Kuukausi: tammikuu 2019

Vuosi Yle Perjantain kohun jälkeen

Facebookin muistot muistuttivat minua siitä, että osallistuin vuosi sitten Yle Perjantain liveohjelmaan ja dokumenttiin Hyvä köyhä. Sain ohjelman jälkeen aivan ihanaa mutta myös todella järkyttävää palautetta. Olin yhdessä vaiheessa niin järkyttynyt ja shokissa, että tuntui etten halua mennä enää mihinkään, etenkään nettiin. Kuulostaa dramaattiselta, mutta siltä se tuntui – halusin hävitä vähin äänin maan päältä.

Jonnekin, missä ei enää haukuta läskiksi, sossupummiksi, luuseriksi, oksettavaksi ihrakasaksi, matupatjaksi, luuseriksi, huoraksi tai idiootiksi. Jonnekin, missä ei kyseenalaisteta motiivejani hankkia lapsia kun olen köyhä, miksi ylipäätään hankkiuduin raskaaksi, ja vielä n**kerin kanssa. Jonnekin, missä ei haukuta lastani ihonvärinsä takia ja käsketä tappaa itseäni ja lastakin samalla. Vai miltä sinusta tuntuisi, joa saisit tällaista palautetta roppakaupalla:

Olin valmistautunut pahaankin kritiikkiin, koska Suomessa ei voida puhua köyhyydestä tai työttömyydestä rakentavasti. Ne keskustelut päättyvät aina siihen että halutaan löytää joku syyllinen verorahojen haaskaamiseen.

Mutta en ollut valmistautunut siihen että minua haukutaan niin, että saan hermoromahduksen ja joudun tekemään rikosilmoituksen. Että joudun pelkäämään niin, että joudun salaamaan osoite- ja puhelintietoni.

Huoh, en ole valittanut että saan liian vähän tukia

Yksi asia mikä myös ärsyttää tässä kritiikissä mitä sain, oli se että iso osa ihmisistä kieltäytyy näkemästä työttömiä muina kuin laiskoina luusereina. Hohhoijaa, miten kyllästyttävää. Minusta tehtiin väen vängällä se luuseri, joka valittaa telkkarissa asti kuinka en saa tarpeeksi tukia. Hah hah, siis juuri sehän olikin pointti, että valitan että pitäisi lisää rahaa saada?

Eeiiii, vaan pointti oli kertoa minun tarinani masennuksesta, uupumuksesta, yksinhuoltajuudesta ja työttömyyden kuopasta. Kuinka ei ole helppoa yksinhuoltajana ottaa vastaan mitä työtä tahansa, ja kuinka vaikeaa töitä on saada. Kuinka kaikilla ei ole samat lähtökohdat työelämässäkään. Masennus aiheuttaa myös sen, että minullakin oliå taloudellisia ongelmia kun en kyennyt hoitamaan talouttani kunnolla. Lisäksi Kela ja työkkäri säännöllisen epäsäännöllisesti sössivät tuki-asiat niin, että olen joutunut velkoihin, joita sitten maksellaan monta kuukautta takaisin. Siihen vielä päälle masennus ja ahdistus, niin voin sanoa että raha-asiat ovat hetkessä todella sotkussa.

Dokumentista oli tietysti iso osa haastatteluistani karsittu viiteen minuuttiin, ja sen takia en saanut kertoa kaikkea mitä halusin. Haastatteluissa kerroinkin siitä, kuinka mielestäni on todella epäreilua että minä sain työttömänä ollessani enemmän rahaa kuin jotkut saa kokopäivätyöstä. Mutta onko vika minussa, vai kenties yhteiskunnassa? Auttaako minun haukkuminen tilannetta ollenkaan? Niinpä.

