Jujunan mekkokaava testissä

Pääsin testaamaan Jujunan Mystique mekkokaavaa, joka tulee myyntiin 31.10. Sain valita yhden mekkomallin, jonka toteutan oman mieleni mukaan. Kävin Eurokankaassa ja löysin palalaarista vihreän trikoopalan joka sopi täydellisesti yhteen ewok-printtikankaan kanssa, jonka bongasin pakalta. Yleensä käytän todella paljon punaisia, violetteja ja pinkkejä värejä vaatteissa, sen takia oli kiva kokeilla vähän jotain erilaista kerrankin.

Valitsin malleista Mystical Pockets-mallin pitkillä hihoilla, koska ra-kas-tan mekkoja joissa on taskut. Mielestäni kaava oli hauska, kun sivussa on palat, jotka vain huusivat saada jonkun kivan printtikankaan.

Olen viimeisen 1,5 viikkoa kärsinyt flunssasta, ja sain alkuviikosta jo mekon ommeltua, mutta kuvien ottamisessa kesti koska en päässyt ylös sängystä. Otin sitten eilen muutaman otoksen flunssassa, ja meni hermo kun en jaksanut säätää kameraa ja kaikki poseeraukset näyttivät iiiihan dorkilta. Päätin sitten olla totaali-dorka (=oma itseni) ja laittaa nämä kuvat pariin ompeluryhmään ja omaan instaani (ps. joko seuraatte minua instassa?! <-).

Postatessani näitä kuvia ompeluryhmiin, pyysin anteeksi huonohkoja flunssassa otettuja kuvia, ja mietin että pääsisiköhän jollekin kurssille missä opetellaan ottamaan asukuvia kun olen näin dorkan näköinen näissä kuvissa. Sain ihan älyttömän tykkäysryöpyn ja kehoituksen itse pitää kurssi kuinka otetaan näin upeita, rentoja ja hauskoja kuvia. En kestä! Ehkä sitten pidän kurssin siitä, kuinka ottaa loistavia asukuvia olemalla rennon dorka. Hahhaa.

Yritin sellaista tiedättekö, rentoa makeeta hyppykuvaa. Tosi upea tuli, eikö?

Koska ostin (superkallista) kangasta vähän ekstraa, sain tehtyä legginsit samaa kuosia, eikö olekin upeaa kun voi yhdistää samaa kuosia koko asuun? Miten olisi vielä pipo? Kukaan ei tietenkään kuvista huomaa, mutta legginsien yläosassa on eri kangasta tyylikkäästi, koska kangas ei riittänyt legginseihin kokonaan. Mutta sehän on vain meidän välinen salaisuus, kukaan ei huomaa.

Kiitos vielä Jujunalle tästä mekkokaavasta, minulla on aiemmin jo hankittuna Jujunan mekkokaavat ja hupparien kaavat. Huippuja kaikki!

Olen täysin rakastunut tähän mekkoon ja haluaisin tehdä näitä kaikissa eri väreissä, sekä kokeilla muitakin mekkokaavoja samalla. Harmi vain että olen työtön yksinhuoltaja, ja tämän kangasostoksen ansiosta syön varmaankin hernaria loppukuun. Mutta hei, saanhan syödä sen hernarin upea mekko päällä… Kangas-sponsoria, anyone!? Joulupukkiiiii, menisitkö kangaskaupan kautta…?

 

 

#metoo

Kampanja nimeltä #metoo leviää netissä kaikkialla.  Jenkkinäyttelijä Alyssa Milano pyysi Twitterissä viime sunnuntaina kaikkia seksuaalista häirintää kokeneita naisia vastaamaan viestiinsä Me too. Milano kertoi saaneensa idean ystävältään, että jos kaikki seksuaalista häirintää kokeneet naiset kirjoittaisivat statukseensa “Me too”, saisivat ihmiset käsityksen ongelman laajuudesta. Olen itsekin useampaan kertaan jo kirjoitellut seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta, mutta siitähän ei voi koskaan kirjoitella liikaa.

Itseäni on häirinnyt tämän kampanjan yhteydessä että edelleen vuonna 2017 vähätellään kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Olen seurannut somessa keskusteluita joissa miehet ja yllättävää kyllä naisetkin vähättelevät seksuaalista häirintää ja nauravat. Sanovat että kyllä kaikesta keksitään loukkaantumisen aihetta.

Ilkeitä kommentteja netissä

Minusta aiheen vähättelystä kertoo jo se, että koko puolivuotisen bloggaajan urani aikana en ole saanut yhden yhtäkään inhottavaa kommenttia, paitsi feminismistä, misogyniasta ja seksuaalisesta häirinnästä kertovaan postaukseen. Siellä minulle kerrottiin, että meidän femakkojen pitäisi olla syöttämättä tätä propagandaa lapsillekin. Ai mitä propagandaa? Sitäkö että kaikilla on oikeus fyysiseen ja psyykkiseen itsemääräämisoikeuteen ja kehorauhaan?

