja sain sen kaveriksi housut. Asusteet olivat kultaiset. Jos näkisin tällaiset vaatteet kaupassa, en lähtisi ikimaailmassa edes sovittamaan näitä. Sen takia olikin kiva lähteä mukaan tällaiseen tapahtumaan missä saa uusia ideoita tyylin suhteen, itse olen ainakin jämähtänyt omaan tyyliini täysin. Haluaisin muutenkin uudistaa tyyliäni jotenkin, ja tämän kuvauksen avulla sain vähän inspiraatiota tyylini uudistamiseen. Huomasin kuvausten jälkeen kun käväisin vaatekaupassa, että hipelöin siellä ihan erilaisia vaatteita kuin ennen kuvauksia, eli jotain uusia ideoita oli siis jäänyt mieleeni.

Kuvasimme bosslady tyyppiset kuvat upeaa seinää vasten. Hitto miten voimaannuttavaa oli ottaa kunnon ryhti, poseeraus ja resting bitch face päälle!

Crop top, housut, kengät ja korut Kaisa Henriikan kätköistä, rintaliivit saatu Lumingerielta. Kuva Milka Rantamo

Olisin saanut valita kuviin parikin erilaista asukokonaisuutta mutta tämä setti tuntui niin hyvältä että halusin pitäytyä tässä tyylissä. Lisäksi oli hieman epävarma olo, kun Kaisa ja Milka lähtivät kuvaamaan, enkä tiennyt mikä sopisi minkäkin kanssa, joten en oikein osannut itse valikoida. Hipelöin erilaisia vaatteita mutta en löytänyt mitään muuta, mikä olisi iskenyt niin täysillä kuin tämä setti. Toppi oli lisäksi kuumalla ilmalla niin hankala riisua hapsuineen, että tämä asu sai kelvata. Tuntui, että näin erilaisessa asussa kuin mitä minulla yleensä on, tuli niin hyvä fiilis etten halunnut edes lähteä riisumaan sitä! Onnekseni hapsutoppi olikin Kaisalla myytävänä, joten ostin sen heti itselleni!

Crop top on ysärijuttu!?

Olen viimeksi käyttänyt crop topia 90-luvulla. Tai silloin niitä tosin kutsuttiin napapaidoiksi, ja niissä luki upeita tekstejä kuten Boys boys boys, Don’t touch tai Super Girl. Voi niitä aikoja. En tosiaan uskonut, että vatsakas ihminen voisi käyttää crop topeja, koska kuka nyt haluaisi vatsaansa näyttää kaikelle kansalle? Ja eihän kukaan halua nähdä minun isoa vatsaani? Ennen raskautta minulla oli vielä enemmän tiimalasivartaloa, mikä tuntuukin olevan ainut hyväksytty vartalomalli kun on pluskokoinen. Raskauden jälkeen tosin tiimalasi vaihtui enemmänkin omenaan, vaikka tiimalasia hieman onkin vielä, ainakin edestäpäin katsoen.

Noniin, olkaa hyvät, aito ysärikuva minusta. Phone me -paita, kannabis-koru (en edes tiennyt mikä tai mitä se on), ja tietty jonkun pojan kainalossa.

Jos sinua ällöttää minun kehoni, se ei ole minun ongelmani!

Mutta miksi minulla ei olisi oikeus käyttää crop topia edelleen tänä päivänä jos haluan? Jos jotakuta ällöttää olemukseni, voi mielellään sulkea silmänsä, laittaa paperipussin päähänsä tai vaikka olla poistumatta kotoa. Se ei ole minun ongelmani!

Vielä pari kuukautta sitten kommentoin Tytti Shemeikan instakuvaan, että uskaltaisipa itsekin joskus pukeutua crop topiin. Vaikka minun some-tileiltäni voisi luulla, että uskallan pukeutua mihin vain ja olen itsevarma, niin jokaisella meillä on omat epävarmuutemme. Meidän yhteiskunta sanelee niin tiukat säännöt etenkin meidän läskien olemassaololle, ihan pienestä pitäen, että uskomme lopulta näitä typeriä sääntöjä itsekin. Tästä aiheesta muuten puhutaan myös Jes Bakerin kirjassa, jota tällä hetkellä luen.