No, on ihan turhaa selittää näitä asioita auki yhtään sen enempää, koska aina on ihmisiä jotka eivät suostu ymmärtämään köyhyyttä tai työttömyyttä. Toivoin että osallistumalla Perjantai-ohjelmaan olen tehnyt jonkinlaisen jäljen tähän keskusteluun, jos vaikka joku asia olisikin muuttunut johonkin (parempaan) suuntaan.

Sitä toivoisin, että nettihäiriköintiin ja vihapuheeseen puututtaisiin rankemmalla kädellä. Nyt tällä hetkellä saa kommentoida ihmisille ihan mitä vain, ilman että joutuu vastuuseen. Rikosilmoituksen teko kannattaa vain periaatteesta, jotta poliisi saisi tietää kuinka paljon näitä on tilastollisesti. Muuten harvoin mikään näistä ilmoituksista on mennyt mihinkään eteenpäin.

Kiitos joka ikiselle teille jotka olette kommentoineet ja laittaneet positiivista viestiä, ne kannustavat ja auttavat jaksamaan eteenpäin. Jatkamme eteenpäin yhdessä, ja taistelemme paremman maailman puolesta, eikö!?

Nämä palautteet auttavat jaksamaan, kiitos <3

Lue myös:

Ompelua: lorupusseja töihin

Tein viime vuoden lopulla lupauksen itselleni, että postaan enemmän ompeluistani blogiin. Viime vuonna, etenkin loppuvuodesta olin liian väsynyt ottamaan kuvia tekeleistäni. Loin liikaa paineita itselleni kuvien laadusta ja siitä, etten ole (mielestäni) tarpeeksi hyvä kuvaaja.

Te varmasti kuitenkin haluaisitte nähdä, mitä olen ommellut? No, tässä tulee, ihan pienimmätkin ompelut: töihin lorupusseja!

Smurffikangas on Kierrätyskeskus-löytö, ristikkokangas on Eurokankaan palalaarista.

Töissä meillä on niin paljon loruja, lauluja ja leikkejä joihin on kiva olla lorupussi, meillä ei niitä töissä ollut kun ihan muutama, joten ompelin niitä. Näitä voisi tehdä enemmänkin, kun ovat niin helppoja ja nopeita!

Minulla on töissä yksi päiväpiiri-leikki jo valmiina odottamassa lorupussia – tulostin ja laminoin yhden kärpässieni-kortin ja monta muuta sieni- ja marjakorttia. Yhdelle lapselle annetaan kärpässieni ja muille jaetaan muita metsän antimia. Yksi lapsi menee ulkopuolelle odottamaan, ja kun lapsi tulee sisälle hänen pitää ”kerätä” marjoja ja sieniä kunnes osuu kärpäs- eli myrkkysieneen.

Haluaisitteko että jaan enemmänkin varahiskasvatukseen liittyviä leikkejä, pelejä ja päiväpiiri-ideoita?

Kun vain taivas on rajana, mitä tehdä kun taivas tulee vastaan?

Naisten Pankin luentoilta: vasemmalta: Elena Liski, Anni Laurikka, Inkeri Alatalo ja minä

Kävin viime torstaina puhumassa Elena Liskin kanssa kehopositiivisuudesta, 365 kehopositiivinen projektista ja Body Posi suomi ry:stä Naisten Pankin luentoillassa. Videon tilaisuudesta löydät täältä. (Ääni oli hieman huono tallenteessa, ainakin alussa)

Jännitin etukäteen tilaisuutta aika lailla. Oli hyvä että samana iltana meidän jälkeemme oli luento huijarisyndroomasta, koska olen pahimmanlaatuinen itseni vähättelijä. Luulen että olen aina ollutkin, eikä synnytysmasennus ole auttanut asiaa yhtään, päin vastoin.

Mietin ennen luentoa, että maailmassa on miljoona muuta ihmistä, jotka tietävät ja osaavat kertoa minua paremmin kehopositiivisuudesta. Olen vasta pari vuotta tutustunut skeneen ja aiheeseen. Miksi minua olisi pyydetty tähän mukaan, kun on muita jotka osaavat paremmin?