Se että minun kokemuksiani vähätellään saa minut raivon partaalle. Kuka sinä olet kertomaan minulle, mistä minä saan tai en saa loukkaantua?

Kyllä minä loukkaannun ja suutun, sekä häpeän muiden hiljaisia katseita kun joku kommentoi minulle bussissa että minulla on isot tissit ja leveä perse.

Todellakin loukkaannun siitä, että mies sylkee päälleni kun en lämpene flirttailulle.

Totta hitossa suutun kun junassa vieressä istuva mies ottaa peniksensä esiin.

Ja totta helvetissä raivostun siitä, että mies tarttuu takapuoleeni kun koitan lähteä kotiin baarista.

Minulla ja kaikilla ihmisillä PITÄISI olla oikeus elää ilman minkäänlaista kommentointia ulkonäöstä, seksuaalisia vihjeitä saati sitten lääppimistä tai muuta fyysistä seksuaalista väkivaltaa.

“Ei kaikki miehet ole ahdistelijoita”

Ei olekaan, mutta itse olen joutunut niin monesti seksuaalisen häirinnän (ja väkivallan) kohteeksi, että en pysty olemaan edes kassajonossa jos mies on takanani. En pysty olemaan selin kun tuntematon mies seisoo takanani. Joka kerta kun astun hissiin tuntemattoman miehen kanssa kahdestaan, pelkään ja olen paniikkikohtauksen partaalla.

Tämä johtuu muun muassa siitä että olen joutunut raiskauksen uhriksi ja ala-asteella kahdestaan samaan hissiin itsensäpaljastajan kanssa. Olen jo ala-asteelta asti altistunut miesten kommenteille ja alapään paljastelulle. On erittäin hämmentävää alle 10-vuotiaana jo törmätä miehiin jotka saattavat vetää munansa esille bussissa, hississä, rannalla tai koulun pihalla.

Seksuaalisella ahdistelulla saattaa olla todella kauaskantoiset seuraukset. Häirinnästä voi jäädä trauma koko loppuiäksi, niin kuin minullakin varmaan on jäänyt. Vaikka ahdistelulla ei ole vaikutusta välttämättä joka päivä elämässäni, niin tietyissä tilanteissa trauma saattaa laueta ja saatan saada esimerkiksi paniikkikohtauksen. Joten en tykkää yhtään, että seksuaalista häirintää vähätellään.

“Eikö nykyään saa sanoa mitään/heittää vitsiä?”

Ei saa, jos vitsin kohde ei siitä tykkää. Ei saa, jos vitsi sinun mielestäsi on toisen painon/vaatetuksen/takapuolen kommentointi, tai vaikkapa raiskausvitsi. Kehoittaisin kaikkia hieman miettimään mitä suustaan päästää. Ketään ei myöskään lääpitä, hierota, hipaista, hinkuteta tai läiskitä vasten toisen tahtoa. Jos häirinnän kohde on sitä mieltä että se on häirintää, älä ole pönttö vaan lopeta se. Jos et ole tajunnut loukanneesi toista, tai tarkoituksesi oli hyvä, mutta toinen kokee sen häirintänä, lopeta se. Pyydä anteeksi. Älä naureskele sitä vitsivitsiksi tai syytä toista kukkahatuksi.

Olen monesti esimerkiksi työpaikoillani saanut osani miesten häirinnästä. Yksikin työkaveri aina kutitti minua kyljistä yllättäen takaapäin, ja oli hänen mielestään tosi hauskaa kun suutuin. Kunnes kerran vedin hirveät raivarit siitä, että anna olla viimeinen kerta, minuun ei kosketa ja vihaan kutittamista. Olin 16-vuotias ja ensimmäisessä vakituisessa työpaikassani, joten oli aika rohkeaa huutaa tuolla tavalla ja puolustaa itseään. Kaikki eivät siihen pysty.

Seksuaalinen ahdistelu aiheuttaa häpeää

Itsekin olen usein kokenut häpeää ja itsesyytöksiä liittyen aiheeseen. Helposti uhri syyttää itseään, ja siihen lisää vettä myllyyn se että yhteiskunta toitottaa tätä myös koko ajan. Tuomiot ovat minimaalisia, uutisotsikot vähätteleviä. Mutta pikkuhiljaa, voimme muuttaa maailmaa. Puhumalla ääneen, sanomalla kovaan ääneen ei, en hyväksy raiskausvitsejä, tukemalla ja puolustamalla häirinnän kohteita. Mutta myös kunnioittamalla heitä, jotka eivät halua aiheesta puhua, syystä tai toisesta.

Kuviin olen kirjoittanut kommentteja joita itse olen saanut kuulla, tai mitä olen viime päivinä lukenut some-keskusteluista. Ne ovat kommentteja miehiltä naisille, miehiltä minulle, mutta en silti vähättele miehiin kohdistuvaa häirintää. Itse en kuitenkaan osaa puhua miesten puolesta, vaan oman kokemukseni pohjalta naisena. Seksuaalinen härintä on silti vakava asia, sukupuoleen katsomatta.

Älä ole pönttö, älä häiriköi. Anna kaikille kehorauha.