Kuva Milka Rantamo

Confident Queens -tapahtumassa pyydettiin jokaista nimeämään omasta kehostaan kolme kohtaa joista tykkää. Kysyin, että voinko sanoa kaikki, koska olen periaatteessa ihan tyytyväinen kaikkeen kropassani, ainakin nykyään. Silti tuo vatsan alue ja esim. huono iho aiheuttaa ajoittain epävarmuutta. Mutta mielestäni se, että välillä on huonoja päiviä ulkonäkönsä suhteen, ei pitäisi täysin lannistaa. Pää ja leuka ylös niinä päivinä kunnolla, kun ei ole epävarma olo. Ja miksei yrittää pitää leukaa ylhäällä myös niinä päiviä, kun peilistä tuijottaa se läski, epävarma nainen?

Itse luettelin omiksi hyviksi puoliksi silmät, hiukset ja takapuolen. Näitä kuvia kun katson, niin eihän minun mahassakaan ole mitään vikaa!?

ja sitten… veteen poseeraamaan!

Kuulin että muut olivat käyneet vedessäkin poseeraamassa, ja sain hetken mielijohteesta idean juuri ennen omia kuvauksiani, joten heitin housut pois ja poseerasin vedessä alusvaatteisillaan ja crop topissa. Alusvaatteet sain kehopositiivisen kalenterin kuvauksiin viime vuonna Lumingerielta. Nämä alushousut ovat niiiin ihanat! Ja kaiken lisäksi mukavat, mitä useimmat pitsialushousut mielestäni eivät ole. Myönnettälköön, että yleensä käytän vain jotain Prisman halpismummoalkkareita, ja silloin nämä pitsiset tuntuvat todella ylellisiltä.

Otimme myös kuvia meressä, ja se tuntui kyllä todella siistiltä! Tuntui siltä, kuin olisin ollut oikea malli. Ehkä olenkin jo, minun kokemuksillani!? Heh! Vesi oli onneksi lämmintä, ja harmittelin etten muistanut ottaa uikkaria mukaan, olisin voinut samalla pulahtaa uimaan.

Alusvaatteet saatu Lumingerielta, crop top lainassa Kaisalta. Kuva Milka Rantamo

Kun katsoin näitä kuvia, mietin että vähänkö olen upea tyyppi!? Näin sitä näkee itsensä toisen ihmisen silmin, linssin läpi, ja alkaa arvostaa itseään taas enemmän. Tykkäsin erityisesti näistä meressä otetuista kuvista. Katsokaapa tätä bootya:

Kuva Milka Rantamo, alusvaatteet saatu Lumingerielta

I like big butts and I cannot lie… Voi juma, haluan taas tällaisiin kuvauksiin! Oli niin siistiä! Kaisa kertoi, että saattaa järjestää vielä uudetkin kuvaukset myöhemmin, voin kysellä häneltä jos vaikka ilmoittelen täälläkin tulevista kursseista. Suosittelen kaikille menemään ammattilaisen kuvauksiin joskus elämässään, etenkin jos on sitä mieltä ettei ikinä onnistu kuvissa. Kaikki onnistuvat kuvissa, uskokaa pois!

Hampurilaisia ja vertaistukea

Lopuksi kävimme vielä porukalla syömässä Hietsun ravintolassa hampparit, oli muuten hyvää. Hiki vaan virtasi kun sisälläkin oli niin kuuma! Oli ihanaa jutella muiden naisten kanssa, jotka kaikki olivat tosi mukavia. Juttelimme ulkonäköpaineista ja kaikesta maan ja taivaan välillä.

Autoimme toisiamme valitsemaan parhaat asusteet ja annoimme palautetta asuista ja kuvista. Yksi ihana nainen auttoi minua tekemään silmämeikinkin, kun olen itse siinä niin laiska! Tästä tapahtumasta jäi myös fiilis, että haluan taas opetella tekemään vahvempaa meikkiä itselleni, viime vuosina kun se on jäänyt ihan täysin.

Mitä piditte kuvista? Oletteko koskaan käyneet ammattilaisen kuvattavana?

 

Milkan valokuvauksen facebook-sivut löydät täältä ja instan löydät täältä

Kaisan instaan suosittelen myös tutustumaan:

 


Lue myös:

Lihavaa naista saa arvostella?