Vähän ennen tapahtumaa äitini kannusti minua, että muistanko kun vajaa vuosi sitten kävimme kuuntelemassa Herttoniemen kirjastossa Lähiömutsi-bloggaajaa joka kertoi elämästään ja työstään bloggaajana. Silloin olin kuulemma sanonut, että toivoisin että joskus minutkin kutsuttaisiin luennoimaan johonkin.

Ja tadaa – minut kutsuttiin Elenan kanssa juttelemaan kehopositiivisuudesta ja mm. meidän 365 kehopositiivinen projektista! Tässä sitä ollaan, vajaassa vuodessa olen huomaamattani saavuttanut tämän(kin!) tavoitteeni ja unelmani, ja SILTI yritän vakuuttaa itselleni että en ole tarpeeksi hyvä.

Kuva: Naisten Pankki Helsinki

Kun olimme Body Posi messuilla, tuli Saara Särmä juttelemaan kanssani, mm. siitä kun kirjoitin Meitä ei vaienneta ry:lle meiliä että haluaisin mukaan toimintaan. Saara Särmä, jota olen ihaillut jo vuosia koska hän puhuu tärkeistä asioista ääneen eikä pelkää olla esillä ja oma itsensä. Hän tiesi kuka olen ja lukee blogiani, kääk! Juttelin messuilla myös mm. Vihreiden ehdokkaan Fatim Diarran kanssa, jota olen ihaillut facebookin kautta. Hän ottaa rohkeasti kantaa asioihin ja on upea esikuva. Hänkin tuli minulle sanomaan että kiva vihdoin tavata MINUT. Eikun Fatim, kiva tavata SINUT. Hah.

Moni unelma ja tavoite on tässä parin vuoden aikana toteutunut blogin perustamisen jälkeen.

Olen ollut esillä mediassa kertomassa minulle tärkeistä asioista, olen ollut pitämässä luentoa ja auttanut ihmisiä kirjoituksillani. Olen osallistunut Ylen dokumenttiin ja live-keskusteluohjelmaan, joista jälkimmäinen pelotti aivan hulluna! Olen poseerannut kahdessa kehopositiivisessa kalenterissa ja ollut mukana tekemässä kehopositiivisia messuja! Olen tykännyt aivan hulluna kirjoittamisesta ja palautteesta mitä olen saanut. Olen tehnyt yhteistöitä joista olen nauttinut kovasti. Saku Timonen on jakanut blogikirjoitukseni liittyen työttömyyteen ja olen onnistunut ärsyttämään ministeri Jari Lindströmiä suorapuheisuudellani. Olen saanut myös vihaviestejä ja selvinnyt niistäkin. Olen tutustunut muihin bloggaajiin ja vloggaajiin ja saanut tätä kautta uusia tuttavuuksia.

Mitä tehdä kun niin moni unelma toteutuu niin kovaa vauhtia, ettei pysy perässä!? Pitääkö tässä alkaa kurkottelemaan todella korkealle taivaisiin, kun näyttää siltä että unelmat todella toteutuvat?

Ja hei, nämä kaikki unelmat ovat täyttyneet sen ansiosta että olen itse niitä tavoitellut ja tehnyt töitä niiden eteen.

Let that sink in.

Raiskaukset eivät lopu siihen, että laitamme rajat kiinni

Mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta. Ihan ensinnäkin sen takia, että aihe on todella ahdistava. Minua ahdistaa kun otsikot huutavat raiskauksia joka päivä tämän Oulun tapauksen jälkeen. Mutta niin kamalan triggeröiviä kun nämä raiskaus-uutiset ja artikkelit ovat minulle, se ei ole mitään verrattuna siihen raivoon mikä minussa nousee kun jotkut ihmiset ottavat nyt kantaa asiaan rasismin ja muukalaisvihan kautta.

Ne kaikki jotka vielä viime vuonna huutelivat että #metoo on turhaa vouhotusta ja huomionhakua, onkin nyt niin hirveän huolissaan meistä naisista ja tytöistä.

Ne kaikki jotka vielä viime vuonna haukkuivat minua n**kerinnussijaksi ja toivoivat että minut raiskaisi turvapaikanhakija koska olen ”suvakki”, ovat nyt niin kovin huolissaan meidän naisten ja tyttöjen puolesta. Aivan helvetin naurettavaa. Paitsi että minua ei naurata pätkääkään.

Kysynpä vaan teiltä, jotka nyt olette niin huolissaan yhtäkkiä meidän naisten turvallisuudesta, kun olette sitä mieltä että ulkomaalaiset ovat yhtäkkiä uhka meille naisille:

  • Missä te olitte huutelemassa naisten oikeudesta kehorauhaan kun ala-asteella näin itsensäpaljastajia?
  • Missä te olitte kun piti allekirjoittaa Suostumus2018 kansalaisaloite? Ainiin, dieselautojen käyttövoimaveron poiston aloitetta allekirjoittamassa. Jälkimmäinen aloite keräsi ennätysvauhtia allekirjoituksia, joita on nyt yli 120 tuhatta. Suostumus2018 aloitteessa on 55 tuhatta.
  • Missä te olitte kun kahvipöydässä kerrottiin raiskausvitsiä? Nauroitko mukana vai sanoitko, että tuo ei ole oikein, koska tuollaiset vitsit ylläpitävät raiskauskulttuuria ja loukkaavat?
  • Missä olit kun taas kerran joku ”suvakki” sai kommentteja joissa toivottiin että hänet raiskataan? Sanoitko vastaan, ilmiannoitko kommentteja vai olitko kenties mukana kommentoimassa ja toivomassa suvakeille raiskauskuolemaa?
  • Mitä teit kun bussissa naiselle huudettiin huoraa ja lääpittiin? Sanoitko että lopettakaa, vai käänsitkö katseesi ikkunaa kohti? Vai olitko kenties itse mukana huutelemassa?
  • Kaikki nämä yllä olevat asiat vaikuttavat meidän yhteiskuntaan. Jos oikeasti olette sitä mieltä että olette huolissanne meistä naisista ja tytöistä, tehkää jotain asialle. Lopettakaa vouhottaminen ulkomaalaisista, ja lahjoittakaa rahaa yhdistyksille jotka auttavat hyväksikäytettyjä. Puhukaa ääneen asioista, puolustakaa, vaatikaa parempaa kohtelua uhreille ja kovempia rangaistuksia tekijöille. Lyhyempiä käsittelyaikoja oikeuteen. Keskusteluapua ja tukea uhreille. Lakatkaa vähättelemästä #metoo-liikettä ja sen sijaan kuunnelkaa meitä naisia.

Hävetkää, populistit!

Minusta on uskomattoman loukkaavaa, että jotkut ihmiset oikein tärisevät innostuksesta, kun turvapaikanhakijoita voi vihdoin syyttää ”meidän naisten turvallisuuden vaarantamisesta”. Minä en suostu siihen, että minun kamalia kokemuksia käytetään keppihevosena omille kuvottaville agendoille. Pahinta on se, että poliitikot käyttävät tätä hyväkseen vaaleja varten. Hävetkää.

Raiskaukset ja seksuaaliset häirinnät eivät ole mikään uusi juttu. Raiskaukset eivät lakkaa sillä, että laitamme rajat kiinni. Tiedättekö mitä? Sillä ei ole paskankaan väliä, minkä värinen iho tekijällä on. Raiskaus on raiskaus, ihonväristä ja ihmisen alkuperästä huolimatta.

Vaikka rajat menisivät kiinni, me naiset emme lakkaa pelkäämästä kun kuljemme yksin yöllä kaupungilla.