Kehopositiiviset kuvaukset purkissa!

Kehopositiiviset kuvaukset purkissa!

Olen kellunut koko päivän mahtavassa fiiliksessä! Eilen oli meidän kehopositiivisen kalenterin kuvaukset, jossa kuvattiin vuoden 2019 kalenteria. Kalenterin viime vuonna liikkeelle laittanut Elena on tehny huikean työn nollabudjetilla, ja saanut järjestettyä nyt jo toisen kalenterin. Tulossa on syksyn aikaan muitakin huikeita uutisia liittyen 365 kehopositiivisen juttuihin.

Kalenteriin osallistui monta ihmistä ympäri Suomen, ja tunnelma kuvausstudiossa oli rento, lämmin ja positiivinen. Kuvauksia odotellessa oli myös monta hyvää keskustelua kehopositiivisuuteen liittyen.

Kuvaukset olivat taitavan Paula Kesäläisen studiossa taas, kuten viime vuonnakin. Paula on todella lahjakas ja osaa tehdä epävarmimmallekin kuvattavalle rennon fiiliksen.

Photoshoot today! #bodypositive #photoshoot #today #kehopositiivisuus #kehopositiiviset #kuvaukset

Henkilön Masentunut Mutsi (@masentunutmutsi) jakama julkaisu

Päivä oli pitkä, mutta palkitseva. Oli ihanaa päästä taas meikattavaksi ja tukkakin laitettiin. Oli kivaa päästä tapaamaan kalenterin muitakin malleja, ja toimin myös järjestelyissä joka paikan höylänä ja kuvasin making of- pätkiä jne. Tässä vielä instan kautta fiiliksiä kuvauksista:

Käy ihmeessä seuraamassa myös blogini instaa, päivitän sinne paljon kaikkea meidän elämästämme! Koitan nyt ryhdistäytyä ja opetella tekemään myös insta story -videoita. En tajua miten vaikeaa voi olla kuvata itseään videolle. Hah. Käykää myös seuraamassa meidän kalenterin facea ja instaa, kalenterin ennakkotilaukset tulevat syksymmällä!

 

Kuvausjärjestelyt: Elena Liski

Kuvaaja: Paula Kesäläinen

Kampaaja: Sari Sandholm

Meikkaajat: Mariam Benemla & Emmie Viola (Kauneushoitola Beauty 13)

Alusvaatteet: Lumingerie

Meikkisponsori: Twistbe

 

Lue lisää:

Lihavaa naista saa arvostella?

Kun sananvapaus meni yli

Kun sananvapaus meni yli

”En kyllä sinuna pitäis tollasta paitaa”

”Sun tissit näkyy, aika härskiä”

”Jos joku laittaa kuvan päivän asustaan, enkö saa silloin kommentoida että onpa ruma paita? Jos joku postaa kuvan käsityöstään, enkö saa silloin kommentoida että en tykkää, aika huonosti tehty? Itsepähän pyysit mielipiteitä ja laitoit kuvan nettiin!?”

Mikäköhän siinä on, että ihmiset ajattelevat että netissä saa sanoa sellaisia asioita mitä ei välttämättä sanoisi kenellekään päin naamaa? Ihmettelen usein miten vaikeaa ihmisillä on todeta omassa päässään että en tykkää, skrollata eteenpäin ja jättää kommentoimatta.

Usein törmään argumenttiin, että koska on itse mennyt julkisuuteen (tai laittanut kuvan nettiin), on täysin avoin kaikelle ”kritiikille”. Tietyllä tapaa joo, mutta ei mille tahansa kritiikille. On olemassa mielipiteitä ja mielipiteitä. Ja jotkut mielipiteet nyt vain ovat niitä, joita ei tarvitse sanoa ääneen.

kehopositiivinen kohu ja sen palaute

Hyvä esimerkki on taannoinen kohu, kun Mungolifen bloggaaja Anna joutui mielipiteidensä takia palautteiden ristituleen. Itse olin täysin eri mieltä kun bloggaaja, ja mielestäni silloin saa antaa palautetta ja rakentavaa kritiikkiä. Sama pätee omaan blogiini, otan vastaan myös kritiikkiäkin. Eri asia sitten on, miten sitä palautetta antaa, koska sitä voi antaa myös asiallisesti.