Tiedättekö minkä takia myös pelkäsin kirjoittaa tästä aiheesta? Koska aina kun puhun seksuaalisesta väkivallasta pelkään että joku tulee vähättelemään kokemuksiani. Mutta kun aiheeseen lisätään vielä turvapaikanhakijat ja rasismi, minun pitää varautua rasistien ja trollien hyökkäykseen. Joissa yllätys yllätys, saatetaan toivoa että minut raiskattaisiin, koska vastustan rasismia. Ironista, eikö?

Body Posi messujen jälkifiilistelyt!

Eilen lauantaina 12.1. pidettiin ensimmäiset kehopositiiviset messut Helsingissä Suvilahdessa. Oli ihan supersiistiä olla mukana järjestämässä tätä tapahtumaa!

Olin paikalla poikani sekä vanhempieni kanssa, eli melkein koko perhe koossa tapahtumaa varten. Minulla oli oma koju jossa myin korviksia ja juttelin ihmisille. Parasta tapahtumassa oli juurikin ihmisten kanssa puhuminen, tutustuminen ja upea yhteishenki mikä tapahtumassa oli. Iso kiitos kaikille jotka olitte mukana, ja etenkin Elenalle kun laittoi alunperin rattaat pyörimään, ja kaikille ihanille vapaaehtoisille jotka tekivät töitä messujen onnistumisen eteen. Tässä pieni kuvapläjäys eiliseltä:

Minnaleena eli Nerd in plus size puhumassa. Oli mahtavaa kun ihmisiä kiinnosti luennot ja paneelit tosi paljon ja jokaisessa oli tosi paljon porukkaa paikalla.
Jes Baker <3
Rakas lapsi pärjäsi niiin hyvin koko päivän mukana messuilla. Tai no, muutamaa raivaria lukuun ottamatta…
Tytti Shemeikka ja Eve Jamami <3
Jamam’s Cats. Kuva Alexandra Malanin / Body Posi suomi ry
Kuva: Alexandra Malanin / Body Posi Suomi ry

Olipa upeat messut. Olen saanut palautetta siitä että messujen tunnelma oli rento, hyväksyvä, intiimi ja mukava. Parasta oli kuunnella luentoja ja paneeleja ja jutella rauhassa ihmisten kanssa.

Ensi vuonna tehdään vieläkin upeammat messut! Olitko paikalla messuilla? Mitä pidit? Jos et ollut, tulisitko kun ensi vuonna järjestetään uudestaan?

Ainiin, ja minullahan sitten hajosi taas tietokone, että joudun näpyttelemään kännykällä postauksia. Toivottavasti saisin sen kohta korjattua. Tällä hetkellä olen myös flunssassa, joten en saa mitään asioita hoidettua eteenpäin. Näillä mennään…

Suomen ensimmäiset kehopositiiviset messut tulossa ENSI VIIKOLLA!

Suomen ensimmäiset kehopositiiviset messut tulossa ENSI VIIKOLLA!

Olen tätä tapahtumaa jo mainostanutkin jonkin verran ainakin instassa ja facebookissa, mutta siis – Body Posi messut tulossa jo ensi viikon lauantaina eli tammikuun 12. päivä! Olen todella, todella fiiliksissä!

Helsinkiin saapuu siis Suomen ensimmäiset kehopositiiviset messut Kattilahalliin, Suvilahteen. Tulossa on tosi mahtavaa ohjelmaa, josta voit lähemmin käydä lukemassa täältä.

Tässä muutama makupala siitä, mitä messuilla tulee olemaan:

Jes Baker on tunnettu amerikkalainen kehoaktivisti ja hän puhuu nyt ensimmäistä kertaa Suomessa! Jes on tunnettu kirjoistaan ”Change Your World, not Your Body: The Social Impact of Body Love” ja ”Things No One Will Tell Fat Girls: A Handbook of Unapologetic Living”.