Eräässä ryhmässä näin kuinka tätä bloggaajaa haukuttiin hänen (ei-suomalaisen) alkuperänsä takia ja huoriteltiin, ja bloggaajan lasta haukuttiin läskiksi, ja mietin että ihanko oikeasti? Tuntuu että ihmisillä ei ole minkäänlaista filtteriä itselleen. Vaikka onkin eri mieltä, on väärin alkaa haukkumaan. Minullekaan ei ole ihan uusi juttu se, että lastani haukutaan netissä. Se on todella alhaista, enkä tajua miten jollakin tulee edes mieleen sellainen. Sillä ei ole mitään tekemistä sananvapauden, mielipiteiden tai asiallisen kritiikin kanssa, se on vain puhtaasti typerää.

Onko oikein, että bloggaaja joutuu joukkokritiikin alle?

Olen myös sitä mieltä, että jos kirjoittaa mielipiteen blogiinsa asiasta josta tietää jo etukäteen että siitä tulee iso kohu, pitää myös olla valmis siihen että paskamyrskyä tulee. Välillä nousee myrsky myös postauksista, joista ei olisi arvannut että niin käy, ja siihen pitää olla varautunut aina kun julkisesti kirjoittaa. Kun on julkisuudessa tavalla tai toisella, täytyy kasvattaa nahkaa sen verran että kestää myös kritiikkiä. Mutta sitten taas – tämä joukkohyökkäys-meininki mikä nykyään somen myötä on tullut yleiseksi on aika pelottavaakin.

Itsekin sorrun helposti antamaan tuohtunutta kritiikkiä, joten olenko minäkään yhtään sen parempi? Kuvittelen tosin, että itse osaan antaa asiallista palautetta vihaisenakin. Asiallisen kritiikin sekaan tosin eksyy usein myös niitä, jotka lähtevät pommittamaan vihaviesteillä ja oikein nauttii siitä, että saa toisen kärsimään. Se on pelottavaa, ja niin väärin. Mistä sen tietää, eksyykö vihaviestien pommittajat seuraavaksi oven taakse haukkumaan? (eikä sekään ole mitään uutta!)

Sananvapaus ei tarkoita sitä, että voi käyttäytyä miten sattuu, ja sanoa sen nojalla ihan mitä vain.

Sanat vaikuttavat ihmisiin, joten mieti mitä sanot

Oletko koskaan miettinyt, miten paljon sanat saattavat vaikuttaa ihmisiin? Yksikin ikävä lause voi jäädä loppuelämäksi soimaan päähän. Sinä saatat hetken mielijohteesta kommentoida jotain, mikä voi jäädä harmittamaan kommentin saajaa pitkäksi aikaa. Onko se sen arvoista, että saa sanottua mielipiteensä?

Tiedän, että jotkut ajattelevat nyt, että ”saako enää mitään sanoa”. Tietenkään ei voi aina varoa kaikkia sanojaan, sen takia että joku voisi loukkaantua. Silti, uskon että fiksu ihminen tietää edes pääpiirteittäin, mitä voi sanoa ääneen ja mitä ei.

Meillä kaikilla on myös oikeus päättää, minkälaista palautetta otamme vastaan. Jos joku kommentoi blogissani että olen ällö läski, minulla on oikeus poistaa se kommentti. Se ei ole sananvapauden rajoittamista, vaan ihan itsensä suojelemista ja rajojen asettamista. Minulla on oikeus sanoa, että sinä et puhu minulle tuolla tavalla, ja piste.

Vertaapa näitä lauseita, kumman mieluummin sanoisit?

”Sopisko sulle paremmin toi toinen mekko, joka on a-linjainen?”

”Hyi, oikeesti sä näytät aika läskiltä tossa ekassa mekossa.”

Tässä vielä muutama neuvo nettikommentointiin, saa vapaasti käyttää:

  1. Sanoisitko saman asian myös kasvokkain jollekin?
  2. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi olla hiljaa.
  3. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, mutta haluaa silti kritisoida, sen voi tehdä myös asiallisesti.

 

 

Lue lisää:

Kirjavinkki: Vihan ja inhon internet – vertaistukea verkkohäiriköintiä kohdanneelle