Hänet tunnetaan sosiaalisessa mediassa nimellä The Militant Baker ja Jes on järjestänyt Arizonassa Body Love-konferensseja vuodesta 2014.

Hannah Olateju on sosiaalisen median vaikuttaja ja kauneusalan ammattilainen. Hänen suositulla Instagram tilillään @hannahtheamputee on yli 100 000 seuraajaa.

Hannah elää Iso-Britanniassa ja tulee messuille kertomaan omasta kehoaktivismistaan sekä elämästään. 

Pehmee on kehorakkauteen ja aktivismiin keskittynyt voimakaksikko, joka on tuttu mm. Jenny+:sta. Heidän tuotantonsa painottaa marginalisoitujen kehojen tuomista keskiöön. 

Pehmee ottaa messuilla lavan haltuun aiheinaan lihavuusaktivismi ja intersektionaalisuus. Älä missa tätä!

Pehmee on Ruskeat Tytöt-median sisarkollektiivi.

Veli Koo on yksi näkyvimpiä kehopositiivisuusaktivisteja Suomessa. Hänen suosittu bloginsa Sieluni silmin on läpileikkaus suomalaisen miehen sielunmaisemaan.

”Olen äijäilykulttuurin kasvatti jokaista soluani myöten. Se kulttuuri on täynnä tabuja ja hiljaisuutta. Mielestäni hiljaisuus ruokkii pahoinvointia ja tähän haluan tuoda muutosta myös miesten osalta. On aika murtaa tabut.”

Veli Koon tapaat Body Posi-messujen miespaneelissa!

Saara Särmä on tullut kansainvälisestikin tunnetuksi huippusuositusta ”Congrats, you have an all male panel!” -blogista. Hän on myös yksi Feministisen ajatushautomo Hatun perustajista ja kansainvälisen politiikan tohtori.

Saara on tullut tunnetuksi ajankohtaisista kannanotoistaan tasa-arvoon ja ulkonäköön liittyen. Messuille hän tulee puhumaan kehollisuudesta feministisellä otteella.

Minnaleena eli Nerd in Plus Size on ensimmäisiä suomalaisia kehopositiivisia tubettajia. Hän myös ylläpitää suosittua Kehopositiivisuus-ryhmää Facebookissa.

Minnaleena on vaatesuunnittelija ja hän tulee puhumaan messuille plusmuodista sekä pukeutumissäännöistä.

Muuta ohjelmaa ja myös minun oma piste!

Muita messuvieraita on mm. Syömishäiriöliitto SYLI ry, Tytti Shemeikka, Havu Härmä, Kristoffer Ignatius, Jamam’s Cats, tankotanssi-workshop, Älä mahdu muottiin, Iso Kolmonen podcast, Kurpitsamaha, Elina Kurvi. Messuilla on myös useampi workshop, kuten tankotanssia Rock The Polen johdolla, Älä mahdu muottiin-kuvaus ja 365 kehopositiivinen-työpaja.

Minä osallistun messuihin myös omalla pisteelläni! Sinne tulee ainakin minun tekemiä korviksia myyntiin ja sinne voi tulla ihan vaan vaikka juttelemaan niitä näitä minun kanssani! Jee! Oma pisteeni suunnittelu on vielä aika vaiheessa, koska olen viime tingassa tekijä. ”Onhan tässä vielä viikko aikaa”, hahah! Voit käydä kurkkaamassa korviksia etukäteen täältä Mutsin tekemä -instasta.

Mutsin tekemä -korviksia myynnissä messuilla.

Tervetuloa messuille, liput voit ostaa ennakkoon Tiketistä, tai ovelta jos lippuja riittää!

Tervetuloa messuille, siellä nähdään, eikö! Oletko ostanut jo liput? Mitä haluaisit nähdä minun pisteelläni messuilla?

Lue myös: